Kuvista sanoihin.
Tässä ollaan lopetettu ensimmäinen loman treeni Lamai Beachin World’s Gymillä, pitihän se jättisuuren painon kanssa päästä kuvaan.
Pientä kyykkäilyä. Lämpimän ilmaston takia puhti loppui kyllä nopeaan, 50kg painoilla sain reidet samantien lukkoon ja niin ei ole koskaan ennen käynyt. Kävelin pingviinin omaisesti seuraavat 3 päivää. Opin siitä, että vaikka lämpötila on katossa ja hiki valuu jo pelkän urheilemisen ajattelusta pitää silti hoitaa alkulämmittely kunnolla. Kroppa on lämmin koko ajan etelässä mutta 5minuuttia crossaria ennen tankoa tekee tehtävänsä niin suomessa kuin tropiikissa.
Antin kanssa treenaaminen oli kyllä kivaa, heti se tuli katsomaan miten teen liikkeet ja kommentoi asennosta, oli se sitten pientä hiomista vailla tai hyvin vedetty. Nyt kun muutto on takana niin alkaa se yhdessä treenaaminen uudella salilla. Se on hyvä, että on joku puuttumassa omaan toimintaan samanlailla kun mun tekisi mieli puuttua niiden touhuihin jotka tekevät liikkeet väärin.
Kaikki loman salit olivat kutakuinkin samankaltaisia, ainostaan yhdessä oli ilmastoiti cardiohuone erikseen. Oli hivenen mukavampi hölkkää crossarin päällä kun ei paistunut ihan saman tien. Salin puolelle kun lähti oli hikipyyhe aina treenin päätteeksi läpimärkä. Yksi treenikerta + sheikki treenin jälkeen maksoi noin 6euroa salista riippumatta. Ei ökyhalpaa mutta ei liian kallistakaan.
Asiasta toiseen, perjtaina alkaa dietti. Tänään suunnitellaan ruoka ja treeni tuolle ajalle, mistä kalori- ja treenimäärästä lähdetään, paljon pudotetaan kaloreita ja lisätään liikuntaa kun tyssää jne…
Minussa taitaa asua joku pieni sekopää koska odotan diettiä. Tässä on nyt viimeiset pari kuukautta päässyt selkäranka notkistumaan ja syöminen on ajautunut huonompaa jamaan (ei epäterveelliseen mutta huompaan). Tällä hetkellä aivan liian heppoisasti lähtee kaupasta joku pähkinä tai karkkiherkku matkaan mukaan. Se ei vaan käy enää, haluan olla kesällä kondiksessa kun (toivottavasti) alan valmentamaan omia asiakkaita kohti terveellistä elämää. Haluan sitä kuria missä lappu jääkaapin ovessa kertoo mitä saa ja pitää syödä ja kaikki muu ylimääräinen jää pois. Päivistä poistuu se murhe, että mitä tänään syötäisiin kun tietää tasan mitä pitää syödä ja muita ruokajuttuja ei edes miettiä. Kaupassa käynti on helppoa ja vaivatonta kun sieltä joka kerta hakee samat tuotteet. Dietilläkin saa syötyä paljon erilaisia ruokia ja erilailla valmistettuja niin se ei tarkoita että söisin palan mautonta seitiä joka päivä seuraavat 12vkoa.
Odotan sitä että alan näkmeään kuinka rasvaa poistuu ja vaaka näyttää viikottain pienempiä lukemia. Nyt se näyttää aivan liikaa, sen mukaan lomaläskejä ei ole kulunut pois yhtään. Se jos mikä pistää vituttamaan, suututtamaan, surettamaan ja tulee sellainen itseinho, miksi päästin itseni tähän asti? Miksi piti tunkea se suklaapatukka eilen suuhun? Haluan nähdä kuinka oma peilikuva ja lihasten erottuvuus paranee ja oma mieli siinä samalla.
Pakko kylläkin myöntää, että pieni osa tässä on myös kilpailuviettiä. Kaverini hommasi itselleen valmentajan ja sponsorin, hän tähtää bikiniluokan kisoihin vuonna 2014. Hän kylläkin mittelee lyhyempien sarjassa kuin mihin itse menisin mutta haluaisin kovasti katsoa kumpi meistä on parempi. Ottaa battle häntä vastaan ja lähteä itse myös ensi vuoden kisoihin mukaan. Ainoa problemos on etten tiedä miten edes hankkia se oikea valmentaja saatikka sponsori. Miten edetä sen päätöksen jälkeen kun päätän että haluan kisoihin mukaan, en tiedä. Pitää selvitellä.
Seuraavaksi sitten sanoista tekoihin ja kuri päälle! Ugh! 🙂
