Vuosi pienessä paketissa.
Joulu se oli ja meni. Rentouttavat vapaat ja neljä päivää yhtä ylensyönnin juhlaa. Eipä jälleen ollut mitään rajoja sillä määrällä ruokaa mitä vatsaani ahtasin. Välillä oikein ihmettelen miten paljon mun pötsi vetää sisuksiinsa. Olotila oli joka ilta myös sen mukainen. Eteneminen muistutti lähinnä rantahyljettä. Ihana ja onnistunut joulu kaikin puolin. Käytiin kyläilemässä sukulaisilla ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä. 😀
Mun perhe <3
Totuttuun tapaan treenejä ei joulun aikaan skipattu. Oli hyvä saada kroppaan liikettä kun kaikki muu aika päivästä meni istuen ja syöden. Kunnon rääkki treeni päivien alkuun niin sai kropan taas käyntiin. Täten meni edes pieni osa siitä massiivisesta ruoan määrästä hyötykäyttöön. Salitreeni jeesas myös siihen ettei aineenvaihdunta lyönyt ihan tukkoon kun sitä sapuskaa mättöi moninkertaisesti enemmän mitä normaalisti. Suklaata ja torttuja meni sen verran paljon, että edessä on herkuton tammikuu. 😀
Maanantaina oli mukava palata normaaliin ruokarytmiin. Tässä nyt muutaman päivää vetänyt kevyempää ruokaa, että tuo joulun tuoma pöhötys lähtee pois. Paino on satavarmasti noussut, sen kertoo jo peilikin. On hyvä fiilis siitä miltä näyttää ulkoisesti ja nyt tuntuu hyvältä myös sisäisesti. Näytän terveeltä enkä enää riutuneelta talikolta. Treenit kulkee ihan eri svääreissä taas. Voimatasot alkavat olemaan sillä tasolla missä ennenkin. Huomenna vielä töitä ja sitten alkaa uudet neljän päivän vapaat.
Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja aloin pohtimaan millainen se on ollut. Aikamoinen täytyy kyllä sanoa. Suurimmat muistot siitä voi jakaa kahteen aivan erilaisiin osa-alueisiin. Se on koetellut paljon henkistä ja fyysistä kanttia sekä parisuhdetta.
Vuoden alussa oltiin Antin kanssa aivan ihanalla 5 viikon lomalla Aasiassa. Käytiin Balilla, Singaporessa ja Thaimaassa. Nähtiin ja koettiin yhdessä vaikka mitä. Siellä myös tapahtui yksi vuoden kohokohdista. Antti kosi mua tyhjällä hiekkarannalla, privaatilla laskuveden esiin tuomalla ”saarekkeella”. Oltiin siellä iltapäivä kävelyllä nauttimassa auringosta. Siinä se yhtäkkiä polvistui ja kaivoi shortsien takusta sormusrasian eteen. Oltiin silloin Thaimaassa hyvin rauhallisella Koh Yao Yain saarella ja päivä oli 15.2. Myöhemmin päivällä Antti soitti vielä isälleni Suomeen varmistus puhelun, että sormus saa jäädä sormeen. Muistan sen tapahtuman kuin eilisen. Olin silloin ja olen edelleen hyvin, hyvin rakastunut. 🙂
Kesällä alkoi kisadietti joka koetteli omia sietokyvyn rajoja lähes päivittäin. Sen äärellä meni koko kesä ja syksy. Ruoka ja treenaaminen hallitsi mun päiviä lähes puoli vuotta. Jo pelkkä dietti itsessään ja siitä ”selviäminen” on pysyvästi mieleen painunut kokemus. En enää ikinä tule syömään niin paljon kananmunan valkuaisia tai parsakaalia! Miettikää nyt, niitä munia meni yli TUHAT kappaletta 4kk aikana. 😀
Mun oma järkkymätön kallio, Antti oli vierellä kaiken aikaa. Tämä oli meidän parisuhdetta ajatellen aika Jenni-painotteinen vuosi. Mun kisapreppi vaikutti isosti kaikkeen tekemiseen ja menemiseen. Se oli aina mielessä kun teki suunnitelmia melkein minkä tahansa asian suhteen. Sen takia myös monet tapahtumat ja tekemiset jäi tekemättä. Tiedän, ettei Anttia todellakaan aina kiinnostanut kuulla mun fitness hömpötyksestä mutta silti hän oli tukena koko ajan. Omatunto kolisee koska kisojen takia laiminlöin meidän parisuhdetta. Monesti ajattelin ensin vain itseäni koska olin päättänyt onnistua. Anteeksi siitä rakas. <3
Luonollisesti vuoden toinen ja heti perään kolmas kohokohta oli tietenkin Jyväskylän karsinnat ja Lahden Fitness SM kilpailut. Ensimmäiset kisat ja sijoitus sarjassa bikini fitness +168cm oli Suomen kahdeksas. Lavalla oleminen oli ihan mielettömän hauskaa sekä jännittävää. Saa nähdä milloin seuraavaksi jalat tärisee jännityksestä yhtä paljon. Tämän jälkeen suunnattiin lihotuskuurille Miamiin ja nyt ollaan tässä.
Siinä kulunut vuosi lyhykäisyydessään. Hymyilyttää nyt kun mietin kulunutta vuotta. Ei siihen monia highlightteja mahtunut mutta ne kaikki piti sisällään paljon erilaisia kokemuksia, elämyksiä ja omien tavoitteiden lunastamista. Ei se ruusujen päällä mennyt mutta se oli huikea. Opin todella paljon ja koen olevani monen asian suhteen viisaampi. Ja niin kornilta kuin se kuulostaakin niin myös vahvempi.
Ensi vuonna panostan meidän parisuhteeseen enemmän ja teen töitä sen eteen, että siitä tulee meidän vuosi. Yhteisiä juttuja, yhteisiä kokemuksia ja yhteistä elämää. Minä ja Antti. Mitä kaikkea se mukanaan tuokaa. 🙂
AIVAN MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2016!
