Kasvukipuja
Tässä on nyt aikalailla vuosi kulutettu päämäärätietoisesti salin lattian pintoja ja painojen rautakerrosta. Minun luulisi osaavan jo kaikki asiat mitä siellä salilla voi tehdä, mutta ei. PT-kurssin tuomat oivallukset ja Antin kanssa treenaaminen on tuonut minulle mukanaan monia uusia oivalluksia. Nyt vasta alan kunnolla tajuamaan että mitä pitää tehdä, kuinka pitää tehdä ja millä pitää tehdä. Vasta nyt olen oivaltanut sen kultaisen oikean tekniikan ja oikean hengitystekniikan tuoman edun ja hyödyn. Vasta nyt alan ymmärtämään miksi Antti on minut laittut syömään tiettyjä ravintoaineita. Mitä hyödyn niistä ja mitä ne kehossani tekevät. En ole ennen kyseenalaistanut hänen ohjeita, olen vain tehnyt niin kuin ohjeet ovat sanoneet. Ennen treenasin aina yksin joten Antti ei nähnyt kuinka liikkeet teen. Hän neuvoi minua salin ulkopuolella ja kuvittelin toteuttavani ne oikein mutta lähempänä se oli kyseisen asennon matkimista ilman täydellistä ajatus-lihas-yhteyttä. Tekniikkani ei ole ollut puhtoinen ja sen takia olkapääni ja lonkkani ovat todennäköisesti alkaneet reistailemaan. Onneksi en pahemmin ole itseäni saanut hajalle vaikka edelletykset siihen ovat olleet aika buenot. Ei tämä kuitenkaan ole ollut hukkaan heitettyä aikaa, olen minä onnistunut lihasta kasvattamaan ja stimuloimaan mutta en niin optimaalisesti kuin olisin voinut. Pidemmälle vietynä olisin rikkonut itseni takuuvarmasti, hyvä että alettiin käymään samalla salilla Antin kanssa. Mikäli olisin tehnyt alusta alkaen liikkeet oikealla tekniikalla, oikealla hengitys-ja ajatustekniikalla niin ties missä painomaarissä jo menisin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.
Aloitin nyt niin sanotusti alusta. Kyykyt, maastavedot, alataljan, ylätaljan, penkkipunnerruksen, dipit ja monet muut liikkeet. Painomääriä jouduin tiputtamaan alas rajusti mikä alkuun hieman nöyryytti. Ensin tekniikka haltuun ja oikea täydellinen liikerata. Tästä lähden kasvattamaan kehitystäni nyt uudelleen kohti oikeaa, parempaa ja vahvempaa minää. Ennen olen tehnyt kehnolla tekniikalla ja vajavaisilla liikeradoilla. Esimerkkinä; kyykyissä meni 70kg rikki, mikä on reippaasti yli oman painon, luulin olevani pirun hyvä ja voimakas. Mutta se oli vajaalla liikeradalla. On sanomattakin selvää että mitä pienempi liikerata, sitä pienempi työ lihakselle ja sitä suurempi paino nousee. Mutta kehittääkö vajaa liikerata yhtä hyvin lihasta kuin täysi liikerata – ei. Mikä pettymys, leuka vajosi rintaan ja tuntui nöyryyttävältä tajuta että sen liikkeen on tehnyt aina ikäänkuin”väärin”. Nyt painoa tangossa 32kg, oikean tekniikan sisäistäminen työn alla ja täydellinen liikerata suorituksessa. Kutkuttaa aika kivasti.
Nyt on tavoite kisoihin hieman yli 2 vuotta aikaa ja optimaalisella, oikealla tyylillä saan toivottavasti ja todennäköisesti seuraavassa vuodessa paljon enemmän aikaan kun viimeisen vuoden aikana. Joten kahdessa vuodessa kerkeän kehittymään vielä mielin määrin. Ensimmäinen vuosi ”harjoiteltiin” ja nyt aletaan sitten hommiin ja kunnolla. Kuulostaa tuskaisen hitaalta ja pitkäjänteiseltä mutta sitä tämä nimenomaan on. Tässä on jälleen itselläni oppimisen paikka, meinaan kärsivällisyys. Haluaisin tuloksia ja haluaisin niistä nopeasti mutta ei niitä tule yössä, eikä viikossa, ehkä jotain jo kuukaudessa. Siksi tämä onkin koko elämän harrastus, se ei lopu lavalle vaan jatkuu myös sen jälkeen, joko harrastuksena tai uusilla kisoilla. Riippuen miten selviän ensimmäisistä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siinä missä painot ja sarjat kasvavat niin kasvan myös itse tämän harrastuksen parissa. Olen lukenut ja kuullut paljon kuinka äärimmäisilleen kroppa kisoihin mentäessä viedään. Joillekkin se aika on täyttä helvettiä, jotkut kärsivät kropalle tehdystä damagesta kauan kisojen jälkeen ellei lopun elämän, joillekin se on lastenleikkiä eikä tunnu missään, ovat luonnonlahjakkuuksia.
Mikä on oma kohtaloni sen näyttää vasta tulevaisuus. Tällä hetkellä opiskelen, työstän ja kasvatan itseäni ja kehoani kohti tuota jännitysnäytelmää. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
