Mitä kuuluu Koekanille?
Mitä projetki koekaniini (eli Tiian) elämäntapamuutokseen kuuluu niin viimeistä viikkoa viedään. Ensi lauantaina 11.5 katsotaan paljonko Tiia on yhteensä tiputtanut, paljonko neiti on kapostunut ja tietenkin ne ”after”-kuvat napsitaan. 2kk kestänyt Jennin orjana oleminen päättyy, mutta tietenkin oikein syöminen ja treenaus jatkuvat tämänkin jälkeen. Sen verran tietää jo, että minimitavoite -6kg alitettiin viime viikolla eli kaikki loppu on pelkkää plussaa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen myös vyötäröltä oli lähtenyt 5cm pois. Tämän hetken mitoista ei ole vielä tietoa. Urakka toki etenee tämänkin ”kauden” jälkeen sillä aikomuksena on karistaa -10kg yhteensä pois Tiiasta. Olen onnistunut saamaan hänet koukkuun tähän elämäntyyliin ja hän itse haluaa lisää ja lisää. Tämä on paras palkinto itselleni valmentajana. Olen saanut henkilön innostumaan ja kiinnostumaan terveistä elämäntavoista ja saanut aikaan sen, että hän itse myös haluaa jatkaa sillä tiellä eteenpäin. Pakko antaa kyllä isoakin isompi peukku Tiialle. Hän on vetänyt koko ”koekaniini”-kauden (2kk) 100% lasissa, juuri ja täysin niin kuin olen sanonut. Ruokaohjelmassa on pysytty tarkasti, eikä mistään ole lipsuttu. Vappuna annoin hänelle herkutteluluvan ja tämäkin herkuttelu oli edistys sillä sen jälkeen päästiin painossa minimitavotteeseen. Pieni hiilaritankkaus oli hänelle siis paikallaan, itse vedin kutakuinkin 10x enemmän roskaa naamaariin. 😀 Mutta kyllä, niin sitä vaan onnistuu kun tekee niin kuin käsketään, pysyy tiukkana ja mikä tärkeintä omaa itse sen motivaation ja halun muuttua. Valmentaja ei pysty sitä motivaatiota ja tahtotilaa luomaan tyhjästä, pakottamalla. Sen pitää löytyä valmennettavalta itseltään ja siinä kohtaa minä kannustan jatkamaan kun alkaa ketuttamaan ja pusken eteenpäin. Tuloksilla ja hyvällä treenillä lisään motivaatiota uuteen huippuun. Laihdutus vaatii paljon selkärankaa, monista ruoista ja herkuista luopumista, nälän tunteen kestämistä, hikeä ja tuskaa mutta on se lopputulos vaan kaiken sen arvoista. Joka kerta.
Tiian omia mietteitä prosessista voi lukea täällä: http://tiiakivinen.blogspot.fi/
Itselläni on vappukiloja vielä jäljellä +1,3kg verran mutta eiköhän ne ensi sunnuntaihin mennessä ole hupentuneet pois. Aaton ja päivän ruokamässäilyt taisivat tuoda yhteensä varmaan 4kg nestettä kehoon. Uusi treeniohjelma on lähtenyt rullaamaan hyvin, tuntuu siellä missä pitääkin.
Edellinen kyykkyyn painottunut kuukauden ohjelma oli äärimmäisen hyvä veto. Nyt se liike on hallussa paremminkin kuin hyvin ja uusi painoennätys on jälleen tehty, 37,2kg ja ensi kerralla taas nousee 2,5kg verran. Hitaasti mutta vakaasti kohti suurempia painoja. Tuolla määrällä ei voinut kuvitellakaan tekevänsä syväkyykkyä reilu kuukausi sitten. Kankuissa tuntui kuukauden tauko prässistä, ai jumakekka että oli takalisto kipeenä. Mukavaa oli huomata että prässissä ei tuon kyykkäyskuukauden aikana painot pudonneet yhtään. Jotain voimaa on koipiin kehittynyt, wipii! Tänään koin myös uuden ”herranjumala, mä pystyn siihen!”-tilanteen kun opastin Tiialle kapean punneruksen. Itse aloitin ko. liikeen noin kuukausi sitten ja tuolloin ei ollut toivoakaan että menisi miesten malliin yhtäkään, lattialle jäätiin makaamaan kuin kala kuivalla maalla. Kuukaus sitä rullattu kerran viikkoon naisten tyylillä eli polvet lattiassa. Tänään testasin hyvikseni, että meneekö jalat suorana, polvet irti maasta ja menihän sen. Isot ojentajat täältä tullaan!
Niin hyvä fiilis kun Tiian lisäksi muidenkin avustamieni kavereiden ohjelmat menevät eteenpäin, tuloksia tulee ja he ovat tyytyväisiä. Koen onnistuneeni valmentajana, musta tulee oikeasti vielä hyvä PT. Odotan kuumeisesti virallista PT-lisenssiä, omia nettisivuja ja että asiakkaita alkaa tulemaan kuulopuheiden perusteella muualtakin kuin tuttavapiiristä. 🙂 Kesä tekee tuloaan ja uuden karhea grilli odottaa partsilla kesäherkkuja ja voi että, kakinpuolin hyvä olo. Töitä vaan lisää mulle niin sitten hymyillään vieläkin leveämmin.
