”Työ se miehen tiellä pitää”
Koko alkuvuosi on vietetty enemmän työttömänä kuin työllistettynä. Työttömänä oli alkuun hauskaa, ei kiirettä mihinkään, aikaa treenata kuin pieni sika konsanaan ja nauttia jouten olosta. Työttömyydellä tosin on myös hintansa ja haittapuolensa. Harvat ja satunnaiset keikkatyöt eivät paljoa auttaneet. Ei kunnon tuloja -> ei rahaa. Ei varaa tehdä mitään ylimääräistä kun viimeisen työpaikan loppupalkka oli kulutettu. Sinne jäi pikkuhiljaa ajatukset leffailusta, kaverien kanssa syömisestä tai edes kahvittelusta. Kaikki vie rahaa jos jalkansa ulko-ovesta ulos pistää. Ja kun pennit ja työttömyyskassan tulot juuri ja juuri kattoivat vuokran ja laskut ei voinut edes ajatella lähtevänsä viihtymään kaupungille. Tämä niin sanottu ihana jouten olo alkoi syömään minua sisältäpäin. Näköjään kaikella on rajansa. Huomasin, että saatoin potea jopa pientä masennusta, tunsin itseni oman kotini vangiksi. Samoja seiniä katsoin päivästä toiseen ja leikin kodin hengetärtä. Päivien higlightit olivat sali ja kaupassa käynti. Ei kovin riemukasta. Ystävät pyysivät sinne ja tänne ja tuonne, joudun kieltäytymään vain ja ainoastaan siitä syystä ettei minulla ole rahaa, ei siis edes 20e ylimääräistä. Tämä hajotti todella paljon. Päivät kuluivat työhakuja ja työhakemuksia lähettäessä ja Anttia töistä kotiin odottaessa.
Huomasin, että tämä pieni masis/turhautiminen (mikälie veltto olotila) vaikutti myös salilla. Siellä ei ole ollut pariin viikkoon enää läheskään niin hauskaa kuin ennen, en ole nauttinut siitä, olen vain suorittanut sitä. Olin kyllästynyt koska se oli ainoa vakituinen asia päivissäni. Salilla käynti sai ikään kuin liikaa painoarvoa päivässä sen ollessa ainoa tehtävä päivän ”to do”-listalla, että se alkoi maistumaan kuralta. Seiniä tuli vastaan monissa liikkeissä ja se vaadittu motivaatio oli hieman hukassa.
Tyhjä leikkikenttä.
Yhtenä päivänä sitten auringonsäde kimposi tähän suuntaan ja kysely tuli työhaastatteluun. Haastattelussa vastassa oli mukava, lämminsydäminen ja erittäin eloisa naishenkilö, tätä nykyä minun pomoni. 🙂 Olen niin suunnattoman iloinen, että hän näki minussa potentiaalia personal traineriksi vaikka työkokemusta alalta ei vielä juuri olekaan. Olen minä PT-koulutuksen myötä ohjannut jengiä ja sen ohella myös kavereita ja tuttaviani mutta ”kunnon” työkokemuksesta ei voi puhua. Tänäpäivänä tuntuu, että tarvitsee olla monen vuoden kokemus jotta sinua edes harkitaan työhön. Oli se sitten siivooja, kaupan ruokakärryjen roudari tai insinööri. Mutta pomoni näki minussa sen palon ja vilpittömän halun auttaa muita terveellisemmille vesille että se ajoi työkokemuksen ohitse. Tai näin minä sen ajattelin menneen.
Nyt on kaksi päivää perehdytystä takana ja fiilis on katossa. Huominen työpäivä vaihtui vapaalle koska minulle ei vielä tullut ohjattavia. Huominen menee töiden sijaan sittenkin auringossa ja hieronnassa, kuulostaa paljon kivemmalle kuin työnteko mutta mua harmittaa. Haluan nyt todellakin tehdä töitä ja tehdä niitä kunnolla. Kotona on lusmuttu aivan tarpeeksi ja olen täynnä jouten oloa. Vielä kun kyseessä on työ mitä haluan oikeasti tehdä, eikä työ jota teen vain rahasta. Tätä samaa fiilistä ei ole tullut vastaan sitten radiohommien. Siitä tiedän, että kyseessä on minun toinen kutsumusammatti äänityöläisen lisäksi. Love this feeling! 🙂
Näiden parin päivänä aikana olen huomannut ison muutoksen yleisessä mielentilassani. Olen iloisempi ja innokkaampi. En malta odottaa, että pääsen ohjaamaan ensimmäisiä asiakkaita tämän työpaikan kautta ja saamaan omia asiakkaita. En malta edes odottaa seuraavaa työpäivää! Olen ollut kotona valmiina lähtemään töihin jo 30min ennen kuin tarvitsee edes lähteä. Jotenkin nyt ymmärrän sanonnan ”työ se miehen tiellä pitää”, ilman töitä minä ajauduin turhautumisen, kyllästymisen ja masiksen partaalle, tunsin itseni sossupummiksi ja siivellä eläjäksi.
Olen myös äärimmäisen ylpeä itsestäni! PT-kurssin täydellinen läpäisy on enää paria asiakastapaamista vaille kesken. Kaksi tapaamista jäljellä koulutuksen harjoitteluosuutta (kun teoria on jo hoidettu) ja se odotettu lisenssi on kädessä. Neljässä kuukaudessa kurssilta töihin ko. ammattiin, on se vaan musta pirun hyvin! Kun minä jotain päätän sen myös teen!
Salilla massaliikkeissä vastaan tulleet seinät varmasti kaatuvat tämän uuden motivaation myötä. On se kumma millainen vaikutus voi työllä olla. Lasketaan pari pykälää painoa, siihen asti että tekniikka pysyy hyvänä ja kokeillaan uutta nousua niin että se tekniikka ei sprakaa tultaessa taas siihen rajalle jossa se viimeksi hajosi.
SJMV 60kg
Nipsin jälleen myös lisää kaloreita ja lisäsin liikuntaa entisestää (koska edellisen tiptuksen jälkeen ei viikossa ollut tullut mitään muutosta) eikä sekään masentanut mieltäni enää niin kuin viimeksi. Tarkoittaa nyt siis 1330kcal/päivässä, josta P: 175g, HH: 90g ja R:30g. Viikossa 4 x salitreeniä, 3 x HIIT-harjoitus ja päälle hyötyliikuntana töihin ja muualle pyöräilyt (duuniin yht. 12km päivässä).
Hoidan tämän dietin nyt alta pois mahdollisimman nopeasti ja asetan nenän kohti työntäyteistä, aurinkoista, romanttista, terveellisten grilliherkkujen kyllästämää, zero-limpalla virvoitettua kesää! 🙂
Haudi! Kuis on treenit edennyt? Toivottavasti hyvin! Pistäppä kuvia kuinka on lihakset kehittynyt. Kesähaba!
Moikka!
Hyvin on treenit mennyt siihen nähden että ollut dietillä nyt reilu 19viikkoa. Tänään paino oli tavoitteessa joten toivon mukaan myös rasvapihtilukema näyttää sitä minkä tavoitteen sille asetin reiden kohdilla. Huomenna on mittaus, jännittää!
Lihakset eivät siis ole paljoa päässeet tässä kehittymään kun dietillä treeni on lähinnä ylläpitävää kun ei saa energiaa tarpeeksi, on kuitenkin painot nousseet lähes kaikessa. Penkistä nousee 32,5kg ja syvässä jalkakyykyssä 42,5kg. Kehityskuvia vuosien varrelta on nähtävillä ”picture my life 2009-1012” julkaisussa.
Hyviä tuloksia sun kokoselta naiselta! Onnea muutes sun orastavalle meteorologin urallesi:) Kävin sua äänestämässä Kesäsään kasvoksi! Varma voitto sulle:)
Kiitos paljon! 🙂