Ruoka – mikä ihana sana
Moikka!
Kotvanen on mennyt viime kerrasta ja nyt löytyi aikaa kirjoitella jälleen. Tuon viimeisimmän artikkelin The Pohja resepti on ollut niin loistava. Se muovatuu vaikka mihin tarkoitukseen piirakoiden lisäksi. Ollaan tehty myös hamppareiden ”sämpylät” siitä. Viimeisin yber herkullinen testi oli banaanipiirakka ja viikonloppuna taas tehdään pizzaa. Olen hehkuttanut reseptiä töissä ja kaikkialla kavereille että kokeilisivat ja yllättyisivät todella positiivisesti.
Nyt ruoka on maistunut mullekin uudella kaavalla. Reilun viikon verran olen syönyt mitä haluan, tarkoitan kuitenkin terveellisesti kunnon ruokaa. Vastan tämän jälkeen olen merkannut ylös mitä söin, miten paljon ja katsonut paljonko tuli kaloreissa syötyä. Ennen laskin kaikki valmiiksi ja söin orjallisesti sen mukaan. Nyt homma menee siis toisinpäin, paljon ikään kuin terveellisemmällä kaavalla. Treenipäivinä mennää siellä 2000-2200 kcal hujakoilla ja välipäivinä kieputellaan siellä 1800-1900 kcal nurkilla. Miten tämä on vaikuttanut painoon, no ei vielä juuri mitenkään. Parina aamuna se oli jopa puoli kiloa enemmän mutta jälleen tänään oltiin takaisin 55kg puolella. Voisin siis syödä vieläkin enemmän.
Enempi ruoka on vaikuttanut pääkoppaani todella paljon. Jaksan mennä ja tehdä, en ole enää niin väsynyt että tekee mieli vain itkeä. Nukun paremmin, viime yönä heräsin vain kerran! Kun taas viikko takaperin heräilin 2h välein ja olin niin hajalla aamuisin ja varsinkin työpäivien jälkeen. Tämä unettomuus oli kamalaa, siis miten hajalle se ihmismielen saakaan. Fakta on vain se, että liikun nyt niin paljon, että tarvitsen myös paljon energiaa jotta jaksan. Periaatteessa liikun koko ajan, käyn sen 5 x viikossa treenaamassa ja töissä joka päivä liikun asiakkaiden kanssa. Antti toi esille yksi päivä pointin joka oli päässyt multa täysin unohtumaan: ”eikö se idea ole juurikin se, että koska me liikutaan paljon saadaan syödä ja nauttia ruoasta myös sohvaperunoita enemmän?” – perkeles, totta turiset muruseni. Olin jotenkin kokonaan syrjäyttänyt tämän niin loogisen ja niin tavallisen käsityksen syömisen ilosta. Idioottina laskenut joka päivä kalorit mitä tulen syömään ennen kuin syön ja vahtaan kelloa joko voin syödä että se eukäteen laskettu ruoka riittää vielä iltaan asti. Näistä vanhoista kaavoista on kuitenkin vaikea luopua hetkessä. Vieläkin lasken päivän kalorit valmiiksi mutta jos nälkä yllättää niin syön sitten lisää. Nyt se laskettu kaava on paremminkin sanottuna runko johon lisätään sen mukaan kun syödään, jos syödään. Viime viikolla nautin pariin ottesseen Subwayn kanateryaki patonkia, käytiin kiinalaisessa syömässä ja tehtiin paljon piirakoita kotona mun pohjareseptillä. Se pohja on kyllä niin mahti, herkut tuntuu epäterveellisiltä mutta ei ole!
Asiasta kukkaruukkuun, mun facebook-sivut ovat vihdooin täällä! Jo yli 100 tykkääjää ja yhteydenottoja on jo tullut muutamia. Huikeeta! Linkki löytynee tuosta blogin oikeasta reunasta ja tästä https://www.facebook.com/jennipersonaltrainer. Käy tykkäämässä ja arvostan suuresti kun jaat sivua eteenpäin.
Päivätöissä Fressillä alkaa mennä hyvin, asiakkaita on saatu paljon ja kaikkien ohjaukset ovat lähteneet hyvin käytiin. Niiden asiakkaiden paino on saatu laskusuuntaan jotka sitä ovat halunneet ja toisten voimatasot nousemaan hyvän ja tehokkaan treenisuunnitelman ja oikean ruokamäärän kanssa. Tämä työ on ensimmäinen joka tulee laajalti töistä myös kotiin. Lasken ruokaohjelmia ja suunnittelen treeniohjelmia kotona työpäivien jälkeen omalla ajallani. Alkuun se oli raskasta, tuntui ettei ne työpäivät koskaan lopu. Mutta se hetki kun asiakas tulee hymy korvissa tapaamiseen ja kertoo innoissaan kuinka (sillä mun palkatta lasketulla ruokaohjelmalla) vaakalukema on jälleen laskenut parilla kilolla, hänen olo on loistava ja fiilis energinen niin kyllä se on sen arvoista. Se vilpitön ilo toisen puolesta kun hän etenee askel askeleelta kohti omaa tavoitettaan ja alkaa voimaan paremmin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Sanoisin, ettei ihan joka PT tuolla markkinoilla välitä asiakkaistaan näin paljon, mä välitän niistä kaikista ja tykkään heistä ihmisinä paljon. Kun meillä on tapaaminen keskityn siihen ihmiseen 100% enkä mieti muita juttuja.
Nyt on pakko ampasta kauppaan ostamaan ruokaa jotta saan kokattua töihin sapuskat valmiiksi, kellohan on jo kahdeksan aamulla. 🙂 Loistavaa päivää mulle ja sulle!
Moikka,
Hetki sitten löytyi mielenkiintoinen blogi 🙂
Hyvää tekstiä ja hienoa, että hommat rullaa hyvin!
Keep up good work Serah, pääset vielä kevyesti lavalle!
Ps. maikkarin kesäkasvohommista tunnistin ja sitä kautta eksyin tänne =)
Moikka,
Miten ihmeessä maikkarin kautta tänne eksyit? 😀 …kiva että koit tämän mielenkiintoiseksi, välillä omassa päässä nämä asiat ei niin kiinnostavilta tunnu 🙂
Siis sitä kautta sit vaan muuten vaan tsiigasin, että missä PT:tä teet 🙂 Niin linkkas tämän sitten kuukkeliin =)
Kyllä se siitä 🙂 Tsempit!
Aikamoisen reitin kautta tulit, en tiennyt että sitä kautta voi löytää mitään kytköksiä mun pt juttuihin, hassua 😀 Ja siis pakko perää tiedustella että oletko sä nyt se Jamo jonka mä ihan jopa tiedän ihmisenä? 🙂
Haha 😀 Joo olen kyllä 😀
Niin ja jos siinä Maikkarin jutussa lukee jo esittelyssä ”Personal trainer” niin aika helppoahan tuo oli yhdistää 1+1 😀
Mutta siis pointti oli se, että kun ei vuosikausiin ole nähnyt/kuullut niin hienoa, että hommat rullaa 🙂
Niin siis se oli tuo iltalehden sääkasvojuttu…ei Maikkarin, no nyt mäkin oon kärryillä. 😀
Joo tässä on pari vuotta eletty ”hieman” erilailla kun muinoin. Treenii, treenii ja lähes absolutistikin nykyään 😀
Kolme vuotta sitten ens olisi itsestäni uskonut että tälle alalle hurahdan ja salimarkuksi muutun 🙂
Eiku hups, niin olikin 😀 Ei ihme, ettet tajunnu 😀
Joo, niin se matka muuttuu 😀 Kuulostaa hyvältä, pitää muistaa vaan sit myös nauttia 🙂 Mä oon sen jotenkin koittanut muistaa tän kaiken arjen aherruksen keskellä, kuitenkin se oma hyvinvointi on aikas tärkeetä 🙂
Mutta, jatka samaa rataa, vaikuttaa hyvältä 🙂
Joo, mä nautin tästä täysin rinnoin, paitsi sillon kun kyykky ei ei kulje 😀 Mutta muuten oon aivan hurahtanut ja muut nauttimiset on sitten ruoan suhteen herkkupäiviä odotellessa, sitä baareilua en kaipaa yhtään. 🙂