Toipumista.
Operaatio on ohitse ja toipuminen kotona alkanut. Torstaina tuli vedettyä ruoka-orgiat illalla töiden jälkeen kun ruoan mussutus oli kiellettyä puolen yön jälkeen aina perjantai päivään ja leikkaukseen asti. Tehtiin jauheliha-aurajuusto-ananas pizzaa (omalla kaurapohjalla tietenkin) ja vedin jätti kaurapuuron vielä perään, jotta jaksaa pystyssä seuraavan päivän. Eilisen aamun ja aamupäivän aikana join ainostaan puoli lasia mehua ennen leikkaukseen menoa. Klinikalle aika oli varattu perjantaina klo 12.45 ja leikkaus alkoi klo 13.30. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja saapuessani ystävällinen hoitaja otti minut vastaan. Sain kaksi panacodia heti alkuun ja vaatteet vaihdettiin tyylikkääseen leikkausviittaan. Käytiin vielä kertaalleen kirurgin Janne Jyrängin kanssa läpi suunnitelma siitä mitkä implantit rintoihin laitetaan, edelleen oltiin yhteisymmärryksessä siitä mitä tullaan tekemään. Tämän jälkeen alkoi tussilla rintaan piirrustus, tuloksena kunnon abstrakti taideteos leikkausta varten. Viivoja pystyssä ja poikittain, ympyrää ja muita geometrisia kuvioita. Tämän jälkeen hoitaja haki mut leikkaushuoneeseen.
Kävin makaamaan sängylle ja kädet levitettiin T-asentoon. Toiseen käteen tippa ja toiseen verenpainemittari. Anestesialääkäri kertoi mitä lääkettä muhun alkaa virtaamaan ja miltä se mahdollisesti tuntuu. Muistan tästä enää sen, että tippakättä alkoi kylmäämään ja tokaisin hänelle, että: ”kohta siis lähtee taju” ja hän huvittuneena vastasi siihen myönteisesti. Suljin silmäni, mietin mielessäni että se on menoa nyt, vedin ison henkäyksen ja sitten taju olikin poissa. Havahdun hereille tuntia myöhemmin hoitajan kosketukseen, heti alan tuntea painetta rinnassa. Siinä kohtaa muistin, että missä sitä oikein oltiin – ei omassa sängyssä vaan leikkauspöydällä. Koitan avata silmiä mutta luomet painavat tonnin. Saan jotenkin ulostettua suustani kysymyksen, että: ”menikö kaikki hyvin?” johon hoitaja vastaa myöntävästi. Tämän jälkeen takaisin nukkumaan ja minut siirretään heräämöön.
Heräämössä aika meni nopeasti kun vähän väliä torkahteli. Hoitajat aika ajoin kysyivät kivuista ja olihan niitä, kova paineen tunne rinnassa kokoajan ja edelleen. Kuvainnollisesti kuin jyrä olisi ajanut ylitse ja sen jälkeen kaksi läskiä miestä istuu mun rinnan päällä. Sain stydiä kipulääkettä suoraan suoneen, myöhemmin buranaa ja panacodia. Ennen kotiin lähtöä oli hoitajan valvonnan alla käytävä veskissä, nouseminen pystyyn tuotti heti enemmän painetta rintaan ja kipukin sen mukana tuntui kovemmin. Mulle laitettiin tukiliivit ylle ja sain vihdoin jopa syödä – yhden banaanin. Kello oli tässä kohtaa 18.30 ja olin tosiaan syönyt edellisen kerran tortaina illalla. Ikinä ollut 18h syömättä, tosin ei mulla ihan hirmuista nälkää edes ollut. Sen verran paljon muita tunteita kehossa ettei nälkä ollut niiden top 5 tuntemuksen joukossa. Heräämössä olin 4h leikkauksen jälkeen ja sitten Antti haki kotiin. Helsinki Clinicistä jäi mulle todella hyvä mieli. Henkilökunta oli lämminsydämistä ja ystävällistä – niinkuin olin lukenutkin. Jos sattui niin kipulääkettä sai aina pyydettäessä. Musta pidettiin tosi hyvää huolta. Paikkana rauhallinen, tyylikäs ja mukava. Ensimmäiseksi leikkaukseksi tämä oli äärimmäinen positiivinen kokemus. Sain tietenkin leikkauksesta vielä kirjallisen leikkauskertomuksen josta pystyi lukea mitä mulle tarkalleen tehtiin sillä aikaa kun olin höyhensaarilla. Sain myös rintaimplantin valmistajan kirjan jossa mukana mulle laitettujen implanttien sarjanumerot ja takuulaput.
Haettiin reseptillä saadut lääkkeet, paljon buranaa ja panacodia ja 5 päivän antibioottikuuri. Kotona heti proteiini-kaurapuuro naamariin, animaatio leffa pyörimään ja sellainen 350g karkkia naamaan. 😀 (kipeenä saa herkutella!)
Ensimmäinen yö meni ihan ok, heräilin paljon mutta samassa tahdissa myös torkahtelin nukkumaan. Lääkkeet auttoivat sen verran, ettei paine rinnassa ollut sietämätön. Korotettiin sänkyä hieman yläkehon kohdalta, jotta asento olisi hieman ”istuvampi”.
En ole vielä nähnyt uusia rintojani kun ne ovat peitetty siteellä mutta tänään side otetaan pois. Kirurgi sanoi, ettei pidä pelästyä sitä miltä ne saattavat näyttää, ne ovat hyvin turvonneet ja paisuneet. Ja siltä ne tuntuukin. Uskon, että ne ovat kauniit kunhan suurin turvotus laskee. Tämän hetkinen kipu on kova mutta ei sietämätön. Ja olihan tämä odotettavissa, ei millään lääkkeillä saa kipua kokonaan pois. Onhan se rintalihas leikattu auki ja ihon pitää venyä rinnan päälle sopivaksi. Olen kuitenkin varautunut vielä paljon pahempaan kipuun eikä sitä vielä ole. Tänään ja huomenna todennäköisesti on ne pahimmat kivut edessä, mikäli niitä tulee.
Yllätyksenä tuli se miten avuton nyt olen. En tajunnut etten voi käsiäni juurikaan nostella leikkauksen jälkeen. Kaikki perus pöytäkorkeuden yläpuolella on multa pois. Kyynärpäät pysyy kehon lähellä eikä niitä edes voi / saa nostella ylös.
Kun tarvitsee ylähyllyltä jotain – Antti tulee sen antamaan, hiusten harjaus – Antti harjaa, poninhännän teko – Antti laittaa, pään kutitus – Antti rapsuttaa, prodesheikin ravistelu – Antti sheikkaa… 😀
Onneksi hän sai talviloman töistä tälle viikolle, en selviäisi ilman häntä, mun rakas <3
Tsemppiä jenni, kaikki kipu ja avuttomuus on lopputuloksen arvosta 🙂
Yritähän parantua! Ei varmaan Anttikaan malta odottaa että saat tytöt pois paketista:) Sultahan surkastuu muskelit veke ku et voi mittää tehä:) Take care now, bye bye then.
Kiitos! Kyllä tämä alkaa jo olla parempaa päin. Eikä edes niiiin kovia kipuja ole ollut kuin mihin varauduin 🙂
Kiitos, kyllä täällä parannellaan ja hyvin onkin kivut jo lieventyneet vaikka vasta 3 päivä käsillä leikkauksen jälkeen. 🙂 Heti vaan kun pystyy alkaa tekemään niin oon taas treenaamassa. Ehkä noi mun mini lihakset kestää noin kuukauden surkastumatta, jos ei niin hiemanko ketuttas. 😀