Poseeraustreenit by Tiina Kasvi.
Aloha!
Olin eilen Tiina Kasvin ohjaamissa avoimista posetreeneissä. Ne olivat elämäni ensimmäiset ja ai, että siellä oli kivaa vaikken ketään tuntenut saatikka juuri kenenkään kanssa pahemmin mitään puhunut.
Treenit alkoivat klo 11.30 Myllypuron Forever kuntosalilla. Söin ennen treenejä aamupalaksi puuron sijaan vain makean omena-munakas omeletin, jotta masu ei pömpöttäisi liikoja. Jännitti etukäteen jo valmiiksi se, että olenko posetreenien ainoa untuvikko ja ainoa ”normikuntoinen” kisakireiden leidien keskellä. Ei siis ollut varaa vetää puuroa joka tuppaa heti näkymään kumpuna alavatsassa. 😀
Mukaan kassiin lähti lainakorkkarit, shortsit, biksujen alaosa ja urheiluliivit. Paikan päälle saapuessa oli helpotus huomata osallistujakastin olevan suhteellisen laaja. Sekaan mahtui 2 vkon päästä kisaavia, 0,5 – 1 vuoden päästä kisaavia ja poseerausten perusteella ainakin yksi täysin untuvikko mun lisäksi. Oli pitkiä, pätkiä, luikkuja ja ”tuhdimpia”. Itse lukeuduin pitkiin tuhteihin. Yhteensä meitä oli noin. noin 15 hlöä.
Tunnin verran keikisteltiin peilisalissa etu-sivu-ja takaposeerauksia sekä hivenen myös T-kävelyä. Yksilöohjausta ei kukaan saanut koska kyseessä oli avoimet ryhmäharkat. Tiina kyllä antoi tipsejä ja vinkkejä kaikille ja huomautteli itse kunkin vioista ja opasti miten parantaa asentoa. Nyt jopa tiedän mitä tuo T-kävely käytännössä tarkoittaa! 😀 Kyllä se oma olemus oli hyvin verrattavissa rautakankeen – ei taivu ei. Ranka liiku eikä kierry niin sulavasti kuin pitäisi, kävely korkokengissä on haasteellista 2m jälkeen ja ryhti on hippasen killissä. Tällä hetkellä tosin ryhtiin paljon vaikuttaa tuo 1kk takainen rintaleikkaus. Rintalihas on ollut hyvin kireenä ja täten vetänyt olkapäitä eteen. Edelleen kireyttä on mutta ei niin pahasti enää. Myös se, että en ole 1kk treenannut selkää ollenkaan vaikuttaa ryhtiin ihan julmetusti. Mun selkälihkaset ovat nukkumassa. Ei niitä saa kunnolla edes jännitettyä. Oli kuitenkin mukava huomata, että näin ensimmäikseksi kerraksi en ollut täysin hukassa. Pysyin hyvin muiden tahdissa eikä mun poseeraukset aivan sieltä järkyimmästä päästä olleet. Youtube-videoiden katselu ja kotona peilin edessä keikistely on ollut hyvää esitreeniä. Jos en olisi sitä tehnyt aiemmin niin olisin ollut aivan kuutamolla tuolla.
Mitä toi käsi haaroissa tekee!?! 😀
Harjoituksista sai hyvän käsityksen siitä mitä pitää korjata ja harjoitella. Tulevana kesänä on käveltävä korkkareilla niin maan pirusti, jotta se alkaa sujua luontevammin. Olen aina ollut lenkkarityttö ja tämän lättäjalan tunkeminen korkkareihin on ollut vain juhlissa pakon edessä. Nyt on uudelleen pakko laittaa korot jalkaan ja lähteä tallaamaan vaikka se kuinka tekisi kipeää. Tuon tunnin harjoittelun jälkeen päkiät olivat jo aivan tuusana mutta ei auta, pitää treenata niistä kestävämmät. Mun ranka ei myöskään kierry niin paljoa kuin olisi suotavaa. Lantio pitää ”taittaa” enemmän eteen, peppua nostaa samalla pystyyn, rinnan oltava eteenpäin, hartiaseudun tasainen sekä ryhdissä. Selkärangan alueen liikkuvuutta parannan keppikierroilla, rangan on kierryttävä nätin sulavasti, jotta poseerausasentoihin pääseminen ei ole niin kankeata ja tuskaista. Kolmas asia on ryhti, rintalihasta pitää venytellä ja paljon. Jos se on kireenä niin ryhti kusee ja pahasti. Ja kun asentoon on päästy pitää vielä muistaa hymyillä nätisti ja hengittää niin ettei vatsa pömpötä. Vatsan tulee olla littana eikä koholla. Niin ja käsien roikkua rentona sivuilla kämmenet sivuttain, ilman että peität niillä mitään oleellista kuten pakaroita. Ja toistaa tämä joka ikinen sekunti mitä on lavalla. On edustettava itseään päästä varpaisiin hyvässä asennossa koko ajan. Oltava hyvällä maulla hieman viettelevä, hymyiltävä kauniisti ja omattava sillä hetkellä maailman paras itsetunto. Oman esiintymisen aikana, muiden esiintymisen aikana takarivissä aina siihen askeleeseen asti kun on esiriipun takana piilossa. Ja mä luulin, että saliharjoittelussa pitää muistaa kerralla paljon asioita! 😀
Näissä avoimissa harkoissa aijon käydä jatkossakin, tätä ei vaan voi harjoitella liikaa. Tämän kaiken kun osaa hyvissä ajoin ennen kisoja niin mahikset paranee entisestään. Tuolla harjoituksissa toki vertasin itseäni ja fysiikkaani muihin ja huomasin ilokseni, että mun kapea vyötärö ja pitkä kaula on tulevaisuudessa eduksi. Ja se, etten pakkaa rasvaa helpolla yläkehoon, lähinnä vaan reisiin ja ahteriin. Vertailessa en nyt katsonut kireystasoa, se nyt tottakai on erilainen henkilöillä joilla kisat ovat 2 viikon päästä kuin taas puolen vuoden päästä. Saatikka mulla lähes 1,5v. päästä. Mikä mulla vaatii entisestään kovaa treeniä ovat kädet, olkapäät, jalat ja pakarat. En mä kuitenkaan se lihaksittomin tuolla ollut. Mä uskon itseeni, että mun kropalla kun sitä tästä vielä tuunataan vuoden päivät niin mahiksia kisalavoille todellakin on.
Ensi kerralla perse enemmän pystyyn, rinta enemmän eteen ja masupömppö piiloon!
Saatiin Fitnesstukun lahjapussukat harjoitusten päätteeksi.
Mitä Tiina Kasviin tulee niin hän säteili hyvää energiaa ja oli kovin positiivinen tapaus. Sellainen jonka näkisin paremin kuin hyvin sopivan mun valmentajakseni. Hän kertoi hyvin miksi poseerausten osaaminen on niin perkuleen tärkeätä menetyksen kannalta ja hän osasi hyvin ilmaista eleillä ja liikkeillä poseerausten vikoja ja niiden korjauksia. Koitin parhaani mukaan edustaa itseäni hyvin ja tuoda ilmi sen etten pelkää esiintymistä. Ensimmäisten joukossa aina siinä eturivissä keikkumassa. Kyselin hänestä yhdeltä tytöltä, ketä on 2 viikon päästä nousemassa lavalle ja hän kehui Tiinan maasta taivaisiin. Hän siis kisaa Tiinan tiimissä ja on ollut hänen valmennuksessaan. Ja se daami näytti upealle! Mä toivon niin paljon, että Tiina ottaa mut siipiensä alle ja auttaa mut tavoitteseen.
Aurinkoista sunnuntaita! 🙂
