Pää punaisena ja hiki poskella
Näin pyhinä mun aivotoiminta on lomilla, joten mitään fiksua tekstiä en itsestäni ulos saa. Se sijaan ajattelin tehdä kuva-postauksen siitä miltä tämä lempiharratus oikein näyttää. Ei ainakaan kauniilta! 😀 Ajatus kuviin lähti siitä kun monet (varsinkin daamit) tuppaavat treenaamaan sillä mentaliteetilla ettei hikipisarat missään nimessä saa eksyä ihon pinnalle. Salilla ollessa sekä töissä tuumin usein päässäni mitä osa jengistä siellä oikein tekee kun he lopettavat treenin yhtä freesin näköisinä kuin mitä sen aloittivat. Sarjojen aikana ei syke nouse taikka kasvot punoita. Onko heidän mielestään treeni silloin hyvä ja onnistunut kun se ei oikein tunnu taikka näy missään? Ainakaan noin fyysisesti päältä katsottuna. Ei se ole kunnon treeni jos sen lopussa fiilis on yhtä puhtoinen kuin juuri suihkusta tulleella. Ja kyllähän sen näkee päällepäin onko salilla paiskittu töitä vai luettu lehtiä. Silloin se ei myöskään kehitä toivotulla tavalla jos treenin voi hymyssä suin lauleskellen vetää läpi. Salilla ei pidä näyttää kauniilta missiltä vaan siellä tehdään töitä pää punaisena. Kropasta ja mielestä otetaan mittaan ja itseään haastetaan uusiin sväärehin. Mikäli meikit ovat tallella, naama pysyy peruslukemilla sarjoissa ja paita kuivana niin tällöin ei treenissä ei ole tarpeeksi volyymiä/intensiteettiä/painoa tai lepotauot ovat aivan liian pitkiä. Silloin vika on vain tekijässä ja hänen tahdostaan saada kehitystä. Tällä tyylillä sitä kehitystä ei tule nimeksikään. Toisin sanoen nämä ihmiset tuhlaavat aikaansa salilla, miksi käydä jos ei harjoittele kunnolla, että siitä saisi myös jotain irti?
Kyselen jatkuvasti asiakkailtani treenin aikana; onko kuuma? valuuko hiki? tuntuuko missään ja jos tuntuu niin missä? Nouseeko syke? Osan näistä nyt havaitsee ihan silmillä, mutta ei aina. Muutama asiakas on pirun vaikea saada hikoilemaan ja siitä on näiden tyyppien kohdalla tullut mulle missio. Treenitahti kovenee jos hiki ei ala valumaan ja naama vääntelemään. 😀 Mikäli nämä eivät toteudu niin silloin treeni on ollut aivan liian löysä ja minä siinä ohella aivan liian vaatimaton PT.
Täältä tulee TRELFIE! (eli training selfie). 😀
Tältä mä näytän sarjojen aikana, naama on irvessä ja pää punottaa. Mutta ai, ai kun se on niin nannaa!
etukyykky
maastaveto
hip trust
suorin jaloin maastaveto
goblet-kyykky (etukyykky kuulalla)
T-kulmasoutu
Treenin päätteeki tukka on hiestä läpimärkä ja paita on liimautunut ihoon kiinni. Ilman suihkua ei ole mahdollista edes olla. Koska on vain niin likainen ja haiseva olo.
Fiksasin oman äitini vanhan pyörän jälleen ajokuntoon. Mikäli nämä hyvät ilmat tästä jatkuvat niin viikottain aina välipäivinä lähden konkelilla julkisten sijaan töihin. Matka-aika on täysin sama mutta tulee aerobista viikkoihin mukaan kun sitä muuten juurikaan ole. Saa nähdä joutuuko sitä aloittaa työt aina suihkun kautta vai turvaudunko pelkkiin hajusteisiin. 😀
Loppuun fiilistelykuva partsilta, tähän näkymään ei vain kyllästy koskaan. Kesä on ihan nurkan takana, ihanaa! Ylös ja ulos liikkumaan, hiki pintaan!
Tämä oli ehkä yksi turhimmista postauksistani aikoihin mutta tulipahan tehtyä. 😀
Aika koukussa polvet tuossa ”suorin jaloin” maastavedossa. =)
Ei ole tuo liikkuvuus sitä maailman notkeinta luokkaa mulla niin pitänee hieman koukistaa. 🙂