Sanoista tekoihin.
Heipsan!
Viimeisin postaus on parin viikon takaa kun jäin jännittämään mitä Tiina Kasvi mulle vastaa kisavalmennuksesta. Näpit on syyhynnyt halua kirjoittaa mutta pidättäydyin ennen kuin on oikeasti jotain asiaa kerrottavana ja päätöksiä saatu aikaan. No vastaus tuli ja sovittiin tapaaminen, joka oli perjantaina.
Tiina oli halukas ottamaan mut valmennusjoukkoon mukaan ja edustamaan hänen tiimiä. Juteltiin perjantaina siitä mitä mä haluan ja miten valmennus toteutettaisiin. Millainen valmentaja Tiina itse on ja mitä hän valmennettavilta vaatii. Hänen ajattelutapansa treenaamisesta ja itse kisaamisesta on sellainen josta pidän. Saan ajatella myös omilla avoillani ja antaa ehdotuksia. Hän tarkisti mun kondiksen ja toteamus siitä oli sama kuin itsellänikin: lisää lihaa potkiin, lisää lihaa peppuun, lisää lihaa hieman joka paikkaan. Se, ei tullut yllätyksenä. Kropan pohja on hyvä sekä malli bikini sarjaan. Nyt kun perustukset ovat kutakuinkin kunnossa niin voidaan alkaa rankentamaan taloa. 🙂
Sain aikaa miettiä seuraavaan päivään olenko varma siitä, että haluanko tätä ja haluanko hänet. Tavattiin uudelleen heti eilen lauantaina tiimipäivän ja poseharkkojen merkeissä. Mikäli näiden jälkeen haluan vielä olla mukana niin paikka mulle löytyy. Tiimipäivä koostui kuulumisten vaihdosta ja aivan kreisistä jalka-selkä-treenistä. Pakko sanoa, että mua jännitti tosi paljon. Vaikka treenaaminen on tuttua puuhaa niin silti mua jännitti tämä tiimipäivä. Pysynkö muiden mukana? Jaksanko samalla mitalla vai hyydynkö kesken? Miten mut otetaan vastaan? Onko ne toiset tytöt täyttä rautaa ja minä pumpulia heihin verrattuna? Nämä asiat pörräs mielessä jo edellis illasta lähtien ja unet jäi sitten hieman vajaaksi. Turhaa kuitenkin jännitin, samanlaisia, kutakuinkin saman ikäisiä, saman mielisiä ja mukavia tyttöjä tiimin jäsenet olivat. Ihan tavallisia niin kuin mäkin. Kullakin se oma unelma ja haave mitä ovat jahtaamassa. 🙂
Mua ei jätetty porukasta ulkopuollelle vaan vedettiin treeni tiimissä, niin kun kuuluukin. Jos näki, että toinen ei jaksa niin sinne syöksyttiin avustamaan vielä pari toistoa lisää. Olin niin puhki ja loppu treenin jälkeen ettei aikoihin ole moista fiilistä tullut. Treeni meni paaaaljon yli mukavuusalueen, mieli huusi mulle ajoittain että ”et sä pysty enempää!” mutta sitä ei kuuneltu. Treeni koostui perus liikkeistä supersarjoina ja volyymin taso oli paljon yli sen oman tottumuksen. Lopussa jalat tärisivät ja happi ei meinnannut riittää. Mutta niin kamalalta kuin se kuulostaa niin se oli kivaa. Tehdä treeniä ryhmässä ja haastaa itseään ihan uudella tavalla. Yleisesti salilla puurtaa yksin eikä vie itseään noin reippaasti yli mukavuusalueen. Vaikka koen, että treenaan kovaa enkä luovuta heti kun alkaa tuntumaan pahalta niin nyt tämäkin ”pahalta tuntuminen” sai aivan uuden ulottuvuuden, mihin se kroppa oikeasti pystyy. Päästä se on eniten kiinni, niinkun aina. Ryhmässä tekeminen toi mukanaan myös sen kilpailuvietin, ”jos toikin tyttö pystyy niin pystyn minäkin!”. Avustuksella ja pakkotoistoilla sitä saa itsestään niin paljon enemmän irti kuin yksin tehdessä. Treenistä jäi tosi hyvä mieli ja jalkaan iso mustelma muistoksi. Väsymyksen takia keskittyminen herpaatuntui ja tanko tipahti ohi tukipinnien ja napsahti toiselle reidelle, onneksi juuri polven yläpuolelle eikä polveen. Olisi saattanut muuten treeni loppua siihen. Kovin yllättävää on se, ettei kintut ole tänään juurikaan tuusana, persuksissa kyllä tuntuu. Olin varma, että näillä tukeilla ei kävellä tänää metriäkään. Eilen tuli kyllä syötyä Antin äidin luona sen verran kattavasti, että palautumista on jeesattu parhaani mukaan. 🙂
Tiimipäivän jälkeen vielä mun lempparit eli 11cm korot jalkaan ja keikistelemään tunniksi poseerausten merkeissä ja harjoittelemaan T-kävelyä. Se meni yllättävän kivuttomasti, tarkoittanen ettei mun päkiät ja pohkeet hajonneet koroissa palasiksi niin kuin edellisellä kerralla. 🙂 Poseharkoissa löysin itselleni uuden paremman etuposen ja opin taas paljon lisää siitä miten se kroppa käännetään oikeaan asentoon. Ja jälleen sai huomata miten paljon enemmän sitä liikkuvuutta tarttee rankaan ja rintaan. Edessä siis paljon venyttelyä, keppijumppaa ja mobilisointia. Näitäkin enemmän koroilla tepastelua.
Tämän kaiken jälkeen vastaukseni Tiinalle oli ehdoton kyllä. Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen, oikeasti kovia treenejä! Haluan ehdottomasti hänet valmentajaksi ja olla mukana hänen TNT tiimissä. Tämä kuukausi vedetään vielä omilla neuvoilla mutta kisavalmennus alkaakin jo heti ensi kuusta lähtien. Woop! Aikaa on hyvin vuoden ja 4 kk verran valmistautua kisoihin ja siinä ajassa varmasti tulee tapahtumaa isoja muutoksia tälle kropalle. Oon aivan täpinöissä, tätä on odotettu!
Opin jo eilen paljon uutta niin en malta odottaa mitä kaikkea tämä reipas vuosi tulee mulle opettamaan lisää. Mihin tämä kroppa ja pääkoppa oikein pystyy. Vaikka unelmana on tepastella sinne lavalle niin uskon tämän matkan sinne olevan sitäkin suurempi ja antosampi kokemus. Samalla opin lisää myös työn kannalta tärkeitä asioita. Kehityn Tiinan ohjauksessa varmasti myös itse PT:nä paljon lisää. Voisi sanoa, että kisavalmennuksen ohella tämä on eräänlainen koulutus mulle samalla.
Nyt salilla pumppaa lisää näitä narunpätkiä ja olkapäitä! Kivaa sunnuntaita! 🙂
