Uusi nimi ja uusia oivalluksia.
Hetken jo miettinyt että blogin nimi ”Fat is not for me” ei toimi enää. Se oli kuvaava kun aloitin tämän elämätapamuutoksen ylimääräisiä rasvoja tiristämällä muutama vuosi sitten ja hengailin vuodesta enemmän dietillä kun normaaleissa ruokamäärissä. Tätä nykyä meininki ei ole enää sitä vaikkakin tavoite on yhä sama. On muuten todella vaikeaa keksiä hyvä osuva nimi blogille. Mikä kuvaa parhaiten sitä mitä mä tällä blogilla ajan takaa; kovaa treeniä, itsensä haastamista ja itsensä ylittämistä. Halua tulla vahvaksi sanan joka merkityksellä. Nimen pitäisi olla myös hauska ja mieleen painuva. Perus fitness-alkuiset tai päättyvät nimet ovat niin käytettyjä ja oma nimi vaan tylsä lisä siihen perään. Tänään sitten tuli ”ahaa” elämys kun aloin taas nimiä miettimään. Muistin tämän sarjakuvahahmon, taistelijan, vahvan ja ylvään naisen Wonder Womanin eli ihmenaisen. Sehän kuvaa semi osuvasti sitä mitä tässä tavoitellaan…ehkä vielä enemmän jos haluaisi bodyfitnekseen. 😀 Tosin tarjoilee tämä ihan normaali elämäkin jatkuvia haasteita ja sitä suorittamista. Välillä pitää oikeasti olla ihmenainen selviytyäkseen kaikesta siitä mitä niskaan tulee. Tämä prokkis kohti kisalavoja tuo vastaan haasteita todennäköisesti vielä hitusen enemmän. Kehosta ja mielestä otetaan mittaan ja käyn taistoa itseni kanssa. Lupaan, että sinä päivänä kun kondis on kohdallaan niin hommaan tuon asun ja Antti saa ottaa musta kuvan. Wanna Be A Wonder Woman! Ugh! (se lähes jopa rimmaa). 😀
Toiseen asiaan, parisen viikkoa sitten selvisi, että pääsen mukaan TNT tiimiin ja Tiina Kasvin valvovan silmän alle työstämään kondista kohti kisalavoja. Fiilis on ihan mieletön ja intoa puskee ovista ja ikkunoista. Ensimmäiset 1 by 1 treenit olivat viime viikon perjantaina Hakaniemen Solanassa. Menin paikalle ajoissa, jotta kerkesin lämmittelemään ja avaamaan jalat tulevaan koitokseen. Halusin ettei mistään kiristä vastaan, että treenistä saa kaiken irti. Mua jännitti taas, ehkä vielä enemmän kun tiimipäivää ennen vaikka kyseessä oli vaan treenit. Mutta ne olivat kuitenkin treenit ensimmäistä kertaa kahden valmentajan kanssa. En tiennyt yhtään mitä odottaa muuta kuin että jalat saa kyytiä. Jännitti se, että jaksanko ja pystynkö? Onko Tiina millainen kahden kesken, jos hän onkin pää punaisena huutava natsi? No näin ei onneksi ollut. Tiina on sympaattinen mutta kuitenkin jämäkkä, vaativa ja esittää asiat rauhallisesti ja ymmärrettävästi. Toistoja tehtiin juuri niin paljon kuin käskettiin ja neuvoja häneltä pukkasi koko ajan. Mitään en jättänyt kesken.
Treeni alkoi hackissa, molemminpäin tehtiin kyykkyjä ja tuntuma kohdistettiin ajatuksen kanssa tarkasti pakaraan ja reisiin. Pari settiä supersarjoina hackissa ja sitten smithissä maaten lattialla. Sitten surpersarjana reiden ojennusta ja koukistuta, niiden loppuun kunnon pumppaus setit. Loppuun vielä askelkyykkykävelyä lisäpainoilla käytävää pitkin. Joka liikkeessä painoja nostettiin sarjojen edetessä ja pakkotoistolla vedettin loppuun asti, viimeisenä aina pidempi pudotussarja. Kintut hapoille ja kunnolla. Ei se montaa liikettä tarvinnut, että koivet olivat muussia. Muutama supersarja kunnolla loppuun asti niin se riitti. Jalkojen jälkeen hieman selkätreeniä päälle kun en itse ole saanut hyvää tuntumaa selän puolelle. Tai saan tuntumaan mutta mulla ei ole mitään käsitystä miltä tuntuu selän pumppi. Uusi tuntumia sinnekin saatiin, se pumppi tosin jäi vielä odottamaan vuoroaan.
Kovin hassua, että Tiina sanoi mulle lähestulkoon niitä samoja huomioitavia asioita liikkeissä mitä itsekin sanon asiakkailleni. Tiedän mitä tehdä mutta se, että vierellä neuvoja antaa ja niitä liikkeitä valvoo maksettu ja paljon kokeneempi silmäpari niin sain kaikki liikkeet paremmin perille kuin yksin tehdessä. Niitä neuvoja kuuntelee jotenkin uusin korvin. Päästä tämä touhu muutenkin on kiinni, valmentajan tarkkaavaiduudella on psykologinen vaikutus omaan tekemiseen. Onhan Antti tietenkin toiminut samoin mutta nyt olen huomannut, että hän on liian läheinen. Hänen sanomisia en ota niin todesta kuin ns. oikean valmentajan, joka on siinä hetkessä tekemässä vai mun treenistä tehokkaamman. Valmentajan ottaminen oli niin oikea veto tähän väliin. Alkaa nuo omat itselleni suunnitellut treeniohjelmat maistumaan kuralle. On mahtavaa saada kokeneen ja kisaamisen ammattilaisen luoma treeniohje ja katsoa miten se kroppa alkaa sillä ja uudella ruokavaliolla muuttamaan muotoaan. Tässä on nyt aika tarkalleen vuosi aikaa kasvattaa lihasta kroppaan.
Perjantain treenistä sain uusia ideoita ja opin myös uusia asioita itsestäni. Miten paljon mä pystyn luuloistani huolimatta sietämään sitä lihaksessa ilmenevää kipua sarjan aikana. Yksin tehdessä olisi moni sarja loppunut jo hitusen aiemmin. Tämän oivalluksen olen pyrkinyt pitämään mielessä nyt yksin tehdessä, vien sarjat sinne asti että oikeasti tuntuu ja kunnolla. Koittanut saada sen saman fiiliksen lihaksiin, tunteen että ne räjähtävät ihan just palasiksi. Kun tulee se kohta sarjassa vastaan, että en enää pysty niin väkisin teen vielä muutaman lisää ja tadaa en kuollut. 😛 Seuraavia yhteistreenejä odotan jo innolla!
Viime sunnuntaina käytiin nauttimassa auringosta Viron puolella. Pieni irtiotto arkeen. Lähdettiin joukolla hakemaan Tallinnasta juomia siskoni häihin. Kaupat tuli koluttua läpi ja uusia kesä- ja treenivaatteita sai kaapin täytteeksi.
Auringon paisteesta saatiin nauttia lähes koko päivä. B)
Auringon paisteen keskellä puhkesi hetkellinen kaatosade jonka loppumista odoteltiin vanhan kaupungin suojissa.
Vettä tuli ”hieman” ja Antti pääsi töihin, jotta tämän rinsessan jalat säästyivät kuravedeltä. <3
Wonder woman olisi kyllä lentänyt lammikon yli ja kantanut koko köörin selässä. 😀
Sisko ei kyllä pahemmin huomioinut mua, tyyppiä joka ei niin välitä alkoholista. 😀
Oli ihan sairaan hauska päivä. Pitkästä aikaa pääsi hetkeksi pois perus ympyröistä ja hyvässä seurassa. Naurettiin, nautittiin ja syötiin hyvin. Tämmöisiä päiviä lisää ja paljon!
Kivaa tulevaa viikonloppua jokaiselle!
