Happy thoughts :)
Keskikesän juhla, juhannus on täällä. Jotenkin karua ajatella, että kesä olisi nyt puolivälissä ja tästä ne päivät jälleen vaan lyhentyvät ja pimenevät pikkuhiljaa. Eihän kesä ole edes vielä alkanut! Toissapäivänä satoi räntää ja lunta jossain päin suomea ja mittari ei ole nähnyt helteitä aikoihin. Ja kesä on mukamas puolivälissä, pyh! Vietetään Antin kanssa ihan cityjuhannus, taitaa olla mulle ensimmäinen kerta. En tiedä olenko koskaan ennen ollut juhannusta kotolla joten uutta tämäkin. Yleensä juhannukset ovat menneet mökillä perheen ja ystävien kanssa ja monet myös riekuttu festareilla täysi-ikäisyyden jälkeen. Nyt ei jaksettu ottaa mitään stressiä siitä, että pitäisi tehdä jotain erikoista, juhannus on kuitenkin vain yksi viikonloppu muiden lomassa ja sääennusteiden ollessa sitä mitä ovat niin päädyttiin olemaan kotona. Antti on myös vielä ensi yön töissä niin nautitaan rauhallisesta arabianrannasta, kukaa muu ilmeisesti ole tänne jäämässä. Mikäs siinä, paras seura ja oma ihana koti, toimii sekin. Meri on 30m päästä kotiovesta jos pulahtamista kaipaa. Sauna päälle ja hilpasen vielä uimaan! 😀 Talviturkki kyllä jätettiin jo viime viikonloppuna mökille. Tämä kesä ja heinäkuu tuo niin paljon vielä menoja, että on hyvä ja itseasiassa mukavaa olla kotona kahden. Suunnitelmat ovat niinkin hulppeat, että käydään jumpalla, tehdään hyvää ruokaa ja katsellaan elokuvia. Niin ja siivotaan koko kämppä partsia myöden! 😀 Ollaan kahdestaan ällösöpöjä.
Ensi viikonloppuna on sitten edessä likkojen risteily. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa niitä rakkaita mussuja ja lähteä laivalle yhdessä. Se on vanha kunnon 24h risteily, tulee niin takavuodet mieleen kun parikymppisenä ravattiin laivalla joka kuukausi bailaamassa. Nyt saattanee tosin olla hieman aikuistuneemmat kuviot…tai sitten se on karaoke + Jenni = oh my god! 😀 Risteilystä pari viikkoa eteenpäin on häitä edessä kaksinkappalein, siskoni ja ystäväni joiden polttarit olivat pari viikkoa sitten. Ajattelin jopa ensimmäisen kerran reipppaasti yli vuoteen nauttia hieman viiniä siskoni häissä, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Elokuun lopussa sitten vielä duunin kick-off päivät tallinnassa. Että kyllä tässä pääsee juhlimaan ihania hetkiä ystävien kesken ilman juhannuskekkereitä. Hyvin on kesän juhlat ja riennot paketissa näiden jälkeen. Siitä on hyvä aloittaa sen oikean kesäloman odotus joka tulee tammikuussa. Se on jälleen 1kk pelkkää lämpöä ja aurinkoa aasiassa. Matkasuunnitelma on Bali – Singapore – Thaimaa, kohteissa paikkoja vaihdellen. Lähes kaikki lennot ja bungalowit matkan varrelle on jo varattuna!
Mökillä tosiaan piipahdettiin viime viikonloppuna nauttimassa luonnon rauhasta…lähinnä sisällä, koska satoi enemmän kun paistoi. Mökki sijaitsee aika tasan helsingin ja tampereen puolivälissä niin tehtiin päiväreissu Tampereen Wolf Fitness Clubille. Voi morjens mikä mesta! Iski kunnon salikateus, siellä oli kaikkea! Niin paljon vekottimia ettei tiedä mistä olisi treenin aloittanut ja niin paljon tilaa. Käsipainoja hirveät määrät ja kunnon tilat voimanostelulle. Se oli niin iso, että eksyin Antista koko ajan. 😀 Suosittelen käymään jos eksyy sinnepäin.
Treenit ovat kulkeneet tosi hyvin. Olen super iloinen siitä, että pitkästä aikaa olen saanut selän lihakset aroiksi selkätreenin jälkeen. Niin ei ole käynyt moniin kuukausiin. Myös vatsalihakset on löydetty uudelleen ja nyt sattuu nauraa. 😀 Yksi todellinen inhokkiliike on mukana ohjelmassa, peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Se on kyykky smithissä, eikä ihan perinteisellä tavalla. Ensin pudottaudutaan ihan alas tekemään pientä pumppaavaa liikettä alhaalta noin puoliväliin asti niin että perse lähes hipoo lattiaa, sitten ylhäältä kyykkäys puoliväliin (helpoin osuus), lopuksi koko liike ylhäältä aivan alas…jokaista liikettä 8 toistoa ja putkeen. Eli yhdessä sarjassa tulee 24 toistoa ja tämä tehdään 3 kertaa. Jalat ovat aina ihan loppu ko. liikkeen jäljiltä. Inhoan ja tykkään siitä samaan aikaan. Kun se on salipäivänä edessä inhottaa jo valmiiksi mutta kun se on tehty kunnolla niin että jalat huutaa ja itku meinaa tulla niin se fiilis on taas jäätävän hyvä! Tänään on lepopäivä salista ja aerobista edessä. Ihan hyvä, sillä kroppa tuntuu eilisen jalkapäivän jälkeen kuin maajyrän alle jääneeltä. Aurinko paistattelee mukvasti pilvien raosta niin kävely tekee gutaa. Lähtee veri rullaamaan ja auttaa koipia paulautumaan eilisestä. Ensi viikolla on taas 1by1 treenit Tiinan kanssa, mukavasti keskiviikkona klo: 6.00 aamulla. Saatan tarvita ison kupin kahvia, että pää on hereillä treeneissä. 😀
Mä tässä havahduin siihen, että olen muuten ottanut painoa vuodessa tollaset 9kg lisää. Viime vuonna tähän aikaan pitkän dietin päätyttyä olin kuihtunut 54kg lukemiin ja nyt mittarissa on about 63kg. Ei sitä kyllä peilin kautta uskoisi, mikä onkin hyvä, kaikki kilot eivät siis ole rasvaa vaan löytyy sieltä lihastakin. Tämän huomaa housuissa, mun yhdet lökäpöksy farkut alkavat pikkuhiljaa kiristää reisistä, eivät ne roiku enää saatikka melkein tipu päältä niinkuin ennen. Myös monet t-paidat kiristävät hartioista, niihin on tullut selvästi lisää lihasta ja sen kyllä huomaa myös itse. Jippii! Vaikka rasvaa on toki myös tullut niin kropan muodot alkavat oikeasti hivelemään omaakin silmää. Ja se jos jokin on lottovoitto mulle itselleni. Olen aina ollut niin helkkarin kriittinen omasta kehosta. Olen monesti sortunut siihen, että haukun itseäni ja omaa kroppaani. Kovaa työtä ja kurinalaisuutta tämä on vaatinut (ja vaatii edelleen) mutta onneksi tykkään siitä. Tämä tilanne, että olen näinkin tyytyväinen omissa nahoissani, voin katsella itseäni alasti peilistä ja tuntea siitä näystä hyvää oloa on mulle mielettömän isoa asia. Varmaan se suurin oma saavustus. Vaikuttanut myös mielentilaan todella paljon, ei sitä syyttä sanota, että itseään pitää rakastaa. Ja mikä parasta, mun kropan kehitys ei suinkaan ole vielä tapissa! 🙂
Kivaa juhannusta!
