Kontaten eteenpäin.
Hässäkkää on riittänyt sen verran ettei viime viikolla kerennyt kirjoittamaan. Aika korjata tilanne. 🙂
Viime viikon perjantaina tavattiin Tiinan kanssa jalkajumpan merkeissä ja oi-voi-ristus sentään mitkä kyydit mun koivet oikein sai. Treeni oli jotain aivan kreisiä ja jalkoja poltteli niin, niin paljon! Mun koipeloiset eivät ole tottuneet sellaiseen voolyymin ja supersarjojen määrään mitä yhdessä Tiinan kanssa tehdään. Hermosto meni täysin tukkoon ja seuraavat 4 päivää jalat olivat aivan tuusana. Siis niin kipeät ettei tosikaan.
Treeni alkoi kyykyllä, tsekattiin miltä se tekniikka oikein näyttää. Olen tehnyt kyykkyä nyt 45kg painolla ja Tiinalta tuli (pelottava) käsky, että tästä lähtien se on lämmittelypaino. Apuuva. 😀 Kyykyn jälkeen siirryttiin tekemään supersarjaa jalkaprässiin ja hackkiin, uutena teemana se että superit tehdään putkeen, ne kaikki 4 kierrosta! Tämä riitti jo siihen että jalat olivat täysin loppuun kulutetut. Viimeisillä kierroksilla jaloissa hirveä tärinä ja vapina, ei mitään kontrollia enää tekemiseen. Hermosto meni ihan shokkiin. Treeni ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen, perään tuli superina takareittä ja sumokyykkyä, niiden jälkeen askelkyykkykävelyä parilla eri tyylillä.
Oli aika nautinnollista mennä seuraavana päivänä lauantaina juhlimaan siskoni häitä. Ai, että miten nastaa kävellä korkkareissä kun reidet olivat jämähtäneet ihan sementiksi. 😀 Voitte vaan kuvitella miltä se tanssi askel oikein näytti tai ylipäätänsä koroilla kävely…portaiden alasmeno oli ehdoton suosikki.
Sisko oli niin kaunis morsian! Vielä kertaalleen onnea ihanat Johanna ja Niklas!
Häissä tuli syötyä äärimmäisen hyvällä omallatunnolla. Tarjottava ruoka oli aivan taivaallista! En ole koskaan häissä syönyt niin hyvää ruokaa, tai siis varmaan missään. Sain pestin toimia karkkibuffa vastaavana, kuinka yllättävää. 😀 Siitähän tietää mitä siitä tuli kun tällainen karkki-holisti laitetaan kyseiseen hommaan. Karkkia tuli syötyä muidenkin puolesta kun kävin niitä kippoja tasaisin väliajoin täyttämässä ja muutenkin pöydän äärellä usein vierailemassa. Juhlissa tuli myös nautittia alkoholia mutta se jäi hurjaan 6 annokseen. Onneksi! Antti joi paljon suuremman kaavan kautta ja oli ikävä katsella hänen hajoiluaan sunnuntaina. Raukka poti aikamoisia olotiloja. Mutta kaiken kaikkiaa juhlat olivat onnistuneet, todella kauniit ja aivan ihanat. Sisko sai hyvän miehen ja mies sai räväkän ja ihanan naisen. <3
Seuraavat häät ovat edessä tulevana lauantaina, tällä kertaa ystäväni Johannan Seinäjoella. Mitään en ilmeisesti viime viikosta oppinut sillä eilen oli taas treenit Tiinan kanssa. Ja kyllä koivet saivat jälleen kyytiä!
Juuri kun jalat olivat palautuneet kokonaan perjantaista niin se oli revanssin paikka. Treeni meni taas niin yli odotusten ja todella, todella kauas mukavuusalueesta! Mä en ikinä, en koskaan pystyisi tekemään moista treeniä yksin. Kyllä se käskyttäjä vierellä vaan tekee treenistä moninkertaisesti tehokkaamman. Olin niin hikinen ja loppu tunnin päätteeksi, että kotimatkalla autossa jarrun pitäminen pohjassa tuntui haastavalta. Mun etureidet olivat aivan tulessa. Verrattuna perjantain jumppaan niin tehoja lisättiin treenin volyymiin aika reilulla kädellä (mun mielestä). Tällä kertaa tehtiin koko treenin aikana 1 giant setti (3-liikettä) ja 1 supersarja (2-liikettä). Ei kuulosta paljolle mutta yhteensä tuli laskujeni mukaan kutakuinkin 360 toistoa jaloille. Ja se riitti. Jälleen hermosto oli täysin tukittu ja jalkojen kontrolli oli aivan hukassa. Salilla samaan aikaan ollut vanhempi pappa seurasi meitä sivusilmällä ja kysyi ohimennen mitä väärää olen tehnyt kun mua niin kovin rääkätään. 😀 Vastasin, että omat tavoitteet mut tähän tilanteeseen ajavat.
Vastaavia treenejä kun jatketaan niin vuoden päästä tämä treeni ei tunnu enää yhtään niin kamalalta kuin mitä se nyt oli. Kroppa (hermosto) tottuu kun sitä tarpeeksi paljon tekee. Ja jokaisen tämmöisen överi treenin jälkeen mä tulen pienen asteen kestävämmäksi ja vahvemmaksi. 🙂
Mutta nyt sattuu taas, mun etureidet ja perse huutaa hoosiannaa ja penkiltä nousu on äärimmäisen epämukavaa. Onneksi ne häät ovat vasta lauantaina edessä, ehkä jalat hieman toipuu tämän kahden päivänä aikana. Tänään olisi tarkoitus treenaa rintaa ja pakaroita mutta nähtäväksi jää onko näistä kankuista yhtään mihinkään. Lihasarkuus on taas huippulukemissa.
Saan tämän kuulostamaan kamalalta mutta kyllä mä diggaan tästä epämukavuudesta. Jos tämmösillä treeneillä ei potkat ja pylly kehity niin ei sitten millään. Ja miten siisti olo on tuollaisen treenin jälkeen kun selviät siitä hengissä. Voittaja! Kuten sanoin, mä en koskaan pystyisi moiseen yksin. Eilen kyllä ensimmäistä kertaa teki mieli sanoa Tiinalle, että ”oleko sä ihan hullu, etkö näe miten loppu jo olen?” kun hän kertoi mitä tehdään seuraavaksi, miten paljon ja millä painoilla. Lukemat kuullessa iski mielessä ajoittain epätoivo ja tuli ihan äitiä ikävä. 😀 Pidin kuitenkin suun supussa ja menin tekemään. En ala valittamaan tästä ”nautinnosta” jonka olen itse halunnut itselleni. Enkä varsinkaan ihmiselle jonka olen palkannut ottamaan musta kaiken irti. Tiina on ihan huikean hyvä ja mukava valmentaja!
Nyt kontaten salille -> 😀
