Aikaongelma.
Siitä on kotvanen vierähtänyt kun viimeksi kirjottelin. Johan on taas elämään mahtunut tapahtumaa vajaassa parissa viikossa. Aloitetaan huonoista uutisista: olen lihonnut.
En kyllä ihmettele koska viiminen kuukausi on ollut lähes pelkkää herkuttelua. Monet karkkipussit ja pikkuherkut siellä täällä näkyy nyt vaa’alla ja pihtilukemissa. Voi perse. Vaaka on noussut pysyäkseen kilolla ja pihdit hyppii 24-25mm välillä, eli aivan liikaa (tehokuurin jälkeen lukema oli 21mm). Siispä nyt minidietille, sellaiselle joka ei estä lihaksen ja massan kasvatusta. Tarkoittaa käytännössä, että siistilinja ruuassa ilman herkkuja, ilman liiallisia rasvoja, ilman ”nyt tekee mieli”-syömistä. Ei sen mullistavampaa ruuan suhteen mutta sitten urheilun puoleen tuplaten lisää cardiota. Tarkoitus on tiputtaa vaakaa kilolla alaspäin ja pihtilukema saada 23mm takaisin. Ilman aikarajaa, mutta toivottavasti asap.
Siitä päästäänkin toiseen huonoon uutiseen. Tuplacardiot onnistuu sillä nyt on aikaa treenatana, paremmin kuin hyvin. Ihan mielettömästi. Jäin nääs työttömäksi. Unelmaduunista työttömäksi, ehkä mun uusin low elämässä. Pulju menossa konkkaan ja mä siirryin työkkärin listoille – nimimerkillä liitosta rahaa odotellessa. Että näin. Jotenkin hävettää vaikka syy konkurssiin ei ollut minussa. Hävettää olla työtön ja mennä hakemaan tukea elämiseen. Olo on kuin maahanmuuttaja sossupummilla, tosin heillä tuskin on tätä hävettävää oloa.
Mutta tämän voi onneksi kääntää edes jotenkin positiiviseksi sillä nyt on aikaa tehdä vaikka mitä…jos uisin rahoissa. Mutta totuus on etten voi koska rahasäästöjä pitää nyt pihistellä viimiseen asti. Eli toisin sanoen on aikaa treenata aivan helkkaristi. Olen käynyt aamuisin salilla ja iltaisin lenkillä, tulee nyt jopa yli tuplaten sitä cardiota. Mutta se on kyllä pakko, hiiteen välipäivät koska muuten leviää pää täällä neljän seinän sisällä. Mun päivien kohokohta on kun löydän taas uuden paikan jonne kirjoittaa työhakemus tai kun on ruoka-aika. Aikaa tuntuu olevan nyt aivan liikaa miettimiseen ja jouten oloon. Jotta mun sisäinen Justiina ei tule pysyvästi esille on pakko käydä tuulettamassa aivoja ja itseä liikunnalla. Tekemsitä johon ei kulu rahaa.
Treeneistä sen verran että kehitystä tapahtuu koko ajan. Hetkonen sitten hajoilin ja perään tuuletin sitä kuinka sadan kilon raja ei meinannut mennä millään ja kuinka se sitten meni rikki. Eilen meni jo 117kg! Okei, avustin liikkeen lähtöön mutta muuten toistot tein ilman apuja ja ne meni kaikki. Tasaseen tahtiin nousee kyykkypainot, mavepainot ja kulmasoudun painot. Niin ja leukoja menee jo 6 putkeen sekä dippejä 10. Alussa niitä meni molempia vain pari, jotain siis pakollakin tapahtuu tuolla ihon alla. Keväällä vasta otetaan uudet ”kehitys”-kuvat niin nähdään näkyykö tuo muutos myös päällisin puolin.
Salaattiin ja muniin on tullut kiintiöt täyteen, ei pysty. Johan niitä puoli vuotta syötiin joka päivä. Ajatus munakkaasta oksettaa lähinnä, yöh. Nyt olen vihannesten sijaan nauttinut hedelmistä (omena, kiwi, ananas) ja porkkanaa kuluu kiloittain viikossa. Ja tietenkin lihaa, rahkaa ja raejuustoa. Siinä kutakuinkin mun päivien menu. Jätin leivän ja riisin pois koska hedelmistä saan hiilareita riittämiin ja muuten niitä tulisi liikaa.
Jatketaan tätä rötväämistä, kulutan kohta sohvaan reiän.
