Miksi kisaamaan?
Yksi päivä mun esimies kysyi tätä multa. Minkä takia mä haluan mennä kisaamaan? Mitä mä saan siitä? Tätä joutui hetkisen jopa miettimään, että miksi se tavoite on mulle niin tärkeä.
Ensimmäisenä tuli mieleen se ajatuspieru josta kaikki aikoinaan lähti liikkeelle ”haluan olla 30-vuotiaana paremmemmassa kunnossa kuin koskaan kaksikymppisenä”. Siis hyvin pinnallisesta ajatuksesta kaikki sai alkunsa pari vuotta sitten. Tämä lausahdus tosin pitää edelleen paikkansa vaikka voin jo nyt sanoa, että olen reilusti paremmassa kunnossa fyysisesti kuin lähes 10v. sitten. Mutta on tämä tähän astinen ”kisamatka” tuonut siihen tavoitteeseen muutakin ajatusta mukaansa kuin vain atleettisen hyvän ulkonäön.
Haluan haastaa itseni, sekä fyysisesti, että henkisesti. Haluan yhtenä elämän kokemuksena matkustaa tämän matkan ja viedä kroppani ja mieleni sen äärirajoille ja nähdä kestääkö kantti. Kestääkö pää? Miten mä ongelmia kohdatessa niistä selviän? Haluan näyttää itselleni että pystyn siihen, mä pääsen sinne lavalle. Se millainen tuleva lavakondis on, niin sitä ei voi tietää mutta sinne lavalle mä kuitenkin pääsen. Näin olen päättänyt. Tällä hetkellä mulla ei kiilu silmissä voittopokaali tai tietty sijoitus. Mä vain tahdon päästä näyttämään itselleni, että mä tepastelen siellä lavalla upeampana kuin koskaan. Siis upeampana kuin koskaan aiemmin, minä itse. Sijoituksesta välittämättä.
Mä pystyn nyt jo päässäni visioimaan sen kisapäivän. Tai tarkemminkin päivän juuri ennen kisoja. Mä näen mielessäni sen kisoja edeltävän aamun hotellihuoneessa kuinka katson itseäni peilistä ja näen sen satojen tuntien työn tuloksen katsovan sieltä takaisin. Mä harjoittelen poseerauksia sen peilin edessä ja keikistelen siinä hölmö virne kasvoilla. Näen ne reidet, olkapäät, sixpäkin ja pakaran puoliskot joita olen halunut ja totean itselleni ”jumalauta nainen, sä teit sen. Sä todellakin tein sen! Ja huomenna sä tepastelet siellä lavalla jonne halusit.” Ja sitten mä hypin ympyrää riemastuneena alusvaatteissa. 😀
Tällä hetkellä ajatuksissa mahdollinen jatkosijoitus tai pokaali on vain mahtava bonus. Mutta toistaiseksi mä en näe sitä tavoitteeni ”läpäisynä”. Se ei kuitenkaan tarkoita etten tekisi töitä kisojen eteen niin paljon kuin suinkin pystyn. Että se sijoituskin olisi maldollinen. Kovaa teen töitä ja pyrin siihen mitä olen päättänyt. Menen lavalle. Jos kisakunto kisapäivänä ei ole tarpeeksi hyvä lavalle astumiseen niin silloin koen suuren pettymyksen. Silloin en saa tavoitettani lunastettua. Toki nälkä kasvaa aina syödessä ja tässä lajissa harvoin tulee ähky. Eli ajan mentyä eteenpäin saattaa se jatkosijoitus tulla mukaan tavoitteeseen. Tavoite elää ja muovaantuu tämän matkan varrella. Tältä se nyt näyttää. 🙂
Bonuksena tämä kisamatka tuo mulle hyödyllisen kokemuksen työssäni PT:nä. En aio ryhtyä kisavalmentajasi yhtien kisojen jälkeen, koska se on typerää, enkä edes halua olla kisavalmentaja. Mutta kisojen jälkeen mä tiedän omalta osaltani mitä se kisaaminen kaikkiaan on. Miltä se musta tuntui, millaista se oli ja miten mä siitä selvisin. Fitness buumin kasvaessa on hyväksi, että on se oma henkilökohtainen kokemus mistä kertoa eteenpäin jos on tarvetta. 🙂
Mikä on sun tavoite?
