Reissutarinoita :)
Täällä ollaan, takaisin suomessa. Tultiin eilen illalla ja vastassa oli yhtä kaunis sää kuin mikä vallitsee parhaillaan. Viima ja räntää, kova tipahdus arkeen. 😀 Eilen oli vielä +30 astetta ja tänää hitusen vähemmän.
Mun piti aloittaa tämä sunnuntai ekalla kovalla treenillä loman jälkeen mutta pieleen meni se yritys. Syväjäädyin matkalla salille vain lukeakseni salin ovesta lapun ”kortinlukija ei toimi, pahoittelut”. Sinne meni ne treenit. Kelasin käyttää tämän hyötyajan sitten kirjoittamalla ja muistelemalla viimeistä 5 viikkoa. Täytyy kyllä sanoa, että oli elämäni paras loma tähtän asti.
BALI
Sanur
Sanur beach oli viehättävä paikka, hyvin samankaltainen meiningiltään kuin Thaimaa. Ei mikään hirveä turistirysä ja ihmiset olivat todella ystävällisiä. Vietimme Sanurilla yhteensä 4 yötä. Sieltä löytyi sali jossa käytiin 2 päivänä jumpalla. Hotelli järjesti myös ilmaisen jooga tunnin jota käytiin testaamassa. Eikä muuten ollut helppoa! Hyvin nöyränä lähti tunnilta pois kun huomasi miten kehnosti oma vartalo muovaantuu erilaisiin vaativiin asentoihin. Venyttely ei todellakaan ole turhaa! 🙂
Ubud
Tämä paikka varasti mun sydämen. Aivan uskomattoman ihanat maisemat viidakon keskellä. Hotelli Komaneka oli puolihoitola jossa kaikki pelasi täydellisesti ja henkilökunta oli parasta mitä matkalla tuli vastaan. Meillä oli privaatti villa omalla uima-altaalla ja terassilla. Olimme täällä vain 3 yötä ja se jäi harmittamaan, paikka oli niin ihana. Mieli ja keho lepäsi luonnon keskellä ja sitä viidakko maisemaa olisi voinut tuijottaa vielä toiset 3 päivää helpolla. Hotellilla oli pieni fitness huone jossa pääsin kolme kertaa tekemään oman kehonpainolla hiit-tyyppistä treeniä. Muutoin huoneessa oli vain cardio laitteita ja pieni pakka käsipainoja. Myös täällä päästiin kerran joogaamaan, siitä seurasi sama nöyrä fiilis. 😀
Käytiin yhtenä päivänä paikallisen oppaan kanssa trekkaamassa riisipelloilla ja viidakossa. Hän kertoi meille paikallisten elämästä, se pyörii hyvin pitkälti perheen, riisin ja jumalten ympäröimänä. Täällä perheet asuvat yhdessä. Tarkoittaa että isovanhemmat, vanhemmat, lapset ja jopa lapsenlapset asuvat kaikki samalla pihalla, tosin eri taloissa. Jokaisen talon pihalla on oma temppelli ja jokaisessa kylässä on myös yksi isompi temppeli. Jumalia muistetaan päivittäin erilaisin tavoin. Temppeleille viedään ruokaa ja suitsukkeita. Pienempiä jumalille tarkoittettuja lajoja näkyi joka kaupan ja tönön oven suussa. Niiden tarkoitus oli suojella. Riisipelloilla kävellessä opas kertoi meille minkälaisen matkan se riisi tekee kokonaisuudessaan ennenkuin se päätyy Unclen Benssin laatikkoon. Päästiin käpistelemään riisiä suoraan pellosta.
Bali kokonaisuudessaan oli aivan mahatava paikka. Sellainen jonne on aivan pakko mennä uudestaan, erityisesti tuonne Ubudiin. Ruoka oli hyvin samankaltaista kuin thaimassa; riisiä, nuudelia, kanaa, possua, nautaa, kananmunaa ja paljon vihanneksia. Todella ravintorikasta ruokaa ja mausteiden kirjoltaan thaimaan sapuskoja paljon parempaa. Niitä kokkauksia jäin toden totta kaipaamaan.
SINGAPORE
Matka jatkui Balilta tunnin lennolla Singaporeen ja suuren kaupungin hälinään. Vietimme 2 yötä business alueen keskellä ja hämmästeltiin jättimäisen korkeita rakennuksia. Tällä alueella meidät erotti hyvin massasta, meillä ei ollut päällä siistejä puvun housuja + kaulustapaitaa taikka jakkupukua. Kaikki ravintolat olivat täynnä täysin samannäköisiä business miehiä suorissa housuissaan ja kauluspaidoissaan. Ja niitä siis oli paljon. Tähän pieneen yhden kaupungin maahan kun mahtuu melkein 5,5 miljoonaa asukasta.
Käytiin katsastamassa Singaporen eläintarha sen toivossa että nähdään jääkarhu ja jättipanda. Jättipanda jäi haaveksi mutta jääkarhu köllötteli omassa altaassaan feikki jäälohkareen päällä. 🙂 Tämä kaupunki löysi myös tiensä mun sydämeen. En ole ikinä nähnyt niin siistiä kaupunkia. Ei roskaa missään ja kaikki toimii. Okei, tässä maassa on todella kovat rangaistukset liittyen esim. roskaamiseen ja tupakoitiin mutta se tuottaa tulosta. Puhdasta ja siistiä joka puolella. Ei ollenkaan vaarallisia ghetto alueita. Meillä ei ollut täällä kuin yksi täysi päivä aikaa niin siinä ei paljoa kerennyt tekmään, siksi tännekin pitää tulla uudestaan.
THAIMAA
Khao Lak
Singaporesta lennettiin Phukettiin ja taxilla kyyti jatkui 1,5h Khao Lakiin maaseudulle. Paikka oli 20km päässä turistialueesta. Täältä löytyi loman paras ranta. Puhasta, valkoista ja pehmeää hiekkaa ja rantaviivaa riitti yllinkyllin. Ja mikä parasta se oli lähes tyhjillään. Khao Lak ei muutenkaan ole vielä täysin voimissaan tsunamin jäljiltä, turistit eivät ole vielä valloittaneet sitä uudelleen. Se veti ajoittain hiljaiseksi kun näki rannan tuntumassa täysin hylättyjä, luonnon takaisin valloittamia rakennuksia. Meidän oli tarkoitus viettää tässä maaseutu idyllissä 7 yötä mutta se sai täyskäännöksen.
Valitettavasti hotellin lähellä sijaitsi jonkun sortin tehdas josta öisin kantautui alueelle vahva savun haju. Ja se haju kantautui huoneen sisälle asti niin että henkeä ahdisti. Tämän takia luovuttiin paikasta heti jo 2 yön jälkeen. Onneksi varauksen muutos meni mutkattomasti bookkaus firman kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna paikka oli aivan liian kaukana kaikesta, siellä ei olisi jaksanut olla 7 yötä. Sillä alueella ei ollut turisteille oikeastaan mitään, päivät olisivat kuluneet vain hotellin alueella. Jossa oli meidän lisäksi vain saksalaisia eläkeläisiä ja aamupalabuffetilla soi Abba. 😀
Pysyttelimme edelleen kuitenkin Khao Lakin alueella mutta siirryimme noin 20km päähän sinne missä ne muutkin turistit lymysivät, Khao Lakin keskustaan. Löydettiin hyvä ja halpa hotelli 3 yöksi. Sen lähistöltä löytyi myös sali, jonka kertakäynti maksoi huikeat 2,5 euroa. Siellä käytiin ähkimässä 3 aamuna.
Tämän paikan parasta antia oli trekkaukset Khaolak Lamru Natioanal Parkissa ja Chong fa Waterfallillla. Molemmissa sai rämpiä viidakon keskellä pieniä kinttupolkuja ja suhteellisen jyrkkiä nousuja. Vesiputous oli noin 750m korkeudessa.
Niin ja löytyi sieltä yksi turistien alueelta yksi kenkiä pursuava baana josta mukaan tarttui parit Nike Airmaxin tossut pilkkahintaan. 🙂
Ao Nang
Koska Khao Lakissa oleskelu jäi suunniteltua lyhyemmäksi siirryimme vielä pariksi yöksi Krabille Ao Nangiin jossa olimme myös edellisvuotena piipahtaneet. Siitä tuli sopiva välietappi kun myöhemmin reissu jatkui Koh Lantan saarelle. Ao Nang on edelleen täysi kopio kanariansaarista. En tykkää. Löytyy suomikojua, suomiluolaa ja aivan liikaa suomalaisia ja etenkin venäläisiä. Vaatteitaan tyrkyttäviä myyjiä joka nurkan takana ja pukumiehet halusivat ommella joka kiskalla Antille puvun. Mentiin tänne vain siksi ettei seuraava siirtyminen olisi ollut niin tuskaisen pitkä. Ao Nangin ainoa plussa oli hyvä (mutta kallis) sali. Siellä käytiin kerran vetäsemässä oikein kunnon jalkarääkki.
Koh Lanta
Viisi tuntia kestäneen ihmisiä ja tavaraa täyteen ahdetun minivan kuljetuksen päätteeksi pääsimme vihdoin Lantalle. Tämä oli mulle jo kolmas kerta tällä saarella ja edelleen tykkään paikasta. Tällä kertaa majoituttiin saaren aivan eteläkärkeen jossa ei aiemmin olla käyty. Täten sai taas uuden kokemuksen tästä paikasta. Ja sellainen toden totta saatiin, eikä niinkään hyvissä mielin. Hotelli oli kyllä ihan hieno ja huoneet olivat omia bungaloweja. Mutta. Se super iso mutta ja sitäkin isompi miinus oli meidän huoneessa asuvat toverit, nimittäin Teppo torakat. Viivyimme Narima hotellissa 8 yötä ja sinä aikana varmistettiin kymmenen Tepon tappo. Ties kuinka monta sinne jäi väijymään vielä seinien rakoihin. Ei kiva! Sanoimme tästä kyllä lähes päivittäin henkilökunnalle joka yritti tehdä parhaansa Teppojen häätämiseksi mutta turhaan. Ostettiin itse purkki jotain super torakka myrkkyä mitä joka päivä suihkutettiin huoneeseen.
Toinen mutta paljon vähäisempi ongelma oli naapurimetsän apinat. Metsikössä asui koko suku joka ajoittain tuli myös hotellin alueelle etsimään ruokaa (ja jotain pöllittävää). Ne osasivat olla hyvin röyhkeitä tapauksia, meidän vaan piti olla vielä röyhkeämpiä jotta apinat oppivat paikkansa. Niiden paikka ei ollut meidän terassin hammock! 😀
Lantalla otettiin viikkokortit salille. Pääsin käymään siellä 5 kertaa ja Antin kerrat jäi kolmeen, hän tuli kipeäksi. Täysin sama setti kävi myös viime vuonna. Me ei enää mennä Lantalle kun siellä aina tulee kipeäksi. 😀 Treenien puolesta huomasi sen, että ei saa vedettyä niin täysillä kuin kotona. Kaipa se oli tuo kuuma ilma joka vaikutti, puhti loppui samantien ja treeni tuntui sellaiselta suossa rämpimiseltä. Ei vaan edennyt kunnolla.
Pari päivää meni vain lymytessä ja syödessä kun odoteltiin Antin olon kohenevan. Päästiin onneksi käymään Lanta Animal Welfaressa rapsuttamassa kodittomia koria ja kissoja. Mikäli olisi ollut mahdollista niin olisin ottanut sieltä pari Paavoa mukaan samointein. Oli ihana nähdä miten hyvin ne eläimet voivat ja kuinka hyvin niistä pidetään huolta, täysin vain lahjoitusten ja vapaaehtoisten voimin. Monet näistä koirista käyttäytyi paljon paremmin kuin useimmat tietämäni kotieläin koirat.
Ajateltiin, että aletaan netin kautta lahjoittamaan niille karvapalloille kuukausittain rahaa. Se on kuitenkin niin pieni raha meille mutta siellä eläimet saavat hoidot, rokotukset ja ruokaa. Ehkä meidän Paavo tuleekin joskus Lantalta meille asumaan. 🙂
Lantasta jäi jälleen hyvä mieli, jos hotellia ei lasketa mukaan. Nyt siellä on nähty ja tehty kaikki olennainen ja toistaiseksi siellä oli vielä rauhallista mutta sekin tulee muuttumaan kun saarelle rakennetaa parasta aikaa krabilta isoa siltaa joka helpottaa saarelle tulemista huomattavasti.
Koh Yao Yai
Tänne matka jatkui Lantalta ja sekin oli jo seikkaulu itsessään. Elettiin kuvitelmassa, että päästään speed boatilla Lantalta suoraan mutta väärässä oltiin. Ensin isolla ferryllä Lantalta Phuketin satamaan, josta taksilla toiseen satamaan ja sieltä veneellä Koh Yao Yaille. Mutta reissu oli sen arvoinen. Tällä saarella ei turisteja näkynyt juuri laisinkaan. Todella rauhallinen ja kaunis paikka jossa vietimme 3 yötä. Koko saarella ehkä 4-7 hotellia. Täällä ei salia ollut mutta oman kehon painolla puskettiin taas menemään hotellin nurmikolla joka aamu. Yhden videon latasin treenistä facebookin PT sivuilleni.
Yhtenä päivänä lähdettiin etsimään autiota rantaa, koska sellainen tältä saarelta oli löydyttävä, mesta oli muutenkin niin autio. Olin edellisvuonna nähnyt ohimennessä veneestä käsin yhden niemen nypykän jossa tönötti muutama yksinäinen palmu. Se paikka näytti veneestä ihanalle ja tätä nypykkää lähdettiin skootterilla etsimään. Se löytyi hyvinkin helpolla kun saarella nyt oli vain joku kolme tietä mitä pitkin ajella. Rannalla oli sopivasti laskuveden aika ja mereltä paljastui esiin laskuveden esiin tuomia ”saarekkeita”. Sinne me lähdettiin kahdestaan taapertamaan ja väisteltiin rapuja joka toisella askeleella. Tältä omalta laskuveden saarelta jäi käteen jotain pysyvää, koko loman ehdottomasti paras muisto ja tuliainen kotiin. <3
Mä siinä pölpötin jotain ja lotrasin polvia myöten vedessä kun Antti veti mua kädestä luokseen ja hetken kuluttua alkaa ottamaan taaksepäin sellaista askelkyykyn näköistä askelta. Olin aivan totaalisen hämmentynyt tilanteesta enkä yhtään osannut odottaa sitä hetkeä! Ja sitten kuului kysymys ”tuletko rakas vaimokseni?”
TULEN, TULEN, TULEN!!!!
Soitettiin myöhemmin päivällä vielä isälleni, jotta Antti sai luvan jättää sormuksen sormeeni. Hyvin hämmentyneissä ja siirappisissa tunnelmissa jatkuivat päivät tällä saarella. Edelleen tuntuu oudolle tuo sormus sormessa, mutta todella hyvällä tavalla oudolle. Tätä nykyä mun nimitys täällä kämpässä kuuluu ”vaemo!” 😀
PHUKET
Rawai
Tässä kohtaa matka lähestyy loppuaan ja palasimme venellä Koh Yao Yailta Phukettiin. Emme tykkää yhtään phuketin turistipaikoista. Patong, Karon ja Kata beach eivät ole meitä varten. Menimme Rawaille joka sijaitsee aivan Phuketin eteläkärjessä. Rawailla vietettiin 3 yötä ja päivät menivät syömisen, shoppailun ja treenien merkeissä. Syömisen merkeissä nyt meni kylläkin koko loma! 😀 Hotellilla oli oma, ihan ok ulkona oleva jumppa alue ja saimme käyttää ilmaiseksi myös viereisen samaan ketjuun kuuluvan astetta päheemmän hotellin salia. Tehtiin tuplatreenit parina päivänä. Ensin aamupalan jälkeen viereisen hotellin salilla ja sitten myöhemmin illalla oman hotellin jumppa-alueella tehokasta ja nopeata pienimille lihaksille.
Bangtao
Viimeiset 2 yötä vietimme Phuketin pohjoispäädyssä lähellä lentokenttää jotta sinne siirtyminen ei vaatinut kukonlaulun aikaista herätystä. Siellä käytiin hieronnassa, keskityttiin olemiseen ja rentoutumiseen.
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi Balilla pitänyt viipyä kauemmin ja mennä sinne mahdollisesti myös myöhemmin. Samoin Singapore, siellä olisi 4 päivää ollut paikallaan. Nämä kaksi viimeistä kohdetta oli lähinnä paikkoja missä kuluttaa aikaa kunnes kotiin lähtö on edessä.
Kaikinpuolin loma oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja äärimmäisen mukava! Tosi aktiiviloma mutta ei meille sovi pelkkä löhöäminen. Sitä kaipaa päiviin jotain puuhasteltavaa kun aikaa kerran on tehdä ja mennä. Me ei esimerkiksi käyty uimassa juuri lainkaan, Antti ei pulahtanut ollenkaan! 😀
Lomalla haastavinta oli ruoan suhteen proteiinin saanti. Aasian maissa energia saadaan päääosin rasvasta ja sokerista. Koko matkalla löysin KAKSI juomaa veden lisäksi joihin ei oltu ämpätty kiloa sokeria. Toinen niistä olis cokis light. 😀 Suuri ikävä tulee tuoretta kookosvettä, sitä join lähes joka ikisellä ruokailulla ja lopuksi kaavin kookoksen sisuksista tuoretta kookosta jälkkäriksi.
Yleisesti ruoka-annokissa proteiinia oli hyvin niukasti. Siitä huolimatta joka aterialla sai tarvittavia ruoka-aineksia, se miten paljon kutakin tuli niin paha sanoa. Paljon ravintorikkaampaa ruoka Aasiassa on kuin mitä omat koti kokkaukset. Annokset sisälsivät paljon vegejä, ituja, hedelmiä ja pähkinöitä. Erityisesti koitan zemppaa nyt noiden vihannesten kanssa myös kotona. Lomalla tuli syötyä usein vain 4 kertaa päivässä ja hyvin jaksoi. Annoskoot olivat myös pienempiä kuin mitä kotosalla. Täällä kotona on vaan tullut joku päähän pinttymä siitä, että 5 kertaa on pakko saada ruokaa tai kuolen nälkään. No nyt kisojen takia sitä ruokaa tulee kohta vieläkin enemmän mutta ajatellen tulevaa aikaa kisojen jälkeen niin en mä sitä sitä sapuskaa niin paljoa tarvitse. Herkuttelut jäivät tosi vähälle. Ruoka oli yksinkertaisesti niin hyvää ettei herkutteluille pahemmin jäänyt sijaa. Toki me jotain herkkuja satunnaisesti syötiin mutta reilusti vähemmän kuin mitä esim. viime vuoden reissulla. Yhtäkään annosta alkoholia ei matkalla mennyt suusta alas. Kihlausta kilisteltiin ananas smoothiella. 🙂
Tänään aamupaino näytti vain +2kg. Joten lomalta ei ole jäänyt kroppaan muuta kuin nestettä. Vaikka toisin pelkäsin. 🙂
Nyt iisi sunnuntai ja huomenna paluu sorvin ääreen!
