Found it.
Woop!
Koska tänään leivotaan joulutorttuja ja huomenna syödään kuin siat (jouluennakkoa Inkoossa) niin astuin vaa’alle sittenkin jo tänä aamuna ennen noita porsasteluja. Se näytti 56,1kg, jihaa! Tämä lukema oli noin 1kk takaperin aamuisin yli 58kg ja täten lähdin etsimään kadotettua selkärankaani. Pihtilukema sen sijaan siitä 24-25mm lukemasta on muuttunut 23-24mm, niistä ei oikein osaa sanoa tarkalleen mikä on tilanne. Millin parin eroja on vaikea saada tarkasti otettua. No ainakin vaaka on tippunut 2kg:lla, eli jokunen osa selkarankaa on löytynyt takaisin. Olen kyllä pienentänyt annoskokoja ja salin lisäksi vetänyt paljon cardiota, oikea suunta kaikinpuolin.
Nyt jouluna tulee kyllä syötyä mutta pitää koittaa pitää joku tolkku siinäkin puputtamisessa. Joulu on vain kerran vuodessa mutta niin on myös synttärit, nimpparit, vappu ja uusivuosi jos näitä syitä alkaa etsimään miksi saisi nyt poikkeuksellisesti herkutella överisti. Asettaa itselleen rajan ja herkuttelee siihen asti ja nauttii täysin rinnoin jokaisesta makupalasta.
Painon lisäksi alkaa muutkin stressin aiheet päivä päivältä vähenevän kun asioita saa hoidettua, kyllä tämä tästä taas keposaksi elämäksi muuttuu. Kohti torttutaikinaa, joulua, kinkkua, pipareita, lahjoja ja ähkyä. Nam.
Hyvää Joulua!
