ÄN-YY-TEE, NYT!
Tulipas muuten selvitys siihen viime blogin vatsaongelmaan. Joku pieni pöpön paskiainen olin mun masun ottanut valtaansa ja siksi ei treenikään tuntunut luistavan. Eihän se luista kun ei aineenvaihdunta toimi, ruoka ei sula, elimistö ei käytä ruokaa oikein ja palautuminen kusee – kaikki vatsan takia. Nyt olemme taas terveen kirjoissa vaikka ei sen enempää kipeenä oltukaan, ainakaan vielä. Toivotaan ettei flussa iske mistä nyt puhutaan ja jengi räkii aivot pihalle.
Asiaan, mun selkäranka on ollut katki tai äärimmäisen notkea (kuin Snoop Dogilla konsanaan) viimeisten kuukausien ajan. Olen hajoillut sitä miten ei tämä siistitty ruokalinjakaan oikein onnistu kun lipsun vähän väliä. Nyt on tullut aika löytää se ranka takaisin. Nyt tämä lipsuilu on saavuttanut sen pisteen että alkaa ottaa päähän ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa – hoida homma kunnialla loppuun.
Kävin eilen ostamassa vihdoin uusia treenihousuja, vanhat olivat jo niin kamalassa kunnossa että oikein hävetti käyttää niitä. Lidlin alle 10e pöksyt kyllä palvelivat hyvin hintaan nähden. On muuten helvetistä ne sovituskoppien valaistukset, näkyy joka ikinen ihovirhe kasvoissa reisien selluliitista puhumattakaan. Kun uusia piukkoja treenihousuja päälleni puin niin mikäs sieltä reidestä pursuaa, no selluhan se, mun pahin vihollinen. Täten syntyi päätös – no more sweets! Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti. Annoskoot pienemmäksi ja herkut helkkariin. Vaa’alle en ole edelleenkään astunut, koska ruokavalio on kussut. Astun siihen kun tiedostan olevani sen 57kg jälleen sillä periaatteella että vaaka näyttää samaa lukemaan myös seuraavat päivät siitä eteenpäin. Takaraja on 21.12 asti, silloin menemme viettämään ennakkoon joulua ja siihen päivään kuuluu hyvä jouluruoka. Järkevällä määrällä.
Tänään kokkailin pihviä ja hyvinhän se meni, rasva kärysi – palohälytin huusi – pihvi paloi – savua koko kämppä täynnä. Yksiöni oli täydellinen kohde palomiesten savusukellustreeneille. Tähän hivenen rapsakkaan pihviin kylkeen punajuurisalaattia ja raejuustoa, pihvin päälle sinappia, nam! Täytti tarpeeksi ja oli vähärasvaista ja oli hyvää. Huomisen menu näyttää samalta. Sinapista on tullut uusi ”the juttu”, se ei vain paranna possupihvin makua mutta toimii myös keittokinkun makeuttamiseen. Välipalana pääruuan ja iltapalan välissä toimi puolipakettia Snelmannin keittokinkkua ja sitä kun dippaa sinappiin on joulufiilis kaiken aikaa. Koitan myös lisätä jälleen vihreää väriä ruokaan, eli teen jotain äärimmäisen hyvää liha-kastikeruokaa jonka vain sekoitan paloitellun salaatin kanssa, liha-salaatti-mössöä. Näin salaatti ei maistu ollenkaan mutta sitä tulee syötyä.
Huomenna alkaa myös uusi treeniohjelma. Samalla kaavalla kuin edellinen eli pari päivää tehty jaloille, eriteltynä booty ja reidet sekä pari päivää yläkropan lihaksille. Käytännössä samoja liikkeitä mutta eri päiville jaoteltuna viimeiseen ohjelmaan nähden ja hieman jotain uutta. Uutena juttuna muutama esim. muutama supersarja, pointtina kuitenkin edelleen lihaksen ja voiman kasvatus. Ensimmäistä kertaa olin mukana suunnittelemassa ohjelmaa, tehtiin se yhdessä Antin kanssa. Kivaa vaihtelua sekin, nyt kun alkaa tietämään missä liikkeessä/laitteessa saa itselleen parhaiten tuntumaa. Näin pysyy se motivaatio kun ei vain junnaa saman ohjelman kanssa, tosin löytyy tuostakin ohjelmasta joka päivälle vähintään yksi pakollinen vittuilu-liike. Eli liike jota vihaa aina yhtä paljon ja mitä ei koskaan halua tehdä mutta sen tekee, koska tietää että se on pakko, koska lappu sanoo niin.
Nyt on hyvät ellei täydelliset edelletykset tuloksille: ruokapuoli kunnossa (ja sehän myös pysyy kunnossa, selkäranka on paikannettu), uusia treenivaatteita (näyttää paremmalta ja tuntuu paremmalta) ja uusi treeniohjelma (motivaatio pysyy yllä). Jos tämä homma nyt kusee niin syytä on helppoa etsiä – se olen minä.
Me, myself and I – täältä tullaan taas!
