-ItkuPotkuRaivari-
On se elämä vaan heittänyt totaalista kärrynpyörää. Ei oikein malta uskoa miten sitä on vajaassa vuodessa muuttunut, niin ajatusmaailmaltaan sisäisesti kuin ulkoisesti kropaltaan. Pakko kyllä sydämen pohjasta kiittää Anttia, se mies on pysynyt rinnalla tukena ja turvana ja zempannut aina eteenpäin ja puskenut vauhtia kun motivaatio on kokenut satunnaisia kolauksia. Ei mun pääkoppa ilman Anttia tähän pystyisi. Tarvitsen jonkun sanomaan mulle, että mä pystyn siihen ja, että se ei haittaa jos aina ei onnistu.
Viimeisin kolaus onnistumisessa sattui toissapäivänä kun oli booty-päivä. Kaikki muut päivän liikkeet ja toistot meni hyvin mutta se saakelin prässi. Voi luoja mun teki mieli potkia se laite hajalle. Viime kerralla meni 93kg rikki, sekin naaman aivan väärinpäin virneessä mutta se meni, toistoja tuli tarpeeksi. Kun painojen pinniä piti tällä erää siirtää yksi alemmas eli täten kilomäärä pomppas 101kg niin ei. Ei jukolauta sitten millään! Yhden kerran painokasa nousi hitusen mutta jalat ei vaan jaksanut ponnistaa enempää. Puskin ja puhisin ja raivosin (äänettömästi pääni sisällä) mutta ei inaustakaan. Ei sitten millään! Argh!
Mun teki mieli alkaa pikkulapsen lailla itkemään tätä huonoa suoritusta ja pidin itseäni todella huonona. Mikä treenaaja se tämmönen on jolla satasen raja ei vaan halua mennä rikki. Missä mättää? Mitä teen väärin? Olenko näin heikko pikkulikka? Paha mieli ja vitutus kesti monta tuntia, se oli käsittämätöntä miten joku vempain salilla sai mielen niin huonoksi. Taidan olla hieman liian raju itselleni, en kestä ajatusta etten onnistu koska sitä niin kovasti haluan. Varmaan tämä osaksi myös oman mielen temppuja, kun tiedostan että nyt painoa on yli satasen verran niin rupean miettimään sitä liikaa joka vaikuttaa itse suuoritukseen. Ei pidä ajatella, pitää vaan puskea se samperin laite liikkeelle.
Tätä en olisi itsestäni vuosi sitten uskonut, että jonain päivänä mua vituttaa kun raivohärkää se kun satku ei nouse salilla. Tuolloin olisin lähinnä vain räkäsesti nauranut ja mennyt pizzalle tms. Hieman ovat asiat muuttuneet. En ole juonut kuukausiin taikka syönyt vanhoja top 3 herkkuja kuten pizzaa, kebabbia ja muroja. Tulevana lauantaina ”pitäisi” muutama korkata kaverin 3kymppisten vuoksi. Ajatus hieman jopa pelottaa koska en ole juonut niin pitkään aikaan ja viimeksi kun niin tein sain kamalia vatsakramppeja. Ei mikään ihme kun sellasta paskaa kroppaansa laittaa. Ehkä suosiolla mene ihan cola light-linjalla.
Muutaman päivän päästä on pakko kaivaa rasvapihdit esiin ja nippailla läskejä, olen aika varma että nyt paukkuu lukemat on sen verran löysä ja porsas olotila tässä ollut. Antti sen on aina mitannut niin saa mitata nytkin, että tulee samasta kohdasta napsattua. Vaaka tuli hankittua kotiin nyt kun en aamupainoa salilla pääse seuraamaan töiden takia. Se on kyllä vielä pysynyt ok lukemissa, paino heittelee 56-58kg välillä.
Nyt on kuusi päivää tykitetty salia putkeen, huomenna ansaittu välipäivä ja laittamaan silmiin lisää säihkettä. Tulisi jo kevät niin voisi vertailla kropan muutosta. Jokunen aika sitten otettiin kropasta kuvat ja ennen seuraavaa diettiä katsotaan mitä tällä niin sanotulla massakaudella ollaan saatu aikaiseksi vai ollaanko mitään. Toivottavasti, muuten tulee kyllä itku ja uusi astetta isompi kolaus.
