Joulumuistot <3
”Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.
Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.
Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.”
Tämä kappale laulettiin aina jouluaattona ennen kuin koko suvun kanssa istuttiin pöytään syömään mummon tekemään joulupuuroa. Koko sukumme seisoi yhdessä huoneessa laulamassa. Meidän suku (isän puolen) on iso ja puurokattila oli myös sen mukainen, varmaan kymmenen litrainen. Muistan kuinka sitä yhtä mantelia etsittiin sieltä jättimäisestä puurokattilasta kauhomalla ja vatkaamalla. Kurkin kattilaan omaan vuoro odottaen josko näkisin pilkahduksen mantelista ja toivoin ettei kukaan muu huomaa sitä. Mantelin saaja kun sai myös joululahjan, sen ensimmäisen koko päivän aikana. Kun mantelia ei osunut omalle kohdalle niin se oli suuren suuri pettymys, josta seurasi itku, niin iso itku että lopulta se lahja yleensä kuitenkin päätyi syliini. Rikoin liian äänekkäästi juuri julistettua joulurauhaa ja mut piti hiljentää :D. Olin tuolloin siis vaahtosammutimen kokoinen tapaus. Kasvaessani isommaksi opin elämään sen asian kanssa etten voi joka joulu saada sitä mantelille tarkoitettua lahjaa.
Ennen virttä kuunneltiin televisiosta joulurauhan julistus ja tämän jälkeen yksi meistä sai (..tai joutui) lausumaan raamatusta jouluevankeliumin. Yleensä tämä tehtävä langetettiin joukon uusimmalle tulokkaalle, jonkun uudelle tyttö – tai poikaystävälle tai lukemaan oppineelle lapselle. Rukouksen jälkeen laulettiin Enkeli taivaan– virsi ja sen jälkeen syötiin masut täyteen puuroa. Puuron jälkeen koitti kahvittelut ja lahjojen vaihto. Kukin suvun perhe kun oli ostanut lahjoja suvun toisille lapsille ja aikuisille niin nämä lahjat vaihtoivat muovipusseissa paikkojaan, jotta ne pääsivät illaksi oikeaan kotiin avattavaksi.
Nämä lapsuus- ja nuoruusajan muistot valtasivat mielini äsken kun tulimme sairaalasta tapaamasta mummoa. Mummoni valitettavasti joutuu viettämään joulun sairaalassa leikatun lonkan takia. Hän ilahtui suuresti kun kävimme yllätysvisiitillä siskoni kanssa antamassa hänelle jouluhalit ja suukot. Laitoimme kännykän spotifystä soimaan Juha Tapion laulaman version virrestä Enkeli taivaan. Mummon silmiin syttyi ilonpilke kun hän kuuli kappaleen ensimmäisen säkeen alkavan. Muistot valtasivat varmasti myös hänen mielensä. Laulettiin sitä mummon kanssa yhdessä ääneen. Koko huone, jossa oli kaksi muutakin potilasta hiljetyi kuuntelemaan meitä. Itselle tästä tuli jotenkin todella lämmin olo. Miten helpolla voikaan ilahduttaa toista ja koskettaa syvältä. Se oli jotenkin ihanan lämpöinen hetki keskellä muuten niin ankeaa sairaala elämää.
Enää ei vuosiin olla voitu pitää tätä suuremman luokan suku-puuro-perinnettä yllä erinäisten syiden takia. Se harmittaa kovasti, se oli juttu jolla se jouluaatto virallisesti alkoi. Nykyään puuroillaan pienemmin, vain perheen kesken. Ylihuomenna puurovastuussa on siskoni. Hän ehdotti josko tänä vuonna hän tekisi meille puuroa, koska joulu ei ole mitään ilman kunnon uunissa tehtyä joulupuuroa. Ja se on kyllä täysin totta.
Ajat muuttuu ja niin on muuttunut joulukin. Joulu on osiltaan menettänyt tarkoitustaan sen mukana miten elämä on kolhinut matkan varrella. Huomenna edessä on haudoilla käynnit, se edelleen riipaisee ja riipaisee syvältä. Ei ole joulumieltä nostattavaa viedä kynttilää oman äidin haudalle. Pelkästä ajatuksesta silmät vesittyy, vielä näin kuuden vuoden jälkeekin. Joulu ilman äitiä on kuin joulu ilman kinkkua, kiva mutta jotain todella oleellista puuttuu. Mutta tiedän, että äiti katselee meitä, mua ja siskoani päivittäin pilven reunalta. Hän ohjaa meitä sieltä käsin elämässä eteenpäin. Jos olisi mahdollisuus toivoa mitä tahansa joululahjaksi, en toivoisi mitään materiaa, en mitään vaatetta tai muuta rahalla ostettua. Toivoisin, että voisin välittää viestin äidille, kertoa hänelle miten paljon rakastan häntä ja merkin siitä, että äiti kuuli sen. <3
Ylihuomenna loppuu kauan odotettu herkkulakko. Jouluaattona tuo vielä muoveissa oleva suklaajoulukalenteri saa kyytiä heti herättyäni. Jouluna ei jää salittelut välistä tässä parisuhteessa. Aamutuimaan mennää aattosalille nostamaan rautaa. Sitten voi asteen paremmalla omalla tunnolla vetää herkkuja överi määrän masuun ”nehän menee lihaksen rakentamiseen ja palautumiseen” HAH! 😀 Salin kautta siskolle nauttimaan joulupuuroa, josta suuntaamme Inkooseen Antin äidin luokse. Vietämme joulun kolmistaan syöden todella tuhdisti ja herkutellen. Joulupäivänä (jälleen salin jälkeen) menemme isäni luokse toiseen kattaukseen herkuttelemaan lisää. Tapaninpäivänä tämä possu suuntaa takaisin työmaalle kinkunsulatus puuhiin. Ompa taas uusi ja erilainen joulu tulossa mutta on siellä muutama vakio mukana: kinkku, laatikot ja herkut! Nam! Mutta vaikka se on uusi ja erilainen niin uskon, että siitä tulee hyvä joulu.
Olit sitten tuttuni taikka tuntematon blogini lukija niin toivotan sinulle mitä ihaninta ja rauhallisinta joulua!
Nauti olostasi, nauti lähimmäisten seurasta ja tietenkin nauti ruoasta. 🙂
HYVÄÄ JOULUA!
Juha Tapio – Enkeli taivaan: http://www.youtube.com/watch?v=MYs84Q5ZYVk
