KD, nysse alkaa!
KD eli kisadietti on startattu. H-hetkeen on 123 päivää aikaa. Maanantaina pukkas nenän eteen uusi sapuskapolitiikka ja liikunnan suhteen uudet muutokset. Sapuskasta väheni luonnollisesti hiilarit ja rasvat. Proteiinin määrä taas nousi aika paljonkin. Kaloreissa ruoka ei vähentynyt kuin noin -200 kcal siitä mitä on syöty viimeisen vuoden. Nyt kalssuja on treenipäivinä n. 2350 kcal ja lepopäivänä n. 2000 kcal.
Kolmisen viikkoa sitten alkoi jo diettiin valmistava treeniohjelma. Siihen kuului viikossa 2x 1h aamuaerobinen, 5x sali ja 2x kova intervalli fillarilla salitreenin perään. Se jeesasi diettiä hitusen alkuun, paino putosi noin kilon verran. Nyt tähän lisättiin vielä 2x 1h aerobista sekä jalkatreenissä olevaan ”quadblastiin” extra kierroksia. Näillä ruoan muokkausilla ja liikunan lisäyksillä sitten katsellaan mitä tapahtuu. Toivoattavasti ei tartte joka viikko olla nipsasemassa kaloreita lisää.
Aamu Jenni. Tästä kunnosta lähdetään liikkeelle, paino 66kg.
Antin kanssa meillä on veto pystyssä siitä mikä on mun tuleva kisapaino. Mun veikkaus on 56kg ja Antin 52,5kg. Tulee kyllä olemaan kovan duunin takana saada edes tuo 10kg pois. Tosin eihän se välttämättä niin paljoa ole, riippuu ihan siitä miltä peilikuva ja kunto näyttää. Biksusarjassa kun painolla ei ole mitään väliä. Lyötiin tästä kuitenkin vetoa ihan huvin ja urheilun vuoksi. 🙂
Herkkupäivien perään mun oli heti pakko udella, että onko moisia enää ollenkaan. Vastaus PT:ltä oli tämä ”Jos olet oikein reipas ja kondis kohisee niin juhannuksena voi olla mahku”. Eli hetkeen ei herkkuja tähän napaan puputella kun viimeisin oli vappupäivänä. 😀
Oli muuten huvittavaa huomata miten mieli koitti heti tehdä tepposia. Olin näes maanantaina tekemässä aamuaerobista ja mietin itsekseni ”nyt olen täällä tunnin hölkkäämässä ja tästä pitäisi vielä jaksaa mennä salille, enhän mä siellä tämän jälkeen mitään jaksa tehdä.”
Tämä siis on uutta mulle, että treenipäivinä käyn salia ennen jolkottelemassa. Huomattuani tamän negatiivisen oletuksen mielessäni haistatin sille paskat ja jatkoin matkaa. Tulin himaan, söin aamupalan, hengähdin hetken ja lähdin salille. Tempasin siellä uudet kyykkyenkat (60kg 10×10). Se siitä olettamuksesta taas. Ei pidä ajattella ettei pysty, menee vain ja tekee niin kyllä se todennäköisesti onnistuu. Tuolla pääkopassa asustaa kaikilla se oma henkilökohtainen kampittaja joka aina manaa asiat sinne syvimpään maanrakoon. Korvien välistä se jälleen oli kiinni eikä mistään muusta. 🙂
Pyrin tämän dietin ajan muistamaan tämän enkä päästä sitä saakelin kampittajaa ääneen (minkään asian suhteen). Itse olen tätä toivonut ja halunnut niin napiseminen aamuaerobisten tylsyydestä ja inhottavuudesta on täysin turhaa. Eikä ne edes ole niin kamalia, mulla on vaan se olettamus päässä että näin olisi. Se pitää oikealla asenteella vaan muuttaa toiseen. Musta siis tulee vielä huikea hölkkääjä! 😀
Tuosta kyykkämisestä muuten tuli mieleen se, että on ihan helkkarin hyvä että joku toinen tekee saliohjelmat mulle. Mä en KOSKAAN tekisi itselleni niin rankkoja ohjelmia kuin mitä nyt salilla teen. Tollasia kreisejä 10×10 liikkeitä ei omatekemissä ohjelmissa ole koskaan ollut. Saatikka sitten näitä hulluja super ja triplasettejä mitä tässä on tullut tehtyä viimeisen vuoden aikana. Suunnittelisin itselleni jotain kivaa ja sillain mukavasti raskasta. Ja luonnollisesti ne liikkeet joista en tykkää, eli missä en ole hyvä, niitä ei olisi ollenkaan. En enää yhtään ihmettele miksi sitä kehitystä on viimeisen vuoden aikana tullut enemmän kuin koskaan ennen. Tämä aika menty toisen tekemillä ohjelmilla ja nyt oikeesti voi sanoa, että treenaa kovaa. Aina kun saan uuden saliohjelman käteen niin se fiilis on pienesti jopa epätoivoinen kun näkee mitä kaikkea siellä oikein onkaan. 😀 Eli se jos mikä on jo todella hyvä syy ottaa PT itselleen koska sitä itse(kukin) pysyy aina siellä mukavuusalueen tuntumassa. Ehkä hieman tulee käytyä siinä mukavuusrajan toisella puolen mutta toisen ohjelmaa noudattaessa se raja menee paljon kauemmas. Ja yhteisissä treeneisssä sitä rajaa ei näe enää ollenkaan. 😀
Viimeisissä yhteistreeneissä huomasin vasta jälkikäteen kuvista, että prässissä oli ollut painoa 200kg. Ei ihme että olin niin hajalla treenin jälkeen. Uusi enkka pukkas sieltäkin. Tietoisesti koitan aina olla yhteistreeneissä laskematta ladottuja painoja koska se vaikuttaa korvien välissä niin paljon tekemiseen.
Tänään aamuaerot hoitu kävelemällä töihin. Herätys oli kivasti 05.00. Matka Arabianrannasta Kamppiin on just passelisti 1h mittainen. Töiden jälkeen menin käymään ViaVital Kiropraktikolla (Joonan luona) hoidattamassa mun ”yliaktiivista epäkäslihasta”. Se ei ole oikutellut ensimmäisen hoitokäynnin jälkeen kertaakaan, mikä on pieni ihme kun siitä on jo lähes 1kk aikaa ja keho pyrkii aina palautumaan siihen opittuun tilaan. Siksi olin varannut tämän toisen hoitokerran mikäli oikuttelu palaa. Pientä juntturaan sieltä täältä kuitenkin löytyi ja niitä manipulointiin auki. Jälleen aivan taivaallisen ihana ja löysä olotila tuon 20min naksauttelun jälkeen.
Oon aivan liekeissä siitä miten hyvin tuo kropan manipulointi on auttanut kauan ongelmia tuottaneeseen vasempaan epäkkääseen. Tämän kuluneen kuukauden olen nukkunut ihan super hyvin koska siihen ei enää kolota öisin. Mä pystyn jopa nukkumaan vasemman puolen olan päällä mitä en ole voinut tehdä ainakaan puoleen vuoteen koska siihen alkoi aina sattua. Olkapää treenit kulkee nykyään hyvin, vasenpuoli ei hyydy enää niin nopeasti. Tuon yliaktiivisuuden takia sen puolen voimatasot olivat myöskin paljon heikommat. Edelleen suosittelen lämpimästi kyseistä paikkaa. 🙂
Nyt syömään! 🙂
