Kisaväsy.
Viikko vierähtänyt karsinnoista ja dietti täällä senkun jatkuu. Nyt on pakkoa sanoa, että se alkaa ottaa aivoon ja pahasti. Oon ihan super kyllästynyt tähän oloon ettei mussa ole virtaa mihinkään, oon niin flegmaattinen lahna kun olla ja voi. Treeneissä ei voisi tuntea itseään enää heikommaksi ja puhti hyytyy jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi alkaa rautaa nostamaan. Töissä olen saanut pidettyä vireystilaa yllä kahvin voimin mutta uskon, että asiakkaani ovat myös huomanneet tämän pienen poissaolevaisuuden. Olen paikalla mutten 100% läsnä niin kuin kuuluisi. Nöyrimmät pahoittelut siitä. Tässä pääkopassa valot on päällä mutta kukaan ei ole kotona. Onneksi he ymmärtävät tilanteeni, eikä tämä ole vaikuttanut heidän treeneihin muutoin. Mitä nyt oma PT käy ajoittain vähän hitaalla. 🙂
Osaksi tämä johtuu siitä, että olin jo mielessäni varautunut siihen, että reverse dietti alkaa tällä viikolla ja pääsen pikkuhiljaa syömään enemmän ja enemmän. Palauttamaan kroppaa tästä rääkistä ja saamaan enemmän virtaa kehoon ja mieleen. Mutta ei. Nyt ei kuitenkaan saa käsittää väärin. Olen ihan hemmetin ylpeä itsestäni, että pääsin jatkoon ja pääsen kisaamaan SM:ssä mutta olisin valmis tekemään sen jo nyt. Vielä on 2 viikkoa jaksettava, aika joka normaalisti menee nopeasti mutta nyt se tuntuu matelevan etana vauhtia. En todellakaan ole heittämässä pyyhettä kehään vaikka tätä yleisfiilistä manaankin. Tämä hoidetaan loppuun asti vaikka pää kainalossa. Vastaavaa mahdollisuutta ja kokemusta ei ihan heti nurkan takana ole odottamassa. 🙂
Kuitenkin samaan aikaan olen myös hyvin valmis siihen, että reverse dietti alkaa. Sekin tosin tulee tapahtumaan pikkuhiljaa. Viikoittain nostetaan pienesti kalorimääriä kunnes niitä on jälleen tarpeeksi. Mitään mättöviikkoa ei siis ole kisojen jälkeen edessä. Paitsi se seuraava päivä tai vähintääkin kisapäivän ilta on pyhitetty runsaalle ruoalle ja syömiselle. Asiasta muuten taas kukkaruukkun, tärkeä tietoisku tulossa. Laskin tossa, että olen tässä viimeisen 2,5kk aikana syönyt lähemmäs tuhat kananmunaa. Nam, nam…. 😀
Jos sitä alkaisi heti syömään samalla tavalla kun ennen kisadiettiä niin mun kroppa imisi kaiken kuin wettex-sieni. Se varastoisi kaiken sen varalta, että joutuu uudelleen kokemaan samanlaista niukka kalorista aikaa. Toisin sanoen keräisin nopeasti 10kg pelkkää rasvaa ympärilleni. Ja tämä ei tosiaan ole tarkoitus. Tämä kisadietti on mun viimeinen pitkä dietti. Siksi haluan palautua tästä säntillisesti. En tiedä kisaanko enää tämän jälkeen (koskaan ei pidä sanoa ei koskaan) mutta en ainakaan pitkään aikaan. Haluan palauttaa mun kropan toiminnan sen täyteen kapasitettiin ja saavuttaa elämässä toisenlaisia asioita ennen kuin uudelleen kisaaminen edes tulee mieleenkään, jos sittenkään.
Meidän viikonloput menee kutakuinkin näin. Antti pelaa ja mä jumitan läppäri tai ruoka-annos sylissä sohvalla odottaen seuraavaa ruoka-aikaa. Tämä kirjoittelu on muuten loistava ajantappaja, kohta saa syödä! 🙂
Mä kaipaan niin hurjasti kylläsyyden tunnetta, energistä oloa, tehokkaita treenejä, pumppia(!) ja yleisesti sitä että on fiilistä mennä ja tehdä. Tällä hetkellä pelkkä sohvan pohjalta ylösnousu keittiöön on sellainen asia jota pitää tuumia tarkkaan, että onko keittiössä käyminen sen nousemisen arvoista. No ehkä mä hieman liioittelen mutta en paljoa. Antilla on myös ikävä sitä iloisempaa ja aika paljon viriilimpää vaimoa. En pysty häntä kiittää tarpeeksi läsnäolosta, kannustamisesta ja ymmärtämisestä. Lupaan olla ihan huikea vaimo kun tämä prokkis on taputeltu. Olet rakas. <3
Tällä viikolla oli treenit koutsin kanssa ja kunnon paparazzina hän lähestulkoon vaati paljasta pintaa esille. Prioriteetit meijän treeneissä on siis kunnossa. 😀
”Harvemmin sä olet elämäsi aikana näin tiukassa kunnossa niin nyt näytä sitä pintaa kameralle!”
Kyllähän sitä hyvälle oma kroppa nyt näyttää, sitä en käy kieltämään. Mutta näin vähissä rasvoissa ei sitten muutoin olekaan mukavaa olla.
Tänään kävin ensimmäsitä kertaa vaa’alla kisojen jälkeen. Olin varma, että lukema on noussut kisoista koska olen juonut paljon vettä ja käyttänyt ruoassa paljon suolaa (veden ja suolan määrää säännösteltiin paljonkin paria päivää ennen kisoja). Mutta paino oli täysin sama mitä se oli kisapäivää edeltävänä aamuna, 57,3kg.
Hieman jännittyneenä odotan tulevaa uutta viimeistelyviikkoa, miten paljon tästä voi enää kutistua etten ole liian riutunut. Vai saanko ehkä jopa lisää hiilareita koneeseen, etten ole yhtä tyhjä kuin viimeksi. Oih, se olisi ihanaa! Edellisellä viimeistelyviikolla paino tippui melkein 2kg juuri tuon suolan ja veden määrän säännöstelyllä. Siksi sitä sanotaankin, että se ”kisakunto” tulee kunnolla esille vasta kisaviikolla kun silloin tapahtuu paljon muutosta vähässä ajassa.
Pieni katse tulevaan, Lahteen. Lähes kaikkia asiat ovat hoidossa tulevaa h-hetkeä varten. Kyydit, majoitus ja väri – check. Samat biksut ja korot tietenkin päälle. Ainoa miinuspuoli, että meikkaaja Emmi ei pääse paikalle. Täten meikkaus jää tällä kertaa omalle kontolle. Onneksi on youtube! Ei tarvinnut kauaa, etsiä ohjeita ”smokey cat eyes” lookkiin kun youtube on täynnä erilaisia ”make-up tutorial” videoita. Teipit silmille ja ei kun sutimaan luomiväriä.
Tässä mun meikkiharjoittelun lopputulos parin erän jälkeen. Olen hyvin yllättynyt miten hyvä siitä tuli. Teipistä silmänurkissa oli huikea apu luomiväriä sutiessa. Mä en yleensä pahemmin meikkaa silmiä niin tämä on ihan uusi aluevaltaus. 😀 Tietenkin naamaan tulee vielä paljon tummenpi meikkivoide ja ripsien pidennykset tekemään lookista paremman. Voi siis olla, että pitää käyttää vieläkin enemmän tummaa silmämeikkiä mutta sen näkee sitten kun on tummempaa säyvä iholla. Tulipahan taas tälle pihille säästöä. Nimim. luomiväripaletti Tokmannilta 4,5 euroa ja ikuisuuden vanhat sudit esille meikkipussista.
Tämmösillä simmuilla kutakuinkin mennää, onko hyvät? 🙂
Aika jatkaa sohvalöhöä, palaillaan!
