Kuulumisia :)
On ollut pieni motivaatiokato blogin kirjoittamisen kanssa. Ei ole ilmennyt mitään mainitsemisen arvoista että siitä olisi alkanut kirjoittamaan. Näköjään kuukausi vierähtänyt viimeisemmästä. Onhan tuota elämää mahtunut tähänkin väliin kera pienin tapahtumin. Tässä pläjäys erinäisiä pieniä kuulumisia. 🙂
Suurimpana ketutuksen aiheuttajana nyt treenien puitteissa on vasen hartiaseutu. Se on kuukauden päivät ollut enempi ja vähempi jumissa. Kaikki hartian seudulle osuvat liikkeet ovat sitä rasittaneet pahemmaksi sen jälkeen kun se on taas alkanut tuntua paremmalta. Noin parisen viikkoa sitten koko vasen hartian puoli meni totaaliseen lukkoon ja tuloksena oli viikon tulehdukipulääkitus ja lihasrelaksanttia. Pää ei kääntynyt suuntaansa kuin muutamia senttejä. Nyt se on parempi kevyiden jumppien, levon ja hieronnan ansiosta. Kuitenkin se tuntuu kireältä päivittäin eikä auta asiaa että tuppaan nukkumaan sen päällä öisin (toisinpäin ei voi kääntyä kun Antti on tiellä 😀 ). Mikä siellä aiheuttaa tämän jatkuvan kireyden tunteen niin en tiedä. Joku siellä kuitenkin on ”vinksallaan” kun hartiat ovat ihan eriparia. Nostaessa hartioita ylös niin vasen puoli jää paljon alemmas verratuna oikeaan. Täytyy ottaa yhteys fyssari ystävääni josko hän osaisi sanoa mikä siellä on killissä. Manasin tästä tietenkin myös Tiinalle ja päätettiin että kaikki punnertavat liikkeet ovat nyt pannassa. Ei penkkiä eikä varsinkaan pystypunnerruksia. Sen sijaan pikku painoilla paljon pumppaavia liikkeitä hartioille, eli vipunostoja joka suuntaan. Rinnalle kaikkea muuta mahdollista kuin penkkipunnerrusta. Ei tämä nyt maata kaada mutta rasittaa se kutenkin. Mulla ei ole koskaan ennen ollut mitään tällaista vaivaa joka ei ota poistuakseen. Mutta eipä tämä mielenpahoitus sitä paremmaksi tuo joten parempi niellä tämä ja antaa sille aikaa.
Mutta mahtuu kuluneisiin viikkoihin jotain hyvääkin, olen saanut yhteyden takaisin mun kadonneisiin hauiksiin ja takareisiin! Jippii! Toivossa elän, että tämä yhteys pysyy ja alkaa näkymään jotain kehitystä, varsinkin noissa lättänöissä takareisissä. Noin lajivalintana bikifitneksessä kuitenkin olkapäitä paljon suuremmassa roolissa ovat persus ja jalat. Niiden pitää näyttää upeilta.
Poseharkoissa olen hyvin onnistunut laiminlyömään niiden treenaamisen. Sen huomasi taas sunnuntaina harkoissa ettei niitä korkoja ole jaloissa käytetty hetkeen. Kävely ei siis ole paremmaksi tietenkään kehittynyt. Itse poseeraus asennot rupeavat olemaan jo pientä hiomista ja lisä liikkuvuutta vailla ihan ok näköiset. Ongelma onkin niistä asennoista toiseen siirtyminen tyylikkäästi ja kävely korkkareilla naisellisesti. Miksi mun piti syntyä tennareita rakastavaksi?!? 😀 Päätettiin tiimiläisen Netan kanssa nyt zempata ja treenata poseja yhdessä. Tämä nyt vaatii vielä sen käytäntöön laiton tosin.
Asiasta kukkaruukkuun… Huomasin jonkun fitness-typyn blogia lukiessa, että kisalisenssi ensi vuodelle tulee hoitaa tammikuussa. Eli ihan kohta! Sillä lisenssillä saa luvan kisata vuoden 2015 jokaisessa IFBB:n alaisuudessa olevassa kisassa. Samaan aikaan tuo lisenssin hankkiminen aiheuttaa innostusta että pikkuruista ahdistusta. Koska syyskuu on jo kohta! Vaikka siihen käytännössä on vielä paljon aikaa niin kehon muokkauksen näkökulmasta vajaa vuosi ei ole aika eikä mikään. Kerkeekö mun potkat ja booty ja kaikki muu olennainen kehittyä tarpeeksi? Toivossa on jälleen hyvä elää. 🙂
Lomakin tekee tuloaa, enää 54 päivää ja lentokone nousee ilmaan! Tätä on odotettu niin, niin kauan! B) Läppärin laskuri alkoi muistaakseni rullaamaan jostain 290 päivän paikkeilta.
Tulevalla lomalla kutakuinkin joka toisessa kohteessa sijaistee sali, niin pääsen treenaamaan vaikka päivittäin kun aikaa riittää. Pyysin Tiinalta, että tekee mun lomalle sellaisen ”kehitetään erityisesti näitä lihaksia” treeniohjelman. Että voin sen vajaa 5 viikkoa treenata täysillä niitä alueita jotka ovat eniten kehityksen tarpeessa. Lomalla kun tulee syötyä hyvin varmasti aika moinen määrä ruokaa niin laitan ilomielin vaikka 4 kertaa viikossa ne takareidet huutamaan hoosiannaa. Kyllä ne ravinnon puolesta ainakin palautuu. 😀 Sitten taas kun ollaan sellaisessa lomakohteessa jossa salia ei ole niin omalla kehonpainolla jotain kreisiä loikka-hyppy treeniä rannalla.
En malta odottaa, haluun jo mennä! Huomaan kyllä itsestäni miten sitä alkaa jälleen olemaan loman tarpeessa. Viikonloput eivät riitä mihinkään ja niiden aikana ei tunne rentoutuvansa tarpeeksi. Ulkona vallitseva kylmä-märkä-pimeys ei nosta vireystilaa inaustakaan. Nyt on 11kk painettu töitä putkeen niin alkaa se oma sisäinen akku olemaan pikkuhiljaa punaisella. Viimeisin loma oli viime tammikuussa.
Mutta kohta TAAS AURINKO NOUSEE…
https://www.youtube.com/watch?v=mM8e6dVQ7rQ 😀 (oli pakko laittaa linkki kun tuli ko. biisi mieleen)
Ja sitten vielä viimeisin mainitsemisen arvoinen asia… Näin jo toista vuotta peräkkäin ryhdyin (siis melkein perinne) ”Joulun ajan herkkulakkoon”. Se starttasi viime sunnuntaina. Herkuitta olen nyt kuukauden, jotta voin joulun viettää hyvin kylläisenä pikku possuna. Sekin tähden, että koska en ainoastaan jouluna syö paljon mutta myös tulevalla lomalla niin välttelen nyt kaikkea herkuiksi luokiteltavaa. Lomalla pakkaan itseeni todennäköisesti ainakin parin kilon verran täyttä rasvaa kun siellä ei omia kokkauksia tehdä laisinkaan. Lakko kestää nyt 21.12 asti kunnes vietämme ”ennakko” joulua Antin äidin luona (koska Antti on aaton töissä). Ja lakko jatkuu sitten Tapaninpäivän jälkeen lomaan asti.
Näin joulun alla herkkulakkoilu on asteen verran haastavampaa kun sitä suklaata ja muuta herkkua tungetaan joka rööristä nenän eteen. Töissä ollut nyt pari päivää heti suklaa brownieita tarjolla Fressin synttäreiden takia. Ja ensi kuussa tulee sitten ne piparit tyrkylle respan tiskille koska alkaa joulukuu. 😀 Ja onhan toi pelkkä kaupassa käyminen yhtä mielitekojen taistelua kun ne suklaista koostuvat vuoret sijoitetaan heti siihen ovensuuhun. Tällainen totaalikieltäytyminen toimii mulle parhaiten. Pystyn silloin sanoa niille herkuille ”EI” paremmin kun on ”oma lakko” menossa. Jos sallisin tälle herkkusuulle luvan silloin tällöin nauttia niin todennäköisesti söisin töissä vähän väliä (saman päivän aikana) sen kuuluisan yhden piparin.
Olisko muuten tukilakkoon lähtijöitä?!?
Sanotaa yhdessä ”EI” ennenaikaisille joulukiloille!
Kirjoittajan henkinen tila: semisti väsynyt… 😀
