NFE Lahti takana, no miten meni?
Hellurei!
Lahden kisat takanapäin ja olen saanut muutaman päivän chillailla ja keräillä ajatuksia kasaan. Odottelin myös lopullisia tuloksia ennen tämän postauksen tekoa.
Bäkkärillä Ruutin kanssa 🙂
No niihin tärkeimpiin ensin. Pystiä eikä mitalia tullut mutta ei se haittaa! Mä voitin itseni moninkertaisesti jo Jyväskylän karsinnoissa sijoittumalla kolmanneksi ja nämä SM kisat olivat vain jätti iso bonus päälle. Mä pääsin mukaan toiseen vertailuun jonka kohdalla osasin jo aavistaa, että sijoitusta kuuden parhaan joukkoon ei tule mutta kymmenen parhaan joukkoon pääsen hyvin todennäköisesti. Ensimmäiseen vertailuun pääseminen yleensä näes tarkoittaa sijoitusta finaalissa. Mun lopullinen sijoitus Bikini Fitneksen +168cm sarjassa oli 8.
KAHDEKSAS!! Se on tälle untuvikolle ihan mahtava tulos. Ensimmäiset kisat ja näinkin korkealle pääsin. Jäin 14 pisteen päähän voittajasta. (mitä pienempi luku sitä parempi sijoitus).
Mä olin super tyytyväinen mun esiintymiseen. Se meni paljon paremmin kuin Jyväskylässä. Itseasiassa sen paremmin en tällä kokemuksella olisi osannut edes esiintyä. En ollut yhtään niin kankea ja jännityksestä paskana kuin edellisellä kerralla. Ja mä muistin hymyillä koko ajan. Siellä takarivissäkin. 🙂
Olin mun kuntoon ja lookkiin todella tyytyväinen. Mitä kondikseen tulee niin siinä mentiin paremmaksi 3vkon aikana sitten JKL:n. Mun takamus ja takareidet kiristyivät entisestään. Sellainen pieni ”höttö” lähti pois. Mun kisapaino jyväskylässä oli 57,3kg ja Lahdessa 56,3kg. Musta lähti koko kisadietin aikana yli 10kg pois. Korkein paino offilla oli 66,7kg.
…Ainiin by the way nämä Daddy’s Girlistä ostetut bikinit ovat myynnissä 100 eurolla. Jos kiinnostaa niin laita kommenttia tulemaan. 🙂
Ainoa pikkuruinen harmi oli mun vatsa. Se ei toiminut niin hyvin kuin toivoin (lue: suoli ei tyhjentynyt yrityksistä huolimatta tarpeeksi) ja tästä jäi jälkeen pienen pieni pömppis.
Lahti vs. Jyväskylä / Jyväskylä vs. Lahti
Näistä kuvista (klikkaa suuremmaksi) näkee hyvin Jyväskylän ja Lahden kondiksen eron. Takalisto näytti hyvälle. Paljon kireempi, me like it a lot! 😀 Muistin ottaa astetta leveämmän haaran joka myös näytti paremmalle. Ja se pienehkö pömppis, siellä se on. Ehkä myös hieman liikaa kiiltoa oli keskivartalossa. Ainakin tuossa kuvassa ja valossa erottuvuus hieman kärsi. Mutta enikeis mä olin tyytyväinen. Ei harmita. Jos mun sijoitukset näistä tekijöistä jäi riippumaan niin sitten jäi, masulle ei mitään pysty tekemään. Jos se ei toimi niin se ei toimi.
Kisameikin tein itse ja se onnistui ihan nappiin! Kiitos Youtuben opetusvideon ja maalarinteipin. 😀 Räpsyistä (ja sokeroinnista) menee kunnia mun kaverille Anulle. Hän on ihan huippu ripsien tekijä. Mulla kestää Anun tekemät räpsyt hyvässä kunnossa aina yli kuukauden.
Täältä löydät Anun jos kaipaat hyviä ja kestäviä ripsiä. Hän työskentelee Helsingin Kampissa Hiushuone Neossa.
Mä hoidin tämän koko helahoidon ilman minkäänlaisia sponsoreita taikka muita yhteistyö kumppaneita. Kaikki kulut ja menot omasta pussista täysin hinnoin (Antti jelppas kyllä hieman kuluissa). Ehkäpä juuri sen takia olenkin ollut ihan persaukinen viimeiset puoli vuotta. 😀 Okei, ripsi Anun kanssa meillä on omat kaveri-alet ollut käytössä puolin ja toisin aina. Alkuun mä mietin, että tarviinko mä sponsseja, enkä jotenkin osannut/jaksanut niiden suhteen edetä. Eipä niitä sitten tarvinnutkaan.
Ihmiset joita mä haluan kiittää on ehdottomasti jälleen Antti, mun olkapää, kallio ja rakas. Mun ihana natsi PT joka uskoi muhun alusta alkaen ja motivoi mua joka kerta ja rääkkäs mua ihan hulluna. Meidän tiet eivät erkaannu vieläkään. Kiitos ja treenit jatkuu. Ystävät ja läheiset kiitos zempeistä ja kannustamisesta, Anulle kiitos mun hipiän ja ripsien hoitamisesta. Meidän tiimin huoltajat Nata sekä Netta, kiitos! Teidän rauhallinen olemus bäkkärillä auttoi helpottamaan hermoilua. Ja kiitos ihanat ja rakkaat Antti, sisko, iskä, Sanna, Nikke, Markku, Sari ja Terttu jotka tulitte katsomoon asti kannustamaan.
Pari sanaa tuomaroinnista. Näin yleisesti ottaen olisi mahtavaa jos tässä urheilulajissa nimellä ja maineella ei olisi merkitystä. Seuraava sanoma on kuvitteellisesti ajatellen. Jos kisaajilla olisi paperipussit päässä (tai kätsymmin he olisivat rivi pelkkiä numeroita – ei nimiä), jolloin tuomarit eivät tietäisi kuka sen kropan omistaa ja täten arvosteltaisiin pelkkää kondista niin sarjan kuin sarjan finalistit olisivat todennäköisesti olleet hieman erilaisia. Olisinko itse ollut siellä niin en tiedä, eikä se ole tämän asian pointti. Täällä ei nyt huutele katkera tai huono häviäjä. Mutta näin yleisesti reilun pelin hengen nimissä ei sillä nimellä pitäisi olla painoa arvoa. Mulle tuli yksi semi tuttu sanomaan kisan jälkeen näin ”todella upea kunto sulla. Nyt vaan ensi keväänä tai syksynä uudelleen niin saat enemmän nimeä esille” – No katos piru kun sen menestyksen ei pitäisi olla siitä nimestä kiinni. Mutta enough said, tässä mun palaute. 🙂
Kisojen jälkeen maanantaina koitti mättöpäivä. Ai, että mä nautin ja söin todella, todella paljon! Menin viettämään tätä syömis-päivää hyvälle ystävälleni ja samalla morjestamaan mun kummityttöä Saraa. 🙂 Kelasin, että jos joku kaipaa hyvää kotitekoista ruokaa ja aikuista seuraa niin tämä äitiyslomalainen. Valmistin lasagnea ja sen kylkee tuoretta leipää voilla ja juustolla. Mulle ihan luxusta. Siihen päälle puuroa, suklaata, lisää sitä leipää ja mun ”aamupalajööti” mössöä. Muun suu kävi melkein tauotta. Illalla mun keskivartalo muistutti ruskeaa kebab-liha pötkylää. 😀
Naaam!
Kuutit!
Nyt tämä ensimmäinen viikko otetaan iisisti ja palautellaan kroppaa. Vain 5 aerobista hoidettavana ja ensi viikolla paluu puntille. Punttia tästä lähdin vain 4x viikossa ja pari aerobista siihen päälle. Prioriteettina tietenkin jalat ja perse! Ruoka puolella alkoi reverse dietti. Pari ruokavaliota hypättiin taaksepäin ja hieman tuli lisää hiilaria koneeseen. Viikko viikolta sitä tullaan lisäämään sen mukaan miten aineenvaihdunta toimii ja mitä peili näyttää. Sitten alkaa kondiksen ylläpito. Sitä kaikkea pudotettua 10 kiloa en halua kokonaisuudessan ottaa takaisin. Sellainen passeli paino olisi jotain 62kg tietämillä mutta peili on jälleen se tärkeämpi mittari.
Nyt seuraavaksi haluan saada mun elimistön palautumaan, hormonitoiminnan kuntoon (menkat kiitos saatte alkaa) ja sen jälkeen kehittää itseäni pikkuhiljaa salilla. Vaihdetaan kerrankin kutosvaihde neloseen ja alan harrastamaan salia sen ihan oikeassa merkityksessä. Kilpaurheilu on nyt taakse jäänyttä elämää. Kisat oli mun kohdalla tässä. Sanoin silloin aikoinaan, että teen tämän kerran ja teen sen kunnialla ja hoidin sen just niin. Okei, koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan” mutta ei todellakaan nyt vuoteen tai pariin. Ehkä mä joskus meen mastersseihin sitten 40-vuotiaana. 😀
Tämä koko kisa projekti ihan alusta alkaen on ollut ihan huikea. Järjettömän siisti matka jonka kruunasi kisa debyytti Jyväskylässä. Pärjääminen siellä oli todellinen yllätys. Nämä Lahden SM kisat toivat tämän matkan sen määränpäähän. Olen oppinut tosi paljon itsestäni. Mihin mun pää ja keho pystyy kun ne vetää yhtä köyttä. Mitä se vaatii jos haluaa lavoille. Kuinka paljon kananmunia voi ihminen syödä puolessa vuodessa. 😀 Ei tule edes tarpeeksi sanoja siihen mitä tämä reissu antoi mulle kaikkinensa koko 1,5 vuoden aikana. Haastoin itseni ja voitin itseni. Ilman mitään pahempia kompastuksia mentiin maaliin. Ja nyt olen aivan saakelin ylpeä itsestäni!
Tämä oli samalla mulle PT duuniani ajattelen 1,5v lisäkoulutus kuntosali harjoittelusta. Mä opin todella paljon lisää erilaisia harjoitus tekniikoita ja tyylejä treenata. Vaikka itse työskentelen PT:nä niin oman PT:n avustuksella sitä saa itsestään vieläkin enemmän irti. Mun oman mukavuusalueen raja on mennyt todella paljon kauemmaksi.
Nyt on aika alkaa toteuttaa uusia, aivan toisenlaisia unelmia. Niistä lisää seuraavassa postauksessa. 🙂
ROCK ON!
-Jenni
Mä en hirveesti ymmärrä noista fitness-kisojen arviointiperusteista, mutta mielestäni osaan katsoa kuntoa kuitenkin ihan jees, ja sama ajatus siitä, että jotkut oli ehkä enemmän nimellä pärjänneet kuin kunnolla. Varmasti jokainen on tehny kovan työn, enkä sano sitä, että voitto olisi tullut pelkällä nimellä, mutta vähän jäi sellanen pläh-fiilis tuomaroinnista. Mut hienosti vedit!! Ja mun mielestä näytit tosi hyvältä!
Kiitos paljon. 🙂 Valitettavasti sillain se on aina mennyt. Joka vuosi tuomarit katsovat eri tavalla ja voittajat ovat joka vuosi eri ”kuntoisia” verrattuna edelliseen. Vaikea tietää mitä minäkin vuonna haetaan. Mutta tosiaan kovaa duunia on kaikki tehnyt, sitä en sano mutta maineella on oma merkityksensä mikä on sääli. Tiesin sen kyllä, mutta ei mulla se jää hanpaankoloon kiristämään. Ei se pysti käytännössä tuo mitään lisäarvoa sille mitä tein koska itseni takia koko prokkis oli, sitä ei tartte mitaleilla todistella kenelläkään. 🙂
Heii! Olipa hyvä kirjoitus! Kiinnostais tietää, et mikä sun rasvaprosentti oli Jyväskylässä ja sit myöhemmin Lahdessa? 🙂
Kiitos! 🙂 Rasvaprosentista ei mitään hajua, ei ole mitattu. Veikkaisin jotain 10-12% paikkeilla. Kun painoin 59,2kg niin se oli 14,2%. Silloin viimeksi otettu.