Niin lähellä.
Siinä meni sitten viikko ja 3 päivää, että saatiin vappupöhöt pois kokonaan. Nyt ollaan samoissa mitoissa ja painossa missä ennen tuota ylensyömistä. Voidaan todeta dietin paisuvan viikolla koska kulunut viime viikko meni pöhöjen karisteluun. Loppuukohan tämä dietti ennen sykysä millään? 😀
Iloisia uutisia, mulla on tällä viikolla kaksi työhaastettelua Personal traineriksi! Woop! Huomenna on edessä Elixia ja torstaina Fressi. Kyllä se vaan olis siistiä päästä töihin ja vielä tekemään ko. työtä. Tuo Fressi olisi kulkuyhteyksien ja sijainnin kannalta parempi vaihtoehto. Toivottavasti jompikumpi tärppää, tai parempi tietenkin jos molemmat ja saan valita itse kumpaan haluan töihin. Töitä tässä nyt todellakin kaivataan, kotona lahnailut ja tyhjä pankkitili on jo niin nähty. On sellainen voittajafiilis kun ”koekaniini” Tiian tulokset olivat aivan mielettömiä 2kk aherruksen jäljiltä. Musta todellakin on tähän työhön 🙂 (Tiiasta tulossa erikseen kuvien kera tekstiä myöhemmin). Tiian blogista voi käydä etukäteen kurkkimassa millaista jälkeä 2kk projektista syntyi: http://tiiakivinen.blogspot.fi/.
PT-linsenssi on myös viittä vaille hyppysissä. Koulutuksen työharjoittelua on enää puolet jäljellä ja asiakkaat tuolle määrälle valmiina odottamassa. Näiden asiakkaiden tosin pitää vielä antaa minusta hyvä arvio kouluttajille jotta koulutus läpäistään hyväksytysti. Yhden henkilön kanssa olisi edessä puolen vuoden prokkis, yhteensä -30kg painon pudotusta ja 28 yhteistä tapaamista. Kuhan saadaan asiat lyötyä lukkoon niin tämä prokkis voi alkaa. Mielenkiintoinen siinä mielessä että pudotus on todella iso, paljon aikaa ja todellista selkärankaa vaativa operaatio. Tätä ennen olen työstänyt tyttöä nimeltä Anu, hänen kanssaan on tänää toiseksi viimeinen tapaaminen edessä. Pystyn kuvitella hänen antavan minulle kiitettävän arvion/arvostelun suorituksesta koska olemme tulleet hyvin juttuun ja hän on oppinut monia liikkeitä avustuksellani ja meillä on ollut hauskaa. Ainakin hän kirjoitti mailissaan että on kiva nähdä taas pitkästä aikaa jos siitä voi jotain päätellä. 😀 Katsotaan miten mun käy, aion kyllä hurmata nämä pt-vastaavat ja saada ainakin toisen noista työpaikoista! Ugh!
Nyt kun kesä lähestyy niin mun sydämen on vienyt pyöräily. Ai että miten rentouttuvaa ja kivaa on ajella pitkin aurinkoisia helsingin katuja, kuunnella musaa ja katsella maisema. Huomattava ero siihen nähden, että noin 1,5v sitten kun pyörän selkään astuin niin puuskutin lähellä kuolemaa jo parin polkasun jälkeen. Pyöräily ei ollut kivaa silloin koska sai haukkoa happea hulluna ja tuntui että delaan siihen paikkaan. Ja siis vauhtia oli sen verran että rollaattorimummokin olisi mennyt ohi mennen tullen. Nyt tänäpäivänä kävin juuri vetämässä aamupyörälenkin, katomassa miltä näyttää Hakanimen aamuruuhka (jos sitä itsekin moiseen ruuhkaan pääsisi tässä lähiaikoina liittymään). Äipän vanha pyörä toimii kun junan vessa edelleen ja sitä konkelia vaalin koko sydämestä. Pyörä on kyllä näppärä kulkuvehje stadissa, ei paljoa ruuhka-ajat haittaa ja pyöräteitä on kunnostettu niin, että on lepposan mukavaa sotkea sillä eteenpäin.
9km ja 33min aerobista treeniä jo takana vaikka kello on 9.30 aamulla, tästä on hyvä jatkaa päivää aamupalan täyttämänä salille ja myöhemmin valmennuksen pariin.
