Note to yourself.
Loma häämöttää jo ihan lähellä, enää 3 päivää lähtöön! Lentokone nousee ilmaan sunnuntaina klo. 7.35 ja edessä 19,5h lento kahdella vaihdolla kohti Malesian Langkawia. En malta odottaa, että saan kuukauden nauttia siitä ettei mihinkään ole kiire, että mitään ei ole pakko tehdä. Matka mitä parhaimmassa seurassa, oman rakkaan kanssa, aurinko paistaa ja mieli lepää. Olo alkaa olemaan niin puhki, tämä synkkä ja pimeä vuodenaika imee musta kaikki mehut. Alkaa tuntumaan siltä, että myös kroppa on sitä lomaa vailla. Ihan sama kuinka terveellisesti syö, lepää ja muistaa päivittäiset vitamiinit niin väsymystä puskee ja fiilis on vain laiska. Vaikka tulevalla lomallakin treenataan niin ei se ole samoissa mittasuhteissa normaalien arkipäivien kanssa. Siellä tehdään mitä kunakin päivänä huvittaa, treeniohjelmat eivät tule matkalaukkuun mukaan. Salia ei ole joka meno kohteessa saatavilla joten on tehtävä aerobista rantatreenia. Suunnitelmissa on myös testata paikallista joogaa ja tietenkin hieronnoissaa käydään ainakin kerran viikkoon. Tässä onkin painettu töitä ja treeniä nyt monia kuukausia ilman taukoja, mieli ja kroppa ovat niin ansainneet tämän. Loma tulee osuvaan kohtaan myös asiakkaitani ajatellen. Tämän trainerin akku huutaa meinaan punaisella. Niin kuin joka työssä se pitkään puurtaminen alkaa jossain kohtaa tuntua. Ei ole enää niin täydellä teholla työntouhussa mukana. Omassa ammatissa se focus pitää olla 100% koko ajan ja huomaan, että omalla kohdalla se on hieman laskenut. Keskittyminen herpaantuu ajoittain ja välillä tulee päiviä ettei työnteko kiinnosta yhtään. Olen loman jälkeen ehompi ja parempi myös työssäni. Saan akut ladattua ja työhön palatessa focus on taas sen vähintään 110%. 🙂
Postailen ajoittain lomatunnelmista ja tietenkin lomatreeneistä kuvia facebook sivuilleni.
Tämän kirjoituksen pointtina lähdin kuitenkin ajattelemaan omia asiakkaitani. Monet ovat ääneen pähkäilleet ajatuksiaan siitä, miten he selviävät kun olen kuukauden poissa. Tuleeko treenistä mitään ja jaksaako salille mennä kun en ole siellä vastassa. Tottakai siitä tulee, ei se ole mitään tähtitiedettä, eikä se ei ole vaikeata kun se motivaatio on kohdallaan ja tavoitteet olemassa. Ja tärkeimpänä se, että tiedät mitä sun pitää tehdä. Tavoitteita kohti painetaan samalla tavalla vaikka ”kenraali” onkin poissa. Ei se treenin eteneminen lakkaa kulkemasta tai kilot karisemasta kun minä hetkellisesti poistun kuvioista. Pitää kuitenkin muistaa, että niitä treenejä ja terveellisiä elämäntapoja noudattaa itsensä takia, eikä mun. Muista, että se mitä sinä haluat on sinun tavoitteesi ja unelmasi, minulla on omani. Oman tavoitteeni ohella autan parhaani mukaan sinua pääsemään kohti omaasi. Kun tulen takaisin haluan kuulla sinun päässeen lähemmäksi tavoitettasi. Haluan tai oikeastaan jopa vaadin kuulla niitä uusia oivaltamisia ja uusia ennätyksiä. Haluan nähdä kehitystä ja tuloksia. Ja niitä kyllä tulee kun pysyt tällä hyvällä tiellä jolla nyt olet. Vastineeksi tuon sulle pirteän ja levänneen trainerin joka on täydessä iskussa taas laittamaan lisää kapuloita rattaisiin. 🙂
Joulun ja uuden vuoden välissä ruokailu meni varmasti monella pipariksi. Herkkuja ja hyvää ruokaa oli saatavilla mielin määrin ja itse kukin söi reippaasti liikaa. Myös itse ylensöin ja nautin, ja niin pitääkin, koska joulu on vain kerran vuodessa. Mutta nyt joulu ja uusivuosi on ohitse. Allekirjoittanut on palannut ruotuun jo heti joulun jälkeen ja saanut sen tuomat ylensyönnin nestepöhöt karistettua. Sinun on nyt myös ryhdistäydyttävä ja vedettävä jälleen ohjeiden mukaan. Muista, että se miten syöt joulun ja uuden vuoden välillä ei ole niin tärkeää kuin miten syöt uuden vuoden ja joulun välillä. Kukaan ei liho yhdestä huonosta ateriasta niin kuin ei myöskään laihdu yhdestä terveellisestä ateriasta. Itse annoin kaikki lahjaksi saadut sulkaakonvehdit hyvällä omallatunnolla eteenpäin ihan siksi, että ne ei kummittele jääkaapissa.
Jos tuona aikana kun olen poissa ei kykene tekemään sitä samaa kuin yhdessä on siinä katsottava peiliin itseään. Katsottava sitä, mitä se oli mitä halusitkaan. Jos treenejä skippaa ja alkaa heti syömään herkkuperseillen niin ei siinä kuseta minua vaan itseään. Se ei myöskään ole multa pois, vaan sinulta itseltäsi. Joka kerta kun tekee mieli lipsua ruoan tai treenin suhteen niin mieti viekö se sinua kohti tavoitettasi ja jos vastaus on ”ei” niin jätä se asia tekemättä. En ole paikalla sanomassa, että se oli väärin tehty mutta tiedät sen sanomattakin. Vaikka en ole läsnä niin voit kuvitella minut selkäsi taakse katsomaan toimiasi 😉 Mutta onneksi näin ei tule käymään, koska mä uskon suhun. Tiedän, että palattuani saan kuulla ainoastaan niitä hyviä uutisia ja nähdä iloisia ilmeitä. Jos näin ei kävisi niin kurinpalautus on taattua ja seraavat yhteiset treenikerrat sen mukaisia, kjeh. 😉
Jos tulee epäonnistumisia niin et lannistu. Jos rauta ei noussut suunnitelmien mukaan tänään niin se todennäköisesti nousee seuraavalla kerralla, eli nostat leuan rinnasta kohti menosuuntaa ja yrität uudelleen. Sinä pystyt vaikka ja mihin kun sitä haluat riittävän paljon ja olet valmis tekemään sen eteen paljon töitä.
Osuva kuvateksti, paina se mieleesi.
Loppuun on vielä pakko jakaa uusi ”banaani-pannari” resepti jonka keksin kun muistelin Thaimaan niiiiin hyvää Banana Pancake herkkua. Se on pannukakku joka paistetaan tietenkin voissa, sisällä on banaania ja päälle vielä vanilijasiirappia. Kohta sitä taas saa! Tällä kertaa jos ei kuitenkaan ihan joka ilta. 😛
Tätä Pancake-miestä kärrynsä kanssa etsittiin viime Koh Samuin reissulla montakin kertaa. 🙂
Väkräsin tästä pannukakusta terveellisemmän EI voissa ja siirapeissa uitetun Jennin version:
Erottele 3-4 valkuaista kulhoon, sekaan iso lusikallinen steviaa ja ihan pieni loraus sokeroimatonta glögiä, sekoita koko mössö. Heitä tämä munakas-mössö pannulle paistumaan pienessä määrässä kookosöljyä. Kun tämän makea ”munakas” alkaa jähmettymään levitä toiselle puolelle ihan ohuiksi siivuiksi pilkottua banaania ja sirottele kanelia banskujen päälle. Käännä munakaan toinen puoli banaanien päälle ja anna paistua hetki. Tässä kohtaa munakkaan pitäisi näyttää puoliympyrältä. Käännä koko lätty ympäri paistumaan toiseltakin puolelta hetkeksi. Tuloksena on ruman näköinen kuhmuinen munakas mutta maku ei ole kananmunainen vaan aikas hyvä. Valmiin lätyn päälle voi laittaa vielä hieman hunajaa tuomaan hyvää makua, mutta vain hieman (munakasmössön sekaan voi laittaa myös hieman esim. kaurahiutaleita niin tulee vähän erilainen tekstuuri). Mieluummin itse syön tätä kun valkuaisia sellaisenaan. 🙂
Se ei ole kaunis ilmestys, mutta maistuva! Testaa vaikka.
(oma teos hieman lössähti kesken käännön, lurahti ilmeisesti liikaa glögiä 🙂 )
Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa alkanutta vuotta ja hikisiä treenejä! Kuullaan taas helmikuussa! 🙂
Keep up that good work!
Enjoy!
Suomessa alko just sopivasti pakkaset. Just tulin duuniin, niin mittari näytti -8.
Mulla on jotenkin niin iso mielenkiinnonkohde toi Jenkkilä, että mä käyn ekaks siellä ja sitten Thaikuissa!
Molemmat on must ja molemmat on tehtävä joko talvella tai keväällä 🙂
Kivaa lomaa!
Moikka,
Lomat on nyt luisttu mutta se jatkuu muutaman päivän sairaslomalla. 🙁
Lomalla alkanut kevyt lenssu ei digannut tosta 11h lennosta ja nyt vuotaa sitte joka aukko. Olisi aikaa päivitellä tekstiä reissusta blogiin mutta näin kipeenä ei ole inspiraatiota moiseen. Hyvä reissu kyllä oli, ei tullut kaipuuta takasin suomeen. Teki mieli jäädä koneeseen ja lähtee takasin heti kun näki että täällä on lunta. 😀
Olis noita kuviakin kamerassa siirrettävänä, huoh…ei vielä tänään.
Moi,
Okei okei.
Kuukaus meni nopeesti? Mä venaan ihan älyttömästi kevättä ja kesää!
Tein meinaa yhden unelman todeksi ja hommasin prätkän! Tai no ei sillä vielä ole ajeleen päässyt, toivottavasti pian 😉
Summer here i cum!
Joo, se meni nopeasti. Nyt onkin heti suunnitteilla uusi reissu ensi vuodelle, jos tälläkertaa olisi poissa 5 viikkoa. 🙂 Sitä unelmaa varten saakin tahtoa töitä koko loppuvuoden ilman sen kummempia lomia. Ehkä yksi pidempi vkl ja suomirundi tms, mutta muuten pysytään visusti sorvin ääressä tahkomassa taas lomarahaa.
Mä joskus haaveilin kans prätkästä, mutta sen kortin hankkiminen on mennyt uusien määräysten takia niin vammaseks että sitten se jäi. Tosin ei siihen olisi aikoinaan ollut rahaakaan. Ja kun miettii paljonko ne vakuutukset ja ylläpito maksaa suhteessa siihen miten paljon pyörällä suomen keleissä voi oikeasti ajaa niin se jää aika paljon miinukselle. Sellaista ylimääräistä kuvetta ei löydy. Jos rahaa olisi yhtä paljon kun meillä roskia niin ehkä sitten. 😀
Kuulostaa hyvältä! Kunnon lomat vaan 🙂
Viime vuonna ajokausi kesti 7 kuukautta!
Mutta kyllähän sinne rahaa menee, fiilis on vaan ihan älytön. Ei noita pysty autolla ajaen käsittämään. Tosiaan kallistahan se on. Tälle kaudelle oon ostanut pyörän, KAIKKI ajokamat, vakuutukset jne. Eihän se perseaukisten harrastus olekaan ja tuo edellinen ei ollut sitten mikään v*ttuilu kenellekään 🙂 Puhutaan ehkä kalleimmasta harrastuksesta kuitenkin.
Toi kortti homma on kyllä mennyt ihan metsään, hinta on pilvissä (mulla taisi olla 1000e) nykyään hieman kalliimpi.
Mutta hommaa se! Ja joku cool pyörä 😉
Ei, ei pärräkorttia mulle 😀
Sen verran hinnakkaita hankitoja tulossa tälle vuodelle taas, että voi noi superkalliit harrastukset jättää unelmiin ja painaa vaan duunia lisää. Sitten hankin kun mulla on tuhansia euroja ihan ylimäärästä, eli ei hetkeen jos koskaan. Se ei tosiaan ole persaukisten hommaa ja minä olen juurikin sellainen tällä hetkellä. 😀
Tässä seuraavan 4kk:n aikana tulee menemään sellanen 7000e rahaa erinäisiin hankintoihin ja sitten olis uusi autokin työn alla. Tosin onneks sen autovelan ottaa Antti ja mun auto laitetaan vaihtoon/myyntiin.
Aijahas 🙂 Vieläkös sulla on Mitsu 🙂
Mä olin kolme vuotta ilman autoa, kunnes sitten työjuttujen takia, pakon sanelemana ostin auton. Noh, nyt ei koskaan enää osaisi olla ilman autoa!
Mutta hei, se on ihan sama mihin ne rahat käyttää kunhan se tuo hyvää fiilistä!! 🙂
Mitsu lähti vaihtoon 3v. sitten kun aloin käymään lahdessa asti töissä. Se söi mun kaikki rahat. Mitsu vaihtu pieneen, taloudelliseen turbo Poloiseen (jota piti tuunaa hieman kauppakassista erottuvammaksi 😀 ) Nyt poloinen on sen 3v. vanha ja tällä hetkellä ainoa auto meillä eikä Antti oikein kunnolla mahdu sinne jalkoineen pituuden takia niin joku hieman mukavampi, mahdollisesti käytetty Audi A3. 🙂 Ja siis kun työt lahdessa loppui reilu vuosi sitten niin se supertaloudellinen ei ole enää niin painava sana autossa.
Sounds good!
Mä ajoin aikoinaan Citroen C2 😀 Oon kuitenkin 191 pitkä ja painan 100kg.
Mikroautoltahan se näytti 😀
Mutta, siis joo. Nykyinen menopeli ei oo mikään bensapihi, sportti kuitenkin. Eli mittariin ei kerry juuri mitään kilometrejä, voi siis hyvällä omalla tunnolla pitää sporttia 😉 Työmatka on hurja 2,5km 🙂 Talvella autolla, kesällä kävellen tai pyörällä 🙂
Audi A3 on aika tyylikäs peli 🙂