After Sunshine.

Aah, its good to be home – not!

Kävimme Antin kanssa nauttimassa Thaimaan Koh Samuin paratiisista muutaman viikon verran enkä olisi halunnut tulla sieltä vielä pois.  Thaimaan lämmössä oli asiat vaan paremmin, ei huolia mistään ja mikä ihaninta: lämmintä! Mittari nousi joka päivä +30 asteen paikkeille ja hiki virtasi tekemättä yhtään mitään. Lomalla tuli myös treenattua niin kuin suunniteltiin, tosin normaalia hippasen vähemmän. Kävimme yhteensä 4 kertaa salilla ja pari päivää pystyy luokkittelmaan cardioksi.

Salilla oleminen +3o asteen lämpötiloissa oli jotain täysin uutta, keho on lämmin kun vain astut salille sisään. Salit olivat avoimia tiloja, ikkunat auki eikä ilmastointia eli lämpötila sama kuin ulkona – eli kuuma! Laitteet hivenen rönsystyneet mutta ajoivat asiansa. Kaikki treenit loman aikana oli pienimuotoista pumppailua lähinnä käsille taikka jaloille. Lomalle ei treenivihko lähtenyt mukaan. Mentiin sen mukaan mitä huvitti tehdä. Kuumasta ilmasta huomasi sen, että voimat tuntuivat hupenevan normaalia nopeammalla tahdilla eikä jaksa yhtään niin raskailla painoilla treenata kuin suomessa. Ehkä se johtui siitä että kroppa muistutti niagaran putousta koko treenin ajan ja vettä kului 1,5L tunnissa helpolla. En ole eläessäni hikoillut niin paljon ja niin oudoista paikoista, en tiennyt että polvi tai sääri edes hikoilee…

Nyt treenasimme ensimmäisen kerran kimpassa Antin kanssa, kyllä silmä lepäsi sitä hauistreeniä seuratessa 😉 Asiaan -> Antin tuomio minun liikkeistä oli se, että homma on kutakuinkin hallussa. Tekniikkaa pitää kehittää kyykyissä, hauisnostoissa ja leuan vedoissa ainakin. Mun nilkat eivät ole tarpeeksi taipuisat (liikkuvuus vajaa) ja siksi kyykkyasento hieman kusee. Plussaa asennoistani sai askelkyykky, maastaveto, jalkaprässi, dippi ja ojentaja taljassa. Jotain on tehty täysin oikein, jeij!

Muutamana päivänä tuli kiivettyä sen verran mittavasti että nämä päivät voi luokitella cardioksi. Kävimme zekkaamassa Na Muangin vesiputouksen, joka on 180m korkea ja tuon kauniin luonnon ilmestyksen nähdäkseen piti ottaa aika reippaasti askelmia ylöspäin vuoren rinnettä pitkin. Toinen mittavampi retki oli myös vuorelle. Sieltä piti löytyä jokunlainen hieno kivi-nähtävyys. Nousimme jyrkkää, erittäin huonokuntoista, hiekkaista ylämäkeä noin 400m. Oli aika haaste tehdä tämä nousu släpäreissä. Nousimme huipulle ja tuolle nähtävyys kivelle matka sen kuin jatkui ja jatkui – me luovutimme, se on vain kivi, ei jaksanut. Moisen nousun jälkeen huipulla piti kuitenkin tehdä jotain. Minä nostin helmoja ja vilautin hikisiä pakaroita (sen toivossa että tuuli kuivattaa) ja Antti merkkasi alueen omakseen. Tyylillä millä urokset yleensä. Alastulo oli aivan kamala, siihen verrattuna nousu oli lasten leikkiä. Laitoimme sekuntikellon juoksemaan ja tulos oli että noin 400m nousua laskeuduimme yli 20minuuttia, siitä voi päätellä kuinka jyrkkä ja huonokuntoinen perunapeltotie se oli. Vähän väliä jalat mienasi lipsua alta kun hiekka lähti varpaiden alla liikkeelle. Huikee suoritus släpäreillä! Nämä päivät siis luokitellaan cardioksi mennen tullen.

Tuli reissussa tietenkin myös herkuteltua ja syötyä. Aamiaisbuffeteissa syötiin jäätävän paljon ja ihan liikaa, koska oli niin paljon ruokaa tarjolla. Ei me juurikaan herkuteltu aamuisin vaan tankattiin masut täyteen että jaksaa viipottaa pitkälle ennen ruokaa. Aamupala koostui hedelmistä, myslistä, jugusta, pullaleivästä ja omeletista (muutama pekoniviipale sen kyljessä). Semi terveellinen siis mutta liian hiilaripitoinen ja liian paljon kerralla ruokaa. Ikävä tulee raikkaita tuoreita hedelmiä kuten ananas, erilaiset melonit ja dragonfruit, suomesta ei koskaan saa niin raikkaita ja maistuvia hedelmiä. Banaanitkin olivat paljon makeampia ja maukkaampia kuin suomessa. Kaipaamaan jään myös niitä herkullisia omeletteja. Pitää kyllä testaa josko omeletti luonnistuisi itseltä, mutta julma fakta on se etten saa siitä millään yhtä herkullista. Päivisin syötiin aina jotain paikallista ruokaa, omaksi lemppariksi ilmeni Fried rice with vegetables ja garlic&pepper chicken, nam nam! Paikallisella ruualla ei lihomaan pääse mutta ne jokapäiväiset muutamat herkkupalat sen asian hoitavat. Kotiin tullessa vaaka näytti 60,3kg (eli +3kg) ja tänään aamulla 59.4kg, suunta on oikea -> alaspäin.  Nestettä on varmaan parin kilon verran mutta myös herkuttelu on muutaman satagrammaa varmasti painoa nostanut. Herkut saavat jälleen jäädä vain muistoksi. Thaimaan paikallisesta ruuasta otan kyllä vinekkejä omaan ruokavalioon. Kuten Fried rice with egg, eli riisiä jossa kananmunaa, todella hyvää. Tarkoittaa että keitetty riisi heitetään vielä pannulle ja kananmuna perään ja sotketaan, kuten munakokkelia. Eilen koitin valmistaa tuota itse, ulkonäössä ei ollut kehumista mutta hyvälle maistui. Tuo hieman lisää prodea ruokaan ja uutta erilaista makua.

Thaimaasta jäänyt rytmi on päällä. Kello on 7 aamulla ja olen jo tunnin ollut hereillä. Tänään pitäisi mennä tekemään ensimmäinen kunnon etureisitreeni pitkästä aikaa. Saa nähdä mitä tulee. Suosiolla hieman lasken painoja koska 2vkoa on takana ilman kunnon pumppaamista. Samalla hieman myös pelottaa se, että johtuiko voimien hupeneminen thaikuissa lämmöstä vai onko näin oikeasti käynyt, entä jos en jaksa enää samoja määriä. Söinkö itseni heikoksi…kohta sen näkee.

Muutto on taas käynnissä, siitä saa hyvää lisäkuntoilua salin ohelle kun näitä lomaläskejä sulatellaan. Muuton jälkeen 1.2 alkaa dietti. Pitkäkestoinen, tarkka ja laskettu dietti. Se tulee kestämään 12-16vko ja eteneminen on hidasta mutta toivottavasti sitäkin pysyvämpää. Sain lomalla tarpeekseni jälleen kerran näistä mun reisiläskeistä, haluan tuosta höllyvästä reisipallosta eroon joka pilaa muuten aivan valloittavat pakarani. Suunnitellaan Antin kanssa mulle ruokavalio ja makrot kohdilleen. Musta tulee siis kaloreita päivittäin laskeva muiden mielestä erittäin rasittava tapaus, jota ei ymmärretä, että miksi näin pitää tehdä.

Tässä yksi syy ja yksi uusi uutinen. Minut hyväksyttiin PT- koulutukseen ja matka kohti tätä titteliä alkaa helmikuun lopussa! Edessä 4 pitkää ja tiedon täyteistä lähiopetuspäivää + 14h työharjoittelua + loppukoe = I’m done! Tässä on muuton jälkeen kuukausi aikaa lukea kaverin FAFin koulutuksen matskut läpi, kaivaa ja ammentaa niistä tietoa itseensä jo ennen omaa koulutusta. Sen myötä saatan jopa päästä loistamaan kurssilla.

Ennen PT-titteliä dietillä ja treenillä oma kroppa kuosiin ja tittelin saatuani muidenkin läskit saavat kyytiä. Jesh! Nyt on pakko näyttää hyvältä koska mun kroppa on tulevaisuudessa mun käyntikortti. Kukaan ei halua läskiä/löysää/pullavaa PT:tä, pitää mun näyttää siltä että tiedän mistä puhun ja tiedän mitä pitää tehdä. Olin lähes päästä töihin Gym Hostiksi mutta avoimella paikalla oli kiire ja se täyttyi loman aikana, buu. Mutta kyllä mä jostain hommia PT:nä saan tai rupen taas yksityiseksi yrittäjäksi.

Paljon asiaa pieneen aikaan, nyt etureisiä raiskaamaan!

Niin ja fotoja loman treenailusta tulossa seuraavassa jaksossa 🙂

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi