Arki <3
Arkipäivät parisuhteessa jossa molemmat osapuolet pitävät huolta vartalostaan, kunnostaan ja terveydestään kuulostaa tylsältä. Emme käy juhlilmassa, emme lähes ollenkaan käytä alkoholia, emme käy ravintoloissa syömässä, emme nauti viiniä ja juustoja päivän päätteeksi, emme napostele karkkeja/pizzaa/sipsiä leffan äärellä, toisin sanoen emme nauti elämästä…muiden silmissä. Totuus on kuitenkin aivan toinen. Nautin siitä, että voin viettää kahdestaan aikaa rakkaani kanssa ilman mitään extranautintoja ruoasta. Nautin siitä ettei minulla ole tänää sunnuntaina pää kipeä, hirveä krapula ja henkinen ahdistus menossa. Nautin siitä, että voimme yhdessä harrastaa urheilua jota me molemmat rakastamme. Nautin siitä, että olemme terveitä ja hyvässä kunnossa. Nautin siitä, että elämme juuri niin kuin haluamme. Emme siis mitenkään epänormaalisti, ihmsillä, pareilla on vain eri tavat ja käsitykset elämässä siitä mikä on nauttimista.
Kuluneena viikonloppuna naapurissa juhlittiin kovaan ääneen syntymäpäiviä, laulu raikasi meidän olohuoneeseen asti. Kuulosti siltä, että siellä nautittiin ja vietettiin yhdessä hauskaa aikaa. Samaan aikaan meillä vallitsee täysi hiljaisuus ja Antti keskittyneesti laittaa jalkapohjani syylä-ihanuuteen sen karkotusvoidetta. Mikä kontrastiero. Nauruksi veti. Ilta jatkui laskiessa yhdessä tulevan iltapalan ja seuraavan päivän ruoan kaloreita ja makroravinnemääriä. Käytiin läpi seuraavan päivän salitreeniä ja liikkeiden painomääriä. Monella muulla pariskunnalla viikonloput eivät mene näin. Mutta mikä hassuinta, tästä minä nautin, en syylästä jalkapohjassa vaan sitä että voimme olla viikonloppuna kotona kahden ja olemme molemmat onnellisia, ilman mitään lisävirikkeitä. Ruoka on yleensä ihmisille nautinto mutta meille se on enemmänkin polttoaine. Syömme vain jotta jaksamme ja syömme juuri sen minkä tarvitsemme mutta teemme siitä hyvää ja maittavaa terveellisin konstein. Kuulostaa todella tylsältä ja monen mielestä onkin sitä mutta ei meille, emmekä hittovie ainakaan näytä tylsiltä. Olemme outo urheiluun addiktoitunut pari. Elämme sen mukaan, että saamme rakkaasta yhteisestä harrastuksesta kaiken irti. Elämä ei kuitenkaan ole vain urheilua, pitkällä tähtäimellä saamme elämätapojemme ansiosta nauttia toisistamme ja toimintakyvyistämme pidempään yhdessä. Ainakin teoriassa.
Tottakai välillä se herkuttelu on sallittu myös tässä suhteessa mutta sekin on suunniteltava etukäteen. Esimerkkinä, että lähdetään katsomaan uusinta Iron Man leffaa. Leffateatterissa elokuvat tottakai vaativat ja lähes huutavat karkkia tuekseen. Silloin aiomme herkutella mutta tämän takia otamme karkeista tulevat hiilihydraatit ruokavalinnoissa huomioon jo edellisenä päivänä. Niitä syödään vähemmän jos ollenkaan edellisenäpäivänä ja ko. leffapäivänä. Tällöin ainakin jokin osa karkeista tulleista hiilihydraateista menisi sinne minne pitääkin eli lihaksiin polttoaineeksi eikä varastoidu reisille läskiksi. Kukaan muu tuntemani pariskunta ei tiedettävästi elä näin, menee liian monimutkaiseksi. Toinen vastaava herkuttelupäivä kera alkoholin on edessä vappuna kun pidämme tuparit. Jälleen tämä otetaan huomioon ruokavalinnoissa ja tiedän etukäteen sen tuovan mukanaan hidastusta treeniin, kehitykseen ja tavoitteeseeni pääsyyn. Mutta yhdessäolo kera ystävien ja hyvän tunnelman on tässä kohtaa tärkeämpi juttu kuin treeni, mutta tätä lystiä kestää vain yhden päivän. Vappupäivänä ollaan jo takaisin ruodussa ja siinä meidän normaalissa elämässä todennäköisesti hirmuisen päänsäryn kera.
Antti ei ole vain poikaystäväni, hän on myös valmentajani. Tämän yhdistelmän voisi kuvitella vievän suhteen allikkoon mutta meillä se toimii. Antti spyykkaa, zemppaa ja on tukenani. Kun itselle tulee mieliteko herkkuihin hän muistuttaa miksi olemme dietillä ja mikä olikaan se tavoite jota itse halusin. Hän osaa muunnella tiukan valmentajan roolia ja poikaystävän roolia tilanteen mukaan. Hän tukee 100% omaa alkavaa PT-uraani ja hänestä on ollut mieletön apu koulutusmateriaalia läpikäydessä ja asioiden sisäistämisessä. Jos en ymmärrä, hän osaa selittää. Jos hänkään ei tiedä, hän selvittää. Ilman Anttia elämässäni en edes hakeutuisi PT:ksi. Ilman häntä ja hänen aikaansaamaa ymmärrystä terveistä elämäntavoista olisin edelleen pieni pullukka matkalla kohti isompaa lihavuutta. Tämä saa monet luulemaan, että Antti vaatii minun olla hyvä kroppainen ja timmimimmi mutta ei. Hän rakastui minuun kun vielä olin löysä pieni pullukka. Antti vain näytti minulle yhden eri suunnan mihin lähteä elämässä ja itse omasta tahdostani lähdin tallaamaan sitä polkua ja sille tielle jäin. Jäin koukkuun urheilun tuomaan mielihyvään, parantuneeseen itseluottamukseen, parantuneeseen minäkuvaan ja parempaan terveyteen. En halua luopua tästä enää koskaan, en halua palata siihen kuntoon missä olin.
”My home is where my heart is and my heart is with you” <3
