Hellitä hetkeksi.
Kuukausi vierähti ilman kalorien laskemista kuin siivillä. Olotila on loistava ja mieli positiivinen. Stressitasot ovat laskeneet huomattavasti sillä huomaan nukkuvani hyvin ja pidempään, olen pirteämpi ja energisempi. Tämä viimeinen kuukausi ilman kalorien laskentaa ja vaakalukeman tuijottamista herättivät mut todella. Miten paljon se vaikuttaa mielentilaan kun antaa moisten asioiden hallita elämistä. Ja samalla olen tajunnut miten typerää se onkaan ollut. Toki dietillä niitä pitää seurata, että saa rasvan tirisemään kropasta pois mutta dietin ulkopuolella, ei koskaan enää näin jämäkästi. En yhtään ihmettele ystäviäni jotka kehoittivat minua hellittimään otetta syömisen tarkkuuden suhteen. Tietenkin tarkkailen sitä nytkin, en pupella ruokaa siihen tahtiin kuin sitä muhun uppoisi, syön järkevästi, terveellisesti ja sen verran että jaksan touhuta.
Piipahdin vaa’an päällä nyt tämän laskemattoman kuukauden jälkeen 31.10 ja tulos oli +600g lisää painoa eli tätä nykyä sellanen 57,7kg. Tätä en pelästynyt sillä juuri tuollaisella puolen kilon kuukausivauhdilla painon kuuluukin nousta. Painon nousu ja ruoan lisäys on tuonut järisyttäviä muutoksia salin puolella, asiat lähes kukoistavat siellä. Miten iso ero onkaan sillä että syö ja nukkuu tarpeeksi. Onhan se ollut tiedossa omassa päässä että kehityksen kolme kulmakiveä ovat; treeni – ruoka – lepo. Nämä kun ovat oikeassa suhteessa keskenään niin tulokset ja kehitys on taattua. Ja se on nyt huomattu toden teolla. En melkeimpä malta olla poissa salilta kun treeni kulkee hyvin ja rauta nousee. Olen tämän kuukauden aikana kaatanut jo monet eteen tulleet seinät. Oli kyseessä sitten pääliike tai apuliike niin kaikki ovat edenneet, joka kerta menee paremmin ja paremmin. Ainoa syy miksi näin, on se että kroppa saa energiaa ja lepoa tarpeeksi.
Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta kun syön riittävästi koko tänä yli 1,5 vuoden kestäneen prokkiksen aikana. Kehitys on tähän asti ollut hidasta koska olen ollut dietillä useammin kuin keskittynyt kasvattamaan lihasta. Siitä voin syyttää vain itseäni koska halusin kiristellä kroppaa, jolloin se lihaksen kasvatus vaan ei ole mitenkäänpäin optimaalista, se on todella hidasta ja heikohkoa. Nyt tehdään päinvastoin, seuraavat 4kk treenataan lujaa, syödään kunnolla ja kehitytään. Toivon kipinä elää, että tänä aikana muhun kerääntyy kuitenkin enemmän lihasta kuin sitä rasvaa ja siihen voin vaikuttaa juurikin niillä fiksuilla ruokavalinnoilla. En lähde läträämään rasvoilla ja hiilareilla liikaa, muuten ainoa saavutus on läski.
Kuukausi takaperin mun keho oli hirveässä stressitilassa. On se vieläkin mutta ei niin pahasti. Hyvä niin sillä stressi on kropalle aivan kamala asia. Suurempaa näkyvyyttä asiaan toi Fressin järjestämä Convention päivä. Kävin siellä kuuntelemassa muutaman luennon aiheista: Keho ja mieli sekä liikkujan stressin hallinta. Todella silmiä avaavat luennot ja erittäin mielenkiintoiset. On ihan sairasta, että 90% kansantaudeista johtuu stressistä. Se on sellainen kehon sisäinen hiljainen tappaja. Ja mitkä kaikki asiat laukaisevat kehossa stressihormonia eli kortisolia, lähes kaikki täyden hiljaisuuden ulkopuolella. Se millaisessa arjessa kukin täällä metelin ja hässäkän keskellä elää on todella stressaavaa kropalle ja mielelle. Jokaisen tulisi ottaa se oma hiljainen hetki, hetki itselle ja positiivisille ajatuksille. Ymmärrän taas asteen paremmin meditointia ja miksi jengi sitä tekee, sisäinen rauha on niin hukassa mullakin kaiken tämän härdellin ympärillä. Sitä rauhaa on vaikea saavuttaa jos paukuttaa sata lasissa menemään joka päivä, eikä pysähdy kuuntelemaan kehoa. Silloin takaa itselleen vain sen, että kortisolitasot ovat huipussa päivän jokaisena hetkenä syvää unta lukuunottamatta ja se kuormittaa ajan myötä ihan hirveästi. Silloin voi kutsua itelleen tervetulleiksi sydän -ja verisuonitaudit, unettomuuden, vatsan ongelmat, mielenterveysongelmat, päihdeongelmat, diabeteksen, syövän jne…mitä näitä nyt on yleisimpiä sairauksia maan päällä, ne ovat kaikki peräisin stressistä.
Tässä kohtaa alkaa hieman erilailla kiinnostamaan se oma terveys ja hyvinvointi. Aijon ottaa monta asiaa omasta arjesta tarkasteluun. Teen vain sellaisia juttuja mistä nautin ja saan hyvää oloa. Pyrin vähentämään negatiivisia asioita elämästä pois. En tee töitä jokaisena päivänä iltaan asti vaan otan itselleni muutaman illan viikossa aikaa nauttia siitä omasta elämästä. Asetan sen oman jaksamisen töiden edelle, jotta voin töissäkin olla hyvä. Hoidan vapaapäivinä aikaa itselleni enkä ainoastaa sille, että juoksen hoitamassa ne kaikki asiat joita viikolla ei kerkeä. Koitan lopettaa sen ”nyt pitää tehdä- pitää mennä – pitää hoitaa – pitää sitä – pitää tätä” ajattelumallin koska se puskee vaan lisää stressiä. Aina ei pidä tehdä jotain!
Ensi askel on jo otettu kun lopetin syömisten ja painon vahtaamisen. Seuraavaksi käsittelyn alle joutuu työkalenteri ja asiakkaiden aikataulutus. Tiukka linja siihen, että saan viikossa muutaman vapaan illan viikonlopun lisäksi. En täytä vapaapäiviä suunnitelmilla ja menoilla vaan välillä otan ihan vaan rennosti ja olen jouten, en tee yhtään mitään. Näilläkin pienillä muutoksilla takaan itselleni vähemmän stressiä ja parempaa jaksamista. Nämä ovat sellaisia asioita mitä jokaisen tulisi huomioida asteen paremmin. Itse pitää voida hyvin jotta voi tehdä asioita hyvin.
