Miamin kuulumiset

Pitkästä aikaa mulla on aikaa kirjoittaa. Pieniä väli kuulumisia olisi tulossa tähän väliin. Miamista tultiin kotiin pari viikkoa sitten. Reissu oli hyvin, hyvin shoppailun täyteinen. Ei ollut mikään löhöloma kun päivästä toiseen käveltiin astetta järeemmän kokoisilla ostareilla Black friday alennusten perässä. Ne oli kokoluokkaa Stockmannin Hullut Päivät x 50. Jengiä ihan helvetin paljon. Nuo alet oli astetta isommassa roolissa tuolla puolen jokea kuin täällä. Lähes joka päivä tuli käveltyä 10-15km pelkästään ostoskeskuksissa. Suurimman ostarin Sawgrass Milssin katsastamiseen tarvittiin kaksi reissua, että nähtiin koko paikka. Olikohan meillä sen 10 päivän aikana ehkä 2 päivää kun ei käyty shoppailemassa. Loman jälkeen jäi sellainen fiilis, että voisi ottaa toisen loman siitä kaikesta hulinasta toipumiseen. Mun matkalaukku painoi mennessä 8,5kg ja palatessa 22,5kg. Nyt on shopattu koko ensi vuoden edestä uusia treeni vetimiä, kenkiä, takkeja ja arkivaatteita.

Miami Beach oli ihana paikka. Rakastuin siihen. Oli just sellainen paikka missä voisin kuvitella asuvani. Siellä oli todella kaunista ja juuri sopivan lämpöistä. Talvikauden takia keli vaihteli hyvinkin paljon. Ensin paistoi ja sitten satoi. Sadetta tuli ajoittain niinkin paljon, että kadut tulvi. Kuin saavista olisi päälle kaatanut. Mutta sitten taas paistoi. Lämpötila oli alimmillaan kuitenkin vain noin +24 astetta.

IMG_0660

 

Miamissa liikuttiin, syötiin (todella paljon) ja nautittiin (erityisesti siitä ruoasta).

IMG_0651Cold Stone Creamery – väittämättä maailman parasta jäätelöä mitä olen syönyt. Kuvittele mielessä makuna “pullataikina” jäätelö. Jonka sekaan murskattua Oreo keksiä ja valkosuklaata. Koska Suomessa?

IMG_0719

 

En yhtään ihmettele niitä muhkeampaakin muhkeempia takalistoja joita tuli vastaan. Amerikkalainen hyvin tehty ruoka on ihan helkkarin hyvää. Mikään kotona testaamani paikka ei vedä vertoja noille Burritoille. Suurimmista ruokakaupoista löytyi isosta osasta tuotteista myös “zero” tai “light”- versiot. Todella kattavat valikoimat aina jäätelöstä perus ruokaan. Että kyllä siellä linjat kurissa pysyy jos niin haluaa (onneksi olen lihotuskuurilla). Varsinkin limujen zero valikoima oli hippasen eri luokkaa kuin kotona. Sitä tulikin juotua koko ensi vuoden edestä. 😀

Hyvin huomasi eron jaksamisessa kun ruokaa söi paljon ja se oli hyvin rasvalla kyllästettyä. Tehoja riitti aamusta iltaan. Olisin voinut olla menossa ihan koko ajan. Ne hetket kun lojusimme kämpillä niin en meinannut pysyä paikoillani. Halusin kamalasti mennä koko ajan tekemään jotain. Jäätävä ero siihen miten lahna fiilis dietillä oli. Silloin ei kiinnostanut tehdä mitään eikä varsinkaan mennä mihinkään. Halusin vain röhnöttää ja hukkua sohvan uumeniin. Ihanaa huomata miten nuo fiilikset on historiaa nykyisin.

IMG_0727

Pitää kyllä paikkansa, että jenkeissä kaikki on suurempaa. Ainakin ihmiset, talot, ostarit, veneet (tai siis pienen omakotitalon kokoiset jahdit), autotiet, autot ja ruuhkat. Yksi syy varmaan jenkkien liika lihavuuteen johtuu siitä, että Amerikassa kukaan ei ilmeisesti kävele mihinkään. Kaikki autoa pidemmät matkat mennään autolla. Sen takia aina oli ruuhkaa, joskus enemmän joskus hieman vähemmän. Ja kun se ruuhka-aika oli huipussaan niin tuo Helsingin kehä 1:sen kello neljän ruuhka on siihen verrattuna hyvin mitätön. Jokaiselle parkkipaikalle joutui melkein aina jonottamaan. Korttelin matka kotiin autolla kesti parhaillaan ruuhkassa 20min kun sen olisi kävellyt 3 minuutissa. Kerrasta opittiin, että siihen lähikauppaan ei muuten mennä enää autolla. Tv:ssä ja kaupoissa mainostettiin mitä ihmeellisempiä härveleitä joilla pääsee kätevästi paikasta a paikkaan b. Ettei vahingossakaan tartte käyttää omia jalkoja. Ostoskeskusten sisällä liikkui pienempiä kulkuneuvoja jotka kyyditsivät jengiä kaupasta toiseen. Ihan älytöntä. Ne ihmiset joita kadulla käveli vastaan oli suurimmaksi osaksi turisteja.

IMG_0794South beach

IMG_0743Ocean Drivellä käytiin kyylää josko oltaisiin bongattu Michelle Lewin jumppaamassa muttei näkynyt.

Tuli muuten ensimmäistä kertaa ikinä jumpattua myös lennolla. Mulla rupeaa aina polviin sattumaan heti 2h istumisen jälkeen. Lennot kesti sen päälle 14h suuntaansa joten polvien kipu oli aikamoinen. Helpotin sitä luonnollisesti liikkumalla. Ja koska koneessa ei voi ravata käytävillä edes takasin niin wc-tauot oli hyvä aika laittaa aina liikettä niveliin. Ja koska vettä pitää nauttia kuivassa koneilmassa paljon niin myös vessataukoja oli paljon. 😀

WC tilojen edessä oli juuri passelisti isompi tila tehdä askelkyykkyjä vuorojaloin, veskin sisällä ennen itse asiointia tein pöntölle aina 50 kyykkyä ja käytävällä seisten pakarapotkuja sekä reisien loitonnusta. Veskireissut kesti aina hippasen pitkään. Voitte vaan kuvitella ilmeet mun takana jonossa oleilla. No mutta enivei kummankaan lennon jälkeen ei ollut yhtään niin turvonnut olotila kuin mitä yleensä on ollut. Suosittelen vaikka näyttääkin tyhmältä. 🙂

Kiloja sain reissulla kerättyä reippaan 1kg ja tämä pienehkö possu-linja on jatkunut myös täällä kotona. On sellainen jatkuva pieni nälkä päällä kun kerkesi tottua noihin isompiin annos kokoihin. Oma tekemät annokset kun ei ihan niin isoja ja energiapitoisia (lue: öljyssä/rasvassa uitettua) ole. Tällä hetkellä ei ole käsitystä mitä painan. Olisi varmaan ihan hyväksi pysyä siitä autuaan tietämättömänä mutta seurailen sitä kerran viikossa edistymisen takia. Ajoittain on ollut paljonkin henkistä taistelua tuon painon nostamisen kanssa mutta parhaani tässä yritän. Onneksi syöminen on kivaa. Sen suhteen ei ole ongelmaa. Syömisen jälkeen päätään nostava morkkis on se jonka kanssa näitä mielen taisteluita käyn. On tullut aivan yllätyksenä miten vaikeaa kisojen jälkeen on palata siihen normaaliin, terveellisen rasvan määrässä olevaan ulkomuotoon. Mutta kyllä se tästä. Suunta on oikea.

Jotain on alkanut kehon hormonitoiminnassa tapahtumaan koska naama on jälleen puhjennut kukkaan. Finnejä siellä ja finnejä täällä. Pitkän aikaa ihoni oli finnitön mutta eipä ole enää. Ottaa todella aivoon kärsiä niistä edelleen näin 30-vuotiaana (teini-ikä oli jo tarpeeksi). Finnit myös kolisee mun itsetuntoon. Ei kukkiva naama ikinä mikään riemuvoitto ole. Toivottavasti tämä viestii siitä, että mun hormonitoiminta heräilee syvästä talviunesta. Lekuri määräsi mulle nyt 3-6kk kestävän keltarauhashormoni kuurin päälle. Tarkoituksena saada kuukautiset esiin ja sen myötä normaali kuukautiskierto käyntiin. Let see what happens.

Uskon, että joulun jälkeen vaaka on ylittänyt 60kg rajan pysyvästi. Nyt on kyllä vuoden paras ajankohta olla lihotuskuurilla. Ruokaa ja herkkuja on joka puolella tarjolla. Odotan joulua ja joulun pyhiä tosi paljon. Tulee pieni extra loma jota jäin Miamin jälkeen kaipaamaan. Anttikin on tänä vuonna vapailla niin saadaan olla joulu yhdessä meidän lähimmäisten kanssa. 🙂

Tässä kohtaa toivotan jo ihanaa joulua!

Pyritään itse kukin rentoutua ja nauttia. Stressi ja huoli pois. 🙂

IMG_0775

 

 

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi