My time is now.
Viime yönä nukuin huonosti ja pitkin päivää on väsymys painanut. Väsyneenä tuppaa mulla aina tunteet pulpahtamaan pintaan ja ailahtelemaan, alan pohdiskelemaan asioita syvemmin – en välttämättä järkevästi mutta syvemmin. Niin kävi myös tänään.
Huonosti nukutun yön jälkeen päivä alkoi sillä, että kalorimäärä sanoi ”nipsnaps”. Painoa ei ole pudonnut kuin kämänen 100g viikon aikana ja siksi nyt uusi, kaikkeudessaan kolmas pudotus tähän diettiin. Edelleen proden määrä pysyy samana eli 185g ja rasvat 30g päivässä. Nipsaus kohdistuu jälleen hiilareihin; 130g > 100g. Tämä tarkoittaa 1530kcal sijaan uutta 1410kcal päiväkalorimäärää. Nyt on pakko ottaa härkää sarvista jotta tämä jo ikuisuuden kestänyt dietti oikeasti loppuu joskus. Pistetään se jäljellä oleva rasva palamaan. Mua ei kiinnosta viettää koko kesää miinuskaloreilla joten nyt prkl asialle taas edistystä kehiin.
Tämä kaloritiputus kuitenkin aiheutti väsyneelle mielelle samantien mielentilan muutoksen. Aloin miettimään: ”voi perse alan näkemään nälkää, annoskoot kutistuvat mitättömiin, en tule jaksamaan, treenit kusee, kaikki menee mönkään ja lopuksi pää sanoo poks”. – Liekkö päässä muistoja viime vuoden ketoosi-kokeilusta jolloin pää todellakin sanoi poks.
Tippa tuli linssiin ja aloin tuumimaan onko tässä enää mitään järkeä. Miksi teen syömisestä niin vaikeata ja annan sen pyörittää isosti arkipäiviä? Miksi olen dietillä jos kerran ”kohta” kun dietti loppuu ja alkaa reverse dietti ja olen sen päätyttyä jälleen samassa tilanteessa kuin tämän touhun alussa? (suunnitelmien mukaan näin ei pitäisi käydä). Miksi hitossa mä olen kamppaillut 3kg takia näin saatanan kauan? Olenko mä tyhmä? Kenelle mä todistelen ja mitä? Mielessä pyöri ajatuksia laidasta laitaan. Ajattelin jo pistää päivämäärän tälle dietille jolloinka se loppuu, oltiin silloin tavoitteissa tai ei. Kun alkaa vaan tympiä.
Onneksi mulla on Antti. Oma käsitys itsestä, edistymisestä, muutoksista ja koko ajatusmaailmasta on dietin aikana kovin häilyvää ja tuo ihana mies se osaa sanoa miten ne asiat oikeasti on. Jos aion (niin kun aijonkin) kisailla niin ensinnäkin diettausta on hyvä ”harjoitella”. Jos kisoihin aikovan esimmäinen dietti on kisadietti saattaa leikki loppua hyvin lyhyeen kun ei tiedä mitä on edessä, ei tiedä kuinka rankkaa dietillä olo oikeasti on ja pääkoppa ei kestä sitä. Nyt mä tiedän mitä on tulossa 1,5 vuoden päästä noin suurinpiirtein. Tämä dietti ei vielä myöskään ole lähelläkään niin ”rajua” kuin mitä se tulee ennen kisoja pari viimeistä viikkoa olemaan. Tällä hetkellä mulla on vielä paljon ruokaa päivittäin nenän edessä. Kisaillessa kroppa viedään äärimmäisyyksiin, siitä otetaan mittaa ja se on rankkaa, siinä ei ole mitään terveellistä vaan se on toisenlainen ääripää liikalihavuuteen verrattuna. Siihen kaikki eivät pysty. Tämä dietti ei edes ole sitä (eikä tule olemaankaan). Dietin jälkeen mulla on 1,5v aikaa kasvattaa lihasta ja massaa ja seuraava dietti jolle ryhdyn on todennäköisesti vasta se kisadietti. Reversedietti on ohitse kutakuinkin syksyn tienoilla, sen aikana ja siitä eteenpäin alkaa lihasten kasvatus. Ja sen tarkoitus on nostaa kaloreita pikku, pikku, aivan mini askelin ja koittaa päästä ihanne tilanteenseen jolloin söisin lähemmäs 2000kcal päivässä enkä kerrytä extra rasvaa kroppaan juurikaan.
Antti myös sanoi jotain mikä osui ja upposi;
”Nyt on paras hetki tälle kisaprojektille jos sitä haluat. Sun ei tarvitse huolehtia itsesi lisäksi lapsista tai koirasta. Sulla on mahtava poikaystävä, joka tukee sua täysin, joka ymmärtää sen mitä tämä vaatii, auttaa ja kannustaa. Sulla asunto, jota ympäröi mielettömät ulkoilumahdollisuudet ja sali on nurkan takana. Sait töitä alalta ja opit kokoajan lisää itsestäsi ja alasta. Sun ei tarvi todistaa enää kuin itsellesi että haluat tätä. Mikään ei ole esteenä jos kisalavoille haluat”. – Aaw, minun rakas.
(Tottahan se on. On se haastavampaa koittaa valmistautua ja treenata kisoihin jos vieressä ulisee vauva paskasella vaipalla ja toisella puolella koira vinkuu ulos. Yöunet on tuolloin vain toiveajattelua ja vietän päivät tuudittaen kääröä tai tukkien korviani sen itkulta. Muun ajan todennäköisesti nukun jotta en tappaisi ketään/mitää elävää olentoa. Missä kohtaa äitiyttä jaksaa ja kykenee olla dietillä kun pinna menee jo muutenkin sekunnissa? Ja mitä se baby on ulos tullessaan tehnyt mun kropalle, onhan sitä työtä sen jälkeen tuplasti enemmän edessä kuin nyt. Eli mitä tästä opin – ensin kisat sitten lapsi)
Noh, kaiken tämän draaman jälkeen teki mieli lyödä itseäni. Kuitenkin mitä tuo kaloritiputus käytönnössä tarkoitti oli, että tästä lähin kaksi päivän annoksista koostuvat vain lihasta ja kasviksista. Siellä on vielä rahka-prode aamuherkku, raejuusto-kaurapuuro ja rahka-raejuusto-iltaherkku jäljellä. Edelleen se 5 ruokailua päivässä ja ruokaa suhteellisen riittämiin.
Itseeni hieman närkästyneenä lähdin puhdistamaan ajatuksia pyörälenkille. Tuon 15km aikana fiksumpi aivosoluni valtasi alaa ja tajusin jälleen miten turhasta murehdin ja kitisin. Vähän vähemmän ruokaa kehissä kuin ennen, kyynel, get over it! Niin ja mä sain töitä – Oi kyllä! Kampin Fressin Personal trainer täältä tullaan! How cool is that? 😀 Ensi keskiviikkona kirjottamaan sopparia. Mä rakastan kuntoilua ja mä haluan kisaamaan ja ottaa mittaa itsestäni. Ja mä pystyn tähän ja lopetan nillittämisen nyt. Lisää liikuntaa ja hieman vähemmän ruokaa ja perskeles tämä dietti viedään tavoitteeseen ennen elokuuta! Ja se tavoite on enää noin 3-4mm päässä (reisipihti) niin en nyt luovuta!
