Hihii, olen spiikannut ensimmäisen ihka oikean radiomainoksen ja vieläpä asiaan kuuluvalle lehdelle FitBODYlle. Lehti joka on suunnattu tosissaan treenaaville naisille. Ilmestynee ensimmäistä kertaa 31.10 lehtipisteisiin. Kannattaa zekata!
www.fitbody.fi
Jos olet crosstraining-ihmisiä niin myös tälle lajille on ilmestymässä samaisena päivänä oma lehtensä nimeltä CrossTraining Magazine.
www. crosstrainingmagazine.fi
Mua houkuteltiin tuon FitBODYN kanteen ensi keväälle, en ole varma oliko se vitsi vai todellinen ehdotus mutta aika huikea ajatuksena kylläkin! Kyllä siihen voisi suostua.
Se vaatisi pientä diettiä että on sitten tikissä eikä löysässä kunnossa. Nyt hieman tuo hiilarien lisäys tehnyt musta pehmeemmän, ainakin omasta mielestäni. Tosin vaa’an mukaan ollaan vielä hyvillä vesillä menossa.
Tässä mainos kuunneltavaksi:
FitBODY-lehti Party FM-radiomainos
Unohtamatta titenkään Party FM radiota, mun uutta työpaikkaani!
www.partyfm.fi – sieltä löytyy tajuudet ja myös nettiradio.
Hyvin tuo rauta nousee salilla, joka kerta saa enemmän kiloja ylös tai uusia sarjaennätyksiä. On se vaan kummallista mitä ruoka saa aikaan. Sillä on suuri vaikutus motivaatioon että tulosta syntyy joka kerta uusia. Näin sen pitääkin mennä. Lähes joka kerta painot nousee +1-2,5kg ja mikäli sarjat eivät uudella painolla mene ekalla kerralla purkkiin menevät ne viimeistään seuraavalla kerralla.
Tällä hetkellä tällä treeniohjelmalla kyykyissä nousee 57,5kg (lonkka ei enää juurikaan vaivaa), jalkaprässi 85kg. Hauikset käsipainoilla penkistä kulmassa 7kg/käsi ja tangolla seisten 20kg. Pystypunnerrukset 9kg/käsi ja vinopenkki 10kg/käsi. Leukoja menee 4 ja dippejä 6, ihan omalla painolla. Askelkyykyissä on 12kg kahvakuulat olleet molemmissa näpeissä. Tässä jotain lukemia. Painot tietenkin muokkautuu ohjelman mukaan. Mitä enemmän on toistoja ja sarjoja vaikuttaa se miten paljon jaksaa painoa siihen ottaa.
Hieman täytyy alkaa kontrolloida tuota herkuttelua, tuntuu että joka päivä saatan napsia jotain herkkua vähäsen. Lakupatukkaa, suklaapaloja, muutaman karkin jne. Onneksi pihtilukemat sen todistavat että mitään hallaa ei sillä ole vielä saatu aikaan. Hyvä niin! Reisien lukema on eniten silmien alla koska se paikka eniten mulla rasvaa kerää. Nyt kun on saanut jonnin aikaa syödä hyvin niin lukema on pihdeissä noussut vain millin! Olen itseasiassa syönyt paljon enemmäkin kuin mitä taannoin kirjoitin tänne. Tyttö on pysynyt kylläisenä tällä lähes oikealla ravinnolla niin ei tule hallaa tehokuurilla saaduille luvuille. Kuhan nyt vaan pysyy järki noissa herkuissa mukana. 🙂
Eräs lisäravinnelafka on kiinnostunut tekemään yhteistyötä kanssani tulevia karsintoja/kisoja silmällä pitäen. Aika huisia! Otin tähän pps-shop.fi mestaan yhteyttä ihan eri asioissa mutta puheeksi tuli omat tavoitteet ja sieltä kysyttiin olenko innostunut, hell yeah! En pane vastaan jos saan treenikuteita ja protskuja normaalia halvemmalla taikka ilmaiseksi. Niitä kuluu tuhottamasti. Tämän hetken treenihousut ovat aivan liian isot mutta rahallinen tilanne ei anna myöden nyt ostaa uusia.
Maanantaina sitten alkaa se uusi rytmitys treeneissä, saa nähdä miten alla oleva työpäivä vaikuttaa treenin kulkuun. Nyt salille on pompittu suoraan sängystä täysillä pattereilla mutta jatkossa vasta töiden jälkeen. Uskon itseeni kyllä että sekin alkaa luonnistumaan. Ainoa miinus on salilla iltapäivästä alkava ruuhka. Ketuttaa jonottaa laitteisiin ja huomata kuinka siinä heti perään on joku odottamassa mun sarjan lopettamista. Aamuissa on kivaa kun ei siellä ole jengiä ja saa tehdä kaiken rauhassa ilman että kukaan hengittää niskaan. Pitää vaan muistaa että kyseessä on mun treeni ja mähän viivyn siinä vempaimessa just niin kauan kun on tarvetta, vaikka siinä olisi ihmisiä kytiksellä.
Tämmöstä väliaika infoa tähän väliin. 🙂
Niitä palikoita on hehkutettu nyt sen verran, että oli aivan pakko ottaa foto.
Kai sinäkin näet ne?
Treenit kulkee hyvin, tänään jälleen tehtiin uusia sarjaennätyksiä, woop! Pakko leijua sillä että god damn mun vatsa näyttää hyvältä nykyään! (piti salillakin tiirailla sitä muilta piilossa pielistä)
Yhtä asiaa en vain ymmärrä, syön kuin possu (pikkupossu), rauta nousee sopivassa tahdissa joka kerta sen 2,5kg enemmän kuin edellisellä kerralla. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä että massaa kertyy myös pikkuhiljaa lisää, nestettä ja lihasta…no ei kerry. Ei tämä tietenkään mikään huono uutinen ole, kivahan se on possutella ja treenata hyvin ja pysyä solakassa kunnossa. 🙂
Tänään kuitenkin hämmenyin suunnattomasti kun aamulla olo tuntui erittäin paksulta, olin varma että vaaka salilla tulee näyttämään hurjia lukemia mutta se näytti 55,8kg!?!?! Lukema on suunnilleen siellä missä se oli tehokuurin alhaisimpana hetkenä ja sen jälkeen se lähti heti nousuun parilla kilolla. Tuolloin en syönyt juuri mitään ja nyt kuitenkin reilusti enemmän siihen nähden. Tämähän on aivan fysiikan lakien vastaista, minusta on tullut luonnon oikku, mutta hyvä niin! Pitää varmaan ruveta syömään vielä enemmän, heh!
(rakastan syömistä joten ongelmaa se ei tuottaisi ainakaan)
Eilen huomasin myös sen että ennen töiden jälkeen pystyin röhnöttämään monta tuntia tv:n ääressä ja nauttia sen yli huonosta ohjelmatarjonnasta. Nyt kun vietin salista välipäivää ja röhnötin tv:n ääressä muutaman tunnin niin tunsin suunnatonta turhautumista, miten tylsää! Teki mieli lähteä sinne salille sykkimään mutta pidin välipäivästä kiinni ja röhnötin (ja söin). Tämä on tietenkin hyvä uutinen ja ilmiö ajatellen tulevaa elämän rytmin käännöstä. Työt tulee loppumaan jo 14.30 ja täten siinä on aivan hitosti liikaa aikaa vain röhnöttää. Salille menon ajankohdan muuttaminen ei varmaan tule hirmuisen vaikeata olemaan sittenkään kun en vain jaksa enkä halua jumittaa sohvan uumenissa jos vaihtoehtona on tehdä jotain. Tosin myös herätykset aikaistuvat mutta onhan tuon kofeiinin voimin sykitty ennenkin vaikka kuinka pitkälle.
En malta odottaa tämän uuden työn alkua ja sen mukana tulevia uusia haasteita sekä ihmisiä! 🙂
Uusi treeniohjelma lähtenyt hyvin käyntiin ja syöminen tuntuu mukavalle, niitä muutamia takapakkeja lukuunottamatta. Unettomuus vaivaa yhä ja viime yönä kävin syystä tuntemattomasta halimassa myös Herra Posliinipönttöä. Sunnuntain brunssi ja sali peruuntui, päivä on mennyt rauhallisesti vaakatasossa. Yön jälkeen vatsassa on pysynyt kaikki sinne syödyt mössöt onneksi. Huomenna toivottavasti parempi olo, jospa tämä oli jokin epämääräinen yhden päivän vatsapöpö.
Mutta sitten uutisia, hyviä sellaisia.
Sain uuden työn, pääsen tekemään sitä mistä olen aina unelmoinut. Aivan mieletön fiilis! Kyllä ne asiat ja unelmat toteutuu kun on sitkeä ja jaksaa vaan hakea ja tehdä työtä niiden eteen. Sama sääntö pätee salin puolella, sitkeys sielläkin palkitaan. Tämä uusi työ kuitenkin tuo mukaan täydellisen elämän rytmin muutoksen. Nyt olen tottunut käymään salilla aamulla, klo. 9-11 välillä ja töihin on menty puolen päivän jälkeen ja se on toiminut todella hyvin. Lähes aina työpäivän jälkeen illalla olo on kuin jyrän alle jäänyt eikä olisi mitään toivoa saada puhtia enää salille.
Nyt tähän oloon pitää saada muutos. Uuden työn myötä työaika on klo. 6.30-14.30. Salille ei ole mahdollista mennä ennen töitä, se aukeaa samaan aikaan kun työt alkaa. Pelkästään työrytmiin pääsy tulee olemaan ison haasteen takana kun on tottunut aivan toiseen. Salia ei kuitenkaan jätetä välistä, se ei tule edes kysymykseen vaan sinne on raahauduttava töiden jälkeen. Unet tulevat alkuviikkoina jäämään vähiin kun ei noin aikaseen herätykseen ole koskaan elämässä ollut tarvetta ja kroppa on tottunut valvomaan klo. 24-01 asti ja nyt pitäisi olla taju kankaalla viimeistään klo. 23 (mielellään jo klo. 22). Alkuviikot kun rytmi on totaalisen hakusessa tulee tämä olemaan todella haastavaa, stressaavaa ja varmasti mielessä tulee monesti olemaan fiilis ettei millään jaksa enää töiden jälkeen kun yöunetkin jäävät niin vähiin. Mutta sehän on huomattu monesti että kroppa pystyy ihme asioihin, mieli se on joka pistää aina vastaan. Muutenkin mitä enemmän itseä väsyttää niin sitä helpommalla unen luulisi tulevan. Ei pidä kuunnella päätä vaan mennä vaikka silmät ummessa ja tehdä.
Kyllä se rytmi sieltä pikkuhiljaa muokkautuu ja sitten mennää taas täysiä!
Unelmatyö ja unelmakroppa, täältä tullaan! Kuvasta hieman vihiä tulevasta 😉
Kun kaiken pitäisi olla hyvin ja mielen virkeä niin tuo pirulainen nimeltä unettomuus tulee sen pilaamaan. Olen saanut syödä, nälkätilat eivät ole vaivanneet ja salilla on jaksanut sykkiä hyvin. Uusi saliohjelma tuo jälleen sitä innotusta siihen touhuun ja uusien painojen kokeilu on aina kivaa. Mutta silti joku asia vaivaa (kroppaa tai mieltä) koko ajan ja pistää treenaamisen koville; ensin lonkan koukistaja vammaili, sitten dietin aiheuttama kokonaisvaltainen uupumus ja nyt unettomuuden aiheuttama kooma-tila. Mikä hitto siinä on että ei vain voi asiat luistaa niin kuin pitäisi.
Salille suuntaan pirteänä mutta toisin kuin pitäisi salin jälkeen on yön aikana honosti ladatut akut jälleen kulutettu loppuun ja iskee tööt-tila. Tämän hetken syömisten perusteella pitäisi salin jälkeen tulla entistä virkeämmäksi, mutta ei. Öisin herään 3-5 kertaa ja tämä nyt verottaa sitten jaksamista aivan perhanasti. Ottaa pattiin kun olen stressipelle enkä osaa sulkea aivoja off-tilaan ja täten pohdin ja tuumin asioita (joille en sillä hetkellä mitään voi) läpi yön. Raha-asiat ovat suurella kädellä nyt olleet stressilistan kärjessä.
Pelkään että kohta musta vaan muuttuu tällainen jatkuvasti pahalla tuulella oleva mäkättävä mamma. Jos saisin mitä vain niin yhet 8h unet ilman heräämistä, kiitos. Punkinkonttiin vaikka.
Muutaman erittäin iloisen uutisen myötä kyllä luulisi stressin helpottavan nyt parin viikon kuluttua. Suu pysyy niiden osalta supussa niin kauan kun nimet on paperissa ja lupa mainita asia ääneen. En edes itse usko sitä ennen kuin paprut on allekirjoitettuna, sellainen pommi tuli vastaan. Tämä jos/kun menee maaliin on sunnuntain brunssilla avattava skumppa! 😛 Huudan kyllä ja kailotan tämän kirkossa asti kun lupa herkiää.
Let’s hope the best! 🙂
Uuden ohjelman myötä tuli eiliseltä käsi+selkä päivältä pitkästä aikaa haukka kipeeksi, outoa 😀 Niin ja sain ainakin 2 leukaa tehtyä!
Nyt järki juoksee päässä ja olotila on kohentunut normaaliin. Tänään alkoi uusi treeniohjelma ja muutama päivä on vietetty enemmän myös ruuan parissa. Nyt kevääseen asti lihaksen ja voiman kasvatusta, eli tarkoittaa lisää ruokaa! Jesh! keväällä todennäköisesti pikku dietti paikallaan kun nyt alkaa tämä syöminen. Vaikka kulutusta tulee ja lihas kasvaa niin siltikin hiilarit kerääntyy samalla myös rasvasoluihin ja väistämättä rasvapihtien ja vaa’an lukemat tulevat nousemaan.
Tällä hetkellä syön seuraavasti:
aamulla: maitorahka 250g, jonka sekaan 1 scoop prodejauhoa, 1dl kaurahiutaleita ja ~100g pakastemarjoja.
lounas: salaattia, jotain lihaa 150-170g, 2 siivua ruisleipää jossa margariinia ja juustoa (tai ~100g riisiä/ perunaa/ pastaa) ja vettä
välipala: maitorahka jossa 1 pilkottu banaani
valipala: prodejuoma
iltapala: munakas (1 kokonainen ja 4 valkuaista) ja kylkeen salaattia
Tuon leivän (tai muun lounaan hiilarilähteen) ja exrta välipalan lisääminen tuntuu siltä kun saisi syödä koko ajan. Ihanaa! Tällä määrällä aloitellaan ja katostaan mitä kroppa sanoo, tuleeko tulosta vai pelkkää pöhötystä. Kalorit ovat nyt noin 1500kcal/päivä.
Tältä näyttää lihan kasvatus ohjelma:’
Reidet
– Kyykky lämmittelyt 4 x 6-8 (sama paino)
– Prässi kapealla, jalat alhaalla 4 x 10-12 (sama paino)
– Askelkyykky 4 x 13-15 (laskeva paino)
– Pohkeet seisten koneessa 4 x 10-12
(sama paino, alhaalla 2sek tauko, ylhäällä 1sek pito)
– Vatsat 3 x voimapöyrä
Yläkeho (työntävät)
– Dippi 2 x niin monta kuin menen
– Vinopenkki käsipainoilla 3 x 10-12 (sama paino)
– Pystypunnerrus käsipainoilla 3 x 10-12 (sama paino)
– Vipunostot 2 x drop set
– Takaolkapäät 2 x drop set
– Ojentajat taljassa 2 x 13-15
– Punnerrus 2 x niin monta kuin menee
Booty
– Maastaveto 4 x 6-8 (sama paino)
– Prässi leveellä, jalat ylhäällä 4 x 6-8 (sama paino)
– Selkäpenkki lisäpainolla (ei yli ojennusta) 4 x 10-12 (laskeva paino)
– Vatsat 3 x matokävely
Yläkeho (vetävät)
– Leuat 2 x niin monta kuin menee
– Alatalja soutu 3 x 10-12 (sama paino)
– Ylätalja 3 x 13-15 (sama paino)
– Hauis istuen käsipainoilla kulmassa 3 x 10-12
(sama paino, kyynärpää alhaalla koko ajan)
+ Cardiota 1-2 kertaa viikossa vähintään 30min.
Tänään menulla kauan odottetua makaroonialaatikkoa joka tulee pursuamaan jauhelihaa (ja broilerinjauhelihaa), sekä prodepannareita ja ehkä viiniä lasillinen, how romantic <3
🙂
Nuppi alkoi eilen sprakaamaan sitä tahtia että lopputuloksena syötiin suklaata.
Päivä alkoi erittäin, erittäin väsyneesti niin kuin kirjoitin mutta se jatkui ja päättyi siihen, että vain itkin ja hajoilin vailla mitään syytä. Samaan aikaan olotila oli ahdistunut, hermostunut, vituuntunut, vihainen ja vain siis hajalla. Pahin henkinen krapula mitä voit vaan kuvitella.
Vierestä seuraajana Antti päätti että tämä dietti loppuu nyt tähän. Vedin sen alkuperäisen suunnitellun 2 vko täydellisesti ohjeiden mukaan ja tuloksia syntyi. Tämä viimeisin viikko oli pelkkää extraa ja minun oma asettama lisäkuurin jatko. Hän sai vakuutettua minut siitä että 3 päivää sinne sun tänne ei tule näkymään tai muuttamaan tulosta niin merkittävästi että sillä olisi jotain väliä, sillä parilla päivällä ei ole mitään väliä, varsinkaan vielä. Eikä se näy tuloksissa. Mä en ole astelemassa lavalle vielä ainakaan vuoteen joten ei ole pakko kärsiä noin kamalasta henkisestä pahasta olosta, kärsitään se sitten kun se on pakko. Niin ja tulokset olivat rasvapihtien mukaan täysin samat kun kuurin 2vkon mittauksen jälkeen, reisi lukema nyt varmuudella sen 21mm kun viimeksi se heitteli 20-22mm mitoissa.
Täten tämä tehokuuri-dietti loppui ja syötiin Antin kanssa suklaalevy puoliksi, se mansikka-vanilija joka tuolla kaapissa oli huudellut jo. Sekä lisättiin rasvaa ja hieman hiilaria päivän annoksiin.
Niiden vaikutus näkyi heti. Nukuin paljon paremmin, heräsin vain kerran. Olo oli levännyt ja iloinen eikä masentunut ja hajalla niin kuin edellisinä aamuina. Jaksoin reippaasti päivällä mennä salille tekemään kyykkypäivän ja sehän meni todella mallikkaasti. Salin jälkeen iskälle saunomaan ja saunasta ruokapöytään, aah kinkkukiusausta, perunaa ja leipää. I were in heaven!
Tämän jälkeen vielä makuunista 300g karkkia kouraan ja siskolle väyjymään elokuva. Nyt on masu jälleen hiilaripöhöllä mutta olo on mitä loistavin. Miten voikaan vaikuttaa ruokamäärä ja se että syö hiilaria niin näin paljon fiilikseen. Ihan eri neiti tänään katsoi peilistä kuin eilen. Olen iloinen ja sitä olotilaa on kaivattu.
Iloisuutta lisäsi myös uutinen siitä että tammikuussa Antin kanssa lähdetään jonnekin kauas kauas pois, missä palmut huojuu ja vesi on turkoosia. Ihanaa!
Tämän vuoden dietit on nyt vedetty, seuraava sitten ensi keväänä. Nyt palataan siihen ruokavalioon joka oli ennen tätä tehokuuria eli aamuisin rahka johon yksi mitallinen prodejauhoa, desi kaurahiutaleita ja 100g marjoja. Päivällä salaattia ja jotain lihaa mutta lisäyksenä tähän ateriaan aina jokin hiilarin lähde, kuten; leipä, riisi, pasta, peruna…tietenkin tietyn määrän rajoissa. Välipalana prodesheikki ja iltapalaksi munakas jossa on myös pari keltuaista mukana ja salaattia kylkeen.
Seuraava etappi salin puolella on voiman ja lihaksen kasvatus joten hiilaria tarvitsee enemmän että salilla jaksaa nostaa rautaa ja lihas saa kaikki ravinteet joita se kasvuun tarvitsee ja lihas myös palautuu täten nopeammin. Nähtäväksi jää se missä suhteessa hiilareita tankataan päivittäin. Jos jää vajaaksi ei tule kehitystä, jos menee överiksi paisun kuin pulla ja jos pysytään oikeassa suhteessa niin lihas ja voimatasot kasvavat hyvässä lineaarisessa suhteessa. Mutta tämä ei selviä kun kokeilemalla eri määriä ja tällä pienellä lisäyksellä lähdetään liikkeelle.
Vaikka luovutin vetoni itseni kanssa, hoidin kuitenkin sen 2 viikkoa tehokuuria onnistuneesti. Nyt tuli seinä henkisellä puolella vastaan. Sen läpi olisin päässyt mutta sen vierestä katsominen saatikka sen läpi kulkeminen ei olisi ollut enää kivaa nähtävää. Vielä ei tarvitse vetää niin tiukille niin turhaan sitä mielentilaa olisi kärsinyt lisää. Myönnän tappioni jotta en sprakaa ja menetä treenaamisen intoa. Nyt kävi näin. Ensi kerralla olen itsekin vahvempi tähän kun nyt tiedän millaista dietillä oleminen on.
Torstaina uusi saliohjelma kehiin ja sitten menoksi, tervetuloa muskelit 🙂
Nukuin kolmannen yön peräkkäin todella huonosti. Heräilin varmaan nelisen kertaa ja unet jäi muutamaan tuntiin. Nokka hieman tukossa niin sali sai nyt jäädä tältä päivältä.
Pakko myöntää että tänään on luovuttaminen käynyt monesti ajatuksissa, alkaa niin ottamaan päähän tämä oma flegmaattisuus. Mitään ei jaksa tehdä. Kämppä on hirveä läävä kun ei todellakaan riitä energiat kaivamaan imuria esille. Samat pyykit roikkuu edelleen telineessä kuin viikko sitten. Erinäiset asiat ottaa normaalia paljon enemmän päähän tänään. Mua kiristää tänään sekin että surffaillessa netissä niin sivulta toiselle vaihto kestää liian kauan, se ei tapahdu tarpeeksi nopeasti. Mitäs ostin hitaan ja paskan koneen.
Jos nyt saisin mitä vain niin haluaisin 8h unta palloon ja nukkua sen ajan kuin tukki ja syödä itseni kerran täyteen, edes siihen tilaan että tulee röyhtäys. Jatkuva nälkä ja vähät unet tekevät musta niin räjähdysalttiin, tikittävän pommin. Tai vastavuoroisesti erittäin itkuherkän. Ja mikäli tähän nyt päälle vielä iskee syysflunssa niin hommahan menee ihan vituiksi. Sitten ollaan vuoteen omana (ehkä saisin jopa nukutuksi).
Pientä avautumista:
Kaverit ei näe mussa enää muuta kuin ihmisen joka ravaa salilla. Ne kuvittelee päässään että asun siellä ja kulutan siellä monta tuntia päivässä. Siksi mua ei kysytä mihinkään enää mukaan: ”koska sä olet aina salilla” – kuuluu aina vastauksena. Totuus on että olen siellä tunnin aamupäivällä. Päivään jää vielä aika pirun paljon tunteja jäljelle. No ruokailut tulee tehdä aika tarkalla kellonlyömällä mutta ei se estä näkemistä, minähän sitä sovellan itse.
Olen myös huomannut taka vuosilta efektin; jos en juo niin en ole porukoissa mukana. WTF?!? Nyt ollaan lähes kolmekymppisiä ja osalla on edelleen ajatuksissa vain baareilu, johon mua ei kysytä mukaan kun menen tietenkin seuraavana päivänä salille. Niin menenkin mutta kyllä mä osaan hauskaa pitää ilman viinaa, voin lipittää limua. Se on täysin mun oma valinta ja täten kestän humalaisia myös selvinpäin, mutta ei, pitää olla kännissä kun pieni apina jotta on hauskaa seuraa. En vain käsitä miten edelleen monelle se ainoa tapa nähdä ystäviä on lähteä baariin ja vetää hirveät perseet ja tämän myötä unohtaa koko ilta. Missä yhdessä syömiset ja kahvittelut? Olenko palannut ajassa taaksepäin aikaan kun vain juominen oli siistiä ja jos sitä ei tehnyt niin olit outsider ja nössö.
Sanoisin että tämä on aika surullista. Osalta läheisiä ihmisiä en ole kertaakaan saanut minkään sortin kannustusta koska tämä on heidän mielestä niin typerää touhua. Kyllä, se on paljon fiksumpaa vain lipittää sitä viiniä, ääntä kohden vain ”kippis”.
Dietin aikana nyt tietenkin olen äärimmäisen väsynyttä seuraa mutta . Mutta onneksi on kofeiini. Vaikka dietti loppuu niin salilla tulen silti ravaamaan. Mielummin ravaan koko ajan salilla kun koko ajan juomassa. Jos tätä eivät kaverit ymmärrä niin se on henkilökohtainen voi voi. Sitten emme varmaan näe enää kovin usein jos se on ainoa tyyli siihen.
Milloin kuntoilusta ja terveellisestä elämästä tuli huono juttu?
Vai voiko taustalla olla ehkä jokin pieni kateus koska itse ei tällaiseen pystyisi ja siksi pitää manata mun elämäntyyli romukoppaan ja pitää sitä typeränä tyylinä edes elää…hmm…en tiedä.
Kyllä mä jaksan, mun on pakko. Jos en tätä diettiä kestä niin sitten voi heivata Bikini Fitness haaveet kaivoon, kisoja ennen diettaillaan monta, monta viikkoa. Siellä lavalla daamit on lähes tuupertumaisillaan koska eivät ole syöneet kunnolla aikoihin. Eli nyt vain läpi tuon paksun ja harmaan seinän.
Torstai tulee ihan kohta, näin loppusuoralla ei voi enää luovuttaa. Olisin pelle.
Tänään on ollut mielentilalla jälleen haastava päivä. Alkaa uusi ketoosiin vaipuminen näkyä ajatuksissa. Harmittaa ja surettaa jälleen ihan hölmöt asiat ja vielä niinkin paljon että voisin vain jäädä kippuraan niitä itkeskelemään.
Asiaa ei auta tuo ”syväkyrpä”-nimityksellä kulkeva kollega, joka ei ole ikinä yhtään ainoata positiivista asiaa mulle sanonut. Energiat nyt niin vähissä että tekisi mieli vaan näyttää hänelle keskaria ja sanoa hyvin valikoituja sanoja. Mutta nielen kaiken vastaan tulevan nillityksen ja nyökyttelen. Hänellä on rasittava tarve tulla pätemään ja puuttua asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Antaa se oma niin helvetin ammattimainen näkemys joka asiaan, joka on tietenkin täysin eri kuin minulla. Onneksi hän jää nyt viikon lomalle, samalla olen minäkin lomalla…hänestä.
Tupakkaa on kulunut aivan liikaa, se hillitsee nälkää ja hermot ovat myös niin koetuksella että parempi vaan imeä sitä kääröä kuin sitten pimahtaa. Tähän kyllä vaikuttaa sekin että muutama viime yö on nukuttu todella kehnosti, nyt sen unen tärkeyden vasta huomaakin. Tällä hetkellä en jaksa juuri edes ajatella, kaikki info tulee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mikään ei jää sinne pysymään. Hyvä, että jaksaa edes nousta penkiltä ylös sinne tupakalle. Aamulla oli todella voimaton ja väsynyt olo mutta puristin itseni silti crossarin päälle hölkkäämään 35minuutin ajaksi. Onneksi oli vain cardio-päivä. Antti on myös huomannut tämän zombie-tilani ja omana personal trainerinä hän päätti että tämä on mun vuoden viimeinen dietti. Se normaali minä eli duracelpupu on saatava takaisin ja mielellään asap. Täytyy myöntää että myös itse kaipaan sitä lähes rasittavan pirtsakkaa itseäni takaisin.
Parantelin fiilistäni selailemalla facebookin kuvia, kyllä sieltä naurut siinä kohtaa irtosi kun näki siskon jäätävän permanentin ysäriajoilta 😀 Ja muitakin kammotuskuvia vuosien takaa. Ei ole turha laini ”aika kultaa muistot”, helkkari minkä näkösenä sitä on ihmisten seassa edetty.
Pitää vain muistaa sen, että tämä olotila helpottuu tästä kyllä. Kuurin ekalla viikolla oli aivan sama tilanne ja sitten olikin hyvä päivä ja mieli oli virkeä ja iloinen. Jostain syystä yksi huono päivä saa aikaan sellaisen olotilan kun olisi vuoden verran saanut pelkkää paskaa niskaan vaikka se on vain yksi huono päivä. Tässä oppii kyllä ettimään niitä pieniäkin voimavaroja jolla jaksaa eteenpäin eikä sorru herkkuihin tai luovuta kesken kaiken. Unta kun saa palloon niin ei pallo poksu joka puolelle. Onneksi sunnuntaina saattaa selvitä jotain todella isoa joka onnistuessaan muuttaa paljon asioita ja varsinkin mielentilaa ylöspäin. Kumpa se homma nyt vain menisi maaliin. Tämän ajatuksen voimalla ja makaroonilaatikon mielikuvilla eteenpäin…tämä päivä 🙂
Tupakan kautta tekemään töitä >>
Tuo sunnuntaina hiilasetti jätti heti jälkensä, kilot nousi lähes 57kg asti 😀 Nestettä onneksi kaikki on vain. Nyt sitä tässä jälleen karsitaan tehokuurin mukana ensi keskiviikkoon asti (eli ruokaa taas vain se 1000kcal/päivä) ja torstaina edessä uusi tankkauspäivä. Ei ihan samoissa mittasuhteissa kuitenkaan verrattuna tuohon sunnuntaihin. Sitten se on siinä, tämän vuoden tehokuurit vedettynä, alkaa lihasten ja voiman kasvatus season, episode 1.
Menin tietenkin ostamaan jo Fazerin suklaalevyn (mansikka-vanilija) ja nyt se saa huutaa koko viikon mun nimeä jääkaapissa. Joka kerta kun avaan jääkaapin oven niin ylähyllyltä kuuluu ”eat me, eat me!” 😀 Selkäranka jälleen siis koetuksella ja ittepähän sen ostin, taidan olla pieni masokisti.
Ensi viikon torstaina jälleen vähä naatiskeellaan niin menulla on sitä kauan uneksittua makaroonilaatikkoa (sekaan paljon jauhelihaa ja porkkanaraastetta), ruisleipää juustolla ja metukalla. Nam! Ei niin överi settiä mitä viimeisin tankkaus oli, koska sen jälkeen ei kuuri enää jatku, eikä täten nesteet niin hyvin hupene. Toki hieman sitä suklaata ja karkkia…olen kyllä aikamoinen herkkuperse, varisinkin nyt sitä tekee jatkuvasti mieli kun se on ”kiellettyä”, vaikkakin ihan omasta valinnasta johtuen.
Tänään kokeilin uutta salaattisettiä, perus vihreäsalaatti mutta kylkeen paistetun lihan tai kinkkusuikaleiden sijasta söin paketillisen pippurista naudanpaisti-leikkelettä, oli mielettömän hyvää! Miten en ole aikasemmin älynnyt että leikkeleet, ne lihaiset ja vähä rasvaiset ajaa myös proteiinin lähteen hyvin. Ehkä olen ajatellut sen kuuluvan siihen leivän päälle, eikä suoraan paketista suuhun 😀 Rosvopaisti-leikkeet lähtee seuraavana paketista nassuun. Ihanaa kun kekkasin vaihtikset noille seiti, kanan rinta ja kinkkusuikale ruuille, ne alkoi tulla jo korvista. Niin ja kanan paistijauhelija, ihan eri makuista kun broiskun tissi ja toimii salaateissa kun häkä!
Kuurin jälkeen kehiin uusi treeniohjelma ja uusi ruokavalio, kivaa! Aina uusi ohjelma piristää mieltä.
Nyt nati nati ja unille.
2vkoa erittäin kontrolloitua ruokavaliota ja suurta treenimäärää on nyt paketissa. Tulokset puhuvat puolestaan, siis aivan mieletöntä!
23.5 kun aloitin pitämään kirjaa treeneistä ja kropan kuosista niin tilanne oli tämä:
paino 60,7kg
rasvapihtien lukemat:
ojentaja: 14mm
vasta: 9mm
reisi: 32mm
Näiden mukaan laskettu rasvaprosetti 16,2%
Ennen tehokuuria kun tilanne oli monta viikkoa junnannut paikoillaan mitat olivat seuraavat:
19.8 mitattu
paino 57,6kg
rasvapihtien lukemat:
ojentaja: 11mm
vasta: 7mm
reisi: 25mm
Näissä milleissä oli kituuteltu viikkoja ja sitten alkoi se super-tehokuuri ja nyt 2vkoa myöhemmin…
TADAAA!!!
2.9
paino 55,6kg
rasvapihdit sanoivat seuraavaa:
ojentaja: 10mm
vatsa: 6mm
reisi 21mm !!!! <<MIKÄ ERO!
Näiden mukaan rasvaprosentti on tippunut 11,2%
Aiva mieletän voittajafiilis ja olen niin ylpeä itsestäni! Kyllä tuo vaan toimi ja pirun hyvin. Rasvaa lähti eniten juuri sieltä mistä pitikin eli reisistä. Täten jatkan kuuria vielä puolitoista viikkoa. Eilen ja tänään on ollut kauan odotettu tankkauspäivä.
Tulihan muuten syötyä. Sunnuntai alkoi perus salilla ja aamiaisella mutta se jatkui brunssilla. Aah, sitä croissanttien, riisipiirakoiden, kakkupalojen ja tuulihattujen määrää! Vähän lihapullia ja juustoa vielä kylkeen. Ähky oli taattua.
Päivä jatkui jäätelöllä ja illan leffan merkeissä vielä jättimäisellä pussilla karkkia. Eikä siinä vielä kaikki, ahdin päivän päätteeksi vielä riisi-kebab annoksen itseeni ja se taisikin olla viimeinen piste ii:n päälle. Söin ainakin kolme kertaa enemmän kuin kuurin aikana, hämmästelin miten se kaikki ruoka edes mahtui vatsaani.
Vatsani ei tosin tykännyt tästä niin paljoa kuin minä. Oi, sitä vatsakivun ja pahan olon määrää, 2h täyttä tuskaa ja sikiöasennossa sängyssä ininää. Onneksi jälleen tuo ihana poikaystäväni oli paikalla halimassa ja silittämässä päästä. Vatsa on edelleen aivan tukossa ja näytän kebakko-elämeltä, tasapaksulta pullerolta.
Onneksi se on vain nestettä, kroppa imaisi heti hiilareista kaiken mahdollisen itseensä. Huomenna ne laitetaan liikkeelle jälleen treenin voimin heti aamusta ja palataan ruotuun, tuohon 1000kcal/päivä ruokakuuriin.
12.9 lopetan tehokuurin ja sitten alkaa hiilarien lisäys ruokavalioon ja lihasten kasvatus season käynnistyy kohti talvea.
Olen jälleen ylittänyt itseni ja se jos jokin tuo taas ison kasan lisää motivaatiota! 🙂
Välillä tämä treenihulluus tuntuu aivan typerältä elämäntyyliltä, varsinkin silloin kuin herkkuja tarjoillaan nenän edessä. Välillä mua ihan sapettaa tulla töihin koska täällä on aina, siis aina jotain herkkuja tarjolla. Tämä paikka on diettaajien helvetti.
Tänään kun tulin töihin ja vein tunnollisesti kotoa mukana tuodut kana-salaattimössöt jääkaappiin niin sieltä mua morjestaa mansikka-täytekakku. Suljen jääkaapin oven kiltisti ja siirryn seuraavaan huoneeseen hakemaan kahvia, pöydällä odottaa lautasellinen mustikkapiirakoita ja pöydällä lappu ”jääkaapissa on vielä vanilijakastiketta” – ei jumalauta! (ehkä ihan paras kompo ikinä). Nämä on niitä tilanteita kun tekisi mieli heivaa dietit kankkulan kaivoon ja vain elää pläskisti herkkuja mutustaen. Mutta pitäisinkö itsestäni silloin, tuskin kun en pitänyt +7kg sittenkään ja olin kuitenkin ”normaalivartaloinen”.
”Et syö, et syö”- sitä tulee hoettua ja miettittyä paljon kun se saakelin piirakka mun nimeä tuolla pöydällä huutaa. Mikä on mun tavoite ja mihin mä haluan päästä, näihin kysymyksiin olen päässäni vastannut tänään monesti. Eikä riittänyt vain kakku ja piirakat, toimiston asiakaspalvelussa on aina, siis joka ikinen päivä joku karkkipussi avoinna ja kaikille tarjolla. Minä sen sijaan sivistyneesti hörpin teetä, joka maistuu sukalle.
Mielihalut ja selkäranka, niitä tämä homma kysyy. Tosin sepä on juurikin se mikä erottaa jyvät pakanoista. Ei kaikki tällaiseen pysty, sitä kuulee koko ajan ympärillä: ”en mä pystys tollaseen kontrolloituun ruokailuun”, ”toi on ihan hullua touhua”, ”sipisiä on kiva mutustaa iltaisin telkun ääressä”. Niinhän se olisikin mutta mikään herkku ei korvaa sitä miten tyytyväinen olen nyt itseeni, kroppaani. Moni on sanonut mullekin että lopettaisin tämän pelleilyn. Yksi syy miksi teen tätä on se, että mä haluan näyttää kaikille että pystyn siihen, mutta eniten kuitenkin siksi että mä hirmuisen paljon tykkään noista näkyvistä vastalihaksista enkä halua sitä pömppöä siihen enää koskaan tilalle. Moni mun ikäinen nainen ei voi sanoa tuota.
Olkoot muut normaalivartaloisia, mutta se ei riitä mulle. En halua olla normaali, haluan olla helvetin-hyvä-vartaloinen.
Tehokuurista pieni tilannepäivitys; ketoosissa ollaan. Mikäli sen voi perustaa hikipyyhkeen hirveään dunkkuun ja siihen miltä itse salilla haisee…yöks! Jotain äärimmäisen vastenmielistä mutta nyt se laardi vasta alkaakin palamaan! Onneksi sunnuntai tulee kohta, lasken lähes tunteja siihen.
ps. enkä syönyt yhtään palaa kakkua, piirakkaa tai karkkia!
Nonniin,
ruokavaliosta napsattiin pois kaikki hiilarit, keltuaiset ja ylimääräiset rasvat. Aamupalana toimii edelleen maitorahka mustikoilla ja prodejauholla, mutta ilman kaurahiutaleita joita sinne ennen desin verran laitettiin. Saan syödä kanan rintafilettä, kinkkua ja seitiä pääruokana ja tietystä jäätävän salaatin kera mutta salaatissa myös vihreä on päävärinä. Tomskut ja muut värilliset hieman vähemmälle. Välipalana yksi prodesheikki ja iltapalana 5valkuaista (tyylillä millä haluaa). Yleensä paistan ja syön salaattia kyljessä, sitä kun saa mättää.
Rasvat tulevat omegoista ja kookoöljystä jossa ruuan paistan. Näiden lisäksi syön joka aamu Yohombine-nappuloita joiden pitäisi auttaa ”erityisesti” tuon reisiläskin polttoon. Nyt päivän kalomäärä on kutakuinkin 1000kcal/päivä kuin ennen se oli ~1300kcal/päivä.
Tehokuuria on menty nyt 1,5viikkoa eteenpäin ja kiloja on karissut 2kg. Vaaka näyttää niin pieniä lukemia, että meinasi silmät pomppaa päästä irti kun aamulla siihen astelin.
Viimeksi olen joskus pikku likkana painanut 55kg ja tänään aamulla vaaka näytti 55,6kg. Kuurin alkaessa paino oli junnannut ~57kg:ssa jonnin aikaa. Toivottavasti tämä näkyy myös rasvapihtien tuloksissa jota napsitaan lauantaina. Jotain kuitenkin tapahtuu ja se on hyvä tietää, ettei turhaan näe nälkää.
En kuitenkaan ihan hirveissä nälkätiloissa ole ollut mutta sellainen jatkuva ”jotain voisin syödä”-olotila on 24/7 päällä. Mikään ruoka ei tuota ähkyä tai täysin täyttä olotilaa ja sempä takia sitä kuvittelee että tarvitsee ruokaa lisää.
Thank god for Pepsi Max (Zero-tuotteet)!!
Sitä on mennyt ja niin palajon, ihan litratolkulla. Sallittu herkku joka päivälle. 😛 Eilen muruseni testasi uutta reseptiä mustikka-proteiini-pannareille ja voi morjens ne oli hyviä! (skippasin yhden illan ruuan niin pystyin syömään näitä)
Tänään herkkujen sijaan palkitsin kovan työn hankkimalla uudet ripsienpidennykset, sain simmut takaisin ja tyttö on taas kuin auringon paiste (hetken aikaa)…
Mielentilassa olen huomannut hermostuneisuutta ja yliherkkyyttä, itkettää pienet asiat ja ne pienet asiat tuntuu mielettömän isoilta ja vaikeilta.
Onneksi tuo ihana poikaystävä ymmärtää ja tietää mistä itkuskelut johtuu ja kaappaa aina syvään rustistukseen <3
Sama herra kun löytyy ruokaohjeiden ja treeniohjelmien takaa niin on syytäkin ymmärtää. Niin saanen esitellä Antti hän on nimeltään.
Treenien puolesta painot ovat pysyneet kutakuinkin samoissa, huomaan etten jaksa yhtä hyvin kuin ennen mutta lähes kuitenkin. Sain käskyn vetää vain kevennetysti niin minä lisään painoa ja kiroan kun ei ne inahda 😀 (tänään kyllä tuli uusi pystypunnerus ennätys!) Vedän siis tämän hetken ”normaaleilla” painoilla, kevennetty ei tunnu tarpeeksi työläältä josten paskat siitä.
No mutta onneksi mitään damagea ei ole siis tapahtunut treenien edistymisen myötä, samat painot nousee ja joissakin hieman enemmänkin. Joka salin perään 15min crossaria ja vielä pari pelkästään cardio-päivää mukana. Olen nyt salilla käynyt siis 6x/vko. Jaksaa, jaksaa!
Sunnuntaina on 2vkoa kuuria plakkarissa ja herkkuttelupäivä edessä. Brunssilla se alkaa ja jätti karkkipussilla se jatkuu. Olen nähnyt lähes märkiä päiväunia makaroonilaatikosta ja ruisleivästä kera metukan ja juuston.
Jos aion kaikkia noita herkutella niin päivä päättyy niihin hiilaövereihin ja sitten inistään sikiö asennossa sängyssä.
Kelasin kuitenkin että jatkan tätä vielä ainakin viikolla, tai mikäli jatkan pidempään 1000kcal/päivä määrällä niin sitten voin kerran viikkoon pitää herkkupäivän.
Se tosin tarkoittaa herkkuna yhtä päivän annosta ja ehkä pientä karkkiapussia, ei överisti koko päivää.
Näin voisin jatkaa siihen asti kun olen itse kropan kireystasoon tyytyväinen, alan kyllä jo olla…paljoa ei ole enää nipistettävää. Mutta mikäli lavalle nousen niin Jennin tulee olla todella rasvaton.
Talvea kohden kuitenkin hiilarit lisääntyy ruokavaliossa ja salitreenit rankkenee ja pistetään se lihas kasvamaan etten vaan näytä laihalta luikulta jolla on minilihakset.
Virallisia kuurin jälkeisiä mittoja ja lukemia sitten kun se on päätöksessä, nyt munakkaan pariin ja nukkumaan >>
