Tällainen minä.
Heipsan!
Jokunen viikko vierähtänyt sitten viimeisimmän postauksen. Ajattelin, että kirjoitan sitten kun on jotain muutakin asiaa kuin, että kaikki rullaa ennallaan ja kivaa on.
Kesän viimeinen ruoan täytteinen tapahtuma, Fressin Kick-off päivät saatiin päätökseen tänään. Masu on taas pullollaan hyvää ruokaa ja reissun jälkeen väsymys painaa. Nyt alkaa orjallinen oikeiden ruokamäärien noudatus ja seuraava suurempi ruoan täyttämä tapahtuma on todennäköisesti vasta jouluna. Sitä ennen suon itselleni 3 viikon välein jotain hyvää normaalista poikkeavaa ruokaa tai herkkujuttua. 🙂
Mutta asiaan…
Kick-off päivillä vietettiin kaksi päivää ja yksi yö Tallinnassa. Meille pidettiin luento tai pikemmin esitys jossa avaipuhuja toimi Markku ”Mato” Valtonen . Hän veti energisen ja hauskan esityksen josta parhaiten jäi mieleen se asia, että ”ole juuri sellainen kuin olet”. Mato esitti hyvin puhuessaan ison ongelman johon me kaikki valitettavasti sorrutaan, me ajatellaan aivan liikaa sitä mitä muut meistä ajattelee. Se vaikuttaa meihin vapaalla, työssä, harratuksissa, pukeutumisessa, mielipiteissä, käyttäytymisessä ja ajoittain koko olemuksessa. Esitys jätti mutkin miettimään sitä, miten paljon annan muiden ihmisten mielipiteiden ja sanomisten vaikuttaa muhun. Vastaus oli: aivan liikaa. Toki neuvot, vinkit ja apu on asia erikseen mutta jos nyt ajatellaan ihan yleisesti, sitä normaalia arkea. Harva, jos kukaan pystyy olemaan juuri sellainen kuin on muista välittämättä.
Esimerkiksi se, että tykkään treenata ja teen sitä usein sekä syön terveellisesti ja laskelmoidusti aiheuttaa mielipiteitä jo ihan pelkässä kaveripiirissä. Olen muun muassa friikki kun lasken kaiken mitä syön, olen tylsä kun en käytä alkoholia, olen hullu kun tykkään kovista treeneistä ja siis ylipäätänsä tykkään mennä salille. Ja koska elän suhteellisen kurinalaisesti niin en kuulemma osaa nauttia elämästä ollenkaan. Tässä vain muutama vastaan tullut kommetti ajan saatossa.
Monille sitä joutuu selittämään ja painottamaan, että mä oikeasti tykkään tästä, tämä ei ole pakollista ja se on täysin mun oma valinta. Mä haluan tehdä niin. Osa kavereista ajattelee, että mulla viiraa päässä ja toiset taas ymmärtävät. Mutta en anna sen haitata, koska se on mun juttu, ei heidän, eikä myöskään heiltä pois. Samanhenkiset ihmiset ymmärtävät, ovat aidosti kiinnostuneita ja kannustavia. Osa kavereista ei näkisi tätä elämäntyyliä mitenkäänpäin omanaan mutta kannustavat silti tekemään sitä mistä tykkää. Ja sitten on myös niitä jotka eivät yhtään hoksanneet tätä mun elämäntyyliä, eikä se heitä myöskään kiinnostanut ja he ovat myös jääneet takavasemmalle. Joka on hieman surullista mutta koen, että he eivät sitten olleet niitä ihmisiä jotka tulivat elämääni jäädäkseen, he olivat niitä runollisesti sanottuna mun elämäntien ohikulkijoita.
Kollegan Sadun kanssa hotellin salilla aamujumpalla 🙂
Se, että edes tuhlaan aikaani siihen mitä joku tuttu tai tuntematon ihminen musta saattaa ajatella kun toimin niin tai näin, on täysin turhaa. Monesti kuitenkin sorrun siihen kun esimerkiksi mietin mitä vaatetta puen päälle johonkin tapahtumaan tai joskus kun mietin mitä tänne kirjoitan. Kuinka ihmiset mut tämän tekstin (tai sen vaatteen) perusteella näkevät ja ymmärtävät. Meneekö pointti perille oikein vai ymmärretäänkö mut väärin.
Ostin muun muassa tennarit lastenosastolta, sellaiset oikein pirteät ja räikeän väriset joissa luki jotain lapsemielistä. Mietin muutaman kerran ennen kassalle menoa, että kehtaanko pitää näitä töissä? Kärsiikö mun auktoriteetti personal trainerinä jos mulla on näin laspsenmieliset räikeät tossut jalassa? Musta ne kuitenkin olivat vain sairaan siistit ja söpöt tennarit jotka osaltaa kuvastaa myös mua. Päätin lopettaa ajattelun ja vaappua ne kädessä kassalle. Kassalla ollut myyjäkin katsoi mua veikeästi hymyillen kengistä hintaa ottaessa. Vielä kotonakin mietin, että onko ne töihin hyvät…
Ja se maaginen kysymys tähän väliin on: MITÄ SILLÄ ON VÄLIÄ MITÄ MUUT AJATTELEE?!?
– ei mitään.
Jos mä tykkään niistä kengistä niin mä todellakin voin käyttää niitä. Jos mua pidetään tylsänä koska en juo alkoholia niin se ei ole multa pois. Jos mun elämä ei muiden silmissä näytä ”nautinnolliselle” niin sekään ei ole multa pois. Jos mun salilla ottama selfie ärsyttää jotain ihmistä niin antaa sen ärsyttää. Jos mun koko elämäntyyli ei sovi jollekin niin silloin mulla ei ole sille ihmiselle tarvetta tässä elämässä. Se on multa pois, mikäli eläisin ja olisin jonkun muun kuin itseni tavalla.
Tästä päivästä eteenpäin lupaan itselleni olla vieläkin enemmän oma itseni. 🙂
Ihan parhainta tällä työreissulla oli ehdottomasti seura, mun mielettömät työkaverit jotka ovat kaikki hyvin erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia. Näistä daameista saan työpäiviin voimaa ja energiaa.
”Ympäröi itsesi kannustavilla ja positiivisilla ihmisillä jotka ymmärtävät sinua.”
– Tätä noudattamalla on niin paljon helpompaa olla se oma itsensä. 🙂
Ihan sairaan hauskaa viikonloppua!
Tosi hyviä ajatuksia tässä kirjoituksessa. Ainut asia,jota jäin miettimään on,että jos ei pidä välittää siitä,mitä muut ajattelee,miksi silikonit?
Moikka Kaisa,
Tuohon on super simppeli vastaus; mä halusin ne, ihan itseni takia. Treenaus kun vei rinnat mukanaan. 🙂
Arkistosta löytynee siihen hieman kattavampaa pohdintaa: http://jennii.blogaaja.fi/tytot/