Treenikuulumisia
Viimiset pari postausta ollut enemmän höpönlöpö-lomateemaisia kuin treeniin liittyviä. Aika taas panostaa siihen mitä on tarkoituksin tehdä.
Lomalta tullessa iski päälle se järkyttävä lenssu josta on nyt kutakuinkin toivuttu. Salille ei päässyt ja tämäkös otti päähän. Neljä päivää kotona neljän seinän sisällä oli tehdä mut hulluksi. Siinä ajassa tuli selattua paljon internettiä ja se oli oikeestaan pirun hyvä. Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa naiseen nimeltä Michelle Lewin, hän on 27-vuotias fitnesmalli ja IFBB Bikini Pro-kisaaja. Häntä voi kuvailla vain yhdellä sanalla ja se on ”WAU”. Jumalattoman kaunis ja mikä vartalo, ennen kaikkea mikä perse! Katso nyt tuota kuvaa, hän on kunnon luonnonoikku jolle on suotu kaikki; hyvä iho, kauniit kasvot ja hymy, tuosta pitkästä, kiiltävästä ja paksusta tukasta puhumattakaan. Ja tuo kroppa on vaan niin ”mäkin haluun!”-vartalo. Jos muilla ei aina mene nallekarkit tasan niin Michelle on kyllä saanut aina liikaa nallekarkkeja. Kyllä täällä puhuu myös vihreä kateus. 😀
Mun oli pakko etsiä käsiini hänen treenivinkkejä siitä, miten tuo perse ja muu vartalo on tehty? Löysin niitä ja sain treenitipseistä kunnon motivaatiobuustin, nyt laitetaan perse pystyyn täälläkin. Pääni alkoi heti pursuta ideoita miten hyödynnän vinkkejä ja rustasin itselleni uuden treeniohjelman siltä istumalta. Se olisikin ollut järin tylsää jatkaa loman jälkeen samaa ohjelmaa mitä on jo monta kuukautta vetänyt. Muutokset tuo aina piristettä ja uutta puhtia. Turha mun on olla kateellinen jos ei itse edes yritä, ja minähän yritän ja teen parhaani. Siinä suhteessa kateus on ehkä jopa hyväksi, koska se ainakin nyt tälläerää on buustannut mun motivaation kohdilleen tavoitella samaa. Tulisi suorastaan kiittää häntä, pitää tulostaa Michellen kuva jääkaapin oveen muistuttamaan, ettei tämä innostus vaan pääse laantumaan. 🙂
Nyt treeniohjelma näyttää tältä:
Maanantai: takareidet – pakarat – pohkeet – vatsat
Tiistai: lepo
Keskiviikko: rinta – olka – vatsat
Torstai: jalat – selkä (isot liikkeet)
Perjantai: lepo
Lauantai: etureidet – pakarat – vatsat
Sunnuntai: selkä – kädet
Joka päivälle on se yksi iso liike ja perään monta avustavaa ja eristävää liikettä. Isot liikkeet tehdään raskailla painoilla ja pienemmillä toistoilla kun taas avustavat ja eristävät volyyminä, eli paljon toistoja pienemmillä painoilla. Moni volyymiliike vedetään failureen asti jotta lihas työstetään kunnolla loppuun.
Uusi treenivihko on muokattu teemaan sopivaksi 😀
Olen käynyt testaamassa kevyemmin keskiviikon ja torstain päivät ja ne tuntuu. Olo on nyt kuin jyrän alle jäänyt vaikka en vetänyt täysillä, koska vielä ei ole täysin 100% parantunut olo. Tänään olisi kevyemmässä testissä lauantaipäivä ja mietin vaan, että miten, kun etureidet, takareidet, selkä, olkapäät ja rinta on ihan juntturassa. Mutta sillä se lähtee millä se on tullutkin, kunnon alkulämpö kehiin, paikkojen availua ja pientä venyttelyä niin on parempi lähtee kulkemaan.
Olen lähiaikoina paljon miettinyt omaa kisaamista, haluanko sitä oikeasti ja pystynkö siihen. Monenlaisia ajatuksia on päässä virrannut. Suurimpana huolena on kisadietin tuoma väärä ajattelutapa ruoasta, ettei se taas kilahda mun pääkoppaan kuten lähes kävi viime dietillä. Puhun siis jo sen verran vinksahtaneesta kuvasta ruokaan, että sen voisi luokitella syömishäiriöksi. Olenko oppinut hallitsemaan niitä mielen kepposia ja ottanut opikseni viime kerrasta. Mietin myös sitä, että pitääkö mun mennä hyväksyttämään mun kunto tuomarien edessä vai voinko vain olla hyvässä kunnossa sitä kenenkään arvostelematta. Tarvitsenko mä sille jonkun todistuksen, jotta asia oikeasti on niin? Vai voinko vain treenata omaksi ilokseni ilman sen kummempia tavoitteita kuin pysyä hyvässä kunnossa ja terveenä. Eipä se oikeasti sen ihmeellisempiä tavoitteita edes vaadi. Ja kisakunto on yksi ääripää siitä mihin kropan voi viedä, se ei ole pysyvää eikä se ole terveellistä. Se on tasan päivän pari kestävä illuusio mitä monet tavoittelevat. Toki aina voi jättää pelin kesken jos se diettaaminen käy mun pääkopalle liiaksi. Monelle kisaamaan haluavalle se on tuonut mukanaan syömishäiriön ongelmia ja siinä kohtaa on peli vedettävä poikki jos näin itselle kävisi. Tällöin tukijoukko ja lähimmäiset ovat suuressa arvossa kun itse tulee sokeaksi sille totuudelle mitä tekee itselleen. Kisaajat eivät kuitenkaan arkielämässään näytä siltä miltä lavalla. Haluanko siis mennä sen pitkän ja raskaan matkan läpi yhden päivän takia? Tässä on paljon pähkinää purtavaksi.
Mutta sitten mulla kuitenkin on se kilpailuvietti. Haluan haastaa itseni ja todistaa itselleni, että pystyn jos kisaamaan lähden. Ja kyllä se vaan olisi huikeeta olla 30-vuotiaana lavalla, paremmassa kunnossa kuin koskaan parikymppisenä. Tuli sieltä sitten voittoa tai ei mutta se saavutus itsessään. Se edesauttaisi myös työssäni. Olisin kisakokenut personal trainer ja sen puolesta voisin antaa hyviä neuvoja sitä haluaville asiakkaille. Kertoa mitä ja millaista kisaaminen todellisuudessa on. Näitä asioita on nyt pyöriteltävä mielessä koska kisavalmennus tulisi aloittaa muutaman kuukauden sisään, noin vuoden se ottaa aikaa. Sen verran olen asian suhteen päättänyt, että jos tämän teen niin kisavalmennuksen otan FitFarmilta. Heidän valmennuksien tulokset puhuvat puolestaan. FitFarmin Teamin jäseniä on sijoittuneiden joukossa monia ja voittoja on tullut. Se tulee maksamaan mutta kun/jos kisaamaan ryhdytään niin tehdään se sitten kunnolla, hyvässä Teamissa. Tämän teamin kautta saa sen kaiken tarvittavan: valmennuksen + ohjelmat, ruokaohjeet, poseerausharjoitukset ja mikä hyvä, myös mentaalipuolen valmennusta, mikä auttaa näissä ruokapuolen ajatuksissa kohti oikeaa jos väärille teille ajautuu. Niin ja se olisi huikeeta nähdä Jutta ja Bulli, olenhan superdietti-ohjelman suuri fanittaja! 🙂
Salille pitäisi nyt ampasta, mutta mua pidättelee tuo aivan hirveä sää. Vettä sataa, tuulee hulluna ja tuonne märkään loskaan pitäisi lähteä tarpomaan. Mä kastun ja jäädyn! Lämmitän mieltä sillä, että moni muu juoksee tänään hietsussa SnowRunFestissä ja tulee kastumaan + jäätymään vielä pahemmin (mikä vanhingonilo?) Itse kun en juoksemisen perään ymmärrä…varsinkaan talvella!?! Jengi on niin sekaisin. 😀
Mutta salille on mentävä, vaatetta päälle kerros kerrokselta ja kohti viimaista loskaa. Moikku!
Fitfarm on isoin tuottaja, jolla suurin voluumi ottaa isomäärä kilpailijoita. Tämän takia sen teami, unohtamatta markkinointia on kisoissa eniten esillä. Moni ei tiedä muuta edes olevan. Isoin ja tunnetuin ei välttämättä ole paras ja laadukkain. Mieti ennen päätöstä… Tuskin bullin tai jutan tapaaminen on lähes 2000€ arvoista…
Moikka Maru,
Onko sulla jotain konkreettista tietoa miksi FitFarm ei olisi hyvä teami? Vai onko se vain näppituntuma sen takia, että se on iso ja tunnettu? Tiedän lafkan olevan iso ja markkinoinnin puolesta hyvin tunnettu. Taustatyötä eri teamista on tehty ja valintaan vaikuttaa myös se, että tuttavani on FitFarmilla itse töissä ja häneltä tiedustelin tiuhaan vastauksia arskarruttaneisiin kysymyksiin. Ensin havittelen erästä toista teamia, mutta se oli täynnä. Sen jälkeen tämä tuntuu parhaimmalle. 2000e vuoden valmennuksesta on itseasissa aika vähän, tietäen mitä meillä esim. Fressillä maksaa PT-paketit. Tietenkin on edullisempia vaihtoehtoja olemassa itse treenivalmennuksen suhteen mutta pitää muistaa, että ei ne poseeraustunnitkaan ilmaisia ole. Jos kaiken tarpeellisen kisoja varten ottaa erikseen eri henkilöiltä/lafkoilta on siinä helpolla jo sama 2000e rahaa mennyt. 🙂