Keskikesän juhla, juhannus on täällä. Jotenkin karua ajatella, että kesä olisi nyt puolivälissä ja tästä ne päivät jälleen vaan lyhentyvät ja pimenevät pikkuhiljaa. Eihän kesä ole edes vielä alkanut! Toissapäivänä satoi räntää ja lunta jossain päin suomea ja mittari ei ole nähnyt helteitä aikoihin. Ja kesä on mukamas puolivälissä, pyh! Vietetään Antin kanssa ihan cityjuhannus, taitaa olla mulle ensimmäinen kerta. En tiedä olenko koskaan ennen ollut juhannusta kotolla joten uutta tämäkin. Yleensä juhannukset ovat menneet mökillä perheen ja ystävien kanssa ja monet myös riekuttu festareilla täysi-ikäisyyden jälkeen. Nyt ei jaksettu ottaa mitään stressiä siitä, että pitäisi tehdä jotain erikoista, juhannus on kuitenkin vain yksi viikonloppu muiden lomassa ja sääennusteiden ollessa sitä mitä ovat niin päädyttiin olemaan kotona. Antti on myös vielä ensi yön töissä niin nautitaan rauhallisesta arabianrannasta, kukaa muu ilmeisesti ole tänne jäämässä. Mikäs siinä, paras seura ja oma ihana koti, toimii sekin. Meri on 30m päästä kotiovesta jos pulahtamista kaipaa. Sauna päälle ja hilpasen vielä uimaan! 😀 Talviturkki kyllä jätettiin jo viime viikonloppuna mökille. Tämä kesä ja heinäkuu tuo niin paljon vielä menoja, että on hyvä ja itseasiassa mukavaa olla kotona kahden. Suunnitelmat ovat niinkin hulppeat, että käydään jumpalla, tehdään hyvää ruokaa ja katsellaan elokuvia. Niin ja siivotaan koko kämppä partsia myöden! 😀 Ollaan kahdestaan ällösöpöjä.
Ensi viikonloppuna on sitten edessä likkojen risteily. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa niitä rakkaita mussuja ja lähteä laivalle yhdessä. Se on vanha kunnon 24h risteily, tulee niin takavuodet mieleen kun parikymppisenä ravattiin laivalla joka kuukausi bailaamassa. Nyt saattanee tosin olla hieman aikuistuneemmat kuviot…tai sitten se on karaoke + Jenni = oh my god! 😀 Risteilystä pari viikkoa eteenpäin on häitä edessä kaksinkappalein, siskoni ja ystäväni joiden polttarit olivat pari viikkoa sitten. Ajattelin jopa ensimmäisen kerran reipppaasti yli vuoteen nauttia hieman viiniä siskoni häissä, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Elokuun lopussa sitten vielä duunin kick-off päivät tallinnassa. Että kyllä tässä pääsee juhlimaan ihania hetkiä ystävien kesken ilman juhannuskekkereitä. Hyvin on kesän juhlat ja riennot paketissa näiden jälkeen. Siitä on hyvä aloittaa sen oikean kesäloman odotus joka tulee tammikuussa. Se on jälleen 1kk pelkkää lämpöä ja aurinkoa aasiassa. Matkasuunnitelma on Bali – Singapore – Thaimaa, kohteissa paikkoja vaihdellen. Lähes kaikki lennot ja bungalowit matkan varrelle on jo varattuna!
Mökillä tosiaan piipahdettiin viime viikonloppuna nauttimassa luonnon rauhasta…lähinnä sisällä, koska satoi enemmän kun paistoi. Mökki sijaitsee aika tasan helsingin ja tampereen puolivälissä niin tehtiin päiväreissu Tampereen Wolf Fitness Clubille. Voi morjens mikä mesta! Iski kunnon salikateus, siellä oli kaikkea! Niin paljon vekottimia ettei tiedä mistä olisi treenin aloittanut ja niin paljon tilaa. Käsipainoja hirveät määrät ja kunnon tilat voimanostelulle. Se oli niin iso, että eksyin Antista koko ajan. 😀 Suosittelen käymään jos eksyy sinnepäin.
Treenit ovat kulkeneet tosi hyvin. Olen super iloinen siitä, että pitkästä aikaa olen saanut selän lihakset aroiksi selkätreenin jälkeen. Niin ei ole käynyt moniin kuukausiin. Myös vatsalihakset on löydetty uudelleen ja nyt sattuu nauraa. 😀 Yksi todellinen inhokkiliike on mukana ohjelmassa, peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Se on kyykky smithissä, eikä ihan perinteisellä tavalla. Ensin pudottaudutaan ihan alas tekemään pientä pumppaavaa liikettä alhaalta noin puoliväliin asti niin että perse lähes hipoo lattiaa, sitten ylhäältä kyykkäys puoliväliin (helpoin osuus), lopuksi koko liike ylhäältä aivan alas…jokaista liikettä 8 toistoa ja putkeen. Eli yhdessä sarjassa tulee 24 toistoa ja tämä tehdään 3 kertaa. Jalat ovat aina ihan loppu ko. liikkeen jäljiltä. Inhoan ja tykkään siitä samaan aikaan. Kun se on salipäivänä edessä inhottaa jo valmiiksi mutta kun se on tehty kunnolla niin että jalat huutaa ja itku meinaa tulla niin se fiilis on taas jäätävän hyvä! Tänään on lepopäivä salista ja aerobista edessä. Ihan hyvä, sillä kroppa tuntuu eilisen jalkapäivän jälkeen kuin maajyrän alle jääneeltä. Aurinko paistattelee mukvasti pilvien raosta niin kävely tekee gutaa. Lähtee veri rullaamaan ja auttaa koipia paulautumaan eilisestä. Ensi viikolla on taas 1by1 treenit Tiinan kanssa, mukavasti keskiviikkona klo: 6.00 aamulla. Saatan tarvita ison kupin kahvia, että pää on hereillä treeneissä. 😀
Mä tässä havahduin siihen, että olen muuten ottanut painoa vuodessa tollaset 9kg lisää. Viime vuonna tähän aikaan pitkän dietin päätyttyä olin kuihtunut 54kg lukemiin ja nyt mittarissa on about 63kg. Ei sitä kyllä peilin kautta uskoisi, mikä onkin hyvä, kaikki kilot eivät siis ole rasvaa vaan löytyy sieltä lihastakin. Tämän huomaa housuissa, mun yhdet lökäpöksy farkut alkavat pikkuhiljaa kiristää reisistä, eivät ne roiku enää saatikka melkein tipu päältä niinkuin ennen. Myös monet t-paidat kiristävät hartioista, niihin on tullut selvästi lisää lihasta ja sen kyllä huomaa myös itse. Jippii! Vaikka rasvaa on toki myös tullut niin kropan muodot alkavat oikeasti hivelemään omaakin silmää. Ja se jos jokin on lottovoitto mulle itselleni. Olen aina ollut niin helkkarin kriittinen omasta kehosta. Olen monesti sortunut siihen, että haukun itseäni ja omaa kroppaani. Kovaa työtä ja kurinalaisuutta tämä on vaatinut (ja vaatii edelleen) mutta onneksi tykkään siitä. Tämä tilanne, että olen näinkin tyytyväinen omissa nahoissani, voin katsella itseäni alasti peilistä ja tuntea siitä näystä hyvää oloa on mulle mielettömän isoa asia. Varmaan se suurin oma saavustus. Vaikuttanut myös mielentilaan todella paljon, ei sitä syyttä sanota, että itseään pitää rakastaa. Ja mikä parasta, mun kropan kehitys ei suinkaan ole vielä tapissa! 🙂
Kivaa juhannusta!
Johan on ollut viikonloppu! Kahden upean naisen polttarit juhlistettu, siskoni ja ystäväni. Perjantai ja lauantai on ollut täynnä naisia, skumppaa, hyvää ruokaa ja herkkuja. Itse vietin juhlat limulinjalla mutta herkkuja on vedetty senkin edestä kilokaupalla. Fiilis on kuin pikku possulla, pullava ja ruttuinen mutta äärimmäinen iloinen. Molemmat morsiammet olivat otettuja, sisko tirautti pariin otteeseen onnen ja häkeltymisen kyyneliä. On saunottu, paljuiltu, grillattu, juoruttu ja nautittu hyvästä seurasta. Oli hauskaa käydä pitkästä aikaa myös yöelämässä, korkkarit tuli testattua tanssilattialla ja baarin öinen meininki nähtyä. Se meininki oli täysin samanlaista kun silloin parikymppisenä. Ei mitään muutosta kuin sillä, että olen tajunnut ettei se pilkkuun asti riekkuminen ole enää mun juttu. Oli hauska käydä ulkosalla viettämässä laatuaikaa ystävien kanssa ja kun aika oli täysi niin lähdin kotiin (jo yhdeltä yöllä). Bailaamista enemmän halusin Antin viereen nukkumaan, kun en ole nähnyt häntä kunnolla kahteen päivään kun olen aamusta iltamyöhään hengannut näiden ladyjen kanssa. Näiden morsmaikkujen häät ovat edessä noin kuukauden päästä, nekin peräkkäisinä viikonloppuina. Sinne asti pidän kyllä herkkulakkoa. 😛
Pakollista todistuaineistoa siitä, että olen joskus muissakin tamineissa kun treenivetimissä. 😀
Tämä viikonloppu ja suuri rakkauden hehkutus on kyllä saanut mutkin ajattelemaan sitä toivottua lopullista sitoutumista enemmän. Olen Antille näistä tyhjistä sormista (erityisesti siitä yhdestä) ajoittain kettuillut mutta ehkä se yllätyspäivä vielä joskus koittaa mullekin. Antti tosin pyysi multa joku aika sitten sormusta itselleen, että jos/kun se päivä koittaa niin hän osaa hommata oikean kokoisen sormuksen. Se pöljä kuvittelee, että tässä ajan kanssa mä unohdan antaneeni sen hänelle, voin kertoa ettei muuten unohdu! 😀 Ollaan puhuttu, että jos tämä ihana päivä meille koittaa niin se olisi jossain rannalla, lämmössä ja ihan vain lähimmäisten kanssa. Ei haluta upottaa montaa kymmentä tuhatta siihen että juotetaan jengi känniin ja syötetään masut turvoksiin. Mieluummin maksetaan sillä rahalla läheiset lämpöön meidän kanssa, meitä juhlistamaan. Ja sinne rannalle sitten saavutaan mahdollisesti norsun selässä. Tämä idea nähtiin viime thaimaan reissulla yhden hotellin wedding planning palveluiden listalla. 😀
Jotain tämmöstä…ehkäpä 🙂
Ja itse asiaan, treeneihin!
Keskiviikkona pärähti sähköpostiin Tiinan tekemä treeniohjelma ja ruokamakrot jonka mukaan syödä. Sanoin hänelle ensi tapaamisella, että mikäli se on mahdollista niin en halua ruokaohjelmasta lappua jääkaapin oveen vaan haluan makrot ja kalorit jonka mukaan syödä. Osaan täyttää päivän kalorit fiksuilla valinnoilla ja täten mielelläni itse lasken kalorilaskuria apuna käyttäen mitä syön minkäkin verran. Näin saan päivittäisiin ruokiin paljon enemmän valinnanvaraa. Onneksi tämä passasi hänelle hyvin. Tänään alkaa ruokapuolen noudatus kun on saatu tämä polttariviikonloppu hoidettua alta pois. Olen tähän asti syönyt kutakuinkin oikean määrän. Nyt treenipäiville tuli n. 200kcal enemmän ruokaa ja sitten lepopäiville 200kcal vähemmän.
Treenipäiviä on pyydetysti 5 x viikossa ja parina lepopäivänä sitten myös kevyttä aerobista, esim. kävelyä. Ideana saada raitista ilmaa ja puhdistaa mieltä. Ensimmäistä kertaa ikinä mukana on myös kevennetyt viikot. Ensin vedetään 4 kovaa viikkoa ja sitten yksi kevennetty viikko, eli painot puoleen. Tänä aikana keho palautuu ja on taas valmiina uuteen kovaa jaksoon. Ensi vilaisulta ohjelmaan alkoin heti tämän pt:n mieli mylviä ajatuksia miksi se on niin suunniteltu, miten olisin itse sen tehnyt. Sitten huusin itselleni pään sisällä, että ole idiootti nyt hiljaa niiden omien ajatustesi kanssa! Olet itse tätä toivonut ja nyt se on sun nenän edessä, heitä aivot narikkaan ja tee niinkuin se lappu sanoo, sen on suunnitellut ihminen joka tietää paremmin kuin sinä. 😀
Treenipäivistä on testattu nyt muutama ja kohta kolmas päivä. Myönnettävä on, että kun joku toinen on sen ohjelman suunnitellut niin sitä noudattaa täysin eikä melkein. Sitä ei sovelleta fiiliksen mukaan, sarjoja ja toistoa tehdään juuri niin paljon kun lappu sanoo vaikka kuinka tiukkaa tekisi. On se vaan kumma juttu.
Jalkapäivä oli aikamoinen pläjäys liikkeitä (10 liikettä!) mutta tykkäsin siitä. Siinä oli sitä tekemisen meininkiä ja kyllä tuntui. Nyt kun ohjelman päivät ovat ekaa kertaa testissä niin se on vielä painojen hakua mutta ensi kerralla on selvät kuviot millä painoilla lähtee etenemään kohti korkeampia. Ohjelmassa on mukana takakyykky jota en ole tehnyt yli puoleen vuoteen. Takakyykky jäi aikoinaan pois siksi kun ei se yrityksistä huolimatta vaan alkanut kulkemaan hyvin tekniikan puolesta. Yllätyin nyt positiivisesti, että se meni oikeasti hyvin. Saattaapi olla että kova pakaran ja jalkojen treenaus muulla tavoin on tässä puolen vuoden aikana opettanut mut hallitsemaan alakehon lihaksia paremmin ja saan sen tangon ylös paremmalla tekniikalla. Pientä hiomista se toki vielä vaatii, pikkasen syvemmälle ja tekeminen hallitummin. Mutta se kyykky näytti paremmalta kuin koskaan ennen, toki painot olivat vielä pienehköt mutta pikkuhiljaa tästä noustaan. Painoja en nosta ennenkuin se nousee ja tuntuu helpolta, muuten ollaan kohta taas seinää vasten jumissa.
Antti tarkkaili ja huuteli vierellä ohjeita mihin kiinnittää huomiota. 🙂
Aurinkoista helluntaita, tämä lähtee nyt testaamaan uuden rinta-peppu päivän! Ugh!
En malta odottaa, että saan treenin jälkeen kaurapuuroa, miten hyvälle se maistuukaan näiden herkkutteluiden jälkeen!
Hetken jo miettinyt että blogin nimi ”Fat is not for me” ei toimi enää. Se oli kuvaava kun aloitin tämän elämätapamuutoksen ylimääräisiä rasvoja tiristämällä muutama vuosi sitten ja hengailin vuodesta enemmän dietillä kun normaaleissa ruokamäärissä. Tätä nykyä meininki ei ole enää sitä vaikkakin tavoite on yhä sama. On muuten todella vaikeaa keksiä hyvä osuva nimi blogille. Mikä kuvaa parhaiten sitä mitä mä tällä blogilla ajan takaa; kovaa treeniä, itsensä haastamista ja itsensä ylittämistä. Halua tulla vahvaksi sanan joka merkityksellä. Nimen pitäisi olla myös hauska ja mieleen painuva. Perus fitness-alkuiset tai päättyvät nimet ovat niin käytettyjä ja oma nimi vaan tylsä lisä siihen perään. Tänään sitten tuli ”ahaa” elämys kun aloin taas nimiä miettimään. Muistin tämän sarjakuvahahmon, taistelijan, vahvan ja ylvään naisen Wonder Womanin eli ihmenaisen. Sehän kuvaa semi osuvasti sitä mitä tässä tavoitellaan…ehkä vielä enemmän jos haluaisi bodyfitnekseen. 😀 Tosin tarjoilee tämä ihan normaali elämäkin jatkuvia haasteita ja sitä suorittamista. Välillä pitää oikeasti olla ihmenainen selviytyäkseen kaikesta siitä mitä niskaan tulee. Tämä prokkis kohti kisalavoja tuo vastaan haasteita todennäköisesti vielä hitusen enemmän. Kehosta ja mielestä otetaan mittaan ja käyn taistoa itseni kanssa. Lupaan, että sinä päivänä kun kondis on kohdallaan niin hommaan tuon asun ja Antti saa ottaa musta kuvan. Wanna Be A Wonder Woman! Ugh! (se lähes jopa rimmaa). 😀
Toiseen asiaan, parisen viikkoa sitten selvisi, että pääsen mukaan TNT tiimiin ja Tiina Kasvin valvovan silmän alle työstämään kondista kohti kisalavoja. Fiilis on ihan mieletön ja intoa puskee ovista ja ikkunoista. Ensimmäiset 1 by 1 treenit olivat viime viikon perjantaina Hakaniemen Solanassa. Menin paikalle ajoissa, jotta kerkesin lämmittelemään ja avaamaan jalat tulevaan koitokseen. Halusin ettei mistään kiristä vastaan, että treenistä saa kaiken irti. Mua jännitti taas, ehkä vielä enemmän kun tiimipäivää ennen vaikka kyseessä oli vaan treenit. Mutta ne olivat kuitenkin treenit ensimmäistä kertaa kahden valmentajan kanssa. En tiennyt yhtään mitä odottaa muuta kuin että jalat saa kyytiä. Jännitti se, että jaksanko ja pystynkö? Onko Tiina millainen kahden kesken, jos hän onkin pää punaisena huutava natsi? No näin ei onneksi ollut. Tiina on sympaattinen mutta kuitenkin jämäkkä, vaativa ja esittää asiat rauhallisesti ja ymmärrettävästi. Toistoja tehtiin juuri niin paljon kuin käskettiin ja neuvoja häneltä pukkasi koko ajan. Mitään en jättänyt kesken.
Treeni alkoi hackissa, molemminpäin tehtiin kyykkyjä ja tuntuma kohdistettiin ajatuksen kanssa tarkasti pakaraan ja reisiin. Pari settiä supersarjoina hackissa ja sitten smithissä maaten lattialla. Sitten surpersarjana reiden ojennusta ja koukistuta, niiden loppuun kunnon pumppaus setit. Loppuun vielä askelkyykkykävelyä lisäpainoilla käytävää pitkin. Joka liikkeessä painoja nostettiin sarjojen edetessä ja pakkotoistolla vedettin loppuun asti, viimeisenä aina pidempi pudotussarja. Kintut hapoille ja kunnolla. Ei se montaa liikettä tarvinnut, että koivet olivat muussia. Muutama supersarja kunnolla loppuun asti niin se riitti. Jalkojen jälkeen hieman selkätreeniä päälle kun en itse ole saanut hyvää tuntumaa selän puolelle. Tai saan tuntumaan mutta mulla ei ole mitään käsitystä miltä tuntuu selän pumppi. Uusi tuntumia sinnekin saatiin, se pumppi tosin jäi vielä odottamaan vuoroaan.
Kovin hassua, että Tiina sanoi mulle lähestulkoon niitä samoja huomioitavia asioita liikkeissä mitä itsekin sanon asiakkailleni. Tiedän mitä tehdä mutta se, että vierellä neuvoja antaa ja niitä liikkeitä valvoo maksettu ja paljon kokeneempi silmäpari niin sain kaikki liikkeet paremmin perille kuin yksin tehdessä. Niitä neuvoja kuuntelee jotenkin uusin korvin. Päästä tämä touhu muutenkin on kiinni, valmentajan tarkkaavaiduudella on psykologinen vaikutus omaan tekemiseen. Onhan Antti tietenkin toiminut samoin mutta nyt olen huomannut, että hän on liian läheinen. Hänen sanomisia en ota niin todesta kuin ns. oikean valmentajan, joka on siinä hetkessä tekemässä vai mun treenistä tehokkaamman. Valmentajan ottaminen oli niin oikea veto tähän väliin. Alkaa nuo omat itselleni suunnitellut treeniohjelmat maistumaan kuralle. On mahtavaa saada kokeneen ja kisaamisen ammattilaisen luoma treeniohje ja katsoa miten se kroppa alkaa sillä ja uudella ruokavaliolla muuttamaan muotoaan. Tässä on nyt aika tarkalleen vuosi aikaa kasvattaa lihasta kroppaan.
Perjantain treenistä sain uusia ideoita ja opin myös uusia asioita itsestäni. Miten paljon mä pystyn luuloistani huolimatta sietämään sitä lihaksessa ilmenevää kipua sarjan aikana. Yksin tehdessä olisi moni sarja loppunut jo hitusen aiemmin. Tämän oivalluksen olen pyrkinyt pitämään mielessä nyt yksin tehdessä, vien sarjat sinne asti että oikeasti tuntuu ja kunnolla. Koittanut saada sen saman fiiliksen lihaksiin, tunteen että ne räjähtävät ihan just palasiksi. Kun tulee se kohta sarjassa vastaan, että en enää pysty niin väkisin teen vielä muutaman lisää ja tadaa en kuollut. 😛 Seuraavia yhteistreenejä odotan jo innolla!
Viime sunnuntaina käytiin nauttimassa auringosta Viron puolella. Pieni irtiotto arkeen. Lähdettiin joukolla hakemaan Tallinnasta juomia siskoni häihin. Kaupat tuli koluttua läpi ja uusia kesä- ja treenivaatteita sai kaapin täytteeksi.
Auringon paisteesta saatiin nauttia lähes koko päivä. B)
Auringon paisteen keskellä puhkesi hetkellinen kaatosade jonka loppumista odoteltiin vanhan kaupungin suojissa.
Vettä tuli ”hieman” ja Antti pääsi töihin, jotta tämän rinsessan jalat säästyivät kuravedeltä. <3
Wonder woman olisi kyllä lentänyt lammikon yli ja kantanut koko köörin selässä. 😀
Sisko ei kyllä pahemmin huomioinut mua, tyyppiä joka ei niin välitä alkoholista. 😀
Oli ihan sairaan hauska päivä. Pitkästä aikaa pääsi hetkeksi pois perus ympyröistä ja hyvässä seurassa. Naurettiin, nautittiin ja syötiin hyvin. Tämmöisiä päiviä lisää ja paljon!
Kivaa tulevaa viikonloppua jokaiselle!
Heipsan!
Viimeisin postaus on parin viikon takaa kun jäin jännittämään mitä Tiina Kasvi mulle vastaa kisavalmennuksesta. Näpit on syyhynnyt halua kirjoittaa mutta pidättäydyin ennen kuin on oikeasti jotain asiaa kerrottavana ja päätöksiä saatu aikaan. No vastaus tuli ja sovittiin tapaaminen, joka oli perjantaina.
Tiina oli halukas ottamaan mut valmennusjoukkoon mukaan ja edustamaan hänen tiimiä. Juteltiin perjantaina siitä mitä mä haluan ja miten valmennus toteutettaisiin. Millainen valmentaja Tiina itse on ja mitä hän valmennettavilta vaatii. Hänen ajattelutapansa treenaamisesta ja itse kisaamisesta on sellainen josta pidän. Saan ajatella myös omilla avoillani ja antaa ehdotuksia. Hän tarkisti mun kondiksen ja toteamus siitä oli sama kuin itsellänikin: lisää lihaa potkiin, lisää lihaa peppuun, lisää lihaa hieman joka paikkaan. Se, ei tullut yllätyksenä. Kropan pohja on hyvä sekä malli bikini sarjaan. Nyt kun perustukset ovat kutakuinkin kunnossa niin voidaan alkaa rankentamaan taloa. 🙂
Sain aikaa miettiä seuraavaan päivään olenko varma siitä, että haluanko tätä ja haluanko hänet. Tavattiin uudelleen heti eilen lauantaina tiimipäivän ja poseharkkojen merkeissä. Mikäli näiden jälkeen haluan vielä olla mukana niin paikka mulle löytyy. Tiimipäivä koostui kuulumisten vaihdosta ja aivan kreisistä jalka-selkä-treenistä. Pakko sanoa, että mua jännitti tosi paljon. Vaikka treenaaminen on tuttua puuhaa niin silti mua jännitti tämä tiimipäivä. Pysynkö muiden mukana? Jaksanko samalla mitalla vai hyydynkö kesken? Miten mut otetaan vastaan? Onko ne toiset tytöt täyttä rautaa ja minä pumpulia heihin verrattuna? Nämä asiat pörräs mielessä jo edellis illasta lähtien ja unet jäi sitten hieman vajaaksi. Turhaa kuitenkin jännitin, samanlaisia, kutakuinkin saman ikäisiä, saman mielisiä ja mukavia tyttöjä tiimin jäsenet olivat. Ihan tavallisia niin kuin mäkin. Kullakin se oma unelma ja haave mitä ovat jahtaamassa. 🙂
Mua ei jätetty porukasta ulkopuollelle vaan vedettiin treeni tiimissä, niin kun kuuluukin. Jos näki, että toinen ei jaksa niin sinne syöksyttiin avustamaan vielä pari toistoa lisää. Olin niin puhki ja loppu treenin jälkeen ettei aikoihin ole moista fiilistä tullut. Treeni meni paaaaljon yli mukavuusalueen, mieli huusi mulle ajoittain että ”et sä pysty enempää!” mutta sitä ei kuuneltu. Treeni koostui perus liikkeistä supersarjoina ja volyymin taso oli paljon yli sen oman tottumuksen. Lopussa jalat tärisivät ja happi ei meinnannut riittää. Mutta niin kamalalta kuin se kuulostaa niin se oli kivaa. Tehdä treeniä ryhmässä ja haastaa itseään ihan uudella tavalla. Yleisesti salilla puurtaa yksin eikä vie itseään noin reippaasti yli mukavuusalueen. Vaikka koen, että treenaan kovaa enkä luovuta heti kun alkaa tuntumaan pahalta niin nyt tämäkin ”pahalta tuntuminen” sai aivan uuden ulottuvuuden, mihin se kroppa oikeasti pystyy. Päästä se on eniten kiinni, niinkun aina. Ryhmässä tekeminen toi mukanaan myös sen kilpailuvietin, ”jos toikin tyttö pystyy niin pystyn minäkin!”. Avustuksella ja pakkotoistoilla sitä saa itsestään niin paljon enemmän irti kuin yksin tehdessä. Treenistä jäi tosi hyvä mieli ja jalkaan iso mustelma muistoksi. Väsymyksen takia keskittyminen herpaatuntui ja tanko tipahti ohi tukipinnien ja napsahti toiselle reidelle, onneksi juuri polven yläpuolelle eikä polveen. Olisi saattanut muuten treeni loppua siihen. Kovin yllättävää on se, ettei kintut ole tänään juurikaan tuusana, persuksissa kyllä tuntuu. Olin varma, että näillä tukeilla ei kävellä tänää metriäkään. Eilen tuli kyllä syötyä Antin äidin luona sen verran kattavasti, että palautumista on jeesattu parhaani mukaan. 🙂
Tiimipäivän jälkeen vielä mun lempparit eli 11cm korot jalkaan ja keikistelemään tunniksi poseerausten merkeissä ja harjoittelemaan T-kävelyä. Se meni yllättävän kivuttomasti, tarkoittanen ettei mun päkiät ja pohkeet hajonneet koroissa palasiksi niin kuin edellisellä kerralla. 🙂 Poseharkoissa löysin itselleni uuden paremman etuposen ja opin taas paljon lisää siitä miten se kroppa käännetään oikeaan asentoon. Ja jälleen sai huomata miten paljon enemmän sitä liikkuvuutta tarttee rankaan ja rintaan. Edessä siis paljon venyttelyä, keppijumppaa ja mobilisointia. Näitäkin enemmän koroilla tepastelua.
Tämän kaiken jälkeen vastaukseni Tiinalle oli ehdoton kyllä. Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen, oikeasti kovia treenejä! Haluan ehdottomasti hänet valmentajaksi ja olla mukana hänen TNT tiimissä. Tämä kuukausi vedetään vielä omilla neuvoilla mutta kisavalmennus alkaakin jo heti ensi kuusta lähtien. Woop! Aikaa on hyvin vuoden ja 4 kk verran valmistautua kisoihin ja siinä ajassa varmasti tulee tapahtumaa isoja muutoksia tälle kropalle. Oon aivan täpinöissä, tätä on odotettu!
Opin jo eilen paljon uutta niin en malta odottaa mitä kaikkea tämä reipas vuosi tulee mulle opettamaan lisää. Mihin tämä kroppa ja pääkoppa oikein pystyy. Vaikka unelmana on tepastella sinne lavalle niin uskon tämän matkan sinne olevan sitäkin suurempi ja antosampi kokemus. Samalla opin lisää myös työn kannalta tärkeitä asioita. Kehityn Tiinan ohjauksessa varmasti myös itse PT:nä paljon lisää. Voisi sanoa, että kisavalmennuksen ohella tämä on eräänlainen koulutus mulle samalla.
Nyt salilla pumppaa lisää näitä narunpätkiä ja olkapäitä! Kivaa sunnuntaita! 🙂
Moikkelis!
Aivan taivaallisen maukas viikonloppu takana. Antin kanssa molemmat oltiin vapailla ja tehtii joka päivä ihan gourmet ruokaa yhdessä. Perjantaina grillissä tirisi naudan sisäfilettä, jonka kylkeen tehtiin bataatista uunissa ”ranskalaisia” sekä paistettiin lisukkeeksi tankoparsaa. Lauantaina tehtiin aivan mielettömän hyvää kotitekoista bbq-burgeria jonka kanssa uuden sadon perunoista spiceja ranskalaisia. Eilen uunissa valmistui haimonnia kookos-lime kastikkeella, sen kanssa bataattimuusia ja jälleen paistettua tankoparsaa.
Näistä ihan ehdoton ykkönen oli tuo burgeri. Veti vertoja Hard Rock Cafen seteille mennen tullen. Oli juuri niin hyvää kuin miltä se näyttää.
Nuo kotitekoiset ranskalaiset on super helppo valmistaa. Pilkkoo bataatit tai potut lohkoiksi pellille, päälle Keijun spray margariinia (ei kulu yhteen peltiin kun n. 5g!) ja päälle sirottelee mausteita. Näihin mausteiksi tuli kuivattua valkosipulia sekä Texas bbq spicemixiä. Uunissa tunnin verran 200 asteessa, josta viimeisin 10min grillivastuksella. Tulee kivan rapsakoita ja niin paljon terveellisimpiä kuin oikeat ranet, myös paremman makuisia. Ei se mikään lightein burgeri ollut mutta alle 1000 kalorin koko annos mihin ravintoloiden annokset eivät kykene. Ja siitä oli proteiinia lähes 100g annokseesa 🙂
Hampparin sämpylät tehtiin mun tutusta kaurahiutale-valkuaismössöstä. Eli 6 valkuaista, jonka sekaan 4dl Nallen kuntokaurahiutaleita, loraus vettä ja hieman suolaa. Sekoittaa mössön ja tasoittaa sen leivinpaperille uunipellille tasaiseksi. Uuniin 200 astetta ja 10min. Tämä simppeli ja terveellinen yhdistelmä toimii myös pizzapohjana. Se ei hajoa vaan pysyy kasassa, eikä se maistu kananmunalle. Suosittelen kokeilemaan! Itsehän teen kaurasta ja valkuaisista myös piirakoita sekä erilaisia paistoksia. Mössön sekaan ajatuksesta riippuen eri raaka-aineita. Suolasen ruoan kanssa suolaa ja makean kanssa steviaa.
Haimonnia (pangasius) kookos-limekastikkeessa ja bataattimuusia.
Tuossa muutama viikko sitten aloin taas syömään astetta reilummalla kädellä. Ilokseni saanut huomata, että se ei ole hetkauttanut painoa mihinkään suuntaan. Nälkä ei ole ollut päälimmäisin ajatus todellakaan ja virtaa riittä paljon. 🙂 Välillä tuntuu että saa syödä ihan koko ajan. Mikäs sen mukavampaa kun syöminen on niin kivaa! Treenit kulkee hyvin ja päivän aikana energiaa riittää huomattavasti aiempaa enemmän.
Huomasin tuossa, että tammikuussa lomalla päällä olleet farkkushortsit eivät enää mahdu mulle, ei siis mitään toivoa saada niitä kiinni. Sama ongelma tullut eteen myös muutamien farkkujen kanssa. Menevät jalkaan mutta napit eivät meinaa kohdata toisiaan. Tästä voi vetää vain sen iloisen päätelmän, että koska painoa ei ole tullut lisää niin mun perse on kasvanut! Jihaa! Kyllä sen huomaa peilistäkin, että se nousee enemmän pystyyn kuin ennen ja on paljon pyöreämpi sivuprofiilista katsottuna. On siis treeni tuonut sinne muutakin mukanaan kuin vain läskendaalia lisää. 🙂
Tämän viikon loppu on kyllä asteen verran jännittävä. On meinaan aika perjantaina vihdoinkin heittää Tiina Kasvia viestillä josko hän ottaa mut valmennettavakseen. Mä niin suuresti toivon, että hänen vastaus on kyllä.
Oli se sitten Tiinan valmennuksessa tai jonkun muun niin valmennus alkaa syksyllä. Kyllä mä itseni ”myyn” jollekin hyvälle koutsille jos Tiina ei mua ota. Valmennuksen vuoksi nyt tuleva kesä vedetään relaten. Tarkoittanen sitä, että nautin ja teen juuri niitä asioita mitä haluan. Tuleva kesä sisältää treeniä, herkuttelua muutamissa häissä sekä niitä edeltävissä polttareissa ja tyttöjen risteilyllä. Pidän töistä muutamia pidempiä viikonloppuja vapaana, jotta saan nauttia kesäauringosta mökillä. Ei mulla lomaa töistä ole koska matkaamme pitkälle reissulle taas ensi vuoden alussa mutta tulee sinne mahtumaan sitä rentouttavaa omaa aikaa myös. En tarkoita, että vedän homma täysin reisille, koska ei se epäterveellisen grillimakkaran ja bissen täyttämä kesä ole mua varten. Terveellisyys ja fiksut ruokavalinnat kulkee päivissä mukana. Haluan voida hyvin ja nauttia. Tärkeimpänä asiana tälle kesälle on yhdessäolo ja hauskan pito. Ilman sen normaalikäsityksen mukaisia kännejä ja festaririekkumista. Yksi suunnitelma kesälle on esimerkiksi lähteä mökille Turenkiin pitkäksi viikonlopuksi ja tehdä päiväreissu Tampereen wolffille. Se on yksi ihan jäätävän kokoinen sali josta löytyy kaikke pelit ja vermeet. Ihan ”must see” paikka, mun ja Antin HopLop. 😀 Syksyllä focus siirtyy täysin omaan valmennukseen, treeniin ja töihin.
Mut haastettiin facebookin rakastettuun ja vihattuun arkikuvahaasteeseen. Tältä se mulla näytti 5 päivän ajan. Jääköön selostukset pois, pointtinahan oli kuvata arkea. Aina siinä ei mitään kovin tähdellistä tapahdu, joskus sitäkin.
1/5
2/5
3/5
4/5
5/5
(en sortunut!)
Nastaa viikkoja ja hyvää vappua!
Näin pyhinä mun aivotoiminta on lomilla, joten mitään fiksua tekstiä en itsestäni ulos saa. Se sijaan ajattelin tehdä kuva-postauksen siitä miltä tämä lempiharratus oikein näyttää. Ei ainakaan kauniilta! 😀 Ajatus kuviin lähti siitä kun monet (varsinkin daamit) tuppaavat treenaamaan sillä mentaliteetilla ettei hikipisarat missään nimessä saa eksyä ihon pinnalle. Salilla ollessa sekä töissä tuumin usein päässäni mitä osa jengistä siellä oikein tekee kun he lopettavat treenin yhtä freesin näköisinä kuin mitä sen aloittivat. Sarjojen aikana ei syke nouse taikka kasvot punoita. Onko heidän mielestään treeni silloin hyvä ja onnistunut kun se ei oikein tunnu taikka näy missään? Ainakaan noin fyysisesti päältä katsottuna. Ei se ole kunnon treeni jos sen lopussa fiilis on yhtä puhtoinen kuin juuri suihkusta tulleella. Ja kyllähän sen näkee päällepäin onko salilla paiskittu töitä vai luettu lehtiä. Silloin se ei myöskään kehitä toivotulla tavalla jos treenin voi hymyssä suin lauleskellen vetää läpi. Salilla ei pidä näyttää kauniilta missiltä vaan siellä tehdään töitä pää punaisena. Kropasta ja mielestä otetaan mittaan ja itseään haastetaan uusiin sväärehin. Mikäli meikit ovat tallella, naama pysyy peruslukemilla sarjoissa ja paita kuivana niin tällöin ei treenissä ei ole tarpeeksi volyymiä/intensiteettiä/painoa tai lepotauot ovat aivan liian pitkiä. Silloin vika on vain tekijässä ja hänen tahdostaan saada kehitystä. Tällä tyylillä sitä kehitystä ei tule nimeksikään. Toisin sanoen nämä ihmiset tuhlaavat aikaansa salilla, miksi käydä jos ei harjoittele kunnolla, että siitä saisi myös jotain irti?
Kyselen jatkuvasti asiakkailtani treenin aikana; onko kuuma? valuuko hiki? tuntuuko missään ja jos tuntuu niin missä? Nouseeko syke? Osan näistä nyt havaitsee ihan silmillä, mutta ei aina. Muutama asiakas on pirun vaikea saada hikoilemaan ja siitä on näiden tyyppien kohdalla tullut mulle missio. Treenitahti kovenee jos hiki ei ala valumaan ja naama vääntelemään. 😀 Mikäli nämä eivät toteudu niin silloin treeni on ollut aivan liian löysä ja minä siinä ohella aivan liian vaatimaton PT.
Täältä tulee TRELFIE! (eli training selfie). 😀
Tältä mä näytän sarjojen aikana, naama on irvessä ja pää punottaa. Mutta ai, ai kun se on niin nannaa!
etukyykky
maastaveto
hip trust
suorin jaloin maastaveto
goblet-kyykky (etukyykky kuulalla)
T-kulmasoutu
Treenin päätteeki tukka on hiestä läpimärkä ja paita on liimautunut ihoon kiinni. Ilman suihkua ei ole mahdollista edes olla. Koska on vain niin likainen ja haiseva olo.
Fiksasin oman äitini vanhan pyörän jälleen ajokuntoon. Mikäli nämä hyvät ilmat tästä jatkuvat niin viikottain aina välipäivinä lähden konkelilla julkisten sijaan töihin. Matka-aika on täysin sama mutta tulee aerobista viikkoihin mukaan kun sitä muuten juurikaan ole. Saa nähdä joutuuko sitä aloittaa työt aina suihkun kautta vai turvaudunko pelkkiin hajusteisiin. 😀
Loppuun fiilistelykuva partsilta, tähän näkymään ei vain kyllästy koskaan. Kesä on ihan nurkan takana, ihanaa! Ylös ja ulos liikkumaan, hiki pintaan!
Tämä oli ehkä yksi turhimmista postauksistani aikoihin mutta tulipahan tehtyä. 😀
Fitness Classicin toinen kisapäivä oli eilen ja mentiin Antin kanssa tiirailemaan miltä mun tulisi reilun vuoden päästä näyttää. Lavalle tepasteli koko bikinisarjan kirjo. Äärimmäisen tiukassa kunnossa olevaa neitiä yksi toisensa perään. Hyvin pääsi näkemään miltä ne oman pituussarjan likat näyttävät lavakunnossa. Voittajat menivät joka sarjassa omiin veikkauksiin nähden väärin. Hieman Antin kanssa jäätiin tuumimaan, mitä tuomarit tänävuonna oikein hakivat. Voittajien perusteella osa kisaajista oli sitten kait jopa liian kireässä tai lihaksikkaassa kuontalossa. Omasta mielestä moni todella tasokas ja hyvässä kunnossa oleva mimmi jäi pokaalista paitsi tai jäivät alle kolmen parhaan sijoituksissa. Taso oli todella kova ja tuntuu, että se vain kovenee vuosi vuodelta. Duunia on mulla edessä paaaljon! 🙂 Tapahtumasta irtosi mukaan ainakin suuri motivaation lisäys-buusti. Ei sillä, että motivaatio olisi mitään kolausta kokenut mutta aina sitä voi lisää ottaa vastaan.
Tältä näytti mun pituussarjan kuusi parasta.
http://body.pictures.fi/kuvat/2014+Fitnesstukku+Fitness+Classic/Bikini+fitness/Bikini+Fitness+yli+168+cm/Fitness_classic_2014-2529.jpg
Keskellä seisoo voittaja vaalean vihreissä biksuissa ja ruskeilla hiuksilla (Tua Wikholm). Hänen kanssa täysin samoihin pisteisiin tuli vieressä seisova mustissa biksuissa oleva vaalea neito (Suvi Iso-Kuusela). Meidän veikkausten mukaan Suvin olisi pitänyt voittaa mutta miksi Tua vei voiton, niin ainoa arvaus meillä oli kisaväri. Samat pisteet neidoilla mutta joku tekijä oli toisella paremmin niin siinä mielessä Suvin kisaväri oli huomattavasti liian tumma. Jo niin tumma, että se kadotti lihaserottuvuutta, varsinkin sieltä tärkeimmästä paikasta eli pakaroista. Oliko se sitten oikeasti niin, sitä ei voi tietää, tämä nyt on vain omaa spekulointia.
Tässä voittajien pakarat vierekkäin:
http://body.pictures.fi/kuvat/2014+Fitnesstukku+Fitness+Classic/Bikini+fitness/Bikini+Fitness+yli+168+cm/Fitness_classic_2014-2513.jpg
Tiina Kasvi oli myös tapahtumassa paikan päällä. Kävin tervehtimässä häntä lyhyesti ja palautin hänen mieleen kuka olen. Hieman tein alustavaa kyselyä omaa valmennusta ajatellen ja samalla tarkoitus oli tuoda itseäni tuttavammaksi hänelle. Sitten reilun parin viikon päästä kun laitan viestiä hänelle uudelleen niin hän toivottavasti muistaa mut hyvässä valossa ja ottaisi mukaan valmennusryhmäänsä. 🙂
Reilu kuukausi sitten suunnittelin ja puhuin, että aloittaisin pienen dietin, sen piti alkaa eilen. No näin ei kuitenkaan käynyt. Koska nyt on leikkauksen jälkeen alkaneet treenit taas kulkemaan kunnolla, pystyn jo tekemään ylätaljaa ja leuanvetoa lukuunottamatta kaikkea. Tauon takia painot ovat suurissa perusliikkeissä (kyykky, mave, sjmv) hieman laskeneet ja haluan jälleen saada sen raudan nousemaan yli vanhojen ennätysten enkä hyytyä puoliväliin. Tästä syystä ei huvita laittaa jarruja rattaisiin ja lähteä dietille. Sen sijaan tilalle tuli laskelmoitu, hyvä ruokavalio. Olen jo kauan syönyt (laskematta) sen verran päivässä kuin olen nähnyt tarpeelliseksi mutten tiedä tarkalleen, että kuinka paljon mitäkin. Mikä on ollut se päivittäinen kalorimäärä ja varsinkin makroravinteiden saanti. Onko se ollut riittävästi, liikaa vai liian vähän suhteessa treenin määrään, kulutukseen ja kokooni. Tarkoitan siis proden, hiilarin ja rasvan määriä per päivä. Näitä on hyvä välillä tarkistaa, jos sitä vahingossa syökin esim. liian vähän. Eli syön seuraavat 40 päivää laskelmoidusti oikein ja tarpeeksi. Tällöin ei ainakaan kroppa hyydy kun se on jälleen alkanut saamaan kunnolla rasitusta. Tämän tarkistelun jälkeen tietää taas itse paremmin mikä on hyvä määrä ruokaa per päivä kun konkreettisesti hetken aikaa pistää kaiken ylös ja näkee ne oikeat makroravinteidet arvot. Tiedän, että esim. rasvan suhteen mulla tulee usein vajausta koska syön kaikkea super lighttia. Ja eilisen laskennan perusteella myös proteiini on jäänyt hieman vajaaksi viime aikoina. Mielenkiintoista on nähdä miten tämä vaikuttaa olotilaani. Ei sillä, että se huono olisi mutta kokeeko se jonkun uuden muutoksen kohti entistä parempaa. 🙂
Tänään starttaa uusi muokattua treeniohjelma. Ei siitä ole kauaa kun sitä muovasin, mutta koska ne rintatreenit eivät nyt kuulu mukaan niin se piti suunnitella uudelleen. Tähän asti olen tehnyt hieman sitä sun tätä salipäivinä. On siinä ollut pieni ajatus mukana mutta tästä päivästä eteenpäin mennään täysin käsikirjoituksen mukaan.
Treenit jaottuvat viikkoon näin:
MA: takareidet-pakarat-pohkeet-vatsat
KE: selkä-olka
TO: etureidet-pakarat-vatsat
LA: jalat-selkä
SU: olka-kädet
Toivon mukaan tämä treeniohje, hyvä ja riittävä sapuskan määrä yhdistettynä riittävään lepoon antaa nyt mun lihaksille sen mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa. Volyymiä treeneissä on paljon, kohdistettuna etenkin niille alueille joita tarvitsee erityisesti kehittää (jalat-selkä-olka).
Tästä se taas lähtee, uuteen nousuun! Kivaa maanantaita! 🙂
Otsikon aiheella liikenteessä tänään. Onko suuri massa innostus fitneksestä tehnyt siitä noloa?
Olen huomannut, että uusia asiakkaita tavatessani kysyn heidän tavoitteistaan ja todella monen kohdalla ensimmäinen kommentti on: ”haluan voida hyvin henkisesti ja fyysisesti, saada lihakset näkymään mutta en siis todellakaan mitään bikini fitness kroppaa, heh.”
Lauseessa ei ole muuten mitään vikaa, mutta tuo perään tuleva pieni, jokseenkin ivallinen naurahdus särähtää mun korviin. Tässä kohtaa yleensä mainitsen asiakkaalle, että itse tähtään juurinkin sinne, kisalavoille. Tällöin heidän katse kokee yleensä pienen muutoksen. Ei sinne lavalle tarvitse haluta, että voi käydä salilla. Osa kuitenkin haluaa ja se on täysin ok.
Tämän lisäksi facebookissa ja muualla somessa pyörii näitä ”fitneksen alkeet”-läppiä. Tarvitset vain älypuhelimen, better bodies vaatteet, peilin ja blogin. Nappaa selfie-kuva edestä, sivulta ja etenkin perseestä naisten pukkarissa tai vielä parempi salilla ja jaa niitä facebookissa. Kirjoita jalkatreeneistä pakarakuvien kera blogia ja näin on fitness ura saatu käyntiin.
Nämä olivat alkuun hupaisia, huumorintajuni ymmärsi kyllä ne vitsit ja nauroin niille mutta ilmeisesti mun huumorintaju alkaa pikkuhiljaa laskea näiden läppien osalta.
Mä en ymmärrä mikä siitä harrastuksesta ja tavoitteesta on tehnyt yhtäkkiä noloa. Sekö, että siitä on tullut buumi ja todella moni haluaa sitä? No sittempä kysyn, että mitä sitten? Miksi sitä ei saisi haluta. Se on kuitenkin tavoite jota varten tarvitsee tehtä töitä ihan hemmetin paljon ellei geenit ole luoneet täydellistä fysiikkaa ja kroppaa lajille. Eli jokainen tyttö/neito/daami, joka kisalavoja tavoittelee on halukas ja äärimmäisen motivoitunut pitämään itsestään huolta. Elämään terveellisesti ja treenaamaan lihaskuntoa (jos kisadiettiä ei lasketa mukaan). Tämä jos mikä on ainoastaa hyvä asia, eikä missään kohtaa noloa. Mitä enemmän jengi nusee sohvan nurkista ylös salille niin sitä parempi.
Blogi-kirjoitukset ovat iso osa kisaamista, miksi? Kisoja varten täytyy olla tiimi, jonka alla kisaat. Tiimi haluaa (vaatii) myös julkisuutta ja sitä varten heidän nimen alla kirjoitetaan blogia. Jos sponsorina on lisäravinnefirmoja/hierontoja/kauneushoitoa tms. niin näitä firmoja tulee mainostaa ja kehua. Se on osa sponssisopimusta. Eli niin tulee tehdä. Mutta jos ne pakarakuvat ja tarinat hauiskäännöstä ei innosta niin kukaan ei pakota näitä lukemaan, edes tätä mun jorinaa. Mä en vielä kisaa minkään tiimin alla, enkä omaa sponsseja, mulle tämä kirjoittaminen on yksi tapa purkaa ajatuksia. Se, että tätä joku lukee on toispuoleinen asia, tietenkin kovin positiivinen sellainen. Välillä se on itselle hupaisaa koska en koe, että mulla niin järkevää sanottavaa olisi. Kuhan kirjoitan pääni tyhkäksi. Itse luen monen kisaajan blogia. Saan niistä uusia ideoita ja haluan myös lukea kisakokemuksista. Millaista se kisaaminen on itse kullekin ollut, mitä he ovat siitä oppineet ja millainen se matka lavalle on käytännössä ollut.
Kun ihan oikeasta kisaamisesta puhutaan niin voisin uskoa, että tästä joukko buumista iso osa lopettaa tavoittelun siinä kohtaa kun tajuaa ettei sinne lavalle noin vain mennä. Pelkkä kaunis missihymy, sopusuhtainen ja hieman treenattu vartalo ei riitä. Kun tajuaa sen työn määrän mitä se vaatii ja kuinka paljon aikaa sille on annettava päivittäin. Treenejä tehdään paljon ja ruokailun suhteen elämä on kontrolloitua. Bilettäminen, raflaruokailut ja karkki/sipsi herkuttelut eivät kuulu siihen. Ihmisistä suurin osa on kuitenkin niin mukavuudenhaluisia, että tämä on monella liikaa. Myös kisadietti saa monet lopettamaan, koska eivät pysty siihen. En itsekään tiedä pystynkö vielä mutta aivan taatusti parhaani yritän. Se, että oikeasti pääsee kävelemään tuomariston eteen kisapäivänä on monen, monen vaativan tehtävän takana.
Jo vuosien ajan nuoremmilla ja vanhemmilla miehillä on ollut villitys esim. jalkapalloon tai jääkiekkoon. Edelleen todella moni nuori kundi haluaa pelata ja tulla uudeksi tähdeksi tämän harrastuksen parissa. Eikä siinä ole mitään noloa. Kukaan ei naurahda heille tai ivaa heitä sosiaalisessa mediassa. Ehkä siksi, ettei näihin lajeihin kuulu blogi-kirjoittaminen, eikä niitä tuoda julki samalla tavalla. Mutta ei se harratus olekaan samanlainen. Toinen vastaava oli Zumba, siitäkin tuli buumi ja kaikki leidit lähtivät keikuttamaan lanteitaan (myös minä). Ja edelleen zumba on ja pysyy ryhmäliikunnoissa vahvasti mukana. Hyvä niin, se on äärimmäisen hyvä liikuntamuoto. Mutta mitä jos fitness nyt onkin se uusi naisten edustama villitys mikä on tullut jäädäkseen? Toki uutena lajina fitness aiheuttaa nyt keskustelua ja liikuntaan liittyvät lehdet kirjoittavat siitä kyllästymiseen asti, mutta joku päivä se on yhtä tavallista kuin lätkä tai zumba. Ehkä. Se vanhanaikainen ajattelutapa, että vain miehet nostavat kovia rautoja salilla on jo aika unohtaa. Naiset ovat liittyneet heidän seuraan jo aikoja sitten, mutta nyt vain ison asteen näkyvämmin.
Itse aion sanoa kaikille kysyjille tavoittelevani lavoja ja olla siitä unelmasta ylpeä. 🙂
Aloha!
Olin eilen Tiina Kasvin ohjaamissa avoimista posetreeneissä. Ne olivat elämäni ensimmäiset ja ai, että siellä oli kivaa vaikken ketään tuntenut saatikka juuri kenenkään kanssa pahemmin mitään puhunut.
Treenit alkoivat klo 11.30 Myllypuron Forever kuntosalilla. Söin ennen treenejä aamupalaksi puuron sijaan vain makean omena-munakas omeletin, jotta masu ei pömpöttäisi liikoja. Jännitti etukäteen jo valmiiksi se, että olenko posetreenien ainoa untuvikko ja ainoa ”normikuntoinen” kisakireiden leidien keskellä. Ei siis ollut varaa vetää puuroa joka tuppaa heti näkymään kumpuna alavatsassa. 😀
Mukaan kassiin lähti lainakorkkarit, shortsit, biksujen alaosa ja urheiluliivit. Paikan päälle saapuessa oli helpotus huomata osallistujakastin olevan suhteellisen laaja. Sekaan mahtui 2 vkon päästä kisaavia, 0,5 – 1 vuoden päästä kisaavia ja poseerausten perusteella ainakin yksi täysin untuvikko mun lisäksi. Oli pitkiä, pätkiä, luikkuja ja ”tuhdimpia”. Itse lukeuduin pitkiin tuhteihin. Yhteensä meitä oli noin. noin 15 hlöä.
Tunnin verran keikisteltiin peilisalissa etu-sivu-ja takaposeerauksia sekä hivenen myös T-kävelyä. Yksilöohjausta ei kukaan saanut koska kyseessä oli avoimet ryhmäharkat. Tiina kyllä antoi tipsejä ja vinkkejä kaikille ja huomautteli itse kunkin vioista ja opasti miten parantaa asentoa. Nyt jopa tiedän mitä tuo T-kävely käytännössä tarkoittaa! 😀 Kyllä se oma olemus oli hyvin verrattavissa rautakankeen – ei taivu ei. Ranka liiku eikä kierry niin sulavasti kuin pitäisi, kävely korkokengissä on haasteellista 2m jälkeen ja ryhti on hippasen killissä. Tällä hetkellä tosin ryhtiin paljon vaikuttaa tuo 1kk takainen rintaleikkaus. Rintalihas on ollut hyvin kireenä ja täten vetänyt olkapäitä eteen. Edelleen kireyttä on mutta ei niin pahasti enää. Myös se, että en ole 1kk treenannut selkää ollenkaan vaikuttaa ryhtiin ihan julmetusti. Mun selkälihkaset ovat nukkumassa. Ei niitä saa kunnolla edes jännitettyä. Oli kuitenkin mukava huomata, että näin ensimmäikseksi kerraksi en ollut täysin hukassa. Pysyin hyvin muiden tahdissa eikä mun poseeraukset aivan sieltä järkyimmästä päästä olleet. Youtube-videoiden katselu ja kotona peilin edessä keikistely on ollut hyvää esitreeniä. Jos en olisi sitä tehnyt aiemmin niin olisin ollut aivan kuutamolla tuolla.
Mitä toi käsi haaroissa tekee!?! 😀
Harjoituksista sai hyvän käsityksen siitä mitä pitää korjata ja harjoitella. Tulevana kesänä on käveltävä korkkareilla niin maan pirusti, jotta se alkaa sujua luontevammin. Olen aina ollut lenkkarityttö ja tämän lättäjalan tunkeminen korkkareihin on ollut vain juhlissa pakon edessä. Nyt on uudelleen pakko laittaa korot jalkaan ja lähteä tallaamaan vaikka se kuinka tekisi kipeää. Tuon tunnin harjoittelun jälkeen päkiät olivat jo aivan tuusana mutta ei auta, pitää treenata niistä kestävämmät. Mun ranka ei myöskään kierry niin paljoa kuin olisi suotavaa. Lantio pitää ”taittaa” enemmän eteen, peppua nostaa samalla pystyyn, rinnan oltava eteenpäin, hartiaseudun tasainen sekä ryhdissä. Selkärangan alueen liikkuvuutta parannan keppikierroilla, rangan on kierryttävä nätin sulavasti, jotta poseerausasentoihin pääseminen ei ole niin kankeata ja tuskaista. Kolmas asia on ryhti, rintalihasta pitää venytellä ja paljon. Jos se on kireenä niin ryhti kusee ja pahasti. Ja kun asentoon on päästy pitää vielä muistaa hymyillä nätisti ja hengittää niin ettei vatsa pömpötä. Vatsan tulee olla littana eikä koholla. Niin ja käsien roikkua rentona sivuilla kämmenet sivuttain, ilman että peität niillä mitään oleellista kuten pakaroita. Ja toistaa tämä joka ikinen sekunti mitä on lavalla. On edustettava itseään päästä varpaisiin hyvässä asennossa koko ajan. Oltava hyvällä maulla hieman viettelevä, hymyiltävä kauniisti ja omattava sillä hetkellä maailman paras itsetunto. Oman esiintymisen aikana, muiden esiintymisen aikana takarivissä aina siihen askeleeseen asti kun on esiriipun takana piilossa. Ja mä luulin, että saliharjoittelussa pitää muistaa kerralla paljon asioita! 😀
Näissä avoimissa harkoissa aijon käydä jatkossakin, tätä ei vaan voi harjoitella liikaa. Tämän kaiken kun osaa hyvissä ajoin ennen kisoja niin mahikset paranee entisestään. Tuolla harjoituksissa toki vertasin itseäni ja fysiikkaani muihin ja huomasin ilokseni, että mun kapea vyötärö ja pitkä kaula on tulevaisuudessa eduksi. Ja se, etten pakkaa rasvaa helpolla yläkehoon, lähinnä vaan reisiin ja ahteriin. Vertailessa en nyt katsonut kireystasoa, se nyt tottakai on erilainen henkilöillä joilla kisat ovat 2 viikon päästä kuin taas puolen vuoden päästä. Saatikka mulla lähes 1,5v. päästä. Mikä mulla vaatii entisestään kovaa treeniä ovat kädet, olkapäät, jalat ja pakarat. En mä kuitenkaan se lihaksittomin tuolla ollut. Mä uskon itseeni, että mun kropalla kun sitä tästä vielä tuunataan vuoden päivät niin mahiksia kisalavoille todellakin on.
Ensi kerralla perse enemmän pystyyn, rinta enemmän eteen ja masupömppö piiloon!
Saatiin Fitnesstukun lahjapussukat harjoitusten päätteeksi.
Mitä Tiina Kasviin tulee niin hän säteili hyvää energiaa ja oli kovin positiivinen tapaus. Sellainen jonka näkisin paremin kuin hyvin sopivan mun valmentajakseni. Hän kertoi hyvin miksi poseerausten osaaminen on niin perkuleen tärkeätä menetyksen kannalta ja hän osasi hyvin ilmaista eleillä ja liikkeillä poseerausten vikoja ja niiden korjauksia. Koitin parhaani mukaan edustaa itseäni hyvin ja tuoda ilmi sen etten pelkää esiintymistä. Ensimmäisten joukossa aina siinä eturivissä keikkumassa. Kyselin hänestä yhdeltä tytöltä, ketä on 2 viikon päästä nousemassa lavalle ja hän kehui Tiinan maasta taivaisiin. Hän siis kisaa Tiinan tiimissä ja on ollut hänen valmennuksessaan. Ja se daami näytti upealle! Mä toivon niin paljon, että Tiina ottaa mut siipiensä alle ja auttaa mut tavoitteseen.
Aurinkoista sunnuntaita! 🙂
Viikko taas hurahtanut eteenpäin ja tämä viikko on vedetty täysin ilman lääkitystä. Vielä ei olla päästy siihen tilaan, että tuntuisi normaalilta, eli ei miltään rinnan luona mutta kokoajan parempaan päin. Käsien liikeradat suurenevat päivä päivältä – jesh, kohta pääsen jo pystypunnertaa!
Pieni flunssa koittaa ottaa musta mittaa mutta menen painimaan sen kanssa salille. Se on joko flunssa tai treeni, sali selvittää hyvin tämän kaksintaistelun. Joko tullaan kunnolla kipeiksi tai sitten ei ollenkaan. Tällä hetkellä kun treenit ovat niin pumppailu painotteisia niin ei ne verota paljoa.
No mutta asiaan, pieni muutos on tullut viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmiin koskien kisavalmennusta. Päätin kuitenkin ottaa vielä yhteyttä (erään keskustelun jälkeen) Tiina Kasviin. Hyvin menestyneeseen kehonrakentaja naiseen, (Mari Kasvin siskoon). Hän on perustanut oman TNT Teamin ja tiedustelin hänen hintoja sekä kisavalmennuksen sisältöä. Vastaus oli musiikkia mun korville ja olen kuullut tästä daamista pelkkiä kehuja. Mä haluan sittenkin hänet mun valmentajaksi.
Tiina Kasvi
Hänen teamiin pääsy kuitenkin selvinee vasta toukokuussa, sitä nyt odotellaan kuin kuuta nousevaa. Silloin selviää uusien tulokkaiden tarve. Hän ottaa vain tietyn määrän tyttöjä tiimiin, jotta voi valmentajana antaa kaikille 100% ammattitadostaan ja focuksestaan. Tätä asiaa arvostan suuresti, mitä pienempi ryhmä valmennettavia niin sitä todennäköisemmin parempi on itse kunkin kehitys ja edistyminen. Tiina kutsui mut hänen ohjaamiin avoimiin poseeraustreeneihin ensi viikon lauantaina ja tietenkin suostuin. Pitää mennä puhumaan hänet ympäri siitä, että mut kannattaa ottaa tiimiin mukaan. Hiemanko jännää mennä sinne rautakankena tepastelemaan muiden eteen! Toivottavasti paikalla on muitakin poseerauksen ja vielä koko kisaamisen ”amatöörejä”. Muuten saattaa pieni tuskahiki puskea päälle kisakireiden leidien joukossa tällä rungolla ja kankealla olemuksella. Varsinkin kun treenit ovat olleet kohta kuukauden vajaita.
On mahtia saada tälle kisaprokkikselle jotain konkreettista tapahtumaa ja tekemistä. Tähän mennessä tavoite kisoista on ollut vain kuvia kisaajista, oma suunnittelemaa treeniä, kisailijoiden blogien lukemista ja läjäpäin youtube videoita. Nyt pääsen tekemään jotain konkreettista sen eteen, että siellä lavalla tulevaisuudessa osaa näyttää ne parhaimmat puolensa. Näihin avoimiin poseharkkoihin aijon jatkossakin mennä- mainiota viikonloppu tekemistä. Vaikka vielä ei valmentajaa eikä tiimiä olekaan niin voin aloittaa harjoittelemaan jotain todella olennaista jo nyt. Kirjottelen sitten viikon päästä kuinka siellä meni.
Tästä kutsusta tietenkin puski päälle paniikki; mitä mä puen sinne päälle ja mistä mä saan hyvät korkkarit jolla kävellä?!? Samantien lähti viestiketju kollegoille, löytyykö hyviä korkkareita…itse omistan vain äärimmäisen huonoja kiilakorkoja varrella ja yhdet siistit (liian isot) korkkarit joilla en osaa kävellä metriä enempää hyvin. Täytyy tiirailla jos bongais kaupasta halvalla jotkut passelit kengät. Ensin ajattelin mennä sinne tepastelemaan ihan bikineissä mutta eilen illalla eksyin nettishoppailun maailmaan ja sieltä lähti tilaukseen treenihipsterit…ja uusi treenitoppi (hupulla!).
Menen näissä ja biksujen yläosassa ketkuttamaan harkkoihin lannetta. Kun nyt vaatteisiin päästiin niin tarjoushaukka oli myös eilen liikenteessä. Metrolehdestä nähdyn mainoksen uhrina suuntasin Stadiumin synttäri riehaan ja sieltä irtosi mukaan kahdet treenipöksyt 10e/kpl (ovh. 34e). Tämä pihistelijä oli onnensa kukkuloilla moisesta tarjouksesta! 😀
Takaisin aiheeseen…mikäli Tiina ei ymmärrä hyvän päälle ja jättää mut tiimin ulkopuolelle niin sitten haen FitFarmin valmennukseen mukaan. Kalenterissa päivä on ylhäällä ettei pääse unohtumaan. Viestiä lähtee heti vappupäivän jälkeen 2.5 menemään. Miten niin yli-innokas? 😀
Nyt tämä ryhtyy aamiaisen tekoon ja suuntaa jumpalle. Hyvää viikonloppua!
Hellureii!
Sen verran hyvin on toipuminen edistynyt että vastoin suosituksia on salilla jo muutaman kerran käyty ähisemässä. Yläkehon treenit ovat edelleen (varmaan kuukauden päivät pannassa) joten jalat saa nyt kyytiä senkin edestä.
Kyllähän noilla laitteilla mukavasti saa reidet myös juntturaan vaikka normaalisti suosin vapaita painoja enemmän. Eilinen salipäivä meni kutakuinkin näin:
10min. reipasta ylämäkikävelyä juoksumatolla lämmittelyksi
(putkirullaus on pannassa koska ei voi varata painoa käsille)
reiden koukistaja istuen x 80 toistoa
reiden ojentaja istuen x 70 toistoa
(molemmissa sama paino, niin monta sarjaa kuin toistomäärään tarvitaan ja hapoille asti, ei tukea käsillä)
vaaka-hack, kapea haara 5 x 15
reiden loitunnus x 80
”mini”askelkyykky kehon painolla 3 x 20 askelta
staattinen kyykky seinää vasten x 2
Eilinen päivän painottui etureisille. Edellisenä päivänä takareisille muuten sama mutta ojennus jäi pois, tilalla reiden lähennys, vaaka-hack leveellä – paino kantapäillä ja askellusta boxille oman kehon painolla askelkyykyn sijaan.
Kyllähän nuo molemmat päivät ihan mukavasti tuntuu koivissa. Reisissä nyt ihan erilainen arkuus mitä esim. kyykätessä ja prässissä yleensä tulee. Täysillä en uskalla vetää, jotta parantuminen leikkauksesta ei ainakaan hidastu, mutta hiki lensi ja polte oli kova. Enemmänkin olisi kyennyt tekemään mutta fiksumpi ottaa nyt maltillisesti kun kuntoilua ei saisi edes vielä tehdä. Pääasia, että pystyy jotain lihaskuntoa tekemään. Pienemmillä painolla kun tekee volyymina juuri sitä kohdelihasta ajatuksella eikä vaan suorita painoa niin hyvin kolisee ja hapottaa.
Tällä kaavalla sitä edetään ainakin vielä ensi viikko. About 4 kertaa salia viikossa, siinä saa jalat paljon ärsykettä kun muuta ei voi tehdä. Ensi viikon jälkeen toivottavasti pystyy ottamaan prässin ja hip trustin mukaan. Niissä yläkeho on kuitekin vain staattisessa pidossa eikä liikkeet pomputa. Pelkään, että mun perse lyssähtää taas masennukseen jos sitä ei nopeati pääse taas hapottamaan kyykyillä ja hip trustilla. 😀 Vatsoja toivon myös viikon päästä kykeneväni tekemään, nyt ei vielä uskalla. Pelottaa, että rutistuksen jälkeen tuleva venytys repii leikkaushaavoja. Muutaman koitin ja tuntui hieman jännälle niin lopetin siihen.
Mikä hip trust? http://www.youtube.com/watch?v=A8nFGuY77CE .
Muuten on nyt selvitty öitä lukuunottamatta ilman kipulääkkeitä. Ilman lääkkeiden jatkuvaa hermoston taltuttamista on tullut selkä-ja hartiavaivat esiin. Eilen oli aivan järkyttävät niska-hartiaseudun kivut päällä ja jouduin siihen loppujen lopuksi ottamaan buranaa. Antti hieroi hartioihin ja niskaan tiikeri balsamia niin se hitusen jelppasi. Kyllä taas huomaa miten se säännöllinen kumppari/keppi-jumppa, facepullit, selkätreeni ja selän mobilisointi vaan toimii näiden kipujen ehkäisevänä tekijänä. Suosittelen jokaiselle.
Mulla on ihan hillitön into aloittaa se kisavalmennus. Eilen kattelin youtubista bikinin poseerausvideoita ja koitin matkia parhaani mukaan niitä peilin edessä. Vielä pitää kuitenkin malttaa mieli, kyllä se syksy kohta tulee ja sitten pääsee tositoimiin. Harjoitella ei tietenkään voi liikaa mutta kuhan tästä nyt pääsee taas kunnolla ensin treenin makuun.
Tässä yksi video jota koitin matkia: http://www.youtube.com/watch?v=KAlTfkNHE7g. Kovin on jäykkää se oma tekeminen mutta siitä se muovaantuu sitten kun pääsee ammattilaisen ohjeistuksella harjoittelemaan. 🙂
Heissan!
Reilu viikko leikkauksesta ja kaikki on mallillaan. Joka päivä vähemmän ja vähemmän kipuja sekä tukalaa oloa. Leikkauksen jälkeiset pari päivää olivat ehdottomasti ne pahimmat. Silloin ei oikein missään asennossa ollut hyvä olla. Tukalinta on enää aamuisin ylösnousemisen jälkeen kun on viettänyt tunteja selällään ja nousee ylös niin kotvasen verran tuntuu kovaa painetta rinnassa. Muuten päivät menevät jo lähes ilman kipulääkkeitä. Yöksi vielä tehokkaampaa nappia naamaan, että yöunet onnistuvat. Tämä jatkuva mitään tekemättömyys, makaaminen ja istuminen on laittanut mun selän aivan jumiin. Alaselkä kipuilee melkeimpä rintaa enemmän. Saanut tämän toipilaana olemisen ohella hyvän käsityksen siitä miten liikkumattomuus vaikuttaa selkä-niska-hartia ongelmiin. Tietenkin yksi syy siihen on myös se, että olen yli viikon nukkunut vain selälläni kun kyljelleen ei pysty. Kehonhuolto on tullut entistä tärkeämpään rooliin. Alaselkä vinoilee siksi, että jouten olosta ovat pakarat jumissa. Niitä on iltaisin availtu lacrosse pallolla ja selkää hierontarullalla niin on saanut heti helpotusta selän ongelmiin.
Lacrosse palloista tehty ”pähkinä” on oiva apu alaselän hierontaan ja yksittäinen pallo pakaran moukaroimiseen. Nämä vermeet olisi hyvä löytyä jokaisen kotoa, oli sitten liikkuja tai ei.
Perjantaina oli ensimmäin jälkitarkastus. Kirurgi Jyränki sanoi kaiken olevan mallillaan ja, että noin 2kk päästä turvotus 99% laskenut jolloin lopputuloksen jo kutakuinkin pystyy näkemään. Täysi parantuminen vie sen 4-6kk aikaa henkilöstä riippuen. Leikkauksen jälkeisenä päivänä kun otin siteen rintojen päältä pois niin jopa hieman pelästyin neitien kokoa, ne olivat kunnon tykit. Jyränki oli varoittanut, että turvotus on ihan jäätävä eikä rintoja saa katsoa sillä silmällä, että tämmöisetkö niistä tuli. Nyt reilu viikko myöhemmin turvotus on lähtenyt hyvin laskuun ja joka päivä neidit näyttävät vaan paremmalle ja paremmalle. Ovat hyvin sopusuhtaiset ja luonnolliset, kyllä tykkään. Näette sitten joskus kondiskuvista miltä ne näyttää bikineissä. 🙂
Tänään pakko lähteä hieman liikkeelle, jotta nämä selkäongelmat saa pois. Kohtapuoleen salille kävelemään reippaasti juoksumatolle ylämäkikävelyä ja testaamaan pientä treeniä jaloille. Koska yläkeho on poissa käytöstä niin treeni vedetään täysin laitteissa: reiden koukistus ja ojennus, reiden loitunnus ja lähennys. Myöhemmin mukaan myös vaakaprässi (vai onko se vaakahack?) ja selänojennus mutta ei vielä, koska ylös alas-liike ei tunnu hyvältä. Aloitan treenitestin tekemällä jokaisella laitteella 50 toistoa, jos ei tunnu pahalle niin seuraavalla kertaa 60-70 toistoa > aina 100 toistoon asti per laite. Siinä saa jo jalkojen lihakset hyvän pumpin päälle. Pienellä painolla niin monta sarjaa kun vaaditaan että toistomäärä on täynnä, eli volyymipainotteista treeniä. Vielä ei ole hinkua nostelemaan kunnon rautoja tai tekemään kunnon hikitreenejä kun tunnen etten vielä pysty sellaiseen. Jotakin on silti pakko päästä tekemään, jotta nämä jumiongelmat saa pois. Jouten olo päättyy tähän päivään. Ensi viikolla onneksi pääsee myös töissä liikkumaan asiakkaiden kanssa niin varmasti helpottaa selkäkipuja.
Antin kanssa lyötiin kättä päälle pienestä välidietistä. Viime vuoden loppukuukausien ja loman aikana on syöty sen verran näyttävästi että pieni kesää edeltävä kiristely on paikallaan. Dietti kestää 39 päivää, eikä yhtään enempää. Ehtoja diettiin on, että voimatasot eivät laske, treenit jaksaa vetää kunnolla ja, että rasvaa palaa ainakin 2kg edestä sen jälkeen kun alussa ylimääräiset nesteet ovat poistuneet kehosta. Eli ensimmäisen viikon pudotusta ei vielä lasketa koska se on suurimmaksi osaksi vain nestettä. Nämä ehdot kun täyttyy niin dietti luokitellaan onnistuneeksi. Ehtojen takia päiväkalorit eivät tipu kovin alhaisiksi mutta tämän hetken määristä kuitenkin alemmas ja herkut tietenkin jäävät pois. Dietin aikana treenaan uusimman ohjelmani mukaan, koska kerkesin vasta kuukauden sitä toteuttamaan kunnes leikkaus tuli väliin. Tarkoittaa 5 kertaa salia viikossa, toivottavasti tuolloin on jo siinä kunnossa että voi treenata täysillä. Lisään tarpeen mukaan 1-2 HIIT harjoitusta viikkoon dietin edetessä jos paino ei laske halutusti.
Dietti alkaa sunnuntaina 13.4, samana päivänä kun Fitness Classic-kisat järjestetään kulttuuritalolla (ollaan menossa katsomaan bikinipeppuja sinne!). Dietti loppuu 22.5, juuri passelisti ennen kesäkuuta. Tämä on myös sopiva ajankohta nappaa musta hyvät kuvat sen hetken kondiksesta ja lähetän ne kirjeen kanssa FitFarmille kisavalmennuksen toivossa. Näkevät hekin sitten paremmin minkälainen fysiikka ja lihasmäärä mulla sillä hetkellä on. Dietin ideana on siis ottaa tästä ylimääräisestä kertymästä hieman pois, jotta voi taas paremmalla mielin alkaa kerryttämään sitä pikkuhiljaa lisää. Kisavalmennuksen alkasessa syksymmällä FitFarm varmasti pistämään mut syömään enemmän, jotta saadaan lihasta kasvatettua (sitä kun ei ole tarpeeksi vieläkään). Näin mä ainakin uskon, sillä dietille vieminen kisavalmennuksen alussa olisi vain todella hölmöä toimintaa. Mieluummin alan syömään enemmän hieman alhaisempaan rasvamäärään kuin tämän hetkisen kondiksen päälle, ei tule niin nopeasti pullukka-manaatti-olo vastaan. 😀
Tähän asti ollaan Antin kanssa yhdessä tuumittu mun treenejä ja diettejä. Nyt viime aikoina olen suunnitellut täysin itse omat treenini ja syömiseni. Se on välillä tosi puuduttavaa määrätä itsensä treenaamaan oman suunnitelman mukaan ja käskyttää itseään syömään juuri niinkuin itse on määritellyt. Tämän vuoksi odotan jo innolla kisavalmennuksen alkamista. On jotenkin vapauttaa ajatella, että joku toinen miettii asiat mun puolesta valmiiksi. Voin heittää omat aivot narikkaan ja elää niinkuin paperi sanoo. Ei tarvtse itse miettiä onnistuuko tämä vaan luotan siihen, että ohjeet ovat tehty mulle sellaisiksi, että ne toimivat varmasti. Ja jos ei toimi niin joku toinen saa pähkäillä mitä asioita muutetaan. 🙂
Tuumasta toimeen ja toteuttamaan tätä plääniä, eli aamupala nassuun ja salille. Kivaa sunnuntaita!
Mun toinen koti, GB Gym. <3
Aika testata ensimmäistä kertaa ikinä kuvan etualan laitteet; reiden lähennys ja loitunnus. Enää puuttuu se meikkikerros ja juorulehti. 😀
Operaatio on ohitse ja toipuminen kotona alkanut. Torstaina tuli vedettyä ruoka-orgiat illalla töiden jälkeen kun ruoan mussutus oli kiellettyä puolen yön jälkeen aina perjantai päivään ja leikkaukseen asti. Tehtiin jauheliha-aurajuusto-ananas pizzaa (omalla kaurapohjalla tietenkin) ja vedin jätti kaurapuuron vielä perään, jotta jaksaa pystyssä seuraavan päivän. Eilisen aamun ja aamupäivän aikana join ainostaan puoli lasia mehua ennen leikkaukseen menoa. Klinikalle aika oli varattu perjantaina klo 12.45 ja leikkaus alkoi klo 13.30. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja saapuessani ystävällinen hoitaja otti minut vastaan. Sain kaksi panacodia heti alkuun ja vaatteet vaihdettiin tyylikkääseen leikkausviittaan. Käytiin vielä kertaalleen kirurgin Janne Jyrängin kanssa läpi suunnitelma siitä mitkä implantit rintoihin laitetaan, edelleen oltiin yhteisymmärryksessä siitä mitä tullaan tekemään. Tämän jälkeen alkoi tussilla rintaan piirrustus, tuloksena kunnon abstrakti taideteos leikkausta varten. Viivoja pystyssä ja poikittain, ympyrää ja muita geometrisia kuvioita. Tämän jälkeen hoitaja haki mut leikkaushuoneeseen.
Kävin makaamaan sängylle ja kädet levitettiin T-asentoon. Toiseen käteen tippa ja toiseen verenpainemittari. Anestesialääkäri kertoi mitä lääkettä muhun alkaa virtaamaan ja miltä se mahdollisesti tuntuu. Muistan tästä enää sen, että tippakättä alkoi kylmäämään ja tokaisin hänelle, että: ”kohta siis lähtee taju” ja hän huvittuneena vastasi siihen myönteisesti. Suljin silmäni, mietin mielessäni että se on menoa nyt, vedin ison henkäyksen ja sitten taju olikin poissa. Havahdun hereille tuntia myöhemmin hoitajan kosketukseen, heti alan tuntea painetta rinnassa. Siinä kohtaa muistin, että missä sitä oikein oltiin – ei omassa sängyssä vaan leikkauspöydällä. Koitan avata silmiä mutta luomet painavat tonnin. Saan jotenkin ulostettua suustani kysymyksen, että: ”menikö kaikki hyvin?” johon hoitaja vastaa myöntävästi. Tämän jälkeen takaisin nukkumaan ja minut siirretään heräämöön.
Heräämössä aika meni nopeasti kun vähän väliä torkahteli. Hoitajat aika ajoin kysyivät kivuista ja olihan niitä, kova paineen tunne rinnassa kokoajan ja edelleen. Kuvainnollisesti kuin jyrä olisi ajanut ylitse ja sen jälkeen kaksi läskiä miestä istuu mun rinnan päällä. Sain stydiä kipulääkettä suoraan suoneen, myöhemmin buranaa ja panacodia. Ennen kotiin lähtöä oli hoitajan valvonnan alla käytävä veskissä, nouseminen pystyyn tuotti heti enemmän painetta rintaan ja kipukin sen mukana tuntui kovemmin. Mulle laitettiin tukiliivit ylle ja sain vihdoin jopa syödä – yhden banaanin. Kello oli tässä kohtaa 18.30 ja olin tosiaan syönyt edellisen kerran tortaina illalla. Ikinä ollut 18h syömättä, tosin ei mulla ihan hirmuista nälkää edes ollut. Sen verran paljon muita tunteita kehossa ettei nälkä ollut niiden top 5 tuntemuksen joukossa. Heräämössä olin 4h leikkauksen jälkeen ja sitten Antti haki kotiin. Helsinki Clinicistä jäi mulle todella hyvä mieli. Henkilökunta oli lämminsydämistä ja ystävällistä – niinkuin olin lukenutkin. Jos sattui niin kipulääkettä sai aina pyydettäessä. Musta pidettiin tosi hyvää huolta. Paikkana rauhallinen, tyylikäs ja mukava. Ensimmäiseksi leikkaukseksi tämä oli äärimmäinen positiivinen kokemus. Sain tietenkin leikkauksesta vielä kirjallisen leikkauskertomuksen josta pystyi lukea mitä mulle tarkalleen tehtiin sillä aikaa kun olin höyhensaarilla. Sain myös rintaimplantin valmistajan kirjan jossa mukana mulle laitettujen implanttien sarjanumerot ja takuulaput.
Haettiin reseptillä saadut lääkkeet, paljon buranaa ja panacodia ja 5 päivän antibioottikuuri. Kotona heti proteiini-kaurapuuro naamariin, animaatio leffa pyörimään ja sellainen 350g karkkia naamaan. 😀 (kipeenä saa herkutella!)
Ensimmäinen yö meni ihan ok, heräilin paljon mutta samassa tahdissa myös torkahtelin nukkumaan. Lääkkeet auttoivat sen verran, ettei paine rinnassa ollut sietämätön. Korotettiin sänkyä hieman yläkehon kohdalta, jotta asento olisi hieman ”istuvampi”.
En ole vielä nähnyt uusia rintojani kun ne ovat peitetty siteellä mutta tänään side otetaan pois. Kirurgi sanoi, ettei pidä pelästyä sitä miltä ne saattavat näyttää, ne ovat hyvin turvonneet ja paisuneet. Ja siltä ne tuntuukin. Uskon, että ne ovat kauniit kunhan suurin turvotus laskee. Tämän hetkinen kipu on kova mutta ei sietämätön. Ja olihan tämä odotettavissa, ei millään lääkkeillä saa kipua kokonaan pois. Onhan se rintalihas leikattu auki ja ihon pitää venyä rinnan päälle sopivaksi. Olen kuitenkin varautunut vielä paljon pahempaan kipuun eikä sitä vielä ole. Tänään ja huomenna todennäköisesti on ne pahimmat kivut edessä, mikäli niitä tulee.
Yllätyksenä tuli se miten avuton nyt olen. En tajunnut etten voi käsiäni juurikaan nostella leikkauksen jälkeen. Kaikki perus pöytäkorkeuden yläpuolella on multa pois. Kyynärpäät pysyy kehon lähellä eikä niitä edes voi / saa nostella ylös.
Kun tarvitsee ylähyllyltä jotain – Antti tulee sen antamaan, hiusten harjaus – Antti harjaa, poninhännän teko – Antti laittaa, pään kutitus – Antti rapsuttaa, prodesheikin ravistelu – Antti sheikkaa… 😀
Onneksi hän sai talviloman töistä tälle viikolle, en selviäisi ilman häntä, mun rakas <3
Siitä on nyt aikalailla tasan vuosi kun asiasta kirjoitin ja nyt on tullut aika tehdä asialle jotain. Kehonmuokkaus ja kuntosaliharjoittelu on ihanaa ja tykkään siitä hurjasti, mutta se on myös vienyt minusta osan pois jota ikävoin suuresti. Nyt puhun siis tytöistäni, eli rinnoista. Tuolloin vuosi sitten en vielä osannut sanoa milloin tämä tapahtuu mutta tiesin, että se tulee tapahtumaan joskus. Olen edelleen täysin samaa mieltä. Peilikuva ei yläkehon kohdilta miellytä, osa minua on poissa.
Nyt aika on koittanut, siitä tulee totta, saan tyttöni takaisin. Se olkoon 29-vuotis lahja itselleni (kallein lahjani koskaan!), ikää pärähtää lisää mittariin sopivasti tuossa maaliskuun 7. päivä.
Ennen tämän postauksen lukemista suosittelen tässä kohtaa lukemaan tuon vuoden takaisen mietteeni aiheesta: http://jennii.blogaaja.fi/tytot/. Sieltä saa vastauksen siihen monen mieleen heti juolahtavaan kysymykseen, että miksi?
Happy face, happy me!
Asian eteenpäin viemistä buustasi viime vuoden loppupuolella olleet Kauneus ja terveys – messut. Messuilla oli kolmen eri plastiikkakirurgian pistettä joissa kävin tunnustelemassa implantteja ja kysymässä niiden laittamisesta. Tietenkin siellä oli myös näitä messutarjouksia joilla rinnat sai normaalia hieman edullisemmin. Messupäivän jälkeen kun menin kotiin alkoi google laulamaan ja hankin tietoa näistä paikoista ja myös kokemuskertomuksia. Kertomukset eri foorumeilla näistä paikoista, heidän kirurgeistaan ja toimenpiteistään olivat saaneet yhtä paljon positiivista kuin negatiivista palautetta. Päätin jättää messutarjoukset siihen paikkaan, haluan kirurgin ja paikan olevan sellainen josta ei ole yhtään negatiivista sanottavaa kellään, ainakan julkisesti ilmaistuna. Tämän kirurgin löysin kaverini kautta, hän oli käynyt kyseisellä klinikalla rintaleikkauksessa ja ollut todella tyytyväinen tulokseen. Lisäksi googlasin ko. paikkaa sekä leikkaavaa kirurgia eikä yhtäkään negatiivista kommenttia löytynyt, sen sijaan kaikki kehuivat lääkärin maasta taivaaseen.
Klinikka on Helsinki Clinic (http://www.helsinkiclinic.fi/) ja se on yhden miehen pulju Katajanokalla. Kirurgi Janne Jyränki omistaa klinikan ja toimii tietenkin itse leikkaavana kirurgina. Sempä takia varmasti hoitaakin asiansa todella hyvin koska virheisiin eikä negatiivisiin palautteisii ole hänellä varaa. Ja nyt tarkoitan koko projektia, ihan ensimmäisestä konsultaatiosta leikkauksen jälkeiseen hoitoon sekä jälkitarkastuksiin asti. Myös se oli tärkeää miten hän ottaa asiakkaat huomioon, etteivät he ole vain yksi makkara lisää liukuhihnalla vaan, että jokainen on yksilö jota kuunnellaan ja hoidetaan hyvin. Näistä asioista häntä kehuttiin eri keskustelufoorumeilla ja kaverini henkilökohtainen kokemus sai minut päätymään häneen.
Otin Jyränkiin yhteyttä sähköpostilla ja hän soitti minulle heti seuraavana päivänä. Sovittiin aika konsultaatioon ja kävin siellä viime lokakuun lopussa. Antti oli tietenkin mukana ja hän tietää että tämä on mulle tärkeä asia. Jyränki erittäin ”kansankielellä” eli ymmärrettävästi kertoi rintojen suurennuksen koko toimenpiteestä ja vastasi erittäin selvästi kysymyksiini mitä olin laatinut paperille, jotta muistan ne kaikki kysyä. Kuten lasten saanti ja imetys, treenaaminen, kapseloituminen, takuu, implantin sijoittaminen: lihaksen alle/päälle ja muita perin yleisiä kysymyksiä. Hän myös näytti monia kuvia leikkaamistaan rinnoista. Kuvista hän etsi näytille saman kaltaisia vartaloita kun mitä mulla on ja miltä implatit heillä näyttävät. Asia joka kohdallani on huomioitava on se, että olen yläkehosta aika vähissä rasvoissa, eikä sinne rasvaa juurikaan kerry. Jyränki esitteli eri mallisia implantteja ja kertoi niiden plussat ja miinukset. Pallonmuotoisista jäisi todennäköisesti mulla yläreuna pullottamaan ihon läpi koska sitä rasvaa ei juurikaan rinnoissa taikka rinnan alueella ole, ne eivät siis ole se luonnollisin vaihtoehto. Anatomisia eli pisaranmallisia oli myös eri kokokoisia ja muotoisia. Se laskeutuu luonnollisemmin ja muotonsa tähden ei tule esille yläreunasta niin hyvin kuin pallonmuotoinen.
Sitten aloimme sovittelemaan implantteja, niitä oli iso pino pöydän päällä ja siitä mallaamaan itselle, siihen oman rinnan päälle. No tietenkin ne jättilollot sai jäädä siihen pöydälle, mä haluan luonnolliset neidit itselleni. Jyränki otti mittani koko rinnan alueelta; rinnasta, rintakehästä, rintarangasta ja näiden kaikkien mittailujen ja implanttien sovittelun jälkeen päädyttiin yhteisymmärryksessä anatomiseen eli pisaranmalliseen implanttiin. Mulle laitetaan Natrellen MF 335g silikoni implantit, osittain lihaksen alle. Jyränki sanoi sen olevan esteettisesti parhain ja turvallisin menetelmä. Ja sitä miestä kyllä uskon. 😀
Mulle tulee kutakuinkin C-kuppi. Entiset tytöt olivat sen muhkea B, mutta nyt kun ehostetaan niin ehostetaan sitten niin, että itsekin sen huomaa ja, että itse on siihen tyytyväinen vielä 10 vuoden jälkeekin. Ettei vaan tule se fiilis leikkauksen jälkeen, että ehkä olisi voinut olla vielä hitusen isommat. Tämän isompia en halua eikä tätä isompia Jyränki suostu edes laittamaan. Hän omaa todella hyvän esteettisen silmän ja sanoikin, että tätä kokoa hän itse suosittelee. Ne eivät tule näyttämään liian isoilta koska en kuitenkaan ole ihan pieni kokoinen itsekään. Konsultaation lopuksi sovittiin myös leikkauspäivä, koska olin täysin varma keskusteluiden ja implanttien sovittelun jälkeen, että todellakin haluan ne.
Jyränki passitti minut tarkituttamaan rintani leukkausta varten rintojen ultraäänitutkimukseen. Piti tietenkin varmistaa että kaikki on kunnossa ihon alla, ettei ikäviä ylläreitä tule vastaan. Eikä niitä tullutkaan, kaikki oli kunnossa. Tämä oli tietenkin hyvä uutinen joka toi mukanaan myös mielenrauhan kun tuota rintasyöpää löytyy lähisuvusta.
Vielä ennen toissapäivää ei jännittänyt yhtään mutta kun sähköpostiin tupsahti tytöistä lasku ja ohjeet leikkauspäivälle sekä jälkihoitoon alkoi sydän pumpata asteen kovemmin. Ne tulee ihan kohta! Tarkemmin sanottuna tämän kuun viimeinen päivä käyn pötköttämään leikkauspöydälle.
Hieman haikea olo sen suhteen, että eilen oli viimeinen penkkauspäivä. Tämän jälkeen ei tangon alle käydä maaten piiiitkään aikaa, eikä välttämättä enää koskaan. En voi juurikaan kehittää rintalihastani suuremmaksi koska se painaisia täten silikonin puristuksiin ja mahdollisesti huonoon asentoon sen ollessa osittain lihaksen alla. Eipä sillä, että mun geeneillä lihakset jättimäiseksi kasvaisikaan, yritetty on jo tovi. 😀 Onneksi tuo eilinen pekkipäivä meni hyvin, nostin sen mitä lähdinkin punnertamaan ylös. Tästä jäi tosi hyvä mieli ja siihen kelpaa jättää penkkipunnertaminen. Saattaa olla niin että jatkossa teen vain pientä pumppaavaa treeniä rinnalle käsipainoilla, pecdekillä tms. Ensi viikolla rintatreeni jää pois koska en todellakaan halua sen lihaksen olevan kireenä sekä jumissa kun leikkauspäivä on. Sen sijaan pitää mobilisoida ja aukoa se mahdollisimman löysäksi ko. päivää varten.
Olen varautunut siihen, että kivut tulee olemaan ihan helvetistä. Kuitenkin mun iso rintalihas revitään auki, se varmasti sattuu 200x enemmän kun treenillä kipeäksi saatu rintalihas. Onneksi leukkauksesta saa mukaan kasan reseptejä kipulääkkeisiin. Eiköhän tramalin jeesi sen verran, että pystyy olemaan. Ja mikäli kipuja ei olisi paljoa niin se on vain positiivinen asia, mutta varaudun pahimpaan niin ei tule yllätyksenä.
Selventävä kuva implantin sijoituksesta.
Saa nähdä miten selviän pari viikkoa ilman kunnon treeniä. Viikkoon en tee mitään, edes töitä. Viikon jälkeen reippailua kevyesti juoksumatolla ja paluu töiden pariin. Parin viikon jälkeen sitten istun hölmön näköisenä heiluttelemaan jalkoja reiden loitontaja / lähentäjä laitteisiin. Pitää varmaan laittaa kasa meikkiä naamaan ja ottaa vielä Cosmopolitan lehti käteen, että varmasti tekee ne liikkeet oikein. 😀 Kyykyt, mavet ja muut isot liikkeet ja kaikki yläkehon liikkeet on pannassa ainakin kuukauden päivät. Liikkeitä joissa yläkehoa ei tarvitse ja se voi olla ns. ”vapaasti” on sitten sitä enemmän listalla.
Pakko hillitä se treenivimma, joka juuri buustattiin Michelle Lewin toimesta kattoon asti. Ei pidä ottaa sitä riskiä, että rintakudos repeytyy tai implantti irtoaa ja valahtaa paikaltaan. Voimatasot varmasti laskevat jonkun verran mutta sitten onkin taas monta syytä alkaa kunnolla treenaamaan kun siihen lupa tulee. 🙂 Josko sitä samalla aloittaisi kisavalmennuksen.
Tämän tuunauksen myötä pitää tietenkin uusia koko alusvaate arsenaali. Vanhat megatopatut rintaliivit menevät roskiin ja samoin treeniliivit lähtevät vaihtoon. Hyvä vinkki synttärilahjaa miettiville. 😉
Sellasta asiaa tällä erää, jännittää!!!
Waude, niin kauniit ja luonnolliset. 😀
