Tässä ollaan lopetettu ensimmäinen loman treeni Lamai Beachin World’s Gymillä, pitihän se jättisuuren painon kanssa päästä kuvaan.
Pientä kyykkäilyä. Lämpimän ilmaston takia puhti loppui kyllä nopeaan, 50kg painoilla sain reidet samantien lukkoon ja niin ei ole koskaan ennen käynyt. Kävelin pingviinin omaisesti seuraavat 3 päivää. Opin siitä, että vaikka lämpötila on katossa ja hiki valuu jo pelkän urheilemisen ajattelusta pitää silti hoitaa alkulämmittely kunnolla. Kroppa on lämmin koko ajan etelässä mutta 5minuuttia crossaria ennen tankoa tekee tehtävänsä niin suomessa kuin tropiikissa.
Antin kanssa treenaaminen oli kyllä kivaa, heti se tuli katsomaan miten teen liikkeet ja kommentoi asennosta, oli se sitten pientä hiomista vailla tai hyvin vedetty. Nyt kun muutto on takana niin alkaa se yhdessä treenaaminen uudella salilla. Se on hyvä, että on joku puuttumassa omaan toimintaan samanlailla kun mun tekisi mieli puuttua niiden touhuihin jotka tekevät liikkeet väärin.
Kaikki loman salit olivat kutakuinkin samankaltaisia, ainostaan yhdessä oli ilmastoiti cardiohuone erikseen. Oli hivenen mukavampi hölkkää crossarin päällä kun ei paistunut ihan saman tien. Salin puolelle kun lähti oli hikipyyhe aina treenin päätteeksi läpimärkä. Yksi treenikerta + sheikki treenin jälkeen maksoi noin 6euroa salista riippumatta. Ei ökyhalpaa mutta ei liian kallistakaan.
Asiasta toiseen, perjtaina alkaa dietti. Tänään suunnitellaan ruoka ja treeni tuolle ajalle, mistä kalori- ja treenimäärästä lähdetään, paljon pudotetaan kaloreita ja lisätään liikuntaa kun tyssää jne…
Minussa taitaa asua joku pieni sekopää koska odotan diettiä. Tässä on nyt viimeiset pari kuukautta päässyt selkäranka notkistumaan ja syöminen on ajautunut huonompaa jamaan (ei epäterveelliseen mutta huompaan). Tällä hetkellä aivan liian heppoisasti lähtee kaupasta joku pähkinä tai karkkiherkku matkaan mukaan. Se ei vaan käy enää, haluan olla kesällä kondiksessa kun (toivottavasti) alan valmentamaan omia asiakkaita kohti terveellistä elämää. Haluan sitä kuria missä lappu jääkaapin ovessa kertoo mitä saa ja pitää syödä ja kaikki muu ylimääräinen jää pois. Päivistä poistuu se murhe, että mitä tänään syötäisiin kun tietää tasan mitä pitää syödä ja muita ruokajuttuja ei edes miettiä. Kaupassa käynti on helppoa ja vaivatonta kun sieltä joka kerta hakee samat tuotteet. Dietilläkin saa syötyä paljon erilaisia ruokia ja erilailla valmistettuja niin se ei tarkoita että söisin palan mautonta seitiä joka päivä seuraavat 12vkoa.
Odotan sitä että alan näkmeään kuinka rasvaa poistuu ja vaaka näyttää viikottain pienempiä lukemia. Nyt se näyttää aivan liikaa, sen mukaan lomaläskejä ei ole kulunut pois yhtään. Se jos mikä pistää vituttamaan, suututtamaan, surettamaan ja tulee sellainen itseinho, miksi päästin itseni tähän asti? Miksi piti tunkea se suklaapatukka eilen suuhun? Haluan nähdä kuinka oma peilikuva ja lihasten erottuvuus paranee ja oma mieli siinä samalla.
Pakko kylläkin myöntää, että pieni osa tässä on myös kilpailuviettiä. Kaverini hommasi itselleen valmentajan ja sponsorin, hän tähtää bikiniluokan kisoihin vuonna 2014. Hän kylläkin mittelee lyhyempien sarjassa kuin mihin itse menisin mutta haluaisin kovasti katsoa kumpi meistä on parempi. Ottaa battle häntä vastaan ja lähteä itse myös ensi vuoden kisoihin mukaan. Ainoa problemos on etten tiedä miten edes hankkia se oikea valmentaja saatikka sponsori. Miten edetä sen päätöksen jälkeen kun päätän että haluan kisoihin mukaan, en tiedä. Pitää selvitellä.
Seuraavaksi sitten sanoista tekoihin ja kuri päälle! Ugh! 🙂
Aah, its good to be home – not!
Kävimme Antin kanssa nauttimassa Thaimaan Koh Samuin paratiisista muutaman viikon verran enkä olisi halunnut tulla sieltä vielä pois. Thaimaan lämmössä oli asiat vaan paremmin, ei huolia mistään ja mikä ihaninta: lämmintä! Mittari nousi joka päivä +30 asteen paikkeille ja hiki virtasi tekemättä yhtään mitään. Lomalla tuli myös treenattua niin kuin suunniteltiin, tosin normaalia hippasen vähemmän. Kävimme yhteensä 4 kertaa salilla ja pari päivää pystyy luokkittelmaan cardioksi.
Salilla oleminen +3o asteen lämpötiloissa oli jotain täysin uutta, keho on lämmin kun vain astut salille sisään. Salit olivat avoimia tiloja, ikkunat auki eikä ilmastointia eli lämpötila sama kuin ulkona – eli kuuma! Laitteet hivenen rönsystyneet mutta ajoivat asiansa. Kaikki treenit loman aikana oli pienimuotoista pumppailua lähinnä käsille taikka jaloille. Lomalle ei treenivihko lähtenyt mukaan. Mentiin sen mukaan mitä huvitti tehdä. Kuumasta ilmasta huomasi sen, että voimat tuntuivat hupenevan normaalia nopeammalla tahdilla eikä jaksa yhtään niin raskailla painoilla treenata kuin suomessa. Ehkä se johtui siitä että kroppa muistutti niagaran putousta koko treenin ajan ja vettä kului 1,5L tunnissa helpolla. En ole eläessäni hikoillut niin paljon ja niin oudoista paikoista, en tiennyt että polvi tai sääri edes hikoilee…
Nyt treenasimme ensimmäisen kerran kimpassa Antin kanssa, kyllä silmä lepäsi sitä hauistreeniä seuratessa 😉 Asiaan -> Antin tuomio minun liikkeistä oli se, että homma on kutakuinkin hallussa. Tekniikkaa pitää kehittää kyykyissä, hauisnostoissa ja leuan vedoissa ainakin. Mun nilkat eivät ole tarpeeksi taipuisat (liikkuvuus vajaa) ja siksi kyykkyasento hieman kusee. Plussaa asennoistani sai askelkyykky, maastaveto, jalkaprässi, dippi ja ojentaja taljassa. Jotain on tehty täysin oikein, jeij!
Muutamana päivänä tuli kiivettyä sen verran mittavasti että nämä päivät voi luokitella cardioksi. Kävimme zekkaamassa Na Muangin vesiputouksen, joka on 180m korkea ja tuon kauniin luonnon ilmestyksen nähdäkseen piti ottaa aika reippaasti askelmia ylöspäin vuoren rinnettä pitkin. Toinen mittavampi retki oli myös vuorelle. Sieltä piti löytyä jokunlainen hieno kivi-nähtävyys. Nousimme jyrkkää, erittäin huonokuntoista, hiekkaista ylämäkeä noin 400m. Oli aika haaste tehdä tämä nousu släpäreissä. Nousimme huipulle ja tuolle nähtävyys kivelle matka sen kuin jatkui ja jatkui – me luovutimme, se on vain kivi, ei jaksanut. Moisen nousun jälkeen huipulla piti kuitenkin tehdä jotain. Minä nostin helmoja ja vilautin hikisiä pakaroita (sen toivossa että tuuli kuivattaa) ja Antti merkkasi alueen omakseen. Tyylillä millä urokset yleensä. Alastulo oli aivan kamala, siihen verrattuna nousu oli lasten leikkiä. Laitoimme sekuntikellon juoksemaan ja tulos oli että noin 400m nousua laskeuduimme yli 20minuuttia, siitä voi päätellä kuinka jyrkkä ja huonokuntoinen perunapeltotie se oli. Vähän väliä jalat mienasi lipsua alta kun hiekka lähti varpaiden alla liikkeelle. Huikee suoritus släpäreillä! Nämä päivät siis luokitellaan cardioksi mennen tullen.
Tuli reissussa tietenkin myös herkuteltua ja syötyä. Aamiaisbuffeteissa syötiin jäätävän paljon ja ihan liikaa, koska oli niin paljon ruokaa tarjolla. Ei me juurikaan herkuteltu aamuisin vaan tankattiin masut täyteen että jaksaa viipottaa pitkälle ennen ruokaa. Aamupala koostui hedelmistä, myslistä, jugusta, pullaleivästä ja omeletista (muutama pekoniviipale sen kyljessä). Semi terveellinen siis mutta liian hiilaripitoinen ja liian paljon kerralla ruokaa. Ikävä tulee raikkaita tuoreita hedelmiä kuten ananas, erilaiset melonit ja dragonfruit, suomesta ei koskaan saa niin raikkaita ja maistuvia hedelmiä. Banaanitkin olivat paljon makeampia ja maukkaampia kuin suomessa. Kaipaamaan jään myös niitä herkullisia omeletteja. Pitää kyllä testaa josko omeletti luonnistuisi itseltä, mutta julma fakta on se etten saa siitä millään yhtä herkullista. Päivisin syötiin aina jotain paikallista ruokaa, omaksi lemppariksi ilmeni Fried rice with vegetables ja garlic&pepper chicken, nam nam! Paikallisella ruualla ei lihomaan pääse mutta ne jokapäiväiset muutamat herkkupalat sen asian hoitavat. Kotiin tullessa vaaka näytti 60,3kg (eli +3kg) ja tänään aamulla 59.4kg, suunta on oikea -> alaspäin. Nestettä on varmaan parin kilon verran mutta myös herkuttelu on muutaman satagrammaa varmasti painoa nostanut. Herkut saavat jälleen jäädä vain muistoksi. Thaimaan paikallisesta ruuasta otan kyllä vinekkejä omaan ruokavalioon. Kuten Fried rice with egg, eli riisiä jossa kananmunaa, todella hyvää. Tarkoittaa että keitetty riisi heitetään vielä pannulle ja kananmuna perään ja sotketaan, kuten munakokkelia. Eilen koitin valmistaa tuota itse, ulkonäössä ei ollut kehumista mutta hyvälle maistui. Tuo hieman lisää prodea ruokaan ja uutta erilaista makua.
Thaimaasta jäänyt rytmi on päällä. Kello on 7 aamulla ja olen jo tunnin ollut hereillä. Tänään pitäisi mennä tekemään ensimmäinen kunnon etureisitreeni pitkästä aikaa. Saa nähdä mitä tulee. Suosiolla hieman lasken painoja koska 2vkoa on takana ilman kunnon pumppaamista. Samalla hieman myös pelottaa se, että johtuiko voimien hupeneminen thaikuissa lämmöstä vai onko näin oikeasti käynyt, entä jos en jaksa enää samoja määriä. Söinkö itseni heikoksi…kohta sen näkee.
Muutto on taas käynnissä, siitä saa hyvää lisäkuntoilua salin ohelle kun näitä lomaläskejä sulatellaan. Muuton jälkeen 1.2 alkaa dietti. Pitkäkestoinen, tarkka ja laskettu dietti. Se tulee kestämään 12-16vko ja eteneminen on hidasta mutta toivottavasti sitäkin pysyvämpää. Sain lomalla tarpeekseni jälleen kerran näistä mun reisiläskeistä, haluan tuosta höllyvästä reisipallosta eroon joka pilaa muuten aivan valloittavat pakarani. Suunnitellaan Antin kanssa mulle ruokavalio ja makrot kohdilleen. Musta tulee siis kaloreita päivittäin laskeva muiden mielestä erittäin rasittava tapaus, jota ei ymmärretä, että miksi näin pitää tehdä.
Tässä yksi syy ja yksi uusi uutinen. Minut hyväksyttiin PT- koulutukseen ja matka kohti tätä titteliä alkaa helmikuun lopussa! Edessä 4 pitkää ja tiedon täyteistä lähiopetuspäivää + 14h työharjoittelua + loppukoe = I’m done! Tässä on muuton jälkeen kuukausi aikaa lukea kaverin FAFin koulutuksen matskut läpi, kaivaa ja ammentaa niistä tietoa itseensä jo ennen omaa koulutusta. Sen myötä saatan jopa päästä loistamaan kurssilla.
Ennen PT-titteliä dietillä ja treenillä oma kroppa kuosiin ja tittelin saatuani muidenkin läskit saavat kyytiä. Jesh! Nyt on pakko näyttää hyvältä koska mun kroppa on tulevaisuudessa mun käyntikortti. Kukaan ei halua läskiä/löysää/pullavaa PT:tä, pitää mun näyttää siltä että tiedän mistä puhun ja tiedän mitä pitää tehdä. Olin lähes päästä töihin Gym Hostiksi mutta avoimella paikalla oli kiire ja se täyttyi loman aikana, buu. Mutta kyllä mä jostain hommia PT:nä saan tai rupen taas yksityiseksi yrittäjäksi.
Paljon asiaa pieneen aikaan, nyt etureisiä raiskaamaan!
Niin ja fotoja loman treenailusta tulossa seuraavassa jaksossa 🙂
Olen tässä miettinyt mitä haluan tehdä mikäli juontohommia ei enää siunaantuisi. En halua tehdä työtä josta en nauti ja teen sitä ainoastaan pakon edessä. Nyt sellainen tilanne on ollut reilun kuukauden ja turhautuminen kasvaa niin satunnaisiin ”hanttihommiin” kuin tähän semi työttömyyteen. Tuumin hetken pienen mikä antaa minulle yhtä paljon hyvää fiilistä kuin juontaminen ja äänessä oleminen, vastaus löytyi yllättävän helpolla, Personal Trainer.
Olen auttanut muutamaa ystävääni pudottamaan painoa ja löytämään liikunnasta iloa ohjeistamalla heitä liikkumisen ja ruokavalion puolella. Olen huomannut tämän tuovan mieletöntä mielihyvää itselle kun he ovat onnistuneet tavoitteissaan ja vielä menneet sen yli.
Kun käyn itse kuntosalilla 5-6kertaa viikossa ja näen siellä jengiä jotka tekevät liikkeitä väärin tai ihmisiä jotka eivät tunnu etenevän laihdutusoperaatioissaan tekisi minun mieli tunkea nenäni heidän asioihin ja neuvoa heitä. Personal trainerina minulla olisi oikeus puuttua siihen, tietenkin vain jos ko. henkilö olisi asiakkaani.
Siispä tuumasta toimeen, muutamia PT koulutussaitteja myöhemmin päädyin sivulle: http://ptf-finland.com/. Tämä BodyCampin järjestämä PT-koulutus oli kaikista sopivin koulutusvaihtoehto budjettiini. Lähes kaikissa muissa paikoissa PT-kurssin hinta oli yli 2000€ ja kesto aivan liian pitkään. BodyCampin kurssi maksaa 880€ josta rahana maksan vain 180€ ja loput 700€ teen työnä heille (14h). Verrattavissa työharjoitteluun. Voihan se olla, että tämä kurssi ei ole läheskään niin kattava mitä nuo kalliimmat tarjoavat mutta saman paperin ja tittelin sieltä saan. Lisäksi saan avustusta kaverini parin vuoden takaisen Faffin PT-koulutuksen materiaalista, eiköhän näillä alkuun päästä.
Odotan innolla kurssin alkua, aivan täysin uusi aluevaltaus ja mahdollisuus päästä oikeasti auttamaan ihmisiä ja tehdä jotain millä on tarkoitus. Tämä työ tuottaa tulosta joka näkyy ja tuntuu. Se muuttaa ihmisen koko elämäntapaa joka on mielettömän iso asia ja on ilo kaikin puolin auttaa ihmisiä terveellisemmän elämän pariin. Niin kuin Antti on auttanut minua. Ja auttaa edelleen, love you (luet tätä kuitenkin).
Kurssin jälkeen työllistyminen on lähes taattua, siinä toivossa ainakin elän. Voin jäädä ko. BodyCampin listoille töihin, tehdä toiminimellä töitä yksityisenä kenelle vain tai hakea johonkin kuntokeskukseen töihin. Mol.fi sivuja vilkaistuani siellä oli PT-paikkoja avoinna nyt niin miksi ei jatkossakin. Urheilu ja radio ovat tulleet niin lähelle sydäntä, että olisi huippua tehdä toiminimellä molempia, onhan sekin täysin mahdollista. Toivottavasti vielä joskus myös todellisuutta.
Äärimmäisen mukava alku vuodelle 2013 kun vuosi 2012 päättyi niin stressaavissa merkeissä. Lähestulkoon kaikki stressin syyt on saatu kondikseen tai hoidettu ainakin eteenpäin. Paras hetki lähteä lätkimään ja unohtaa nämä murheet. Kohta se koittaa, loma! Thailand baby! Pari viikkoa leveästi X-asennossa rentoutuen mitä parhaimmassa seurassa, eli murun kainalossa. Loman jälkeen nenu kohti PT-kurssia ja täysin uusia kujeita. Uusia haasteita ja kovia treenejä. Eipä treenit unohdu edes lomalla, miksi jotain kivaa ei voisi arkielämästä ottaa mukaan myös lomalle. Koska urheilu ei ole pakkopullaa vaan mieltä parantavaa puuhaa niin kuuluu sekin lomaan. Zekattiin jo Koh Samuilta Gymit valmiiksi ja parin euron hinnalla siellä pääsee kertakäyntejä vetäsee. Aika siistiä treenata Antin kanssa ensimmäisen kerran yhdessä thaikuissa. 🙂 Mulle tulisi aivan jäätävä morkkis jos olisin 2vkoa treenaamatta kun siihen on niin tottunut. Loman jälkeen tulisi salilla fiilis että saa aloittaa täysin alusta, siispä treenivaatteet+popot mukaan matkalaukkuun.
Hyvää uutta vuotta ja lomaa minulle! 🙂
Ai että, nyt on pari päivää puputettu ruokaa niin paljon ettei nälästä ole tietoakaan. Kyllä joulu on ihanaa ruokaövereiden aikaa, tässä alkaa jo ikävöimään nälän tunnetta. Kyllähän tuo puputus myös vaa’assa heti näkyy mutta eihän se mikään ihme ole jos syö päivässä kolmen päivän edestä. Joka päivä kyllä ahmittu vähemmän ja vähemmän kun tajuaa ettei semmoisia määriä vain voi syödä. Kaikki lahjaksi saadut suklaat ja muut herkut lähtee eteenpäin kiertoon muille lahjaksi jotta en syö niitä. Mulla toimii parhaiten kaava ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Turha on kiusata itseään sillä että herkut pursuaa kaapista aina kun sen avaa eikä niitä saa syödä. Tänään on ensimmäinen normaali ruokapäivä, sitäkin lähes jo ikävöi vaikka se kinkku on niin perhanana hyvää. Eikä kinkku ole epäterveellistä, lähinnä se suklaan, pähkinöiden, glögin ja laatikoiden määrä joka ylittää jo överin määrän näin jouluna.
Koska ruokaa on ahmittu niin piti siitä hyötykin saada irti, suuntasin siis salille. Joulu ei ole mikään syy jäädä sieltä pois, sinne mentiin aattona ja tänään tapaninpäivänä, eilenkin olisin mennyt mikäli sali olisi ollut auki. Kyllä se tanko mukavasti nousi kun energiaa on kropassa mielin määrin. Aattona tarkoitus oli tehdä käsille pieni pumppailupäivä ja tulos oli kipeimmät hauikset ja ojentajat koskaan. Samalla kaavalla myös ensi kerralla niin kauan kun oikea olkapää vammailee. Olkapäät saavat nyt ottaa elbaa enkä rasita niitä juurikaan. Kuminauhajumppaa joka päivä että saan ne kondikseen. Nyt tämä reilu viikko ennen Thaimaata siistiä ruokalinjaa ja salia lähes päivittäin ettei tartte olla maitovalaana biitsillä. Otan lomalle treenikuteet mukaan ja mikäli silmiin sattuu sali niin sinne mennää, myös lomalla voi kuntoilla. Varsinkin kun kuntoilu ei ole pakkopullaa vaan nautin siitä niin sehän tekee lomasta vaan antoisamman. Ei ole takaisin tullessa morkkista siitä ettei ole yli 2 viikkoon tehnyt mitään. Aah, en malta odottaa että pääsen lämpöön ja rentoutumaan tämän stressaavan ajanjakson välissä murusen kanssa kahdestaan. 🙂
Olen nauttinut pitkästä aikaa joulusta, edelliset pari joulua on mennyt ohitse turhautuen ja lähinnä kovaa ahdistusta tuntien. Nyt olen monta päivää saanut viettää lähimmäisten ja rakkaiden ihmisten kanssa syöden ja seurustellen. Ja se, että on elämässä se yksi ihminen jonka kainalossa on lämmin ja turvallinen olo. Ihminen jota ajattelen aivan jatkuvasti ja johon olet aivan mielettömän rakastunut – se on ihanaa.
🙂
Woop!
Koska tänään leivotaan joulutorttuja ja huomenna syödään kuin siat (jouluennakkoa Inkoossa) niin astuin vaa’alle sittenkin jo tänä aamuna ennen noita porsasteluja. Se näytti 56,1kg, jihaa! Tämä lukema oli noin 1kk takaperin aamuisin yli 58kg ja täten lähdin etsimään kadotettua selkärankaani. Pihtilukema sen sijaan siitä 24-25mm lukemasta on muuttunut 23-24mm, niistä ei oikein osaa sanoa tarkalleen mikä on tilanne. Millin parin eroja on vaikea saada tarkasti otettua. No ainakin vaaka on tippunut 2kg:lla, eli jokunen osa selkarankaa on löytynyt takaisin. Olen kyllä pienentänyt annoskokoja ja salin lisäksi vetänyt paljon cardiota, oikea suunta kaikinpuolin.
Nyt jouluna tulee kyllä syötyä mutta pitää koittaa pitää joku tolkku siinäkin puputtamisessa. Joulu on vain kerran vuodessa mutta niin on myös synttärit, nimpparit, vappu ja uusivuosi jos näitä syitä alkaa etsimään miksi saisi nyt poikkeuksellisesti herkutella överisti. Asettaa itselleen rajan ja herkuttelee siihen asti ja nauttii täysin rinnoin jokaisesta makupalasta.
Painon lisäksi alkaa muutkin stressin aiheet päivä päivältä vähenevän kun asioita saa hoidettua, kyllä tämä tästä taas keposaksi elämäksi muuttuu. Kohti torttutaikinaa, joulua, kinkkua, pipareita, lahjoja ja ähkyä. Nam.
Hyvää Joulua!
Uusi treeniohjelma tuntuu aika mukavalle, mikäli ei mieti niitä joka salipäivään mahtuvia vittumaisia liikkeitä. Mutta noin kokonaisuudessaan hieman taas erilainen ja lihaksissa tuntuu. Ainoa problemos on olkapää, se alkoi vihoittelemaan joten yläkropan treenit on tällä viikolla jäänyt väliin. Jalat ovat sen sijaan saaneet kyytiä ja sama kaava jatkuu niin pitkälle ettei olkapää enää aiheuta polemiikkia.
Enää muutama päivä ja on aika astua piiitkästä aikaa vaa’alle ja ottaa rasvapihdit pölyttymästä esiin. Katsotaan onko se selkäranka löytynyt ja päästy takaisin suotuisiin lukemiin rasvan osalta. Olen yrittänyt syödä vähemmän rasvaa ja pienempiä annoksia. Myös cardiota on vedetty paljon, olen semisti hämilläni jos ollaan aamupainon suhteen edelleen yli 58kg lukemissa. Olen käynyt satunnaisesti iltaisin salilla vaa’an päällä pompahtamassa vaatteet päällä ja masussa on ollut ruokaa sekä vettä päivän ja treenin jäljiltä, ikään kuin ennakoimassa tulevaa totuutta. Mikäli paino ei iltaisin hypi hurjiin lukemiin todennäköisesti aamuisin se on vieläkin vähempi, viimeksi se oli illalla 59kg. Saatan siis uskoa aamupainon olevan -2kg tuosta. Perjantaina totuus selvinee, sen perusteella voi sitten miettiä paljonko sitä kinkkua, suklaata, torttua ja muuta herkkua sisuksiina syö kun joulua lähdetään viettämään.
Helmikuussa koittaa treenipaikan vaihto, saimme ihanan asunnon arabianrannasta ja täten lähden pois Elixialta. Elixia Itis on ollut hyvä mesta, mielestäni paras sali tällä ketjulla jos vertaa Tikkurilaan, Flamingoon taikka Salmisaareen. Ei mitään valilttamista muuta kuin hinta. Arabiasta löytyy sali nimeltä GB Gym jossa sitten yhdessä Antin kanssa alamme käymään. Se on paljon enempi ”äijien” sali, ei ryhmäliikuntatunteja mutta onneksi sitä osaa crossarin päällä riehua itsenäisestikin. Mutta veikkaan laitteiden ja painojen ynnä muiden olevan parempia kuin Elixialla. Odotan innolla sekä kauhulla niitä yhteisiä treenejä Antin kanssa. Se pistää mut vielä kärsimään, ehkä saadaan se ensimmäinen riitakin aikaseksi. 🙂
Musta on tullut jäätävän hyvä pihvimestari, possun ulkofilettä lähes joka päivä nassuun kera sinapin. Vähän rasvaa ja paljon prodee, nam. Aivan törkeen hyvää. Ja mikä parasta ne on usein alessa. 😛
Tulipas muuten selvitys siihen viime blogin vatsaongelmaan. Joku pieni pöpön paskiainen olin mun masun ottanut valtaansa ja siksi ei treenikään tuntunut luistavan. Eihän se luista kun ei aineenvaihdunta toimi, ruoka ei sula, elimistö ei käytä ruokaa oikein ja palautuminen kusee – kaikki vatsan takia. Nyt olemme taas terveen kirjoissa vaikka ei sen enempää kipeenä oltukaan, ainakaan vielä. Toivotaan ettei flussa iske mistä nyt puhutaan ja jengi räkii aivot pihalle.
Asiaan, mun selkäranka on ollut katki tai äärimmäisen notkea (kuin Snoop Dogilla konsanaan) viimeisten kuukausien ajan. Olen hajoillut sitä miten ei tämä siistitty ruokalinjakaan oikein onnistu kun lipsun vähän väliä. Nyt on tullut aika löytää se ranka takaisin. Nyt tämä lipsuilu on saavuttanut sen pisteen että alkaa ottaa päähän ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa – hoida homma kunnialla loppuun.
Kävin eilen ostamassa vihdoin uusia treenihousuja, vanhat olivat jo niin kamalassa kunnossa että oikein hävetti käyttää niitä. Lidlin alle 10e pöksyt kyllä palvelivat hyvin hintaan nähden. On muuten helvetistä ne sovituskoppien valaistukset, näkyy joka ikinen ihovirhe kasvoissa reisien selluliitista puhumattakaan. Kun uusia piukkoja treenihousuja päälleni puin niin mikäs sieltä reidestä pursuaa, no selluhan se, mun pahin vihollinen. Täten syntyi päätös – no more sweets! Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti. Annoskoot pienemmäksi ja herkut helkkariin. Vaa’alle en ole edelleenkään astunut, koska ruokavalio on kussut. Astun siihen kun tiedostan olevani sen 57kg jälleen sillä periaatteella että vaaka näyttää samaa lukemaan myös seuraavat päivät siitä eteenpäin. Takaraja on 21.12 asti, silloin menemme viettämään ennakkoon joulua ja siihen päivään kuuluu hyvä jouluruoka. Järkevällä määrällä.
Tänään kokkailin pihviä ja hyvinhän se meni, rasva kärysi – palohälytin huusi – pihvi paloi – savua koko kämppä täynnä. Yksiöni oli täydellinen kohde palomiesten savusukellustreeneille. Tähän hivenen rapsakkaan pihviin kylkeen punajuurisalaattia ja raejuustoa, pihvin päälle sinappia, nam! Täytti tarpeeksi ja oli vähärasvaista ja oli hyvää. Huomisen menu näyttää samalta. Sinapista on tullut uusi ”the juttu”, se ei vain paranna possupihvin makua mutta toimii myös keittokinkun makeuttamiseen. Välipalana pääruuan ja iltapalan välissä toimi puolipakettia Snelmannin keittokinkkua ja sitä kun dippaa sinappiin on joulufiilis kaiken aikaa. Koitan myös lisätä jälleen vihreää väriä ruokaan, eli teen jotain äärimmäisen hyvää liha-kastikeruokaa jonka vain sekoitan paloitellun salaatin kanssa, liha-salaatti-mössöä. Näin salaatti ei maistu ollenkaan mutta sitä tulee syötyä.
Huomenna alkaa myös uusi treeniohjelma. Samalla kaavalla kuin edellinen eli pari päivää tehty jaloille, eriteltynä booty ja reidet sekä pari päivää yläkropan lihaksille. Käytännössä samoja liikkeitä mutta eri päiville jaoteltuna viimeiseen ohjelmaan nähden ja hieman jotain uutta. Uutena juttuna muutama esim. muutama supersarja, pointtina kuitenkin edelleen lihaksen ja voiman kasvatus. Ensimmäistä kertaa olin mukana suunnittelemassa ohjelmaa, tehtiin se yhdessä Antin kanssa. Kivaa vaihtelua sekin, nyt kun alkaa tietämään missä liikkeessä/laitteessa saa itselleen parhaiten tuntumaa. Näin pysyy se motivaatio kun ei vain junnaa saman ohjelman kanssa, tosin löytyy tuostakin ohjelmasta joka päivälle vähintään yksi pakollinen vittuilu-liike. Eli liike jota vihaa aina yhtä paljon ja mitä ei koskaan halua tehdä mutta sen tekee, koska tietää että se on pakko, koska lappu sanoo niin.
Nyt on hyvät ellei täydelliset edelletykset tuloksille: ruokapuoli kunnossa (ja sehän myös pysyy kunnossa, selkäranka on paikannettu), uusia treenivaatteita (näyttää paremmalta ja tuntuu paremmalta) ja uusi treeniohjelma (motivaatio pysyy yllä). Jos tämä homma nyt kusee niin syytä on helppoa etsiä – se olen minä.
Me, myself and I – täältä tullaan taas!
Tällä erää ei oikein ole uutisia treenien puolelta. Samaa rataa edetään ja kaikki menee hyvin. Painot nousee niin kuin pitääkin, eli ei valittamista. Tuntuu kuitenkin jotenkin löysältä ja laiskalta. Vaikka treeni kulkee niin tuntuu etten minä itse kulje, motivaatiossa on nyt aukko. Tainnut lähteä talvilomille sekin pirulainen. Toivottavasti ei pitkäksi aikaa. Vaa’alla en ole käynyt varmaan viikkoon joten tämän käynnissä olevan ”minidietin” kulusta ei ole tietoa. Siitä on tietoa, että viimeisen viikon aikana on ruuan suhteen kyllä menty taas aivan suohon. Sinne mahtui vaikka mitä väärää: köyhät ritarit, pekoni ja suklaanamut. Täten olen suosiolla jättänyt nousemasta sille vaa’alle. Myös joku masuongelma on havaittavissa kun ruoka ei sula sisuksissa. Osa päivän ruokailusta tulee koskemattoman näkösenä toisesta päästä ulos. Nam nam.
En tiedä mitä mun pinnalle on käynyt tai pikemmiten mihin se on kadonnut? Olo on kuin taannoin tehokuurilla. Jos jokin asia/juttu ei mene niin kuin sen pitäisi niin samantien käryää päässä. Se välivaihe, että pikkasen alkaa kohtapuoleen nyppimään on myös kadonnut. Olotila vaihtuu naurusta suoraan vitutukseen, miksi? En tiedä. Naapurit kiitollisena kuuntelevat kun v*tut lentää. Syitä voin lähteä hakemaan vaikka tuosta masentavasta ja suorastaan ankeasta säästä. Jos olisi lämmin ja aurinko helottaisi niin ei varmaan asiat niinkään vaivaisi. Työttömyyden sijaan nauttisin UV-säteilystä hipiääni vasten rannalla ja vittuilisin toimistoissa istuville kavereille. Tai tämä työstressi. Miten paljon vihaankaan tuota paperihelvetillä kyllästettyä paikkaa nimeltä Työkkäri. Paperia pitää täyttää toisen perään ja vielä vähän lisää selvitystä asiaan a, b ja c. Onkohan nyt sekään vielä riittävästi. Todennäköisesti ei. Kuolen vanhuuteen ennen kuin penniäkään heruu tukea. Pelkkä ajatus paikasta saa silmät näkemään punaista. Eilen olin super iloinen ja onnellinen siitä, että mulla on elämässä ihana mies ja aivan mahtava parisuhde. Ei työllä ole väliä kun kaikki muu on ihanasti-fiilis. Tänään aivan eri ääni kellossa. Ilman töitä olo tuntuu turhalta ja mua hävettää olla työtön luuseri. Miettiminen on asia joka mun pitäisi oppia lopettamaan tai ainakin oppia sitä rajaamaan. Näitä rajoja kun ei ole niin välillä tuumin todella paljon ja todella turhaan. Sille en voi mitään, varsinkin kuin tätä aikaa siihen ajattelemiseen nyt tarjotaan. Ehkä kaikki nämä seikat vaikuttavat siihen miksi tuo treeni tuntuu nyt jotenkin pakkopullalta. No niin tai näin niin sinne salille mennää ja vaikka väkisin.
Tämä fiilis ei vaan tiedä mitään hyvää mihinkään. Se tuottaa turhia äkämäkä-puuskia ja itselle pahaa oloa. Näistä kärsii kaikki lähellä olijat eli varsinkin Antti.
I have to find my happy place, where are you…?
Siitä on kotvanen vierähtänyt kun viimeksi kirjottelin. Johan on taas elämään mahtunut tapahtumaa vajaassa parissa viikossa. Aloitetaan huonoista uutisista: olen lihonnut.
En kyllä ihmettele koska viiminen kuukausi on ollut lähes pelkkää herkuttelua. Monet karkkipussit ja pikkuherkut siellä täällä näkyy nyt vaa’alla ja pihtilukemissa. Voi perse. Vaaka on noussut pysyäkseen kilolla ja pihdit hyppii 24-25mm välillä, eli aivan liikaa (tehokuurin jälkeen lukema oli 21mm). Siispä nyt minidietille, sellaiselle joka ei estä lihaksen ja massan kasvatusta. Tarkoittaa käytännössä, että siistilinja ruuassa ilman herkkuja, ilman liiallisia rasvoja, ilman ”nyt tekee mieli”-syömistä. Ei sen mullistavampaa ruuan suhteen mutta sitten urheilun puoleen tuplaten lisää cardiota. Tarkoitus on tiputtaa vaakaa kilolla alaspäin ja pihtilukema saada 23mm takaisin. Ilman aikarajaa, mutta toivottavasti asap.
Siitä päästäänkin toiseen huonoon uutiseen. Tuplacardiot onnistuu sillä nyt on aikaa treenatana, paremmin kuin hyvin. Ihan mielettömästi. Jäin nääs työttömäksi. Unelmaduunista työttömäksi, ehkä mun uusin low elämässä. Pulju menossa konkkaan ja mä siirryin työkkärin listoille – nimimerkillä liitosta rahaa odotellessa. Että näin. Jotenkin hävettää vaikka syy konkurssiin ei ollut minussa. Hävettää olla työtön ja mennä hakemaan tukea elämiseen. Olo on kuin maahanmuuttaja sossupummilla, tosin heillä tuskin on tätä hävettävää oloa.
Mutta tämän voi onneksi kääntää edes jotenkin positiiviseksi sillä nyt on aikaa tehdä vaikka mitä…jos uisin rahoissa. Mutta totuus on etten voi koska rahasäästöjä pitää nyt pihistellä viimiseen asti. Eli toisin sanoen on aikaa treenata aivan helkkaristi. Olen käynyt aamuisin salilla ja iltaisin lenkillä, tulee nyt jopa yli tuplaten sitä cardiota. Mutta se on kyllä pakko, hiiteen välipäivät koska muuten leviää pää täällä neljän seinän sisällä. Mun päivien kohokohta on kun löydän taas uuden paikan jonne kirjoittaa työhakemus tai kun on ruoka-aika. Aikaa tuntuu olevan nyt aivan liikaa miettimiseen ja jouten oloon. Jotta mun sisäinen Justiina ei tule pysyvästi esille on pakko käydä tuulettamassa aivoja ja itseä liikunnalla. Tekemsitä johon ei kulu rahaa.
Treeneistä sen verran että kehitystä tapahtuu koko ajan. Hetkonen sitten hajoilin ja perään tuuletin sitä kuinka sadan kilon raja ei meinannut mennä millään ja kuinka se sitten meni rikki. Eilen meni jo 117kg! Okei, avustin liikkeen lähtöön mutta muuten toistot tein ilman apuja ja ne meni kaikki. Tasaseen tahtiin nousee kyykkypainot, mavepainot ja kulmasoudun painot. Niin ja leukoja menee jo 6 putkeen sekä dippejä 10. Alussa niitä meni molempia vain pari, jotain siis pakollakin tapahtuu tuolla ihon alla. Keväällä vasta otetaan uudet ”kehitys”-kuvat niin nähdään näkyykö tuo muutos myös päällisin puolin.
Salaattiin ja muniin on tullut kiintiöt täyteen, ei pysty. Johan niitä puoli vuotta syötiin joka päivä. Ajatus munakkaasta oksettaa lähinnä, yöh. Nyt olen vihannesten sijaan nauttinut hedelmistä (omena, kiwi, ananas) ja porkkanaa kuluu kiloittain viikossa. Ja tietenkin lihaa, rahkaa ja raejuustoa. Siinä kutakuinkin mun päivien menu. Jätin leivän ja riisin pois koska hedelmistä saan hiilareita riittämiin ja muuten niitä tulisi liikaa.
Jatketaan tätä rötväämistä, kulutan kohta sohvaan reiän.
Viikonloppuna tuli nautittua alkoholia ensimmäisen kerran sitten juhannuksen. Siskoni piti isot 30v. kekkerit ja multa oli kielletty selvinpäin olo.
”Ensimmäinen maistuu aina parhaalle” – pyh! Se ei maistunut miltään, light-colakin maistuu paremmalle. Illan kuluessa siidereitä kului mutta yksikään niistä ei tuottanut ”aah”-elämyksiä. Samassa tahdissa olisin voinut juoda vaikka limua tai vettä. Jälleen kerran huomioni juhlissa vei ruokapöytä, sen ympäriltä löysin itseni liiankin usein. Aikaa kului ja kello läheni puoltayötä. Olin nauttinut 8h aikana noin 6-10 mietoa alkoholijuomaa ja tämä alkoi tuntua. Ei tosin päässä vaan vatsassa. Kipu alkoi ja vatsa oli turvonnut jalkapallon kokoiseksi.
Kipu haittasi istumista sekä seisomista, mikään asento ei ollut hyvä. Kekkereissä viihtyminen loppui siihen paikkaan ja lähdin himaan. Seuraava yö oli erittäin ahdistava. Kuvittele olotila missä kylmä hiki puskee ihon läpi, oksettaa, paskattaa ja vatsaan sattuu samaan aikaan – näin täällä, kirjaimellisesti. Tämä ei ollut missään kohtaa niiden alkoholijuomien arvoista.
Eilen, sunnuntaina vietin koko päivän koomassa, en potenut krapulaa mutta hajotti vain yleisesti. Vitutti se lahna-olotila kun ei jaksa tehdä mitään ja kroppa on kerännyt nestettä vesipallon tavoin. Tein yhden ison päätöksen, en aio enää juoda humalahakuisesti. En saa siitä mitään iloa irti, ainostaan pahaa oloa ja kipuja. Voin nauttia tulevaisuudessa ruuan kanssa tai seurassa sen muutaman mutta jos ei oikeasti maistu niin en väkisin juo. Tämä varmasti tulee tuottamaan dilemmoja, kaikki ei vain tajua sitä miten joku voi olla ilman alkoholia. Omalta osaltani tuo kreisibailaus ja humalatilat ovat taakse jäänyttä elämää, siinä ei ole enää mitään siistiä. Siistiä on tehdä asioita vapailla eli viikonloppuisin ystävien ja perheen kanssa eikä maata koomassa koko päivää ahdistuneena. Voin sinne baariin lähteä tanssimaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa mutta selvinpäin ja todennäköisesti nautin siitä enemmän niin. Muistan mitä tein myös seuraavana päivänä.
Tämä pöhöttynyt ja läski olotila on inhottava ja kiristää mieltä kun peilistä katsoo manaatti. Miksi siis ehdoin tahdoin tuottaa sitä olotilaa lisää? Ei kiitos.
Haluan tehtä ja mennä. Haluan voida hyvin ja päästä treenaamaan. Haluan nauttia elämästä, muista tekoni ja sanomiseni. Haluan olla selvinpäin.
Thats it. 🙂
Aika rimpula tämä tyttö on vielä, paljon on tehtävää ei voi muuta sanoa 😀
Mutta eipä ole paljoa rasvaa näkyvissä, tikissä ollaan, I Like!
Se on kumma, että painoa kuitenkin nousee kohtuullisen paljon suhteessa siihen, että olen ruikku ja nainen mutta ei se tunnu mihinkään pullahtavan, missä ne lihasmöhkäleet on? Etsintäkuulutus! Kai se on tämän pituuden kirous, että saa tehdä helvetisti enemmän töitä kun tappi-ihmiset että liha tulee näkyviin.
Nimim. narunpätkät rulez!
Oi, että se vaan tuntuu hyvälle kun salilla asiat menee oikeasti eteenpäin ja rasvaprossalukemat pysyy aisoissa. Viime sunnuntain brunssin hiilarivarastot kesti nelisen päivää ennen kuin paino laski normilukemiin ja pömppö katosi vatsasta. Mutta on noista tankkauksista näköjään oikeesti hyötyä. Nyt on viikko menty hieman paremmassa ruodussa ruuan suhteen, ei niinkään herkuteltu kuten viimeiset muut viikot.
Tänään jälleen rikottiin ennätyksiä. Kyykyssä nousi nyt 62.5kg eli aivan uusi lukema ja täydet sarjat sekä toistot meni. Viimeksi leveellä tehty jalkaprässi nousi sen 101kg ja tänään nousi myös kapealla tehtynä. Ei tosin täysiä sarjoja mutta lähes. Ensi kerralla todennäköisesti menee täydet.
On ihan mieletön fiilis. Tällänen talikon paksuinen likka (56kg/171cm) kyykkää 6kg yli oman painonsa ja punnertaa prässistä yli huntin. Aivan älytöntä. Olen todella ylpeä itsestäni, woop! \o/ Prässin lukema nyt ei sinänsä vastaa täysin todellisuutta kun se menee mutkien ja akselien kautta mutta kuitenkin olen edistynyt siinä paljon. Muistaakseni alkuaikoina jopa 65kg tuntui jäätävältä suoristukselta.
Alan uskomaan jälleen siihen, että musta vielä bikini fitness-kisojen vaatimiin mittoihin joskus on. Se vie kyllä aikaa vielä ja paljon mutta se ei ole mikään mahdottomuus. Se on vain kovan työn takana. Pitäisi varmaan alkaa napsimaan kuvia kehityksestä ja liittää niitä tänne. Harmi ettei sillon puoli vuotta sitten tullut otettua kuvia itsestäni kun olin vielä löysä, tosin löytyyhän noita kuva-aarteita koneelta. Olisi kiva ihan myös itselle nähdä se konkreettinen ero nyt vs. puoli vuotta sitten. Joka päivä kun itseään peilistä tiirailee niin huomaa eron mutta ei niin radikaalisti kun kehitys etenee pikkuhiljaa.
Viikon päästä pitäisi sitten oikeasti ottaa alkoa ekan kerran kunnolla sitte juhannuksen. Siskolla on synttärit ja ilmoitti aikoja sitten, että suuttuu jos en juo ja puhun meneväni salille seuraavana päivänä. Täytynee kunnioittaa vanhus siskoa nyt sen verran että korkataan se sokka tölkistä. Se kyllä varmaan tekee aivan jäätävät olotilat ja morkkikset. Mutta kyllä noista brunsseistakin on selvitty niin selviän siitäkin parin päivän oloilla ja sitten taas mennään. Eihän nuo tuollaiset illat kun hidasta tahtia, eivät sinällään tuo takapakkia. Mutta tämä viikendi vietetään vielä täysin treenaten ja chillaten.
Hyvää viikonloppua! 🙂
Tuntuu hieman siltä kun tätä blogia vilkaisee otsikoilta, että joka toinen kerta mulla on ollut kyrpä otsassa ja joka toisella kerralla mieletön onnistuminen. Sitä se treenaaminen varmaan onkin.
Viimeksi hajoilin siitä kuinka se satasen kilomäärä ei mene rikki. Teki mieli vajota maan alle ja masentua. Hajoilin asiaa Antille ja hän opasti auttamaan seuraavalla kerralla liikkeen alkuun käsillä, että painan käsillä jalkoja vasten jotta saan liikkeen alkuun ja sitten jaloilla pelkästää loput toistot.
No en tiedä johtuiko tämä buusti siitä että söin sunnuntaina pienen somalikylän verran ruokaa brunssilla ja ahdoin itseni täyteen erilaisia hiilariherkkuja. Vatsani paisui uusiin mittasuhteisiin ja olo muistutti manaattia. Eilen kävin rankasemassa itseäni salilla ja oli jälleen booty-päivä, se saakelin prässikone lähes nauroi mulle kun taapersin sen luokse. Haukoin henkeä ja valmistin itseni henkisesti siihen pettymykseen ettei se hievahda mihinkään. Asetuin makuulteen ja leveelle haaralle ja menoksi – mutta mitä hittoa sitten tapahtui?!?
SE NOUSI ja täysin ilman avustusta!
Leuka loksahti auki ja en voinut uskoa sitä. Toistot nousee ja vieläpä painoon sekä edelliskerran pyristelyihin nähden semi helpolla. Kyllä se raskas oli mutta sain tehtyä joka sarjassa jokaisen vaaditun toiston. Tarksitin prässistä että kiloja pitelevä pinni on varmasti oikeassa kohdassa, kyllä 101kg. Onko laite täysin ehjä ja kunnossa, kyllä. Good Damn, mä tein sen! Teki mieli pomppia salia pitkin kuin mikäkin idiootti ihan silkasta ilosta mutta hillitsin itseni. Kyllä se taitaa joku lohamähkäle tuolla ihon alla kasvaa kun tämä satkun rajapyykki nyt rikottiin. Olen aivan jäätävän ylpeä itsestäni! Motivaatiobuusti on saatu ja voin jälleen mennä nokka pystyssä kohti ensi kerran pettymystä 😀
Tänään on välipäivän paikka ja ansaittu sellainen. Hyötyliikuntaa haetaan shoppailemalla uudet syys/talvipopot. 🙂
On se elämä vaan heittänyt totaalista kärrynpyörää. Ei oikein malta uskoa miten sitä on vajaassa vuodessa muuttunut, niin ajatusmaailmaltaan sisäisesti kuin ulkoisesti kropaltaan. Pakko kyllä sydämen pohjasta kiittää Anttia, se mies on pysynyt rinnalla tukena ja turvana ja zempannut aina eteenpäin ja puskenut vauhtia kun motivaatio on kokenut satunnaisia kolauksia. Ei mun pääkoppa ilman Anttia tähän pystyisi. Tarvitsen jonkun sanomaan mulle, että mä pystyn siihen ja, että se ei haittaa jos aina ei onnistu.
Viimeisin kolaus onnistumisessa sattui toissapäivänä kun oli booty-päivä. Kaikki muut päivän liikkeet ja toistot meni hyvin mutta se saakelin prässi. Voi luoja mun teki mieli potkia se laite hajalle. Viime kerralla meni 93kg rikki, sekin naaman aivan väärinpäin virneessä mutta se meni, toistoja tuli tarpeeksi. Kun painojen pinniä piti tällä erää siirtää yksi alemmas eli täten kilomäärä pomppas 101kg niin ei. Ei jukolauta sitten millään! Yhden kerran painokasa nousi hitusen mutta jalat ei vaan jaksanut ponnistaa enempää. Puskin ja puhisin ja raivosin (äänettömästi pääni sisällä) mutta ei inaustakaan. Ei sitten millään! Argh!
Mun teki mieli alkaa pikkulapsen lailla itkemään tätä huonoa suoritusta ja pidin itseäni todella huonona. Mikä treenaaja se tämmönen on jolla satasen raja ei vaan halua mennä rikki. Missä mättää? Mitä teen väärin? Olenko näin heikko pikkulikka? Paha mieli ja vitutus kesti monta tuntia, se oli käsittämätöntä miten joku vempain salilla sai mielen niin huonoksi. Taidan olla hieman liian raju itselleni, en kestä ajatusta etten onnistu koska sitä niin kovasti haluan. Varmaan tämä osaksi myös oman mielen temppuja, kun tiedostan että nyt painoa on yli satasen verran niin rupean miettimään sitä liikaa joka vaikuttaa itse suuoritukseen. Ei pidä ajatella, pitää vaan puskea se samperin laite liikkeelle.
Tätä en olisi itsestäni vuosi sitten uskonut, että jonain päivänä mua vituttaa kun raivohärkää se kun satku ei nouse salilla. Tuolloin olisin lähinnä vain räkäsesti nauranut ja mennyt pizzalle tms. Hieman ovat asiat muuttuneet. En ole juonut kuukausiin taikka syönyt vanhoja top 3 herkkuja kuten pizzaa, kebabbia ja muroja. Tulevana lauantaina ”pitäisi” muutama korkata kaverin 3kymppisten vuoksi. Ajatus hieman jopa pelottaa koska en ole juonut niin pitkään aikaan ja viimeksi kun niin tein sain kamalia vatsakramppeja. Ei mikään ihme kun sellasta paskaa kroppaansa laittaa. Ehkä suosiolla mene ihan cola light-linjalla.
Muutaman päivän päästä on pakko kaivaa rasvapihdit esiin ja nippailla läskejä, olen aika varma että nyt paukkuu lukemat on sen verran löysä ja porsas olotila tässä ollut. Antti sen on aina mitannut niin saa mitata nytkin, että tulee samasta kohdasta napsattua. Vaaka tuli hankittua kotiin nyt kun en aamupainoa salilla pääse seuraamaan töiden takia. Se on kyllä vielä pysynyt ok lukemissa, paino heittelee 56-58kg välillä.
Nyt on kuusi päivää tykitetty salia putkeen, huomenna ansaittu välipäivä ja laittamaan silmiin lisää säihkettä. Tulisi jo kevät niin voisi vertailla kropan muutosta. Jokunen aika sitten otettiin kropasta kuvat ja ennen seuraavaa diettiä katsotaan mitä tällä niin sanotulla massakaudella ollaan saatu aikaiseksi vai ollaanko mitään. Toivottavasti, muuten tulee kyllä itku ja uusi astetta isompi kolaus.
