Viimeisimmässä postauksessa manasin kuinka piiskaan itseäni aivan liian koville. Olen nyt siitä hetkestä lähtien koittanut ajatella asioita toisin ja olla suopeampi itselleni. Tiedän ettei joka päivä pääse eteenpäin, välillä tulee seiniä vastaan mutta jääräpäisen olemukseni on tätä välillä todella vaikea ymmärtää. Halu tehdä ja kehittyä on niin suuri. Nyt kuitenkin on jokseenkin parempi fiilis. Alan löytämään itseni sieltä jostain missä vielä olen hieman kyllä hukassa.
Miten olen sitten toiminut ja muuttanut ajatusmaailmaani? Itseasiassa se on aika simppeliä, en jää miettimään vaan otan sen mikä tulee vastaan, ainakin parhaani yritän. Yksi asia jonka otin suurennuslasin alle on jopa musteella hakattu iholleni. ”Your never fully dressed without a smile” – oma muistilappuni ihollani. Nyt tuo sanoma on ollut astetta suurempi ja järkeen käyvämpi. Sitä tekstiä on tiirailtu aivan uudella ajatuksella ja tunteella. Se muistuttaa minua tuolla jalkapöydässä aina viimeistään siinä vaiheessa kun sukkia ylleni puen, että miten ne asiat nyt tärkeysjärjetyksessä taas menikään. Elämän suurin pointti ei ole saada kiloja ylös vaan olla onnellinen ja iloinen. Joka päivässä on syytä hymyyn ja syitä olla iloinen vaikka treenit menisikin päin persettä. Toivottavasti myös Antti on huomannut tämän pienen eron joka itseni mielestä minussa on jo tapahtunut. Vielä kuitenkin välillä ketuttaa kun asiat eivät etene niin kuin haluaisin. Kuten rintapenkissä on nyt tahkottu 40kg ylös kolme viikkoa saamatta 2 toistoa enempää kun tekniikka hajoaa. Miten se voikin olla niin painava kun 37,5kg nousee hyvin. Miten 2,5kg lisäys voi painaa niin paljon? Maaginen tasaluku jonka ylitse pääsy ei tyssää voimiin vaan tekniikkaan. Tässä kohtaa voisin muistella kuinka kerran sanoin kaverilleni syvien keskuteluiden lomassa, että ”kaikkea ei voi saada” – tämä pätee moneen asiaan elämässä (keskustelussa koski kylläkin miehiä). Sama juttu pätee tässäkin, ainakin tällä hetkellä, so deal with it and move on. Kyllä se rauta nousee vielä joku päivä ylös, ainakin kolmen toiston verran.
Kesän viilentyessä on flunssa saanut musta otteen ja tällä hetkellä arvon onko kuinka järkevää mennä salille. Viikon verran on nenässä tuntunut painetta ja kurkussa karheutta. En tunne kuitenkaan olevani tarpeeksi kipeä että jäisin sieltä pois. Nenä ei ehkä toimi täydellä kapasiteetilla mutta jos silti hieman kävisi kyykkäämässä, kevennetysti. Tiedostan jopa tällä hetkellä itsekin sen, että uutta ennätystä kyykyssä ei tartte odotella. Sitä varten tulee hapenottokyky olla täysin kunnossa ja fiiliksen myös, nyt se ei ole koska olen tukossa. Olen silti jääräpää jonka on oltava täysin sänkypotilas ennen kuin jättää työt, treenit tai muut asiat tekemättä. Varmaan saadaan asiaan ratkaisu sen kyykkytreenin kautta, eiköhän se päätä ollaanko terveitä vai kunnolla kipeitä tulevana viikonloppuna.
Muutama asia reverse dietin edistymisestä. Kalorit ovat nouseet 1330 kcal lähtölukemasta nyt noin 1650 kcal päivässä. Noston alla ovat olleet vain hiilarit ja rasvat. Paino ei ole noussut juurikaan, tänään mitattu 55,7kg ja reverselle lähtö oli sen 54,9kg. Takana on kohta jo 2kk reverseä. Painon tulisi nousta hieman enemmän mitä tämä tahti on. Painonnousun kanssa on taas mentävä oman pään sisälle puntaroimaan asioita koska huomaan etten haluiaisi sen nousevan. Kesti niin kauan saada rasva kropasta pois, että osa mua haluaa pysyä tässä kireydessä. Mutta haluanko niitä rautoja ylös? Haluanko kehittyä? Haluanko mennä läpi eteen tulleista seinistä, siitä hiton rintapenkistä? Vastaus näihin kaikkiin on iso Kyllä. Halu saada ne tässä kuosissa vaan taitaa olla pyhä mahdottomuus. On siis syötävä enemmän ja enemmän. Tarkoitus tietenkään ei ole syömällä pakata muhun sitä rasvaa uudelleen samaa määrää mitä oli mutta aina sitä väkisinkin hieman kertyy ja se on asia joka mun pitää jälleen vain hyväksyä jos tahdon kehittyä – ja minähän tahdon.
Words of the day:
Ps. Eilisen päivän yksi monista ilonaiheista oli postimies. Hän toi pitkään kaivatun kirjekuoren. Nyt on vihdoinkin mustaa valkoisella, virallinen paperi hallussa siitä mitä ammattia sitä tänäpäivänä edustetaan 🙂
Tässä on nyt jonkun aikaa edetty päiviä kohtuu apealla mielentilalla mitä tulee omaan saliharjoitteluun. En ole näistä hetkistä niinkään kirjoittanut vaan koittanut tuoda ilmi ne onnistumiset ja salipäivien highlightit. Missä onnistuin ja missä tein ennätyksiä. Syömisen puolesta on menty välillä perse edellä puuhun ja siitä olen puhunut avoimesti. Nyt ei kuitenkaan ole siitä kysymys vaan tuntuu että on tarve purkaa mieleni kun en sitä sanoillakaan suustani saa ulostettua.
Olen huomannut tätä nykyä olevani perfektionisti mitä tulee treeneihin, niiden on mentävä hyvin, painojen on noustava, mun on jaksettava ja mun on kehityttävä. Hinnalla millä hyvänsä. En anna itselleni lupaa epäonnistua. Jos epäonnistun rankaisen itseäni siitä todella paljon, henkisesti. Haukun mielessä itseni luuseriksi ja paskaksi. Miten olenkaan niin heikko tai niin huono etten jaksa. En ota huomioon sitä, että olenko nukkunut hyvin, olenko syönyt hyvin, onko mulla energiaa, onko tänää se päivä kun tulee ennätyksiä, miten voin ja mitä tunnen. Päivästä ja fiiliksestä vähä välitän, aina olisi tehtävä uusi ennätys ja uusi sarjapaino ja edistyttävä.
Esimerkiksi tänään haukuin itseni mielessäni koska kyykky ei noussutkaan niin kuin halusin, tiesin sen mielessäni jo ennen salille lähtöä mutta silti halusin salilla pyrkiä eteenpäin ja onnistua. Oloni ei ollut voimakkain, eikä pirtein johtuen eilisen yläkropan treenistä ja sen perään 4h kestäneestä nostokoulutuksesta (olympianostoliikkeitä). Eilinen oli siis kaikinpuolin todella rankka päivä kropalle, se joutui tunteja tekemään kovaa fyysistä työtä. Vaikka järjellä ajatellusti tiesin sen rajoittavan tämän päivän salitreeniä niin mielessäni, sillä tunnepuolella en kuitenkaan anna sille lupaa vaikuttaa suoritukseeni. Vaikka se juuri niin tekikin. Järkipuoli sanoo miten asiat ovat oikeasti mutta tunnepuoli ei kuuntele ja valtaa päässäni liikaa pinta-alaa. Kuvittelen olevani supermies jonka kroppa kestää kaiken, parantaa haavat salaman nopeasti ja jaksaa joka päivä uudestaan ison rääkin. Ja kun näin ei tapahdukaan niin pään sisällä huudan itselleni. Tämä täydellisyyteen pyrkiminen on alkanut vakuttaa pahasti koko minääni. En ole ollut enää niin iloinen ja positiivinen itseni kuin olen ollut. Ajattelen asioista yleisesti negatiivisesti ja se alkaa jo risoa itseänikin. En halua olla tämä negatiivinen valittaja joka minusta alkaa pikkuhiljaa tulla. Se yllättäen vaikuttaa myös ihmissuhteisiini, Anttia hajottaa kun hän ei keksi miten minua piristäisi mutta ehkä tämä onkin sellainen asia joka minun on vain tajuttava itse. Erittäin kierolla mielelläni kuvittelen että olen parempi ihminen, parempi esikuva, parempi PT kun vedän täysiä joka kerta ja lisäksi olen tyttöystävä josta voi olla vieläkin enemmän ylpeä kun vedän joka kerta täydet piipussa ja saan tehtyä uusi ennätyksiä aina kun treenin maailmaan astun. Haluan tehdä kirjaimellisti sitä ”kovaa duunia” jota vaaditaan että saadaan kroppa kuntoon. Haluan olla se kovaakin kovempi urheilija. Kun en suoriudu niin kuin pitäisi niin sillä myös vähennän oman itseni ”arvoa” ja mieli painuu maahan. Rankaisen itsenäni henkisesti ja kun tätä jatkuu päivästä toiseen on mieli jatkuvasti maassa niin eihän salilla tapahdu haluttuja ihmeitä ja siksi varmasti olenkin koko ajan mieli maassa. Oravanpyörä rullaa eteenpäin mutta ei sinne parempaan suuntaan.
Hassua sinääsä sillä jos joku asiakkaistani sanoisi minulle näin niin osaisin kyllä puhua hänelle miten sali suoritukset eivät vaikuta häneen ihmisenä, eikä siihen miten muut näkevät hänet ihmisenä tai miten niiden ei pidä antaa vaikuttaa salilta lähdön jälkeen muuhun päivään ollenkaan. Se treeni jää sinne salille ja seuraavalla kerralla uusi yritys, thats it. Itselleni sitä en vain osaa sanoa millään kielellä. Minun olisi opittava antamaan itselleni anteeksi ja antamaan periksi, myönnettävä itselleni etten aina vain pysty ja oppia kuuntelemaan kehoani ja ymmärtämään sitä paremmin. Kaikista eniten minun on opittava suomaan ne epäonnistumiset rankaisematta itselleni. Niitä kuitenkin tulee jatkossakin elämän kaikilla osa-alueilla eteen. Ja siis yleensäkin tajuttava miten typerää tällainen ajattelu edes on. Herättävä todellisuuteen, siihen että elämässä, päivissä on hivenen muutakin kuin se nostanko kyykystä tänään 40kg vai 50kg.
Aika osuva teksti pomppasi silmiin, juurikin tänään. Pistän sen talteen tuonne omaan mieleeni ja koitan muistaa sen joka päivä tästä eteenpäin. Aamen.
Jep, jep. Ruoka on hyvää ja minä tykkään syödä. Ei muuta lisättävää.
Viimeisimmän kirjoituksen överi brunssi ei ole todellakaan jäänyt viimeiseksi jättimättö ateriaksi. Onhan tässä tullut kerta viikkoon tuonkin jälkeen syötyä päin persettä. Viimeisin tällä viikolla kun oli duuniin kick-off päivät. Ne sisälsi myös brunssia, maittavaa illallista ja hotellin aamupalabuffettia. Ruokaa siis yllin kyllin ja eihän siinä mitään tolkkua taaskaan ollut. Menin kaloreissa yli ja reippaasti. Ensi viikolla olisi edessä Hard Rock Cafen burgersetti. Sinne Antti on halunnut jo kauan ja koska hänenkin dietti viimein saapui päätökseen on siis aika mennä syömään ”hyvin”. Se aiemmin mainittu herkkuruoka kerran 10. päivään on nyt ollut paremmin sanottuna kerran viikkoon, way too much! Missä hitossa on se mun selkäranka? Onneksi painoa ei kuitenkaan ole kertynyt kuin reippaan kilon verran ja siitäkin on suurin osa nestettä. Olen kyllä muistanut rankaista itseäni joka herkuttelun jälkeen aina yhtä ihastuttavilla HIIT-harjoituksilla. Ehkä ne ovat pitäneet pahimmat pöhöt poissa tai se että olen muistanut juoda vettä järjettömiä määriä kyseisinä syöpöttelypäivinä.
Nyt on kuitenkin etsittävä se selkäranka nopeasti. Muutoin olen kohta 2kk saanut takaisin kaiken sen mitä yli 5kk nipistelin itsestäni pois. Ei siis mitään järkeä heittää hukkaan sitä aikaa ryssimällä nyt. Jälleen kerran minä lupaan itselleni, että tuon burger setin jälkeen alkaa se paljon puhuttu herkkutuokio kerran / 10 päivää. Mun pään sisällä asuva ”et jumalauta syö sitä”- ääni on varmaan ollut lomilla kun ei paljon ole huuteluja ruokien syömisen estämiseksi kuulunut. Onneks loma-aika on nyt ohi!
Ilmeisesti mun treenitpäivät ovat tällä hetkellä sen verran kovia ettei tuo ylensyöminen ole kamalasti tehnyt hallaa. Välillä onkin ollut palautumisen kanssa ongelmia näillä vielä semisti alhaisilla kaloreilla (1600kcal). Sen lisäksi että käyn 5 kertaa viikossa salilla niin hypin, kyykkään ja liikun asiakkaiden kanssa töissä 5 päivänä viikossa sen 3-6h verran. Ehkäpä tälläkin on osuutta asiaan että rasvaa ei ole päässyt kertymään. Thank god! Tänään asiakkaan kanssa touhusin mukana ulkona suoritetun treenin joka piti reippaan kävelyn ohella sisällään askelkyykkykävelyä, portaissa juoksua, mäkijuoksua, tasahyppyjä jne. Monesti salilla ollessa vain käskytän vierestä mutta välillä pitää myös itse valuttaa hikeä. Osaksi siksi jotta tuo duunin kick-off päivät poistuisivat kropastani asteen nopeammin ja toiseksi, että motivoi myös asiakasta tekemään paremmin ja enemmän kun se oma PT sykkii ja kannustaa vieressä yhtälailla.
Tältä mun treenipäivät nyt siis näyttää liikkeiden puolesta, suluissa isompien liikkeiden tämän hetken painot:
Wo1 selkä + rinta
A leuat
B rintapenkki (40kg)
C alatalja
D vinopenkki
E ylätalja
F peck deck
G facepull
Wo2 jalat
A kyykky (50kg)
B sjmv (65kg)
C hackkyykky kapea
D pohkeet
E askelkyykkykävely
F vatsat
Lepo ————————–
Wo3 etureidet + selkä
A kulmasoutu (45kg)
B lapasoutu (jolla parannetaan ryhtiä)
C yhden käden taljaveto
D prässi kapea (135kg)
E goplet kyykky
F smith askelkyykky
G 1 jalan kyykky
Wo4 olkapäät + kädet
A dippi
B hauis tanko
C arnold press
D ojentaja pään yli narulla
E kapea punnerrus
F hauis kulmassa kp
G facepull
H olka treesome
Wo5 pakarat + takareidet
A hip thrust
B yhden jalan prässi
C pull through
D selkäpenkki
E ”pakara swing” taljassa
F vatsat
Lepo ————————– + satunnaisia HIIT harjotteita
Ainiin pakko hehkuttaa taas Anttia, mulla on niin mahti ja kannustava mies! Se ihanuus osti mulle näin uuden työn (ja treenien) tueksi uudet salitossut ja reenihupparin jossa keplaa tallustella salille ja töihin!
New Balancen barefoot tossut joissa on Vibrantin pohja. Aivan älyttömän kevyet ja hyvät kyykkää ja siis kaikinpuolin loistavat koko salitouhuun. Eivät jousta pohjasta kun se on täyskumia. Näiden avulla lankun palanen, joka on toiminut kantapään alla kyykyissä lentää hiiteen. Saa aivan eri tuntuman lattiasta ja jalkapohjista kun nämä popot on jalassa! Ja ne on vielä super söpöt!
Niin ja sitte maku-uutisia. Hallelujaa sille joka on keksinyt sokeroimattomat ja kalorittomat makusiirapit! Sitä siirappia voi huoletta tyrkkää rahkan, raejuuston ja puuron sekaan, juomiin: tee + kahvi… kaikkeen! Kanasta en niin tiedä 😀 Fitnestukusta saa tilattua myös siirappeja, tosin eri merkkiä kuin kuvassa ja nämä pullot tulivat www.mokkamestari.fi osoitteesta tilauksella lähipostiin.
Nam nam!
Ensi kertaan 🙂
Kylläpä oli herkullinen viikonloppu! Ai, että…kroppa tykkäsi, makuaisti tykkäsi, selkäranka katkesi ja nyt omatuntoa kolkuttaa. Perjantaina lähdin ystäväni Suvin kanssa pöndelle ja siellä tuli nautittua yhtä sun toista. Grillissä tirisi broileri ja nauta, kylkeen herkullista salaattia, juustolla täytettyjä herkkusieniä, naposteluun ruis sipsejä ja porkkanoita valkosipuli dipillä ja vielä pari juustomakkaraa kylkeen. Ainiin ja ne kesän ensimmäiset pari jäätelötuuttia. Grillitulen äärellä juttelua kaikesta maan ja taivaan välillä, todella rentouttavaa ja mukavaa aikaa yhdessä. Lauantaina mökillä tietenkin piti hyppiä pihatreenit koska kabanossit ja jäätelöt kolkuttivat mielessä. Kotiin tullessa vielä muutaman extra kalorin kulutukseen HIIT-harjoitus päälle. Sunnuntaina salitreenien jälkeen odotti tuo aina niin herkullinen Dylanin aamupäivä brunssi, sellanen +3000kcal yhdeltä istumalta. Vatsalaukku venyi ja paukkui kun en osannut lopettaa syömistä siinä kohtaa kun oli hyvä ja täysi olo. Eilinen brunssi loppui klo 13.00 enkä edelleen ole syönyt mitään tämän jälkeen. Ensimmäiset 6h meni vastakivuissa ja sen jälkeen nälän tunne on ollut jotain kaukaista. Näin 18h tuntia myöhemmin alkaa jo hieman huikoa…kohta voisi syödä aamupalan. 😀
Mulla tuppaa olemaan ihan pirun kova tuo kantapää, en vain opi että siellä brunssilla ei tarvitse ahtaa vatsaa niin täyteen kun en koskaan enää näkisi ruokaa. Mikä siinä on että pitää syödä ”koko rahan edestä” ja syödä niin hitosti liikaa, että loppupäivä meni täysin harakoille ja vaakatasossa, sikiöasennossa. Ehkä ensi kerralla osaan, tai sitten en. Eilinen oli kyllä taas loistava muistutus siitä mitä liika herkuttelu tuo mukanaan. Ei ainakaan virkeyttä ja energistä oloa, päinvastoin paljon epämukavuutta. Harvoin on se fiilis ruokailun jälkeen, että haluaa työntää ne sormet kurkkuun jotta olo kevenisi ja tavara vatsasta poistuisi sukkelammin. Eikä ne herkut edes maistuneet niin, niin super hyvälle ettenkö olisi voinut olla ilmankin, tämä jälkiviisaus on kyllä sitten rasittavaa. Tai olihan ne hyviä mutta yksi maistiainen kustakin olisi riittänyt, mutta minäpä syön sen 6kpl tuulihattuja ja päälle pari palaa mustikka- ja omenapiirakkaa, jotka tietenkin hukkuvat vanilijakastikkeeseen -> makean yliannostus. Tyhmästä pääsä kärsii koko keho – jälleen kerran.
Tämä ruokien täyttämä viikonloppu ei tosin vaa’an mukaan ole kerryttänyt kuin kilon verran ylimääräistä (nestettä) kroppaan. Joka tuli täysin yllärinä, odotin jotain tuttua +3-4kg vähintään. Tänään onneksi edessä rankka etureisien rääkkäys salilla, aion painaa siellä niin täysiä että itku tulee (energiaa pitäisi riittää jopa muille jaettavaksi). Illemmalla HIIT perään varmistamaan että nesteet lähtee liikkumaan ja palataan asap. takaisin siihen painoon jossa oltiin perjantaina ennen mökille lähtöä.
Tämän kalorien kyllästämän viikonlopun jälkeen on taas super kiva palata arkeen ja kalorilaskurin pariin vahtimaan syömisiä. On se kummallista kun viettää ”kalorin laskennasta”-vapaata niin homma lähtee aivan hanskasta. Kaloreita tulee sieltä ja täältä ja salaa selän takaa. Sitähän taannoin totesin, että sitä hankalampaa se oikein syöminen on kun oma pää saa valita mitä syö, eikä sitä ohjaa mikään muu kuin omat mieliteot. Tällaisia viikonloppuja ei todellakaan saa tulla kuin max. kerran kuukaudessa, muuten olen kohta taas porsas kunnossa.
Pakko myöntää, että ihan pelottaa ajatus tulevasta kun tuo kalorilaskuri poistunee elämästä. Sen kanssa on nyt elänyt 6kk ja vielä tämän reverse dietin ajan tulen sitä käyttämään, eli seuraavat 2kk ainakin. Se kertoo mulle mitä syön ja kuinka paljon voin syödä ja tulevaisuudessa mun oman pään pitää pystyä siihen yksin, ihan sama mitä mieliteot pään sisällä huutaa. Ei varmasti kuulosta vaikealta muiden korvaan mutta omaani kyllä. Tulee ihan mieleen nämä taparikolliset, jotka eivät osaa elää vankilan ulkopuolella koska ovat tottuneet vankilan tarjoamaan elämään ja se on heille tuttua ja turvallista. Ulkomaailma on jotain pelottavaa jossa ei osata käyttäytyä ja siksi tehdään taas uusi rikos, jotta päästään tuttuun ja turvalliseen paikkaan, vankilaan, kotiin. Aika kärjistetty esimerkki mutta pointti on sama. Mulle dietillä oleminen alkaa tuntua hetke hetkeltä helpommalta ja kotoisemmalta kuin tämä koko ajan lisääntyvä vapaus ruokamäärien suhteen. En tällä hetkellä osaa olla ilman kalorilaskurin apua ja sitä tässä pikkuhiljaa pitäisi se oppia jotta se kuuluisa ”normaalimpi” elämä (ruoan suhteen) olisi lähempänä.
Aika syvällinen maanantain postaus mutta näin tällä kertaa, koitan ottaa tästä opiksi. Eipäs, minä Jenni päätän ottaa tästä opiksi. En ylensyö itseäni vatsakipuihin enää, tämä oli vimonen kerta kun näin käy. Nyt se aamupala ja sinne salille! 🙂
Oi että on hyvä fiilis. Asiat alkaa rullaamaan pikkuhiljaa ihan joka suunnasta. Treenit kulkee taas, ruokamäärät kasvaa, motivaatio on katossa ja töissä saan koko ajan lisää uusia asiakkaita.
Reversen ensimmäiset 2 viikkoa takanapäin ja homma edennyt justiinsa niin kuin pitää ja vielä hitusen paremmin. Aineenvaihdunta on herännyt uudelleen henkiin dietistä aikaansaamansta hiljentymisestä. Se, että kaloreita on vasta lisätty 100kcal tuotti jo sen että yhtenä päivä oli uusi alin paino (54,3kg) ja uusi alin pihtilukema reidessä (19cm). Edelleen siis rasva palaa kun elimistö käyttää hyväkseen tämänkin hurjan +100kcal mitä on lisätty tähän mennessä. Aivan älyttömän hyvä fiilis että oikeaan suuntaan olla menossa! Paino kun ei saa nousta kun puoli kiloa kuukaudessa tämän reversen aikana. Maanantaina jälleen uudet +50kcal kehiin, kohta mun annokset on jo jäätävän isoja! 😀
Treenit kulkee, uusi ohjelma on rankka mutta hyvä. Jaloissa tuntuu mutta palautumaan kerkeää. Uudet enkat on taas tehty: kyykyssä meni 50kg:lla 5 toistoa, se on enää 5kg alle oman painon! Loput sarjat tehtiin back offilla 42,5kg 3×8. Otettiin siis käyttöön isoissa massaliikkeissä back off setit. Ensimmäisessa sarjassa se päivän kovin paino ja loput n. 7kg vähemmällä. Tällä tavoin etenen hitaasti mutta varmasti ylöspäin ja voimat kehittyy. Näin siis kyykyissä, sjmv:ssa, penkissä ja prässissä. Myös leuanvedot ovat pitkästä aikaa edenneet, uusi ennätys sielläkin. Teen tällä hetkellä 4 x 10 sarjaa jotka aloitetaan aina omalla painolla ja loput sarjan toistot avustettuina kuminahaulla kunnes 10 toistoa on tehty. Viimeksi leuat meni 6+4/5+5/4+6/3+7. Sanoisin, että 6 leukaa naiselta on hyvä! Toki tässäkin havittelen niitä lisää sitä mukaan kun selkä kehittyy kun sekin on nyt kovan työn alla.
Ja mitä töihin tulee niin yksi sana: tykkään! Tämän työn tekeminen ei ole vielä tuntunut työltä. Niin siistiä olla se ”syypää” ihmisten elämänmuutokseen ja siihen tuloksien syntymiseen. On hienoa saada olla niin lähellä sitä muutosta kun asiakas kehittyy niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Oli kyseessä sitten laihdutus, uusi treeni motivaatio tai kunnon treeniohjelma jolla saa tulosta tai ne kaikki yhdessä. Tämä on ensimmäinen työ joka tuo ja antaa kiitosta lähes päivittäin. Saan auttaa ihmisiä kohti parempaa oloa, parempaa itsetuntoa, parempaa kuntoa ja näiden mukana kohti parempaa elämää.
Olla kunnia saada olla heille tukena, antaa neuvoja ja zempata jaksamaan eteenpäin. Saan tavata mahtavia persoonia ja olla hyödyksi, jakaa sitä tieto-taitoa mikä mun päässä on. Mikään muu työ ei ole antanut näin vilpittömän hyvää oloa toisen ihmisen puolesta kun he onnistuvat ja pääsevät tavoitteisiin.
Palautteet joita olen saanut tuovat lähes tipan linssiin:
”Tärkeimmäksi seikaksi PT:n valinnassa muodostui positiivinen energia ja periksiantamattomuus, joka välittyi Jennin tekstistä. Uskon itse siihen, että asenne ja tahto on avain kaikkeen. En halunnut mitään ”pää punaisena huutavaa vääpeliä”, koska tiedän, ettei se olisi motivoinut minua. Tarvitsen iloisen, positiivisen realistin, joka tsemppaa huonoina päivinä, mutta omaa tunneälyä ja ymmärtää heikotkin hetkeni. Hyvä PT myös kehuu ja kannustaa silloin, kun se on aiheellista ja tarpeen. Hänelä on tilannetajua ja tietää miten juuri minua motivoidaan oikein.
Jenni on ollut kaikkea sitä mitä odotin – ja enemmänkin. Hän on asiansa osaava ammattilainen, tiukka, tarkka ja täsmällinen, mutta omaa kuitenkin juuri sopivasti sitä inhimillisyyttä ja lämpöä, jota juuri minä tarvitsen onnistuakseni juuri tässä projektissa.
Meillä on huikeat 19 tapaamiskertaa jäljellä ja hieno kesä ja syksy edessä. Minä onnistun tässä, me onnistutaan tässä yhdessä!” -Sofia
”Eilinen treeni tuntuu reisissä, hyvällä tavalla. 🙂 Tuntuu että farkut menevät helpommin jalkaan kuin pari viikkoa sitten, jotain pientä on jo tapahtunut ;D
Muutenkin tuntuu että energia alkaa virrata, ja sellainen olo niin kuin sisällä kävisi jokin ”höyrymoottori”. Varmasti säännöllisen
syömisen ja treenin ansiota. Tänään siis taas treenaamaan, se on sairaan kivaa kun on hyvä ja selkeä ohjelma, kiitos Sinun ;)” – Minna
”Mulla on ollu paketti johon kuului 7 pt tapaamista. Ja pt:ksi valitsin Jennin. Olen tosi iloinen kun sain tutustua niin mahtavan mimmiin 🙂 Jennin kanssa käytiin tarkasti kaikkien ohjelmien liikkeet ja hän osasi erittäin hyvin tsempata ja neuvoa. Ilman Jenniä koko projekti olisi ollut haastavaa ja koko homma olisi varmaan mennyt harakoille. Iiiiiiso kiitos Jennille kaikesta! :)” – Anu
”Kun on hyvä treenaaja vierellä, ni kyllä sitä jaksaa tehä vaikka ja mitä. Jenni autto heti kun joku liike alko tökkimään, tai jos ruokavaliossa oli muutoksen tarvetta. Ei tuntunut kertaakaan siltä, että olisi yksin joutunut painimaan näiden kilojen kanssa. Ja vaikka Jenni oli kovalla dietillä myös itse, oli ihanaa kun se silti jaksoi koko ajan olla iloinen myös mun pudotetuista kiloista!” – Tiia
– olen sanaton <3
Heinäkuu startannut ja fiilis on loistava!
Juhannuksena nautitut isot ruokamätöt on sulateltu ja reiden pihtilukema on edelleen tasan 20mm!! Tänään alkaa se kauan odotettu ja paljon puhuttu reverse dietti. Ruokamäärä nousee huikeat + 40 kcal tällä viikolla ja nousun kohteena tietenkin hiilarit jotka on ajettu alas. Ensi viikolla + 50 kcal rasvoihin ja seuraavalla + 50 kcal hiilareihin ja samalla kaavalla jatkuu siihen asti ettei paino ala nousemaan. Proteiinia syön jo nyt paljon kokooni nähden eli siihen ei tarvitse mitään lisäillä. Toivottavasti pääsen kohtuullisen korkealle kaloreissa ennen kuin kroppa alkaa varastoimaan näitä lisättyjä määriä. Jos/kun painoa alkaa nousemaan niin pysytään sen hetken kaloreissa pidemmän aikaa ja katsotaan mitä tapahtuu. Otetaanko hieman takasinpäin (jos on noustu liian vauhdilla) vai tasaantuuko tilanne kun odotetaan hetken aikaa. Tässä samalla on tarkoitus hakea ja löytää mulle se oikea päivittäinen kalorimäärä millä en paisu, millä jaksan treenata täysiä, millä saan kehitystä ja edistyn salilla ja millä virtaa riittää vielä salitreenien jälkeenkin kun siellä on kaiken itsestään antanut.
Aikomusta ei ole olla dietillä enää tänä vuonna, saatikka seuraavan 1,5 vuoden aikana mikäli kaikki menee niin kuin suunnitellaan. Jos dietille kuitenkin tulee tarvetta, että jossain kohtaa homma pakkautuu takaisin reisille ja vyötärölle niin pieni 3 vkon dietti on sallittu. Diettailu pohjimmiltaan kuitenkin on perseestä ja syöminen on kivaa! :V
Selkäranka on löytynyt dietin aikana ja sitä pitää vaalia erityisesti nyt kun pikku hiljaa saa enemmän ja enemmän syödä. Se syöminen ja herkuttelu lähtee niin helpolla lapasesta siinä kohtaa kun ei päivittäin enää laske paljonko syö ja mitä syö ja elää ajatuksessa että nyt saa ja on lupa syödä. Paskat. Totuus on, että saan syödä mutta en edelleenkään herkkuja vaan hyvää, kunnollista, oikeeta treeniä tehostavaa ja edesauttavaa ruokaa. Kerran kahteen viikkoon otetaan käytäntöön herkkuhetki. Mutta se on yksi herkkujuttu, yksi pussi karkkia, yksi ravintola syöminen, yksi juusto+viini maistelu jne. Se herkkuhetki ei kata todellakaan koko päivää vaan on yksi hetki päivän aikana kun muut syömiset ovat niin kuin pitääkin.
Olohuoneemme muovautui jälleen valokuvausstudioksi kun otimme kuvia tulevia omia PT-sivujani varten. Saatiin meidän huikeella 2 hlön (Antti ja minä) kuvaustiimillä tosi makeita fotoja aikaiseksi. Ja ihan rehellisesti sanoen olen jopa itse yllättynyt miten hyvältä mun yläkroppa näyttää! 😉
I like it a lot!
Uusi treeniohjelma starttaa myös huomenna ja se on kova! Nyt alkaa jalkojen ja perseen kasvatus ja niitä rääkätään 3x viikossa (paljon kerralla) ja yläkroppaa 2 x viikossa ja päälle vielä 1 x HIIT treeni. Uudessa ohjelmassa on yhdistetty intensiteettiä sekä volyymia. Osa päivistä keskittyy voiman kasvatukseen lyhyillä toistomäärillä ja osa on tuntuma pumppausta suuremmilla toistomäärillä. Jokaisena päivänä viedään lihas totaalisen väsymisen partaalle. En malta odottaa miten kehitys tästä jatkuu kun ruoka-annokset pikkuhiljaa nousevat ja treenit sitä mukaan rankentuvat. Sitä kovempaa treenataan mitä enemmän syödään, löysäily ei nyt kuulu tähän suunnitelmaan.
Antti pysyy edelleen mun valmentajana ja jos hyvin käy niin loppuun eli lavalle asti. Se olisi niin upeeta astua lavalle hyvässä kisakunnossa ja todeta, että me tehtiin tämä kahdestaan pirun hyvänä tiiminä, ilman erillistä yli kallista koutsia. Treenaaminen ja lihaksen kasvatus ei kuitenkaan ole mitään suuren luokan tähtitiedettä, me tiedetään mitä se vaatii ja kuinka sitä saadaan joten saatetaan hyvinkin pystyä tähän kahdestaan. Tietenkin mun pitää poseeraamiseen ja kävelyyn hommata valmentaja mutta se on asia erikseen.
Tällainen pikku tilannepäivitys ja nyt aamupalaa naamariin ja Fressille töihin käskyttämään omia kätyreitä ja hankkimaan uusia!
🙂
Jesh! Jesh!
19 viikkoa ja 5 päivää oltu dietillä ja nyt se on vihdoin ohi. Nyt ollaan tavoitteessa! Tätä päivää on odotettu kauan. Matkalla tehtiin muutamia virheitä joiden takia dietti venyi ja paukkui pidemmäksi kun suunniteltiin. Olin jo luovuttamassa pari kertaa mutta onneksi Antti osasi sanoa juuri ne sanat joilla tajusin ettei luovuttaminen ole mahdollista, enkä minä ole luovuttaja.
Mistä lähdettiin liikkeelle ja mitä matkalla tapahtuikaan…
29.1.2013 dietin startti
aamupaino 58,9kg
Mitat mittanauhalla:
vyötärö 66,5cm
lantio/perse 90-91cm
reidet pakaran alta 91cm.
Rasvapitilukemat:
ojentaja 15mm
vatsa/kylki 8mm
etureisi 25-26mm <- erityisen tarkkailun ja työn alle!
Tavoitteena oli saada paino alas 55kg ja etureiden rasvapihtilukema 20mm.
Kalorit alkoivat 1795kcal/päivä ja treeneiksi tuli 4x salia + 1 cardiopäivä, eli 5 päivää liikuntaa. Kuukauden jälkeen tuli esiin ensimmäinen ongelma, vatsani. Paljon meni sisään mutta juurikaan mitään ei tullut ulos. Tämä ongelma saatiin korjattua maitohappobakteereilla mutta se venytti diettiä heti jo 2 viikolla.
Ensimmäinen kaloritiputus tapahtui reilun kuukauden jälkeen (12.3) 1690 kcal/päivä, treeneihin lisättiin exrta cardiota 10-15min jokaisen salipäivän perään. Tällä mentiin eteenpäin kuukausi ilman huimaa edistymistä, tehtiin siis virhe kun kaloreita olisi pitänyt nipsasta reilusti enemmän. Toinen kaloritiputus tapahtui 3.4, 1530kcal/päivä ja treeneihin tuli kokonaan toinen cardiopäivä kehiin, eli 4 x salia ja 2 x cardiota viikossa. Tällä nipsaisulla päästiin taas hieman eteenpäin kunnes taas jämähdettiin. Kolmas kaloritiputus oli 25.5, 1410 kcal/päivä, liikuntaan ei tullut tässä kohtaa muutosta. Tähän menessä kaikki tiputukset olivat kohdistuneet vain hiilareihin. Tämä tiputus ei viikossa tehnyt mitään muutosta painoon joten neljäs ja viimeinen tiputus tuli nopeasti heti perään 31.5, 1330 kcal/päivä. Nyt tiputuksen alla joutui hiilarit sekä proteiini. Tämän lisäksi cardio treenit muuttuihit intervalleiksi ja niitä tehtiin 3 x viikossa ja salilla käytiin 4 x viikossa.
Johan alkoi tapahtua! Viimeisestä nipsauksesta on vain reilu 2 viikkoa ainaa ja nyt ollaan tavoitteessa! HIIT-treeni, eli intervallit ovat mun rasvanpolton juju. Miksi me ei keksitty sitä aeimmin?!? 15min HIIT 3 x viikossa salitreenien lisänä ja johan rasva alkoi tirisemään ja vaaka lähti laskusuuntaan.
Mahtui tähän matkaan tietysti myös herkkupäiviä, eikä mitään nimellisiä vaan totaaleja övereitä joista keho palautui aina yli viikon. Nämä sokerin ja rasvan täyttämät ”tankkaus”päivät toivat myös sen kutakuinkin 3 viikkoa dietin kestoon exrtaa. Vain kerran tehtiin mulle oikeaoppinen hiilatankkaus ja se toimi, tankkauksen jälkseinä päivänä oli uusin alin paino vaa’alla. Nyt ollaan paljon viisaampia ja kun kisadietin aika on tiedetään mikä mulla toimiin ja mistä kaloreita pitää lähteä liikkeelle ja kuinka pitää treenata.
Ja ne tulokset… (suluissa erotus lähtötilanteesta)
Kaloritiputukset yhteensä: 1795kcal/päivä -> 1330 kcal/päivä (-465kcal)
Makroravinteiden tiputukset yhteensä: lähtö P:185g HH: 200g R:35g -> loppu P: 175g HH: 90g R: 30g
16.6.2013
aamupaino 54,9kg (- 4kg)
Mittanauha:
vyötärö: 63cm (- 3,5cm)
lantio/pakara: 89cm (- 2cm)
reidet pakaran alta 86,5cm (-4,5cm)
Rasvapihtilukemat:
ojentaja: 10mm (- 5mm)
vatsa/kylki: 4mm (-4mm)
etureisi: 20-21mm (n. -6mm) <- woop! woop!
MÄ TEIN SEN! Jumaleisson mikä fiilis! Mutta kyllä iso kiitos, halaus ja rutsitus kuuluu mun hanipöölle Antille. Ilman Antin tukea ja viisaita sanoja mä olisin varmaan luovuttanut viikkoja sitten. Onneksi mulla on elämässä tollanen tukipylväs (ja valmentaja) olemassa joka on 100% mukana tässä mun kisahaaveilussa. En mä tästä ilman häntä selviäisi, en mä ilman häntä edes tässä olisi.
Nyt kituutellaan vielä juhannuksen yli samoilla kaloreilla koska juhannuksena on jälleen herkkuja nenän edessä. Kun juhannuksesta on toivottu niin sitten alkaa se kauan odotettu reverse dietti ja alkaa kalorit nousemaan pikku askelin kohti suurempia päivälukemia. Se on lihaksen kasvatuksen season edessä seuraavat 1,5 vuotta!
DON’T QUIT – päivän sana!
Koko alkuvuosi on vietetty enemmän työttömänä kuin työllistettynä. Työttömänä oli alkuun hauskaa, ei kiirettä mihinkään, aikaa treenata kuin pieni sika konsanaan ja nauttia jouten olosta. Työttömyydellä tosin on myös hintansa ja haittapuolensa. Harvat ja satunnaiset keikkatyöt eivät paljoa auttaneet. Ei kunnon tuloja -> ei rahaa. Ei varaa tehdä mitään ylimääräistä kun viimeisen työpaikan loppupalkka oli kulutettu. Sinne jäi pikkuhiljaa ajatukset leffailusta, kaverien kanssa syömisestä tai edes kahvittelusta. Kaikki vie rahaa jos jalkansa ulko-ovesta ulos pistää. Ja kun pennit ja työttömyyskassan tulot juuri ja juuri kattoivat vuokran ja laskut ei voinut edes ajatella lähtevänsä viihtymään kaupungille. Tämä niin sanottu ihana jouten olo alkoi syömään minua sisältäpäin. Näköjään kaikella on rajansa. Huomasin, että saatoin potea jopa pientä masennusta, tunsin itseni oman kotini vangiksi. Samoja seiniä katsoin päivästä toiseen ja leikin kodin hengetärtä. Päivien higlightit olivat sali ja kaupassa käynti. Ei kovin riemukasta. Ystävät pyysivät sinne ja tänne ja tuonne, joudun kieltäytymään vain ja ainoastaan siitä syystä ettei minulla ole rahaa, ei siis edes 20e ylimääräistä. Tämä hajotti todella paljon. Päivät kuluivat työhakuja ja työhakemuksia lähettäessä ja Anttia töistä kotiin odottaessa.
Huomasin, että tämä pieni masis/turhautiminen (mikälie veltto olotila) vaikutti myös salilla. Siellä ei ole ollut pariin viikkoon enää läheskään niin hauskaa kuin ennen, en ole nauttinut siitä, olen vain suorittanut sitä. Olin kyllästynyt koska se oli ainoa vakituinen asia päivissäni. Salilla käynti sai ikään kuin liikaa painoarvoa päivässä sen ollessa ainoa tehtävä päivän ”to do”-listalla, että se alkoi maistumaan kuralta. Seiniä tuli vastaan monissa liikkeissä ja se vaadittu motivaatio oli hieman hukassa.
Tyhjä leikkikenttä.
Yhtenä päivänä sitten auringonsäde kimposi tähän suuntaan ja kysely tuli työhaastatteluun. Haastattelussa vastassa oli mukava, lämminsydäminen ja erittäin eloisa naishenkilö, tätä nykyä minun pomoni. 🙂 Olen niin suunnattoman iloinen, että hän näki minussa potentiaalia personal traineriksi vaikka työkokemusta alalta ei vielä juuri olekaan. Olen minä PT-koulutuksen myötä ohjannut jengiä ja sen ohella myös kavereita ja tuttaviani mutta ”kunnon” työkokemuksesta ei voi puhua. Tänäpäivänä tuntuu, että tarvitsee olla monen vuoden kokemus jotta sinua edes harkitaan työhön. Oli se sitten siivooja, kaupan ruokakärryjen roudari tai insinööri. Mutta pomoni näki minussa sen palon ja vilpittömän halun auttaa muita terveellisemmille vesille että se ajoi työkokemuksen ohitse. Tai näin minä sen ajattelin menneen.
Nyt on kaksi päivää perehdytystä takana ja fiilis on katossa. Huominen työpäivä vaihtui vapaalle koska minulle ei vielä tullut ohjattavia. Huominen menee töiden sijaan sittenkin auringossa ja hieronnassa, kuulostaa paljon kivemmalle kuin työnteko mutta mua harmittaa. Haluan nyt todellakin tehdä töitä ja tehdä niitä kunnolla. Kotona on lusmuttu aivan tarpeeksi ja olen täynnä jouten oloa. Vielä kun kyseessä on työ mitä haluan oikeasti tehdä, eikä työ jota teen vain rahasta. Tätä samaa fiilistä ei ole tullut vastaan sitten radiohommien. Siitä tiedän, että kyseessä on minun toinen kutsumusammatti äänityöläisen lisäksi. Love this feeling! 🙂
http://www.fressi.fi/kamppi/
Näiden parin päivänä aikana olen huomannut ison muutoksen yleisessä mielentilassani. Olen iloisempi ja innokkaampi. En malta odottaa, että pääsen ohjaamaan ensimmäisiä asiakkaita tämän työpaikan kautta ja saamaan omia asiakkaita. En malta edes odottaa seuraavaa työpäivää! Olen ollut kotona valmiina lähtemään töihin jo 30min ennen kuin tarvitsee edes lähteä. Jotenkin nyt ymmärrän sanonnan ”työ se miehen tiellä pitää”, ilman töitä minä ajauduin turhautumisen, kyllästymisen ja masiksen partaalle, tunsin itseni sossupummiksi ja siivellä eläjäksi.
Olen myös äärimmäisen ylpeä itsestäni! PT-kurssin täydellinen läpäisy on enää paria asiakastapaamista vaille kesken. Kaksi tapaamista jäljellä koulutuksen harjoitteluosuutta (kun teoria on jo hoidettu) ja se odotettu lisenssi on kädessä. Neljässä kuukaudessa kurssilta töihin ko. ammattiin, on se vaan musta pirun hyvin! Kun minä jotain päätän sen myös teen!
Salilla massaliikkeissä vastaan tulleet seinät varmasti kaatuvat tämän uuden motivaation myötä. On se kumma millainen vaikutus voi työllä olla. Lasketaan pari pykälää painoa, siihen asti että tekniikka pysyy hyvänä ja kokeillaan uutta nousua niin että se tekniikka ei sprakaa tultaessa taas siihen rajalle jossa se viimeksi hajosi.
SJMV 60kg
Nipsin jälleen myös lisää kaloreita ja lisäsin liikuntaa entisestää (koska edellisen tiptuksen jälkeen ei viikossa ollut tullut mitään muutosta) eikä sekään masentanut mieltäni enää niin kuin viimeksi. Tarkoittaa nyt siis 1330kcal/päivässä, josta P: 175g, HH: 90g ja R:30g. Viikossa 4 x salitreeniä, 3 x HIIT-harjoitus ja päälle hyötyliikuntana töihin ja muualle pyöräilyt (duuniin yht. 12km päivässä).
Hoidan tämän dietin nyt alta pois mahdollisimman nopeasti ja asetan nenän kohti työntäyteistä, aurinkoista, romanttista, terveellisten grilliherkkujen kyllästämää, zero-limpalla virvoitettua kesää! 🙂
Viime yönä nukuin huonosti ja pitkin päivää on väsymys painanut. Väsyneenä tuppaa mulla aina tunteet pulpahtamaan pintaan ja ailahtelemaan, alan pohdiskelemaan asioita syvemmin – en välttämättä järkevästi mutta syvemmin. Niin kävi myös tänään.
Huonosti nukutun yön jälkeen päivä alkoi sillä, että kalorimäärä sanoi ”nipsnaps”. Painoa ei ole pudonnut kuin kämänen 100g viikon aikana ja siksi nyt uusi, kaikkeudessaan kolmas pudotus tähän diettiin. Edelleen proden määrä pysyy samana eli 185g ja rasvat 30g päivässä. Nipsaus kohdistuu jälleen hiilareihin; 130g > 100g. Tämä tarkoittaa 1530kcal sijaan uutta 1410kcal päiväkalorimäärää. Nyt on pakko ottaa härkää sarvista jotta tämä jo ikuisuuden kestänyt dietti oikeasti loppuu joskus. Pistetään se jäljellä oleva rasva palamaan. Mua ei kiinnosta viettää koko kesää miinuskaloreilla joten nyt prkl asialle taas edistystä kehiin.
Tämä kaloritiputus kuitenkin aiheutti väsyneelle mielelle samantien mielentilan muutoksen. Aloin miettimään: ”voi perse alan näkemään nälkää, annoskoot kutistuvat mitättömiin, en tule jaksamaan, treenit kusee, kaikki menee mönkään ja lopuksi pää sanoo poks”. – Liekkö päässä muistoja viime vuoden ketoosi-kokeilusta jolloin pää todellakin sanoi poks.
Tippa tuli linssiin ja aloin tuumimaan onko tässä enää mitään järkeä. Miksi teen syömisestä niin vaikeata ja annan sen pyörittää isosti arkipäiviä? Miksi olen dietillä jos kerran ”kohta” kun dietti loppuu ja alkaa reverse dietti ja olen sen päätyttyä jälleen samassa tilanteessa kuin tämän touhun alussa? (suunnitelmien mukaan näin ei pitäisi käydä). Miksi hitossa mä olen kamppaillut 3kg takia näin saatanan kauan? Olenko mä tyhmä? Kenelle mä todistelen ja mitä? Mielessä pyöri ajatuksia laidasta laitaan. Ajattelin jo pistää päivämäärän tälle dietille jolloinka se loppuu, oltiin silloin tavoitteissa tai ei. Kun alkaa vaan tympiä.
Onneksi mulla on Antti. Oma käsitys itsestä, edistymisestä, muutoksista ja koko ajatusmaailmasta on dietin aikana kovin häilyvää ja tuo ihana mies se osaa sanoa miten ne asiat oikeasti on. Jos aion (niin kun aijonkin) kisailla niin ensinnäkin diettausta on hyvä ”harjoitella”. Jos kisoihin aikovan esimmäinen dietti on kisadietti saattaa leikki loppua hyvin lyhyeen kun ei tiedä mitä on edessä, ei tiedä kuinka rankkaa dietillä olo oikeasti on ja pääkoppa ei kestä sitä. Nyt mä tiedän mitä on tulossa 1,5 vuoden päästä noin suurinpiirtein. Tämä dietti ei vielä myöskään ole lähelläkään niin ”rajua” kuin mitä se tulee ennen kisoja pari viimeistä viikkoa olemaan. Tällä hetkellä mulla on vielä paljon ruokaa päivittäin nenän edessä. Kisaillessa kroppa viedään äärimmäisyyksiin, siitä otetaan mittaa ja se on rankkaa, siinä ei ole mitään terveellistä vaan se on toisenlainen ääripää liikalihavuuteen verrattuna. Siihen kaikki eivät pysty. Tämä dietti ei edes ole sitä (eikä tule olemaankaan). Dietin jälkeen mulla on 1,5v aikaa kasvattaa lihasta ja massaa ja seuraava dietti jolle ryhdyn on todennäköisesti vasta se kisadietti. Reversedietti on ohitse kutakuinkin syksyn tienoilla, sen aikana ja siitä eteenpäin alkaa lihasten kasvatus. Ja sen tarkoitus on nostaa kaloreita pikku, pikku, aivan mini askelin ja koittaa päästä ihanne tilanteenseen jolloin söisin lähemmäs 2000kcal päivässä enkä kerrytä extra rasvaa kroppaan juurikaan.
Antti myös sanoi jotain mikä osui ja upposi;
”Nyt on paras hetki tälle kisaprojektille jos sitä haluat. Sun ei tarvitse huolehtia itsesi lisäksi lapsista tai koirasta. Sulla on mahtava poikaystävä, joka tukee sua täysin, joka ymmärtää sen mitä tämä vaatii, auttaa ja kannustaa. Sulla asunto, jota ympäröi mielettömät ulkoilumahdollisuudet ja sali on nurkan takana. Sait töitä alalta ja opit kokoajan lisää itsestäsi ja alasta. Sun ei tarvi todistaa enää kuin itsellesi että haluat tätä. Mikään ei ole esteenä jos kisalavoille haluat”. – Aaw, minun rakas.
(Tottahan se on. On se haastavampaa koittaa valmistautua ja treenata kisoihin jos vieressä ulisee vauva paskasella vaipalla ja toisella puolella koira vinkuu ulos. Yöunet on tuolloin vain toiveajattelua ja vietän päivät tuudittaen kääröä tai tukkien korviani sen itkulta. Muun ajan todennäköisesti nukun jotta en tappaisi ketään/mitää elävää olentoa. Missä kohtaa äitiyttä jaksaa ja kykenee olla dietillä kun pinna menee jo muutenkin sekunnissa? Ja mitä se baby on ulos tullessaan tehnyt mun kropalle, onhan sitä työtä sen jälkeen tuplasti enemmän edessä kuin nyt. Eli mitä tästä opin – ensin kisat sitten lapsi)
Noh, kaiken tämän draaman jälkeen teki mieli lyödä itseäni. Kuitenkin mitä tuo kaloritiputus käytönnössä tarkoitti oli, että tästä lähin kaksi päivän annoksista koostuvat vain lihasta ja kasviksista. Siellä on vielä rahka-prode aamuherkku, raejuusto-kaurapuuro ja rahka-raejuusto-iltaherkku jäljellä. Edelleen se 5 ruokailua päivässä ja ruokaa suhteellisen riittämiin.
Itseeni hieman närkästyneenä lähdin puhdistamaan ajatuksia pyörälenkille. Tuon 15km aikana fiksumpi aivosoluni valtasi alaa ja tajusin jälleen miten turhasta murehdin ja kitisin. Vähän vähemmän ruokaa kehissä kuin ennen, kyynel, get over it! Niin ja mä sain töitä – Oi kyllä! Kampin Fressin Personal trainer täältä tullaan! How cool is that? 😀 Ensi keskiviikkona kirjottamaan sopparia. Mä rakastan kuntoilua ja mä haluan kisaamaan ja ottaa mittaa itsestäni. Ja mä pystyn tähän ja lopetan nillittämisen nyt. Lisää liikuntaa ja hieman vähemmän ruokaa ja perskeles tämä dietti viedään tavoitteeseen ennen elokuuta! Ja se tavoite on enää noin 3-4mm päässä (reisipihti) niin en nyt luovuta!
Vuonna 2009 kesällä: kuvasta voi lähinnä nähdä möhömahan koon ja löysän yleisolemuksen.
Vuonna 2011 alkuvuodesta: vuoden verran erilaisia ryhmäliikuntatunteja takana, ruokavalion edelleen kuralla.
Yleinen olemus hoikka mutta edellen löysä, lihasta ei juurikaan kehittynyt. Ongelmapaikka havaittu ja se on reidet jonne rasva kertyy.
Vuodesta 2012-2013 keskimäärin 4-5 x viikossa kuntosalia + 2 x viikossa aerobista + kunnon ruokavalio…
Paljon lorottetua hikeä, kärsitty herkistä lihaksista, takana kulutettu tunteja salilla satoja. Herkuista, alkoholista ja tupakasta luovuttu.
Kroppa tänään:
Paino 19.5.2013 on 56.3kg, lihakset alkavat pikkuhiljaa muodostua ja näkyä, reidet ovat kaventuneet.
(poseerausta ikinä tehneenä, älkää naurako) 😀
Tavoitekisoihin aikaa noin 2 vuotta. Hyvin kerkiää muokkaa ja muovata kroppaa kisakuntoon. Lisää lihasta, perse, reidet ja käsivarret erityisesti sitä kaipaavat.
Kaksi kuukautta sitten (11.3) alkoi operaatio ”koekaniini”. Koekaniinina oli rakas ystäväni Tiia. Hän oli pariin otteeseen manannut minulle kuinka painoa on tullut lisää eikä oikein millään saa sitä pois. Hän kävi salilla heiluttelemassa painoja ja sotkemassa kuntopyörää mutta siltikin vain muutama kilo oli hänestä karissut pois. Ehdotin hänelle, josko hän sitoutuisi minulle opiskelumateriaaliksi, koekaniiniksi Personal trainer koulutuksen ajalle. Halusin pistää oppimani asiat käytännössä testiin ja katsoa onko minulla tähän hommaan taitoa. Tiia lähti mukaan (juurikaan empimättä) samantien. Hän vannoin, että pystyy pysymään kurissa ja poissa herkuista ja tekemään niinkun käsken kahden kuukauden ajan.
Tiialle tehtiin alkuun kuntotesti, otettiin before-kuvat, lähtöpaino, rasvapihtilukemat ja mittanauhalla ympärysmittoja. Ruokavalio täysin uusiksi ja 4-jakoinen treeniohjelma kouraan. Tiiaa alkuun epäilytti kovin se miten hän tulee jaksamaan. Tuolloin ei duunin jälkeen ollut virtaa enää juuri muuhun kuin sohvalla makaamiseen, niin miten hän jaksaa töiden lisäksi käydä neljä kertaa viikossa salilla? Tämä ajatusmalli kuitenkin muuttui nopeaan sillä uusi ruokavalio, oikea ruokarytmitys ja oikeat ravintoaineet antoivat Tiialle energiaa tehdä ja jaksaa. Hän hämmästyi siitä miten energiaa riittää paljon normaalia enemmän, että miten suuri vaikutus oikealla ruoalla onkaan. Ei tuntunut enää missää töiden jälkeen ampasta salille ja sen jälkeen vielä siivota kotona. Kilot alkoivat karisemaan heti aloituksen jälkeen tasaseen tahtiin ja treenit lähtivät hyvin kulkemaan alusta alkaen.
Tämän kahden kuukauden aikana Tiia paiski töitä niin maan perkeleesti. Hikeä on valutettu litratolkulla ja rääkättyjen lihasten lihaskivuista on käristty. Hän söi vain ja ainoastaa sitä mitä ruoka-ohje lappu kertoi. Hän ei skipannut yhtään treeniä eikä lipsunut missään kohtaa ”väärille” teille. Vain kerran hän herkutteli ja sekin minun luvallani. Koko tämän yhteisen projektin aikana kaloreita nipsastiin vain n. 250kcal vähemmälle ja tällä selvittiin maaliin asti. Kaikki vähennykset tehtiin hiilihydraatteihin.
Kyykkää, kyykkää nainen! 🙂
Lähtöpaino tangossa oli ensimmäisenä jalkapäivänä 10kg,
tänään Tiialla oli tangossa yhteensä painoa 35kg.
Ja kuinka tässä projektissa sitten kaiken kaikkiaan kävi?
Tavoitteena oli karistaa Tiiasta vähintää 6kg rasvaa pois, kehittää kuntoa ja perusvoimaa.
Tiia laihtui yhteensä 7,5kg (mikä on 1,5kg yli tavoitteen)
ojentaja: 33mm -> 24mm (-9mm)
kylki: 34mm -> 21mm (-13mm)
reisi: 45mm -> 33mm (-12mm)
vyötärö: 81,5cm -> 72cm (-8,5cm)
lantio: 105cm -> 100cm (-5cm)
reisien ympärys yht: 101cm -> 98cm (-3cm)
Alla before – 1kk jälkeen – ja nyt – kuvat, ero on aivan mieletön! Kuvia voi klikkaa suuremmiksi.
Lähtötilanne 1kk jälkeen 2kk jälkeen
Vatsa on kaventunut, vyötärö tullut esiin, leukalinja näkyy, ryhti on parantunut, selkämakkarat poissa ja reidet kaventuneet.
Näiden konkreettisten mittojen ja kuvien lisäksi Tiian kunto on kohissut mennen tullen. Kuntotestissä hän polki lähtötilanteen ajat yli puolet paremmiksi ensimmäisen kuukauden jälkeen ja tänäpäivänä ne ovat siitä jälleen nousseet vaikka testiä ei nyt vielä otetukaan.
HYVÄ TIIA!!!
Ja tässä oli vasta 2kk työtä alla, mihin tuo nainen pystyykään kun sama tahti jatkuu, missä kunnossa hän on vuoden päästä? Olen niin, niin ylpeä ja onnellinen hänen puolesta ja ylpeä myöskin itsestäni hänen valmentajana. Samaa tahtia eteenpäin ja uusi haaste on tiputtaa kaiken kaikkiaan 10kg pois lähtöpainosta. Eihän siihenkään ole enää kuin 2,5kg! Mutta eiköhän se nälkä kasva syödessä ja tämän jälkeen otetaan etapiksi -15kg…voisin villinä veikata. Mutta ainakin helkkarin hyvä tilanne ja tästä on hienoa jatkaa. Peukku!
Motivaatio, tahtotila ja asenne – sillä tämäkin toteutettiin. 🙂
Siinä meni sitten viikko ja 3 päivää, että saatiin vappupöhöt pois kokonaan. Nyt ollaan samoissa mitoissa ja painossa missä ennen tuota ylensyömistä. Voidaan todeta dietin paisuvan viikolla koska kulunut viime viikko meni pöhöjen karisteluun. Loppuukohan tämä dietti ennen sykysä millään? 😀
Iloisia uutisia, mulla on tällä viikolla kaksi työhaastettelua Personal traineriksi! Woop! Huomenna on edessä Elixia ja torstaina Fressi. Kyllä se vaan olis siistiä päästä töihin ja vielä tekemään ko. työtä. Tuo Fressi olisi kulkuyhteyksien ja sijainnin kannalta parempi vaihtoehto. Toivottavasti jompikumpi tärppää, tai parempi tietenkin jos molemmat ja saan valita itse kumpaan haluan töihin. Töitä tässä nyt todellakin kaivataan, kotona lahnailut ja tyhjä pankkitili on jo niin nähty. On sellainen voittajafiilis kun ”koekaniini” Tiian tulokset olivat aivan mielettömiä 2kk aherruksen jäljiltä. Musta todellakin on tähän työhön 🙂 (Tiiasta tulossa erikseen kuvien kera tekstiä myöhemmin). Tiian blogista voi käydä etukäteen kurkkimassa millaista jälkeä 2kk projektista syntyi: http://tiiakivinen.blogspot.fi/.
PT-linsenssi on myös viittä vaille hyppysissä. Koulutuksen työharjoittelua on enää puolet jäljellä ja asiakkaat tuolle määrälle valmiina odottamassa. Näiden asiakkaiden tosin pitää vielä antaa minusta hyvä arvio kouluttajille jotta koulutus läpäistään hyväksytysti. Yhden henkilön kanssa olisi edessä puolen vuoden prokkis, yhteensä -30kg painon pudotusta ja 28 yhteistä tapaamista. Kuhan saadaan asiat lyötyä lukkoon niin tämä prokkis voi alkaa. Mielenkiintoinen siinä mielessä että pudotus on todella iso, paljon aikaa ja todellista selkärankaa vaativa operaatio. Tätä ennen olen työstänyt tyttöä nimeltä Anu, hänen kanssaan on tänää toiseksi viimeinen tapaaminen edessä. Pystyn kuvitella hänen antavan minulle kiitettävän arvion/arvostelun suorituksesta koska olemme tulleet hyvin juttuun ja hän on oppinut monia liikkeitä avustuksellani ja meillä on ollut hauskaa. Ainakin hän kirjoitti mailissaan että on kiva nähdä taas pitkästä aikaa jos siitä voi jotain päätellä. 😀 Katsotaan miten mun käy, aion kyllä hurmata nämä pt-vastaavat ja saada ainakin toisen noista työpaikoista! Ugh!
Nyt kun kesä lähestyy niin mun sydämen on vienyt pyöräily. Ai että miten rentouttuvaa ja kivaa on ajella pitkin aurinkoisia helsingin katuja, kuunnella musaa ja katsella maisema. Huomattava ero siihen nähden, että noin 1,5v sitten kun pyörän selkään astuin niin puuskutin lähellä kuolemaa jo parin polkasun jälkeen. Pyöräily ei ollut kivaa silloin koska sai haukkoa happea hulluna ja tuntui että delaan siihen paikkaan. Ja siis vauhtia oli sen verran että rollaattorimummokin olisi mennyt ohi mennen tullen. Nyt tänäpäivänä kävin juuri vetämässä aamupyörälenkin, katomassa miltä näyttää Hakanimen aamuruuhka (jos sitä itsekin moiseen ruuhkaan pääsisi tässä lähiaikoina liittymään). Äipän vanha pyörä toimii kun junan vessa edelleen ja sitä konkelia vaalin koko sydämestä. Pyörä on kyllä näppärä kulkuvehje stadissa, ei paljoa ruuhka-ajat haittaa ja pyöräteitä on kunnostettu niin, että on lepposan mukavaa sotkea sillä eteenpäin.
9km ja 33min aerobista treeniä jo takana vaikka kello on 9.30 aamulla, tästä on hyvä jatkaa päivää aamupalan täyttämänä salille ja myöhemmin valmennuksen pariin.
Mitä projetki koekaniini (eli Tiian) elämäntapamuutokseen kuuluu niin viimeistä viikkoa viedään. Ensi lauantaina 11.5 katsotaan paljonko Tiia on yhteensä tiputtanut, paljonko neiti on kapostunut ja tietenkin ne ”after”-kuvat napsitaan. 2kk kestänyt Jennin orjana oleminen päättyy, mutta tietenkin oikein syöminen ja treenaus jatkuvat tämänkin jälkeen. Sen verran tietää jo, että minimitavoite -6kg alitettiin viime viikolla eli kaikki loppu on pelkkää plussaa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen myös vyötäröltä oli lähtenyt 5cm pois. Tämän hetken mitoista ei ole vielä tietoa. Urakka toki etenee tämänkin ”kauden” jälkeen sillä aikomuksena on karistaa -10kg yhteensä pois Tiiasta. Olen onnistunut saamaan hänet koukkuun tähän elämäntyyliin ja hän itse haluaa lisää ja lisää. Tämä on paras palkinto itselleni valmentajana. Olen saanut henkilön innostumaan ja kiinnostumaan terveistä elämäntavoista ja saanut aikaan sen, että hän itse myös haluaa jatkaa sillä tiellä eteenpäin. Pakko antaa kyllä isoakin isompi peukku Tiialle. Hän on vetänyt koko ”koekaniini”-kauden (2kk) 100% lasissa, juuri ja täysin niin kuin olen sanonut. Ruokaohjelmassa on pysytty tarkasti, eikä mistään ole lipsuttu. Vappuna annoin hänelle herkutteluluvan ja tämäkin herkuttelu oli edistys sillä sen jälkeen päästiin painossa minimitavotteeseen. Pieni hiilaritankkaus oli hänelle siis paikallaan, itse vedin kutakuinkin 10x enemmän roskaa naamaariin. 😀 Mutta kyllä, niin sitä vaan onnistuu kun tekee niin kuin käsketään, pysyy tiukkana ja mikä tärkeintä omaa itse sen motivaation ja halun muuttua. Valmentaja ei pysty sitä motivaatiota ja tahtotilaa luomaan tyhjästä, pakottamalla. Sen pitää löytyä valmennettavalta itseltään ja siinä kohtaa minä kannustan jatkamaan kun alkaa ketuttamaan ja pusken eteenpäin. Tuloksilla ja hyvällä treenillä lisään motivaatiota uuteen huippuun. Laihdutus vaatii paljon selkärankaa, monista ruoista ja herkuista luopumista, nälän tunteen kestämistä, hikeä ja tuskaa mutta on se lopputulos vaan kaiken sen arvoista. Joka kerta.
Tiian omia mietteitä prosessista voi lukea täällä: http://tiiakivinen.blogspot.fi/
Itselläni on vappukiloja vielä jäljellä +1,3kg verran mutta eiköhän ne ensi sunnuntaihin mennessä ole hupentuneet pois. Aaton ja päivän ruokamässäilyt taisivat tuoda yhteensä varmaan 4kg nestettä kehoon. Uusi treeniohjelma on lähtenyt rullaamaan hyvin, tuntuu siellä missä pitääkin.
Edellinen kyykkyyn painottunut kuukauden ohjelma oli äärimmäisen hyvä veto. Nyt se liike on hallussa paremminkin kuin hyvin ja uusi painoennätys on jälleen tehty, 37,2kg ja ensi kerralla taas nousee 2,5kg verran. Hitaasti mutta vakaasti kohti suurempia painoja. Tuolla määrällä ei voinut kuvitellakaan tekevänsä syväkyykkyä reilu kuukausi sitten. Kankuissa tuntui kuukauden tauko prässistä, ai jumakekka että oli takalisto kipeenä. Mukavaa oli huomata että prässissä ei tuon kyykkäyskuukauden aikana painot pudonneet yhtään. Jotain voimaa on koipiin kehittynyt, wipii! Tänään koin myös uuden ”herranjumala, mä pystyn siihen!”-tilanteen kun opastin Tiialle kapean punneruksen. Itse aloitin ko. liikeen noin kuukausi sitten ja tuolloin ei ollut toivoakaan että menisi miesten malliin yhtäkään, lattialle jäätiin makaamaan kuin kala kuivalla maalla. Kuukaus sitä rullattu kerran viikkoon naisten tyylillä eli polvet lattiassa. Tänään testasin hyvikseni, että meneekö jalat suorana, polvet irti maasta ja menihän sen. Isot ojentajat täältä tullaan!
Niin hyvä fiilis kun Tiian lisäksi muidenkin avustamieni kavereiden ohjelmat menevät eteenpäin, tuloksia tulee ja he ovat tyytyväisiä. Koen onnistuneeni valmentajana, musta tulee oikeasti vielä hyvä PT. Odotan kuumeisesti virallista PT-lisenssiä, omia nettisivuja ja että asiakkaita alkaa tulemaan kuulopuheiden perusteella muualtakin kuin tuttavapiiristä. 🙂 Kesä tekee tuloaan ja uuden karhea grilli odottaa partsilla kesäherkkuja ja voi että, kakinpuolin hyvä olo. Töitä vaan lisää mulle niin sitten hymyillään vieläkin leveämmin.
Vappu – mikä ihana tekosyy syödä. Ja syödä aivan liikaa. Pidimme vappuaattona onnistuneet tupaaantulijaiset ja nyt kondis on sen mukainen. Rakas ystäväni Suvi taikoi ihania herkkuja meidän tarjoiltavaksi. Pöydästä löytyi lohi-voileipäkakkua, mutakakkua, chili-suklaakakkua, juustokakkua, salaattia, perunasalaattia, punajuurisalaattia, lihapullia, nakkeja, karkkia ja sipisä. Juomapuolta koristi viinit, skumpat, sima ja booli. En juurikaan keskittynyt alkoholin nauttimiseen koska se ei vain enää maistu. Sen sijaan käytin kyllä paljon aikaa herkkujen parissa ja masun turpoaminen oli taattua. Mutta oli se hyvää ja täysin sen arvoista. Pahempia vatsakramppeja en onneksi saanut kun muistin juoda vettä ja välissä myös hörpin piimää. Äiti aikoinaan sanoi että piimä tekee vatsaan ”suojakalvon” ja tämä mielessä myös ryystin sitä. Vappupäivänä herkuttelu hieman laantui mutta ei loppunut. Silloinkin meni lähes kokonainen suklaalevy, pussillinen karkkia ja oma tekemä pizza (mikä ei ollut lihgtti-versiota nähnytkään). Eilen palasin takasin ruotuun ja kalorilaskurin pariin. Kiltisti se 1530kcal päivässä ainoastaa suusta alas. En jälleen ihmettele yhtään miten ihmisillä jotka syövät lähes pelkästään hiilaria ja rasvaa on koko ajan väsynyt ja sellainen flegmaattinen olotila, itsellä ollut moinen fiilis nyt 2 päivää aaton jälkeen. Ja se johtuu täysin ruoasta. Nyt on ainakin varastot kropassa täynnä ja puhtia on paree löytyä uusiin enkkoihin salilla. Eilen niitä kyllä jo tulikin, aloitin uuden treeniohjelman ja kyykyissä nostin heti 5kg painoa koska toistomäärät uuden ohjelman myötä vähenivät. Tanko ja painot yhteensä olivat nyt 37,5kg. Uuden ohjelman myötä alkaa myös voimien kasvatus kunhan dietti saadaan päätökseen. Nyt alkuun hieman ”harjoitellaan” sitä kun dietti on edelleen kesken.
Mitä painoon ja dietin etenemiseen tulee niin vappuna otettiin paljon takapakkia tietenkin, mutta ennen vappua koettiin vaa’alla ilon aiheita. Siellä tuli vastaan dietin uusin alin paino! Vaaka näytti lukemaa 56,9kg. Tällä hetkellä painoa on varmaan reipaasti enemmän sillä vappu toi mukanaan about +5000kcal extraa ja kerrytti nestettä kroppaan. Masu on pömpöllä ja vaa’alle astun vasta ensi sunnuntaina, josko tilanne olisi lähes entisellään silloin. Palautumiseen saattanee mennä yli viikko sillä ahmimisen määrällä 😀 Voi myös olla, että tämä räjähdymäinen hiilaritankkaus ( lue: totaaliset överit) tekee hyvää tälle dietille, että paino lähtee nopeammin uuteen laskuun. Se on ollut tähän mennessä hidasta kuin mikä enkä itse pidä hiilaritankkauspäiviä. Antti tankkaa joka 10.päivä ja hänellä se toimii. Minä en ole kokeillut, tosin ei sitä näissä syömismäärissä pitäisikään kokeilla. Katsotaan mennääkö nyt ojasta allikkoon vai ojasta tien päälle. Jälleen vedetään 1kk tiukasti ja vasta 1.6 on edessä herkkupäivä, tämän ystäväni Suvin valmistujaiset. Hänestä tulee virallisesti leipuri-kondiittori ja veikkaan valmistujaisten tarjoilun olevan jotain jumalaisen herkullista. Om om!
Tähän mennessä diettiä on takana tasan 13 viikkoa tänään. Suunniteltu 12 viikkoa ei riittänyt sillä matkaan on mahtunut mutkia. Vatsa ei toiminut hyvin 3 viikkoon ja paino vain nousi, kaloreita olisi pitänyt nipistää aikaisemmin ja nämä satunnaiset överiherkuttelut kerran kuussa myöskin hidastavat etenemistä. Katsotaan josko 16 viikkoa olisi tarpeeksi, onneksi ei ole mitää aikarajaa mutta kyllä tuo reverse dietti olisi kiva aloittaa ennen kuin kesä kunnolla hellii hipiää. Tarkoittaa siis ruuan lisäämistä todella hitaaseen tahtiin, vain muutamia grammoja/viikko lisää makroravinteita ruokavalioon. Niin hitaaseen tahtiin että kroppa tottuu eikä lähde paisumaan. Ihanne tilanne olisi että loppupeleissä voisin syödä vaikka 2000kcal päivässä lihomatta tästä yhtään tai maksimissaan vain muutaman kilon.
Aiemmin on tehty se virhe että kun dietti on saatu päätökseen nostetaan kalorit heti sen +500kcal ylöspäin ja kroppa reagoi siihen paisumalla ja varastoimalla kaiken, näin ollen koko dietti on ollut sen jälkeen turhaa ajanhaaskausta. Tällä kertaa ei tehdä tätä virhettä vaan pikku, pikku askelin kohti isompia annoksia. Vaatii jälleen niitä hermoja, kuria ja eritoten pitkäjänteisyyttä. Reverse dietti kestää kutakuinkin yhtä kauan kuin itse dietti.
Kun tämä vapun tuoma pöhö on saatu pois niin luvassa on ensimmäisiä kunnon kuvia minusta. En ole vielä kertaakaan ladannut tänne kuvia puoli alastomasta kropastani ja ajattelin sen olevan jo pikkuhiljaa aiheellista kun koko blogin idea keskittyy vartalon muokkaamiseen. 😀
Dietilläkin voi herkutella kun käyttää mielikuvitustaan. Jos sitä ei nyt löydä omasta päästä niin tässä resepti todella hyviin proteiini-vanilja-mustikka-kekseihin.
Ensin kuivat aineet kipossa sekasin, sinne vaan joukkoon valkuaiset ja rahka. Perään vielä super pieneksi pilkottu bansku ja sotketaan mössö sekasin. Lusikalla pellille massasta länttejä ja niiden päälle mustikoita. Avot!
(näissä käytettiin elovenan kauraryynejä sekä elovenan isoja kauraryynejä tuomaan hieman erilaista ”tekstuuria” keksiin. Hyvin voi käyttää vain yhtiä hiutaleita.)
Tästä annoksesta tulee n. 9 keksiä (syödään tietenkin murun kanssa puoliksi ettei pauku kalorit).
Ravinto-arvot koko setissä:
670kcal, prode 59g, hiilari 79g ja rasva 11g.
Enjoy!
