Ennen muinoin parsa oli jotain ällöttävää vihreätä pupun ruokaa johon en edes halunnut koska. Epämääräinen pesusientä muitustuttava kasvi joka maistui ei-millekään. Tänäpäivänä parsa koristaa lähestulkoon jokaista ruoka-annosta. Lukuunottamatta aamupalaa ja iltapuuroa (kohta sitä on varmaan niidenkin seassa). Se on mielestäni ainoa ”täyttävä” vihreä, tosin sitä onkin yleensä yli puolet lautasesta. 😀 Sitä voi syödä vaikka kuinka paljon, niin paljon ettei napa vedä enempää. Moni on kysellyt terveellisiä ruokavinkkejä niin olen tässä dietin aikana päästänyt puhelimen instagrammin valloilleen ja alkanut räpsiä niitä aina niin ihania ja mielenkiintoisia ruoka-kuvia. Mun dietillä ei kuraa ainakaan syödä!
Kas tässä, Bon Apetit!
Rainbow porsaanulkofileepihvi n. 150g, basmatiriisiä 70g ja parsakaalia! Pihvin paistan pienessä määrässä kookosöljyä, n. 4 min per puoli ja avot. Ei tartte edes maustaa ja maistuu hyvälle.
Rainbow tonnikalaa vedessä 150g, jotka käytettyä pannulla ilman rasvaa Rainbow tomaattimurskassa valkosipulilla 185g, Kylkeen Torinon tumma kierrepasta 60g, , kirsikkatomaatteja 125g, sokeroimattomia maustekurkkuja ja parsakaalia!
Maustamatonta kanafileitä n. 150g, jotka Rainbow tomaattimurskassa valmistettu uunissa ilman rasvaa. Kylkeen raejuustoa 0,3%, vihanneksia, papuja ja parsakaalia!
Maustamatonta kanafilesuikaletta n. 125g, paistettu pannulla ja lisätty kookoskermaa sekä tulisia mausteita (hieman rasvaisempi ruoka) ja kylkee tankoparsaa sekä parsakaalia! Kookoskerma-kastike kuuluu Antin salaresepteihin joten en tiedä ihan tarkalleen mitä kaikkea sinne survottiin, ainakin valkosipulia, chiliätahnaa, makeaa chiliä paloina ja sipulia.
Iltapala: 2 siivua tummaa Real-leipää ilman voita, päällä salaattia, palvikinkkua (lihapitoisuus yli 90%) ja kurkkua. Kylkeen 4 keitettyä kananmunaa joista popsin vain valkuaiset ja yksinäinen tomaatti 🙂
Parsat kyhään aina pannulla ilman rasvaa ja gutaa tulee. Kuvista huomaa tämän dietin etenemisen, pieniä luopumisia on taas tehty kun hiilareita nippasin vähemmälle joten riisit ja pastat eivät tällä hetkellä oikein mahdu kaloreihin. Perunaa sen sijaan vielä voin puputtaa sen pari pottua päivän pääruoka-annoksessa. Päivän hiilarit tulevat kertyvät nyt kasviksista, valipala puurosta ja iltapaleivistä.
Hei, olen Jenni ja minulla on todella paha parsakaali riippuvuus. 🙂
Yleensä dietillä ollessa salilla käyminen on lähinnä voimatasojen ylläpitoa koska kroppa ei saa tarpeeksi energiaa painaakseen kovemmin eteenpäin. En tiedä mikä vika mun kehossa on koska painot senkun nousevat lähes kerta kerran jälkeen. Itse dietti sitten taas ei oikein halua edetä, mun kroppa tykkää ja haluaa olla sen 58kg eikä yhtään sen ali. En nyt ole viikkoon edes astunut vaa’alle koska alkaisi ketuttamaan tämä diettausprokkis muuten aivan liikaa. Siltikin syön vähän, vain 1530kcal päivässä ja salin puolella homma skulaa pääpiirteittään hyvin. Tietenkin sekaan mahtuu huonoja ei niin energisiä päiviä mutta koko ajan tullaan tasasesti painoissa ylöspäin.
Eilen tehtiin Antin kanssa super hyvää pizzaa, ja vieläpä diettipizzaa. Päivän kaloreissa eikä makroarvoissa menty yhtään yli mutta sen pizzan syöminen tuntui herkuttelulta, kun tekisi jotain värää ja ei-sallittua. Koska yleensä pizza on hiilarin ja rasvan täyttämä super-kaloripommi, joka on dietillä jotain niiiiiin väärää. Mutta tämä meidän koostui suurimmaksi osaksi proteiinista, siellä oli koko paketti kanaa seassa, vähärasvaista fetaa hiukan päällä kera ananaksen ja vähärasvaista juustoa huntuna, nam! Oli kyllä niin, niin hyvää! Tätäkään ei voinut kuitenkaan syödä puolikasta pizzaa enempää, mutta kyllähän tuokin kanalla kyllästetty puolikas hyvin täytti.
Tästä pizzasta selkeästi tuli jonkun sortin plasebovaikutus, että olisin muka saanut extra energiaa sillä tänää salilla tehtii uusia ennätyksiä. Kyykkykuukausi on ollut menestys, nyt se liike rullaa ja hyvin. Polvet eivät taivu enää sisällepäin noustessa ja koko paketti pysyy kasassa. 3 viikkoa sitten taistelin 30kg kanssa ja sain sen juuri ja juuri ylös todella huonolla tekniikalla. Kyykkykuukausi starttasi tämän jälkeen painosta 22,5kg ja sitä on viikottain nostettu max. 2,5kg ylöspäin ja siis neljä kertaa viikossa kyykkään eri toisto ja sarjamäärillä, jotta jalat ei rasitu liikaa. Puuttuva palanen mun kyykkäykseen löytyi laudan pätkästä. Omat salitossut ovat ohuet ja tasapohjaiset ja tämä lauta tuo tarpeeksi lisää koroketta kantapään alle, jotta pääsen syvemmälle niin ettei selkä taivu. Käytän kylläkin suurimmissa toistomäärissä vyötä apuna.
Tänään painoa tuli jälleen se 30kg yhteensä, eli tanko plus 5kg päihin ja sehän nousi kauniisti. 4 x 8 oli tarkoitus tehdä ja lopputulos oli 8/8/8/13. Tämän jälkeen väsyneet jalkani siirtyivät tekemään suorin jaloin maastavetoa jossa painoa oli nyt 70kg yhteensä. 3 x 8-10 luki paprissa ja lopputulos oli 10/10/16, oikealla ja hyvällä tekniikalla! Näiden perään vielä pakaralle supersarjaa selkäpenkissä 27,5kg lisäpainolla ja siihen yhdistetty jalannoston ”3-set” konttausasennossa (oma nimitys). Pakarani olivat tämän jälkeen tulessa. Mutta jestas miten hyvä fiilis. Nuo ensimmäiset kaksi pääliikettä meni niin hyvin etten meinannut uskoa. Jälleen yksi kiitos kuuluu Antille joka vieressä huusi mulle lisää toistoja. Niinhän sen pitäisikin mennä että vaikka treeniohjelma sanoisi mitä mutta jos on hyvä draivi päällä ja homma kulkee niin ei pidä lopettaa siinä kohtaa kun paperi sanoo vaan jatkaa viimeinen sarja tappiin asti. Yksin tehdessä tulee usein annettua itselle armoa ja lopettan kun papaerissa lukevat sarjat on tehty vaikka sieltä vielä tulisikin lisää toistoja.
Tämän dietin jälkeen aloitamme Antin kanssa kisan. Molemmilla on 13 viikkoa aikaa nostaa isojen pääliikkeiden painoja, tietenkin suhteutettuna kummankin sen hetkiseen voimatasoon. Työn alla on kyykky, suorinjaloin maastaveto ja rintapenkki. Alkaa siis voiman lisäämisen season. Tavoitteena saada kyykkypaino +60kg, penkki +50kg ja sjmv +90-100kg. Tarkemmin nuo tavoitepainot selviää vasta kun dietti on ohitse ja nähdään mihin sen aikana on kyetty kutakin nostamaan.
Kumpa tämä hyvä fiilis pysyisi pitkään, pahus vaan että punnitus+pihtimittauspäivä on ylihuomenna ja silloin pitää astua taas vaa’alle. Onko se inahtanut mihinkään vai junnataanko edelleen 58kg lukemissa niin sen näkee sitten. Toivottavasti pihtilukemat sen sijaan kertosivat jotain positiivisempaa uutista. Koska tavallaan on ihan sama mitä vaaka näyttää jos se rasvapihdin lukema kuitenkin pienenee. Tämä tosin teoriassa ei pitäisi olla mahdollista. Lihas kun ei kasva samassa suhteessa kun rasva palaa ja kun rasva palaa pitäisi sen vaa’allakin näkyä. Let see what happens. 🙂
Menneen vuoden aikana kroppani on muokkaantunut ja muuttunut todella paljon. Jenkkakahvat ovat poistuneet, vastapalikat tulleet enemmän esiin, reidet kaventuneet, reisilihakset tulleet esiin, olkapäät ja kädet ovat kasvaneet ja kaikin puolin atleettinen ulkonäkö on vallannut olemusta. Tästä muutoksesta tykkään todella, todella paljon. Tykkään katsoa itseäni alasti peilistä ja rakkaus sekä arvostus iteäni kohtaan on kasvanut huimasti. Mutta (joka asiaan liittyy kuitenkin se mutta, milloin nyt nainen olisi täysin tyytyväinen itseensä?) Yksi asia josta en pidä on, että kaiken muun kadonneen läskin mukana myös rintani, tyttöni ovat kadonneet. Siitähän ne koostuvat, rasvasta. Rintani näyttävät siltä kuin varhaisteinillä siinä kohtaa kun kehitys naiseksi alkaa. Ollaan siis menty ajassa taaksepäin.
Turvaudun kaupan tarjoamiin mega maximice push-up rintaliiveihin, jotta saan edes jotakin täytettä etumukseen paidan alle. Tämä surettaa ja on muun muutoksen vastaisesti asia mikä sieltä peilistä takaisinpäin katsottuna kropassani harmittaa, mistä en pidä. Treenin mukana olen menettänyt jotain isoa mistä itsessäni pidin, jotain joka ”tekee” sanoman mukaan naisen. Paskat minä tosin siitä sanomasta välitä mutta totta se on, että kyllä minä niitä isompia tyttöjä kaipaan. Olen urheilun takia luopunut jo niin paljosta (tosin olen minä todella paljon saanutkin). Mitä ihania herkkuja sitä ennen söikään joka päivä, muistan vielä miten vaikea oli jättää cheerious-murot mustikkajugurtilla pois päivistä. Olin syönyt kyseistä aamupalaa vuosia siihen kyllästymättä. Olen jättänyt kermaiset kastikkeet, voilla kyllästetyt puurot, herkut kuten sipsit ja karkit (lukuunottamatta herkkupäiviä). Olen jättänyt juhlimisen ja alkoholin, niitä tosin en edes kaipaa. Mutta nämä kaikki ovat valitettavasti myös vaikuttaneet sosiaalisiin suhteisiin, kaverisuhteisiini. Jään monista menoista paitsi tai minua ei edes kutsuta koska olen heidän mukaansa ”aina” salilla. Näistä, rakkaista tytöistäni minä en halunnut luopua mutta ne meni kuitenkin ja minä haluan ne takaisin heti kun on mahdollista (joulupukille terveisiä).
Muhkea B-kuppi on tätä nykyä lähellä AA-kuppia. Omaan kuitenkin sen verran persettä ja lantiota, että kroppani on epäbalanssissa. Alakroppani on naisen ja yläkroppani on laihan teinipojan. Rintojani en tule saamaan takaisin kuin kahdella tapaa: lihomalla tai kirurgin veitsen alla. Ensimmäinen ei tule kuuloonkaan kaiken tämän työn jälkeen ja siinä kohtaa kun saisin tytöt syömällä takaisin olisi muu kroppa jälleen läskin peittämä. Vaikka sitä vastaan moni onkin ja eikä moni sitä ymmärrä niin suunta kirurgin veitsen alle tulee käymään. Ei nyt lähiaikoina, mutta mahdollisesti vuoden parin päästä, mikäli rahatilanne sen sallii. Luulen, että moni on silikonien ottoa vastaan siksi, että luulevat sen tarkoittavan jättisuuria meloneja, ikään kuin silikoneja olisi olemassa vain yksi koko, ne överi isot pallot. Moni ystävistäni ei myöskään tiedä miltä tuntuu ”menettää” rintansa. Tuntuu, että ainoa ”oikeutettu” silikonien ottaminen on monen mielestä vain rintasyöpää sairastaneella. Yhtälailla ne ovat minultakin kadonneet, tosin ilman minkään sortin sairautta vaan terveellisemmän ja urheilullisemman elämän mukana. Jännä kontrastiero kun asiaa ajattelee, mutta sama asian perässä kuitenkin. Haluan saada omani takaisin, sen muhkean B-kupin. Rinnat jotka sopivat kroppaani.
En näe tätä itse sen kummallisempana asiana kuin sen, että korjautin muutamia vuosia sitten hampaani. Ei niissäkään ollut mikään vialla, ne vain sojottivat aivan vääriin suuntiin. Ne eivät olleet korjausta vailla, ei reikiä, ei kipuja, ei mitään esteitä millekkään. Halusin muutosta ja täysin vain esteettisten syiden takia. Ennen peitin hymyni ja iloisen persoonani sen takia, etten halunnut näyttää niitä jäniksen hampaita. Kaikki se tuska jonka hammaslääkärin penkissä koin tuolloin oli täysin 100% sen arvoista kun katsoin peiliin projektin päätyttyä. Minulla oli hymy, kaunis valkoinen hymy, suora hammasrivistö. Ei tarvinnut enää peitellä iloa ja sain ”vapauttaa” sen räkättävän persoonani tosissaan esiin. Silikonien jälkeen en ole sen tyhmempi, viisaampi tai mitään muutakaan luonteeltani. Aivoni eivät surkastu samalla hetkellä kun implantti ihoni alle työnnetään. Olen ihan sama minä, mutta paljon tyytyväisempi. Rinnat eivät persoonaani vaikuta, eikä ne hampaatkaan mutta niiden avulla olen enemmän itseäni rakastava ja enemmän itseeni tyytyväinen. Ja eikö juuri tämä ole elämässä se yksi tärkein tavoite, olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. 🙂
Ja tämä on se syy miksi minä ne haluan.
Olen todella otettu siitä, että olen saanut pyyntöjä kavereilta auttaa heitä paino-ongelmissa ja kropan muokkaamisessa. Olen iloinen siitä, että he uskovat minuun ja uskovat minun ”käsiinsä” itsensä. Annan heille pienen potkaisun perseelle ja näytän yhden polun jota pitkin lähteä tarpomaan. Heidän asiakseen jää se mennäkkö vaiko eikö sitä polkua pitkin eteenpäin. Itsekin aikoinaan sain potkun kankkuun. Sen potkun antoi Antti, lähdin polulle ja sinne jäin. Kaikkia heitä koitan mahdollisimman paljon opastaa, zemppata ja ohjata terveellisimmille raiteille elämässä. Välillä tuntuu, että olen heitäkin enemmän intona siitä että saan auttaa. Näen unia kuntosaliharjotteista, sarjoista ja toistojen määristä ja ruokaohjeiden tekemisestä. Sitä tuntee vilpittömästi niin paljon iloa toisen puolesta kun hän onnistuu. Tänään tuli 1kk täyteen Tiian eli koekaniinin treenauttamisesta, vielä toinen kuukausi jäljellä tätä prokkista. Sen jälkeen nähdään jäikö Tiia koukkuun vai vaihdetaanko polkua. En kyllä usko, että hänen suunta vaihtuu. Se muija on ihan mieletön. Tiia on noudattanut ruokavaliota täysin 100% ja tuloksista sen näkee. Mitä lukemia! Muija on kapostonut vyötäröstä 5cm, laihtunut 1kk:ssa 3,5kg ja kaikki rasvapihtimitat olivat tuleet kolmesta viiteen milliä alaspäin. Iso peukku! Veikkaan, että Tiian motivaatio nousi aivan uusiin lukemiin nämä konkreettiset tulokset ja erot itsessään nähdessään. Haluaisin kovin lisätä tänne kuvat Tiian 1kk muutoksesta mutta kunnioitan hänen halua olla näyttämättä itseään alusvaatteissa niin kauan kun kroppa on työn alla. Jos sama tahti jatkuu niin seuraavat 2kk jälkeiset kuvat ovat jo todella huomattavan eron omaavia verrattuna lähtökohtaan. Tiian lisäksi työn alla on kolme muutakin kaveriani. Yhdelle tehtynä ruokavalio nopeaan painon pudotukseen, 3 päivää takana ja reipas 1kk edessä. Odotan innoissani jo ensimmäisen viikon tuloksia. Niitä tulee hänen vaakalukemaan jos ruokavaliossa on pysytty täydellisesti. Toiselle tein kotona toteutettavan treeniohjelman, joka huomenna käydään läpi liike liikkeeltä. Kolmannella on tilauksessa ruokavalio sekä treeniohjelma, niitä aletaan puskemaan eteenpäin ensi maanantaina. Kaikkia nämä ovat täysin erilaisia keissejä keskenään eri tavoitteilla. Ja sehän tekeekin tästä mielenkiintoista.
Sain myös ensimmäisen ohjattavan Bodycampin kautta. Hän 24-vuotias tyttö, jolla on sama haave kisalavoista kun minulla. Tämän takia hän minut kuulemma valitsikin. En tosin tiedä vielä, että milloin hän kisalavalle haluaisi nousta mutta asetan hänelle omat tavoitteet ja niiden ylöskirjaamiset heti ensi tapaamisella. Meillä on edessä 7 yhteistä tapaamista (alkaen ensi viikosta) joka tarkoittaa, että puolet PT-kurssin työharjoittelusta kuitataan sillä. Odotan sitä, että pääsen opastamaan häntä, ensimmäistä kertaa henkilöä jota en tunne entuudestaan. Tässä kohtaa mitataan se opastus ja ohjauskyky. Kuinka osaan kertoa hänelle miten tehdä niin että ymmärtää sen.
Myös oma dietti on kokenut ilon pilkahduksen. Vaaka on tipahtanut kahdessa päivässä -400g ja ollaan vihdoin uudessa alimmassa lukemassa tämän dietin osalta mikä on 57,6kg. Kun päästään alle 57kg eli vielä -700g pois niin palkitsen itseni uusilla räpsyillä. 🙂 Etenemistä on todennäköisesti auttanut se, että jätin hedelmät pois ruokavaliosta ja nipistin kaloreita (valitettavasti tuskin ne Burn-nappulat kuitenkaan). Olen varmaankin herkkä fruktoosille, eli hedelmäsokerille. Aina kun söin omenan tai banaanin vatsani turposi lähes samantien kivikovaksi palloksi ja olosta tuli äärimmäisen epämukava. Nyt viikko ilman hedelmiä eikä moista turpoamis ongelmaa enää ole. Ruoan jälkeen on vain hyvä kylläinen olo ja vatsa on normaalin täysi eikä turvonnut.
Kyykkäystreenit ovat alkaneet hyvin. Viikko takana ja iso ero tekniikassa havaittavissa parempaan. Olen siis itsekin saanut jälleen lisää ymmärrystä ja tajua siihen kuinka se pitää tehdä. Olen oivaltanut heikkouteni ja parannan niitä. Kyykkäys kuulostaa helpolta mutta sitä se ei ole. Se on koko kropan liike, todella kokonaisvaltainen ja kun lisätään päälle vielä painoa niin siinä ei saa ryssiä. Jos sitä ei tee oikealla tekniikalla niin pidemmällä tähtäimellä joku paikka sanoo niks tai poks. Mulle riittää tässä kohtaa se, että olkapää ja lonkka on vihoitellut joten parempi oppia tämä nyt kantapään kautta oikein. Ei lisää eikä enempää minkään sortin loukkaantumisia. Hyvällä mallilla ollaan, pieniä viilauksia vailla. Yksi kuukaus pyhitettynä kyykkäykselle ei ole vuodessä yhtään mitään. Ja siis sehän on parasta persetreeniä joten haitaksi sen paljous ei tule olemaan. 😉
Pitkästä aikaa paljon positiivista asiaa ja paljon hyviä pieniä juttuja, kehitystä ja edistystä kohti parempaa, eikä vain minun osaltani. Mutta se juttu, että saan olla mukana niissä kaikissa tekee tästä super huippua!
Seuraava facebook-saitti toimii hyvin motivaatio buusterina, suosittelen!
http://www.facebook.com/fitnessquotes2?ref=stream
Siitä on nyt lähes kuukausi kun dietin kaloreita tiputettiin ensimmäisen kerran ja liikuntaa lisättiin. Kokonaiskalorit muuttuivat 1795->1690 (-105kcal/päivä) ja liikuntaa lisättiin joka treenin perään vartti aerobista, eli neljä kertaa viikossa plus erikseen intervalleja yhden sijaan pari kertaa viikossa 30min. Tuloksena – NOTHING! Mitä helvettiä! Paino ei ole hievahtanut mihinkään, se hyppii ja pomppii edestakaisin 58,1-58,9kg välillä, koko kuukauden. Vatsa on toiminut kuin junan vessa (kiitos maitohappojen ja veden kiskomisen) nyt yli viikon joten siitä tämä ei enää johdu. Pihtilukema reidestä on kuitenkin jollain hämmentävällä seikalla tipahtanut huikean 1mm verran 25mm->23-24mm. Jos paino ei tipu ja rasvaa ei pala niin en ymmärrä kuinka tuo 1mm katoaminen on edes mahdollista koska eihän tuo lihas nyt dietillä kasva niin että se tuon painon pitäisi ylhäällä. Ei lihas kasva samassa tahdissa kuin mitä rasva palaa. No olen tästä 1mm kuitenkin iloinen, parempi sekin kuin totaalinen paikallaan pysyminen. Tahti on kuitenkin nyt aivan liian hidasta kun tavoite on saada pihti reidestä 20mm ja näitä diettiviikkoja on nyt takana jo reilu 8vkoa. Aikataulua ei sinäänsä ole mutta toivoin olevani tavoitteessa ennen vappua, taidan olla siellä nyt ennen syksyä. Kivaa viettää kesäkin dietillä, voi tätä ilon määrää. Mutta en ole luovuttaja, en varsinkaan luovuta itse itselleni asettamasta tavoitteesta niin tämä nyt toteutetaan keinolla millä hyvänsä. Tulee se kesä ensi vuonnakin, syön sitten pari jäätelöä.
On siis aika tehdä toinen pudotus ja se tapahtuu nyt heti, tänään. Pudotus on suurempi kuin viimeksi, otetaan tuosta 1690 pois 160kcal/päivä. Kokonaiskalorit ovat täten 1530kcal/päivä. Makro-arvoissa muutos tapahtuu vain hiilareiden kohdalla muut pysyvät samoissa, P:185g, HH:170g->130g, R:30g. Tämän jälkeen pudotusta on yhteensä tullut 265kcal/päivä siitä mistä dietti alkoi. Jos nyt ei ala tapahtumaan niin perkeleet lentäät. Menin jopa tekemään jotain minkä tiedän olevan täyttä fuulaa mutta kokeillaan nyt kuitenkin, tilasin rasvanpolttonappeja. Oih, kyllä! Siis nuo kofeiinin, kromin, mustapippuri- ja cayennepippuriuutteen täyttämät napit ovat ratkaisu ongelmaani. Haha! Nyt jos koskaan alkaa rasva tirisemään. Olen kyllä idiootti mutta ostin sentään sen halvimman putelin, lähti alle kympillä, niin ja Antti tarjosi sen 😀 Sanotaan vaikka sitten niin että osoitan itseni (ja vielä enemmän Antin) oikeaksi testaamalla ettei niistä ole mitään hiton hyötyä (pienen pieni toive elää sisälläni että olisi, edes jotain pientä hyötyä).
Mitä treeniin tulee niin nyt alkaa kyykkäys. Onhan sitä kyykätty jo pitkän aikaa mutta on korkea aika opetella se juurta jaksain kunnolla, oikein. Tarkoittanen siis tekniikkaa. Mun polvet eivät halua totella mua ja lähtevät aina kääntymään liikkeen eksentrisessä (nousu) vaiheessa sisällepäin, mikä ei käy päinsä. Ennen tein kyykkyä hieman vajaalla liikeradalla niin kaikki meni nappiin, polvet olivat messissä. Tämä liikerata on mun tajunnassa mutta nyt syväkyykyn myötä on opeteltava se liikkeen loppuvaihe tekemään oikein. Se pieni liikeradan lisäys on mun tajunnalle jotain uutta ja ihmeellistä eivätkä polvet enää tiedä mitä tehdä. Aika tehdä kyykkäyksen tehokausi, tarkoittaa kyykkäystä viikon neljän treenin aikana joka päivä seuraavan kuukauden ajan. Tekemällä oppii ja nyt sitä tehdään joka salipäivä. Tarkoitus nyt ei ole saada painoja nousemaan vaan lähdetään työstämään hommaa ihan siitä että se oikea tekniikka menee tuonne minun tajuntaan ja pysyy siellä. Erilaisilla harjoitteilla ja painoilla per salipäivä. Liian rankasti ei tehdä koska jaloilla ei ole nyt niin paljoa aikaa palautua. Kyykkyjen lisäksi päiviin on tietenkin eroteltuna rinta-olka-selkä-ojenta-hauis-takareisi ja perse treenit. Mutta seuraavan kuukauden kyykkäys on se juttu. Lisätavoite itselle on osata kyykätä syväkyykky täysin oikein kuukauden päästä. Lisäksi aerobista mutta ei intervalleja hapottamaan koipia entisestään, ihan vain reipasta jolkottelua se 2x väh. 30min/vko.
Kyykkäys on niin kokonaisvaltainen ja rankka liike koko keholle niin luulisi myös kulutuksen menevän kaloritiputuksen myötä siihen suhteeseen että se painokin tippuu. Kuvassa alhaalla kyykkyohjelma.
Ainiin! Kaiken tämän turhautumisen keskellä on kuitenkin yksi ilonpilkku. Läpäisin PT-kurssin teoria tentin ja täten matka PT-lisenssiä jatkuu työharjoittelulla. Jeij! En tiiä menikö koe rimaa hipoen vai puolihyvin mutta ei se täydellinen ollut. Itselläni ei ollut mikään varma olo kokeen jälkeen mutta se hyväsyttiin ja täten kurssikin jatkunee! 🙂
”Carry yourself with pride”
Mun PT-profiili:
http://www.bodycamp.eu/personal-trainers/jenni-ahosilta
Sisuksiin hieman aamupalaa ja kohti kyykkäyskuukauden ensimmäistä salipävää.
Tässä on nyt aikalailla vuosi kulutettu päämäärätietoisesti salin lattian pintoja ja painojen rautakerrosta. Minun luulisi osaavan jo kaikki asiat mitä siellä salilla voi tehdä, mutta ei. PT-kurssin tuomat oivallukset ja Antin kanssa treenaaminen on tuonut minulle mukanaan monia uusia oivalluksia. Nyt vasta alan kunnolla tajuamaan että mitä pitää tehdä, kuinka pitää tehdä ja millä pitää tehdä. Vasta nyt olen oivaltanut sen kultaisen oikean tekniikan ja oikean hengitystekniikan tuoman edun ja hyödyn. Vasta nyt alan ymmärtämään miksi Antti on minut laittut syömään tiettyjä ravintoaineita. Mitä hyödyn niistä ja mitä ne kehossani tekevät. En ole ennen kyseenalaistanut hänen ohjeita, olen vain tehnyt niin kuin ohjeet ovat sanoneet. Ennen treenasin aina yksin joten Antti ei nähnyt kuinka liikkeet teen. Hän neuvoi minua salin ulkopuolella ja kuvittelin toteuttavani ne oikein mutta lähempänä se oli kyseisen asennon matkimista ilman täydellistä ajatus-lihas-yhteyttä. Tekniikkani ei ole ollut puhtoinen ja sen takia olkapääni ja lonkkani ovat todennäköisesti alkaneet reistailemaan. Onneksi en pahemmin ole itseäni saanut hajalle vaikka edelletykset siihen ovat olleet aika buenot. Ei tämä kuitenkaan ole ollut hukkaan heitettyä aikaa, olen minä onnistunut lihasta kasvattamaan ja stimuloimaan mutta en niin optimaalisesti kuin olisin voinut. Pidemmälle vietynä olisin rikkonut itseni takuuvarmasti, hyvä että alettiin käymään samalla salilla Antin kanssa. Mikäli olisin tehnyt alusta alkaen liikkeet oikealla tekniikalla, oikealla hengitys-ja ajatustekniikalla niin ties missä painomaarissä jo menisin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.
Aloitin nyt niin sanotusti alusta. Kyykyt, maastavedot, alataljan, ylätaljan, penkkipunnerruksen, dipit ja monet muut liikkeet. Painomääriä jouduin tiputtamaan alas rajusti mikä alkuun hieman nöyryytti. Ensin tekniikka haltuun ja oikea täydellinen liikerata. Tästä lähden kasvattamaan kehitystäni nyt uudelleen kohti oikeaa, parempaa ja vahvempaa minää. Ennen olen tehnyt kehnolla tekniikalla ja vajavaisilla liikeradoilla. Esimerkkinä; kyykyissä meni 70kg rikki, mikä on reippaasti yli oman painon, luulin olevani pirun hyvä ja voimakas. Mutta se oli vajaalla liikeradalla. On sanomattakin selvää että mitä pienempi liikerata, sitä pienempi työ lihakselle ja sitä suurempi paino nousee. Mutta kehittääkö vajaa liikerata yhtä hyvin lihasta kuin täysi liikerata – ei. Mikä pettymys, leuka vajosi rintaan ja tuntui nöyryyttävältä tajuta että sen liikkeen on tehnyt aina ikäänkuin”väärin”. Nyt painoa tangossa 32kg, oikean tekniikan sisäistäminen työn alla ja täydellinen liikerata suorituksessa. Kutkuttaa aika kivasti.
Nyt on tavoite kisoihin hieman yli 2 vuotta aikaa ja optimaalisella, oikealla tyylillä saan toivottavasti ja todennäköisesti seuraavassa vuodessa paljon enemmän aikaan kun viimeisen vuoden aikana. Joten kahdessa vuodessa kerkeän kehittymään vielä mielin määrin. Ensimmäinen vuosi ”harjoiteltiin” ja nyt aletaan sitten hommiin ja kunnolla. Kuulostaa tuskaisen hitaalta ja pitkäjänteiseltä mutta sitä tämä nimenomaan on. Tässä on jälleen itselläni oppimisen paikka, meinaan kärsivällisyys. Haluaisin tuloksia ja haluaisin niistä nopeasti mutta ei niitä tule yössä, eikä viikossa, ehkä jotain jo kuukaudessa. Siksi tämä onkin koko elämän harrastus, se ei lopu lavalle vaan jatkuu myös sen jälkeen, joko harrastuksena tai uusilla kisoilla. Riippuen miten selviän ensimmäisistä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Siinä missä painot ja sarjat kasvavat niin kasvan myös itse tämän harrastuksen parissa. Olen lukenut ja kuullut paljon kuinka äärimmäisilleen kroppa kisoihin mentäessä viedään. Joillekkin se aika on täyttä helvettiä, jotkut kärsivät kropalle tehdystä damagesta kauan kisojen jälkeen ellei lopun elämän, joillekin se on lastenleikkiä eikä tunnu missään, ovat luonnonlahjakkuuksia.
Mikä on oma kohtaloni sen näyttää vasta tulevaisuus. Tällä hetkellä opiskelen, työstän ja kasvatan itseäni ja kehoani kohti tuota jännitysnäytelmää. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Arkipäivät parisuhteessa jossa molemmat osapuolet pitävät huolta vartalostaan, kunnostaan ja terveydestään kuulostaa tylsältä. Emme käy juhlilmassa, emme lähes ollenkaan käytä alkoholia, emme käy ravintoloissa syömässä, emme nauti viiniä ja juustoja päivän päätteeksi, emme napostele karkkeja/pizzaa/sipsiä leffan äärellä, toisin sanoen emme nauti elämästä…muiden silmissä. Totuus on kuitenkin aivan toinen. Nautin siitä, että voin viettää kahdestaan aikaa rakkaani kanssa ilman mitään extranautintoja ruoasta. Nautin siitä ettei minulla ole tänää sunnuntaina pää kipeä, hirveä krapula ja henkinen ahdistus menossa. Nautin siitä, että voimme yhdessä harrastaa urheilua jota me molemmat rakastamme. Nautin siitä, että olemme terveitä ja hyvässä kunnossa. Nautin siitä, että elämme juuri niin kuin haluamme. Emme siis mitenkään epänormaalisti, ihmsillä, pareilla on vain eri tavat ja käsitykset elämässä siitä mikä on nauttimista.
Kuluneena viikonloppuna naapurissa juhlittiin kovaan ääneen syntymäpäiviä, laulu raikasi meidän olohuoneeseen asti. Kuulosti siltä, että siellä nautittiin ja vietettiin yhdessä hauskaa aikaa. Samaan aikaan meillä vallitsee täysi hiljaisuus ja Antti keskittyneesti laittaa jalkapohjani syylä-ihanuuteen sen karkotusvoidetta. Mikä kontrastiero. Nauruksi veti. Ilta jatkui laskiessa yhdessä tulevan iltapalan ja seuraavan päivän ruoan kaloreita ja makroravinnemääriä. Käytiin läpi seuraavan päivän salitreeniä ja liikkeiden painomääriä. Monella muulla pariskunnalla viikonloput eivät mene näin. Mutta mikä hassuinta, tästä minä nautin, en syylästä jalkapohjassa vaan sitä että voimme olla viikonloppuna kotona kahden ja olemme molemmat onnellisia, ilman mitään lisävirikkeitä. Ruoka on yleensä ihmisille nautinto mutta meille se on enemmänkin polttoaine. Syömme vain jotta jaksamme ja syömme juuri sen minkä tarvitsemme mutta teemme siitä hyvää ja maittavaa terveellisin konstein. Kuulostaa todella tylsältä ja monen mielestä onkin sitä mutta ei meille, emmekä hittovie ainakaan näytä tylsiltä. Olemme outo urheiluun addiktoitunut pari. Elämme sen mukaan, että saamme rakkaasta yhteisestä harrastuksesta kaiken irti. Elämä ei kuitenkaan ole vain urheilua, pitkällä tähtäimellä saamme elämätapojemme ansiosta nauttia toisistamme ja toimintakyvyistämme pidempään yhdessä. Ainakin teoriassa.
Tottakai välillä se herkuttelu on sallittu myös tässä suhteessa mutta sekin on suunniteltava etukäteen. Esimerkkinä, että lähdetään katsomaan uusinta Iron Man leffaa. Leffateatterissa elokuvat tottakai vaativat ja lähes huutavat karkkia tuekseen. Silloin aiomme herkutella mutta tämän takia otamme karkeista tulevat hiilihydraatit ruokavalinnoissa huomioon jo edellisenä päivänä. Niitä syödään vähemmän jos ollenkaan edellisenäpäivänä ja ko. leffapäivänä. Tällöin ainakin jokin osa karkeista tulleista hiilihydraateista menisi sinne minne pitääkin eli lihaksiin polttoaineeksi eikä varastoidu reisille läskiksi. Kukaan muu tuntemani pariskunta ei tiedettävästi elä näin, menee liian monimutkaiseksi. Toinen vastaava herkuttelupäivä kera alkoholin on edessä vappuna kun pidämme tuparit. Jälleen tämä otetaan huomioon ruokavalinnoissa ja tiedän etukäteen sen tuovan mukanaan hidastusta treeniin, kehitykseen ja tavoitteeseeni pääsyyn. Mutta yhdessäolo kera ystävien ja hyvän tunnelman on tässä kohtaa tärkeämpi juttu kuin treeni, mutta tätä lystiä kestää vain yhden päivän. Vappupäivänä ollaan jo takaisin ruodussa ja siinä meidän normaalissa elämässä todennäköisesti hirmuisen päänsäryn kera.
Antti ei ole vain poikaystäväni, hän on myös valmentajani. Tämän yhdistelmän voisi kuvitella vievän suhteen allikkoon mutta meillä se toimii. Antti spyykkaa, zemppaa ja on tukenani. Kun itselle tulee mieliteko herkkuihin hän muistuttaa miksi olemme dietillä ja mikä olikaan se tavoite jota itse halusin. Hän osaa muunnella tiukan valmentajan roolia ja poikaystävän roolia tilanteen mukaan. Hän tukee 100% omaa alkavaa PT-uraani ja hänestä on ollut mieletön apu koulutusmateriaalia läpikäydessä ja asioiden sisäistämisessä. Jos en ymmärrä, hän osaa selittää. Jos hänkään ei tiedä, hän selvittää. Ilman Anttia elämässäni en edes hakeutuisi PT:ksi. Ilman häntä ja hänen aikaansaamaa ymmärrystä terveistä elämäntavoista olisin edelleen pieni pullukka matkalla kohti isompaa lihavuutta. Tämä saa monet luulemaan, että Antti vaatii minun olla hyvä kroppainen ja timmimimmi mutta ei. Hän rakastui minuun kun vielä olin löysä pieni pullukka. Antti vain näytti minulle yhden eri suunnan mihin lähteä elämässä ja itse omasta tahdostani lähdin tallaamaan sitä polkua ja sille tielle jäin. Jäin koukkuun urheilun tuomaan mielihyvään, parantuneeseen itseluottamukseen, parantuneeseen minäkuvaan ja parempaan terveyteen. En halua luopua tästä enää koskaan, en halua palata siihen kuntoon missä olin.
”My home is where my heart is and my heart is with you” <3
Tässä nyt päntännyt PT-matskuja päähän viimeiset kolme päivää. Viimeisin aihealue tältä päivältä oli painon epätasapaino, joka käsittää kaiken vakavasti liikalihavasta anoreksiaan asti. Kaikille näille ”tyypeille” on annettu nimitys: lihava, liikalihava, sairaalloisen lihava, alipainoinen, anorektikko tai bulimikko. Kaksi viimeisintä on luokiteltu sairaudeksi mutta eikö myös itsensä hengiltä syöminen ole sairaus? Kun ruuan kanssa on mikä ongelma tahansa sanoisin että kyseessä on syömishäiriö. Syö sitten liian vähän tai liian paljon. Jos täällä ei myydä alkoholia liian humalaiselle sen takia ettei hän tule enempää humalaan niin mäkkärin pitäisi ehdottomasti olla myymättä läskeille yhtään enempää rasvaista ruokaa, korkeintaan salaatin. Se rasvainen ruoka edesauttaa joka kerta heidän matkaansa kohti hautaa. Samoin salaattibaarit voisivat lähettää anorektikot syömään jotain tuhdimpaa ruokaa viereiseen ravintolaan vaikka sinne mäkkäriin.
Oma painoideksini sanoo minun olevan alipainoinen – ja sen tähden minulla pitäisi olla omassa kehonkuvassa häiriö ja se luokitellaan sairaudeksi, ja pitäisi hakeutua lääkärin juttusille. Tuo painoindeksi-mittari ei kerro koko totuutta, se ei kerro kehossa olevan rasvan ja lihaksen määriä. Se kattaa ainoastaan koko kehonpainon. Koko painoindeksin laskentakaavio ja sen määritteet ovat kuulemma jonkun vakuutusjampan kehite sille että voidaan määrittää henkivakuutuksia erilaisille ihmisille tms. – eli miten nopeasti tyyppi todennäköisesti kuolee. Kauheen kiva ajatusmalli.
Kuitenkin aloin ajattelemaan, että onhan minullakin ruuan suhteen häiriö ja kehonkuvani on totta puhuen hieman vinksallaan. Tarkkailen ruokavaliotani kontrolloidusti, lasken joka päivä tarkasti paljonko syön proteiineja, hiilihydraatteja sekä rasvaa. Syön lähes saman määrän kaloreita joka päivä ja yli ei ainakaan mennä, mielummin jäädään hieman vajaiksi. Tunnen suurta morkkista jos syön suklaapatukan tai pidän kokonaisen herkuttelupäivän. Sinne ei kuulu näin pääsiäisen aikaan edes yksi suklaamuna. Pelkään heti että minusta tulee läski, kuten pelkäävät myös anorektikot ja bulimikot. Mutta mitä yksi suklaamuna voi tehdä? Ei se minua tapa eikä se tee minusta läskiä, se ainoastaan hidastaa suunnitelmiani. Enkä siltikään syö sitä. Mielessäni tunnen kuinka se pysähtyy ja jämähtyy suoraan reisille ja jää siihen, kirjaimellisesti. Treenaan kovaa ja noudatan visusti treeniohjelmaa jotta varmasti kulutan enemmän kun syön. Salilla tuntuu välillä että taju lähtee ja oksennus lentää – mutta minusta se on kerrassaan ihana fiilis. Rakastan ja vihaan sitä oloa samanaikaisesti. Kuinka sairasta tämä sitten on? Toivon että tällä orjallisella noudattamisella dietti toimii ja pääsen tavoitteeseeni. Tavoitteeseen joka alkaa painon ja pituuden puolesta vaikuttaa anoreksialta.
Eihän kukaan ns. ”terve” toimi näin, ihmiset syövät mitä haluavat ja milloin haluavat ja seurauksena voi olla joku alussa mainituista painon epätasapainoista jos syö liikaa tai liian vähän. Monet kavereistani sanovat minun olevan jo liian laiha tai vain totaalisen hullu, he eivät pystyisi moiseen kontrolloituun ruokailuun. He eivät myöskään ymmärrä miksi ihannoin laihoja, atleettisia, timmejä kroppia. Monien mielestä ne ovat rumia ja eihän heillä ole enää mitään ”mistä ottaa kiinni”. Taidan siis olla päästäni sekaisin kun moista itselleni haluan. Peilikuva ei vielä näytä siltä miltä haluan joten töitä on edessä ja helkkarin paljon.
Olenko minäkin siis sairas? Onko tämäkin eräänlainen syömishäiriö? Sanoisin, että kyllä on.
Tosin edellämainituista ehkä kuitenkin se kaikista terveellisin ja fiksuin häiriö. Pitkällä tähtäimellä vahvistan kehoani vanhuutta ja sen tuomia ongelmia vastaan, pidän elimistöni niin kunnossa kun oikeanlaisella ravinolla vain voin pitää. Tällä yhdistelmällä tuleva vanhuus ja kiikkutuoli-aika pitäisi olla mukavaa. Elän kaikinpuolin terveellisemmin kuin moni muu mutta silti minua katsotaan oudoksuen ja hämmentyneesti. Monilla on vain yksi kysymys, miksi? Eikö tuo nyt vastannut siihen, en vain halua näyttää pirun hyvältä alasti mutta haluan pystyä kävelemään mahdollisimman iäkkääksi asti. Haluan vaihtaa itse verhot ja käydä suihkussa ilman hoitajan apua ja liikkua eteenpäin kaupungilla ilman apuvälineitä. Kukaan ystävistäni ei näe asian tätä puolta, he vain luulevat minun tavoittelevan hyvää ulkonäköä. Sitäkin, tottakai tavoittelen hyvää ulkonäköä mutta se työmäärä mitä tähän laitan ja kuinka paljon tähän paneudun on paljon muutakin kuin hyvä perse.
Syömishäiriö tai ei niin tämä tuntuu hyvälle enkä todellakaan aio lopettaa, nyt on vasta päästy alkuun!
Kas tässä, motivaatiota minulle ja käsitystä tulevaisuuden minusta sinulle – pidit tai et.
Tuo vatsa ja käsivarret ja mikä perse! <3
Vielä joskus noissa kuvissa olen minä! Ja kun se hetki koittaa aion poseerata niin maan rinta rottingilla ja puskea hemaisen perseeni kiinni kameran linssiin.
Prokkis Koekaniini on alkanut loistavasti. Tiialla on huikea motivaatio ja juurikin sillä tehdään myös loistava tulos. Takana on kuntotesti, mittaukset, lähtökohdan ja tavoitteen asettaminen, before-kuvat, ruokaopastus ja ensimmäinen treeni. Tein hänelle treeni-ja ruokaohjeen niin helposti noudatettavaksi ettei siinä voi mennä pieleen. Vaihtoehtoja ruuan suhteen on monia ja ruokaa riittämiin mutta ei tietenkään liikaa. Häneltä on muutamassa päivässä lähtenyt jo 400g painoa pois, näin alkuun se on lähinnä nestettä. Myös kuitua on enemmän ja täten hänen elimistössään ruoka etenee eikä jää ”jumiin”. Tänään on edessä Tiian ensimmäinen reisien raiskaus, buahahaha! Kyykkyjä lähes jokaista mahdollista sorttia, parempaa liikettä naisen perseelle ei vain ole. En malta odottaa vieressä piiskaamista, tosin itsellä on myös ohjausta ennen takareisi+persepäivä jolloin itku meinaa tulla. Se siitä vahingonilosta. 😀
Oma dietti on mennyt niin päin prinkkalaa että odotettavissa on kutakuinkin 3 viikon lisäys diettiviikkoihin. Vatsan epätoiminta, 2 viikonloppua herkuttelua synttäreiden johdosta on tehnyt minusta nestepossun jonka vatsa on tukossa. Vaaka ei ole näyttänyt viimisintä alinta 57,9kg lukemaa hetkeen. Olo oli näiden viikonloppujen jälkeen kamala. Morkkiksen määrä oli suunnaton ja tunsin itseni kuvottavaksi nestekasaksi. Pitää muistaa tuo fiilis kun seuraavan kerran karkkia hamuilee. Kropallani tuntuu menevän viikko tuollaisesta herkuttelusta toipumiseen ja nestetasapainon uudelleen löytämiseen. Antti aloitti myös dietin maanantaina ja nyt hoidetaan tämä kimpassa kunnialla loppuun. Seuraava herkuttelu on suotavaa vasta vappuna, meidän tupareissa. Siihen asti mennään tiukkaa kontrolloitua linjaa. Lasketaan yhdessä kaloreita, punnitaan ruokia ja zempataan toisiamme kun alkaa ketuttamaan. Eilen hieman uudelleen järjesteltiin mun makroarvoja. Sen mukana päivän kalorit tippui 105kcal/päivä. Proteiinia lisättiin koska se tuntuu menevän joka tapauksessa aina yli, hiilareita ja rasvaa hieman vähennettiin. Ruokaa on suhteessa lähes saman verran mutta kokonaiskalorit kuitenkin tippui. Treeneihin tulen lisäämään joka salikerran jälkeen 10-15min cardiota. Tällä saan viikossa aikaan extra 30-45min cardiota sen yhden cardiolle pyhitetyn päivän lisäksi. Näin ollen viikossa syön reilut 700kcal vähemän ja liikun hieman enemmän. Katsotaan mihin tämä järjestely nestepossun vie.
Pieniä iloja treenaukseen sain jälleen uusista treenivaatteista. Kiitos ihanille ystäville H&M lahjakorteista! Kun viettää aikaa salilla enemmän kuin kaupungilla niin kiva se on käyttää siistejä vaatteita kun noita iänkaikkisen vanhoja kulahtaneita lumppuja.Ja onhan noissa vaatteiden kankaissa eroja. Mikä tuntuu mukavalle silloinkin vaikka on hiestä läpimärkä.
Testasin tietenkin iteselläni Tiialle tehdyn kuntotestin jonka yksi osa oli punnertaa 40 kertaa. Oli muuten latsit pirun kipeet seuraavana päivänä.
Uudelleen kohti kireempää minää, Bujacasa! 🙂
Paljon on taas mahtunut tapahtumaa pieneen aikaväliin. Personal Training Federation-koulutus alkoi ja pääni täyttyi 2 lähiopetuspäivän aikana aivan liian suurella määrällä tietoa. Aivosoluparini oli hieman hukassa mutta he ovat äärimmäisen valppaina sillä aihe on todella kiinnostava ja haluan oppia nämä asiat. Nyt ollaan tilanteessa, että mulla on 1kk aikaa lukea ja päntätä PT-matskut päähän jonka jälkeen seuraa teoriaosuuden koe. Tämän jälkeen alkaa 14h työharjoittelu joka toimii samalla käytännön kokeena. Nämä molemmat mun tulee läpäistä hyväksytysti. Päätin lukemisen lisäksii aloittaa itsenäisesti myös käytännön oppimista etukäteen eli tehdä ruokavalio ja treeniohjelma ihan oikealle ihmisille. Ystäväni Tiia on monesti kokeillut laihduttaa ja innostua saliharjoittelusta siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän ei ole ollut tarpeeksi tietoinen miten kiloja karistetaan ja mitä siellä salilla oikeasti pitää tehdä. Napakymppi koekaniini siis mulle. Hänellä riittää motivaatiota ja hän haluaa karistaa kiloja. Hän ei ole ylipainoinen mutta hieman sitä ylimääräistä kuitenkin on matkan varrella tullut. Hän on niin sanotusti pehmeässä kuosissa. Hänestä saan hyvää käytönnön oppimateriaalia ja hän saa siitä kevyemmän itsensä sopivasti ennen kesää.
Alustava suunnitelma on pudottaa häneltä vähintää 6kg painoa 2 kuukaudessa ja aloittaa samalla peruslihaskestävyyttä treenaamaan salilla. Tiia asuu aivan naapurissa joten pääsemme käymään samalla salilla joka helpottaa suuresti molempien osalta tätä projektia. Eilen laskeskelin kotona kotitehtäväksi saatuja diettiruokavalion kaloreita muutamalle erilaiselle henkilölle. Tässä piti myös huomioida heidän eritysruokavaliot, toinen oli lakto-ovo-vegetaarinen ja toinen täysi vegaani. Nämä asettavat ihan uusia haasteita ruokavalion kokoamiseen. Kovin näppärästi ne kilot teoriassa paperilla karisee kun laskukaavan siihen oppii. Käytännössä se on kuitenkin aivan muuta kuin helppoa. Se on luopumista, selkärangan kasvattamista, kuria, uuden rutiinin oppimista, väsymystä, kiukkua, pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea sitoutumista. Tätä kaikkea vaadin myös Tiialta, hänen pitää sitoutua jotta emme kumpikaan tuhlaa toistemme aikaa ja jotta näen osaanko minä PT:nä tehdä asiat oikein. Hänen pitää myös ymmärtää erottaa minusta PT ja ystävä. Tulen käskemään ja sanomaan mitä tehdä ja kuinka elää. Hänen on sitä toteltava jotta tuloksia tulee. Ensi viikolla tehdään Tiialle kuntotesti jonka testasin toissapäivänä itselläni. Tätä ennen kirjataan ylös diettisuunnitelma, mustaa valkoiselle. Lähtötilanne, tavoite ja suunnitelma kuinka sinne tavoitteeseen päästään. Aivan kuten tulevaisuudessa niiden ns. oikeiden asiakkaiden kanssa. Otetaan ylös lähtöpaino, rasvapihdeillä lukemat ihopoimuista ja mittanauhalla ympärysmittoja kropasta. Tällä hetkellä Tiia täyttää jo käskystäni ruokapäiväkirjaa. Hän kirjaa ylös kaiken mitä syö viikon aikana jotta pystyn laskemaan kuinka paljon hän keskimäärin syö päivässä kaloreita. Viikon keskimääräistä päivittäistä kalorimäärää kohden alan työstämään hänelle dietti (tai paremminkin uutta oikeaa) ruokavaliota. Tiedän, että jo oikein syömällä hän tulee laihtumaan. Tämän lisäksi aloitamme kuntosaliharjoittelun jolla ensin pyritään kasvattamaan Tiian perus lihasketävyyttä. Katsotaan mitä sieltä ihon alta oikein löytyy. Suunnitelmissa on 3 salipäivää joista 2 jaloille ja 1 yläkeholle, näiden lisäksi 1 päivä aerobista liikuntaa. Lähdetään liikkeelle 4 päivän treenohjelmalla jotta sitä ei tule kerralla liikaa taikka liian löyhästi jotta homma lähtee rullaamaan kunnolla eikä motivaatio kärsi. 2 kuukautta on vähän aikaa joten on toimittava heti hyvällä sykkeellä. Tiia-projekti starttaa maanantaina 11.3 ja jatkuu siitä 2kk eteenpäin, kolmen viikon väliajoin tehdään painoon ja pihtilukemiin välitarkastuksia.
Tiian diettiprokkis opettaa minua käytännössä siihen mitä PT-matskuista tulen tämän kuukauden aikana oppimaan. Ajattelin että tällä tavoin olen asteen enemmän kärryillä siitä mitä tehdä kun se tuntematon asiakas eteeni tupsahtaa. Pystyn heti hieman paremmin ottamaan hänet ja hänen tavoitteet haltuuni ja alkaa työstämään sitä projektia. Tämä koulutus antaa minulle valmiudet mutta ei todellakaan tee minusta valmista ja ammattitaitoista Personal traineriä. Ammattitaito tulee vasta ajan kanssa kun kokemusta karttuu lisää. Kun PT-koulutuksen teoria- ja käytännönkoe on hyväksytysti suoritettu läpi olen ikään kuin astellut vasta lähtöviivan yli ja siitä alkaa matka kohti maaliviivaa jota tuskin koskaan tulee edes vastaan. Tässä ammatissa ei koskaa tule olemaan täysin valmis sillä aina tulee jotain uutta, jokin uusi vaiva, uusi sairaus, uudenlainen asiakas, uudenlainen treeni tai uusi erikoinen ruokavalio jne. Mikä palkitsevinta, tällä työllä todellakin on tarkoitus. Tavoitteisiin pääsyä ja ihmisten elämänlaadun paranemisen näkemistä eturiviltä, en malta odottaa.
Mitä omaan diettiini kuuluu niin aivan rektumista suoraan sanottuna. Vatsa on syystä tietämättömästä pistänyt vastaan koko tämän viikon. Paino vaa’assa on ollut vain nousujohteinen kun masussa kelluu ruokaa liian pitkältä ajalta. Olotila on koko ajan tukala ja maha näyttää siltä kuin pallon olisin niellyt. Suoraan sanottuna paska juttu joka on aivan perseestä. Mulla ei tällä hetkellä ole mitään tietoa missä dietti menee koska tämä vatsaongelma on tiellä. Onko paino tyssännyt vai tippunut vaikka se vaaka nyt hurjia näyttääkin? Pakko odottaa että pöly laskeutuu (lue paska alkaa lentämään) ja näen missä mennään. Huomenna tulee ensimmäinen kuukausi diettiä täyteen ja on aika kaivaa pihdit esiin. Nipistellään ihopoimuja vaikka kropassa onkin nyt nestettä ja pöhöfiilis valloillaan. Katsotaan silti onko pihtilukemat eroavaiset lähtötilanteeseen nähden.
Masun olisi parempi alkaa toimimaan sillä huomenna on edessä oma synttäribrunssi. Syödään rakkaiden lähimmäisten kesken somalikylän verran ruokaa yhdeltä istumalta. Tämän jälkeen tietenkin paluu dietin ja kurin pariin. Selkärankani on vahvistunut silmissä, joku kunnon motivaatiokärpänen on pistänyt minuun sillä Antin jäätelöherkuttelut (nielurisaleikkauksen jälkeen) eivät ole tuottaneet minulle hirmuisia himoja. Eikä myöskään tuolla kaapissa todella hyvin ”piilossa” olevat suklaapatukat ja pari levyä. Ne eivät huutele mun nimeä. Salin puolella painot nousee ja homma rullaa. Äärimmäisen hyvä etteivät mun voimatasot ole hupentuneet, päinvastoin teen uusia ennätyksiä. Tämän hetken diettiruokavalio ei siis ole liian alhainen kun jaksaa painaa ja palautuu.
Ensi viikko menee töiden parissa, ihanaa! Metro FM aamuissa tuurailemassa koko viikon klo 6-10 🙂
Eiköhän jatketa harjoituksia!
Moni elää siinä luulossa, että dietillä syödään mautonta ja pahan makuista ruokaa. Samaa kuraa päivästä toiseen ja nähdään nälkää. Tämän takia moni ei edes mieti ryhtyvänsä dietille koska eivät halua syödä naama irvessä, saatikka luopua siitä opitusta hyvästä ja kokea nälkää. Jälkimmäiset ovat ehkä suurin syy miksi dietistä ajatellaan niin väärin. Totta se on; pullat, karkit, sipsit, pizzat jne. paskaruuat eivät sinne kuulu mutta kun syö oikein niin nälkää ei hirveämmin tarvitse nähdä. Mutta eihän se ole dietti jos ei nälkää edes hieman tunne, se tunne pitää vain ylittää ajattelemalla että sillä hetkellä kun maha murisee niin rasva kropassa tirisee.
Itselläni on nyt reilu 2vko diettiä plakkarissa enkä ole vielä päivääkään ruokaani irvistellen syönyt saatikka nähnyt nälkää. Tällä hetkellä paino tippuu sopivassa 0,5kg/vkossa vauhdilla. Tahti on hyvä, voimatasot säilyvät ja jaksaa treenata. Pointtihan on saada se läski pois eikä heikentää kovalla työllä saatuja lihaksia. Aloituspaino oli 59,8kg ja nyt ollaan tasan 58kg:ssa.
Jennin dietti-kyökissä oli eilen valokuvauspäivä (minulla saattoi olla tylsää). Otin kuvan päiväni jokaisesta ruoka-annoksesta ja siihen tarvittavista raaka-aineista. Selityksenä perään kyseisen annoksen makrot, kalorimäärä ja jokaisen raaka-aineen grammamäärä.
Tämän 12vkon dietin aikana saan syödä päivässä kaloreita 1795 -> josta 170g proteiini, 200g hiilaria ja 35g rasvoja.
Lähdetään liikkeelle aamupalasta. Se on suussa sulavan ihanan makuinen ja sitä olen vetänyt yli puoli vuotta, siihen ei vaan kyllästy.
AAMUPALA: 435kcal (56g proteiinia, 34g hiilaria, 6,6g rasvaa)
Raaka-aineet: Rainbow maitorahka 250g, Elovena kaurahiutaleita 30g =1dl, Sportlife nutrition Whey100 vanilija 25g=1dl ja Kuningatarmarjat pakastemarjoja (mustikka+vadelma) 75g.
Nämä kaikki sekasin kulhossa ja avot. On hyvää, muistuttaa mannapuuroa marjoilla. Maitorahka on aika paksua jöötiä, sitä ”lantraan” laimemmaksi vedellä. Yleensä käytän Elovena ryynien sijaan Nallen Kuntokaurahiutaleita, niissä on vähemmän hiilareita ja enemmän kuitua. Olivat nyt päässeet loppumaan. Aamupalan kylkeen aamunapit; d-vitsku, omegat, cofeiinitabu, vihreä tee ja lisäksi vielä greatiinia 5g päivässä veteen sekoitettuna ennen aamupäivän treeniä. Aamun rasvoista 2g tulee noista omeganappuloista.
LOUNAS: 599kcal (45g proteiini, 88g hiilari ja 6,9g rasvaa)
Riisi-kana-mössö
Raaka-aineet, 1 annos: 125g Kariniemen kanafileesuikaleita, 70g basmati riisiä (paino kuivana), 3g kookosöljyä, tomaattimurska 195g, 100g herne-maissi-paprika pakaste, kiinankaalia ja kurkkua.
Tästä tulee 2 annosta kanaa, eli tuo 250g pakkaus jaetaan kahdelle ja täten yhdessä annoksessa on 125g kanaa. Kanat paistetaan kookosöljyssä jota tulee n. 6g (3g/annos). Kanan maustan BBQ Rub mausteella ja sekaan valkosipuli 5g, tomaattimurskapaketti (390g/2=195g/annos) ja herne-maissi-paprika pakaste 200g. Mausteita jotka eivät pursu sokeria saa käyttää aika huoletta mutta marinaadit tulee skippaa dietillä.
Teen yhden ison kasan ruokaa ja grammamäärät jaan sen mukaan kuinka monta annosta siitä tulee, tästä tuli 2 annosta kanaa. Ne tiedot tarvitsee kun merkintöjä kalorilaskuriin laitetaan ylös. Kurkun ja kiinankaalin grammamäärät ovat se ja sama, ei niitä paljoa tule ja vihreetä saa dietillä syödä vapaasti. Riisi on laskettu kuivana, eli raakana 70g ja siitä tulee iso kasa ja vastaa yhtä annosta.
PÄIVÄLLINEN: 456kcal (25g proteiini, 51g hiilari ja 8,7g rasvaa)
Raejuusto-kaurapuuro +omena
Raaka-aineet: Elovena kaurahoitaleita 50g=2dl, Arla 0,3% raejuustoa 100g, rasvatonta maitoa 100g=1dl, Oivariinia 5g ja omena.
Valmistan puuron mikrossa, vesi-maitoon tehtynä. Mitataan kulhoon ryynit ja raejuusto. Ryynejä tulee n. 2dl ja tuplaten siihen laitetaan nestettä eli yhteensä 4dl. Laitan 1dl maitoa ja loput 3dl vettä. Ryyni-raejuusto-litkusoosi mikroon 4min, parin minsan välein sekotus ja avot! Päälle hieman Stevia makeutusjauhetta ja voisilmä, on muuten hyvää ja terveellistä. Kylkeen omena tai sen voi laittaa myös mikroon puuron sekaan, pehmentyy mukavasti ja tuo kivaa makua. Itse tykkään syödä sen puuron jäähtymistä odotellessa ihan perus omenana.
ILTAPALA: 306kcal (41g proteiini, 26g hiilari ja 4,6g rasva)
Marja-bansku-mössö
Raaka-aineet: Maitorahka 250g, Sportlife Nutrition Whey100 mansikka 13g, pakastemarjoja 75g ja puolikas banaani 60g.
Iltapalamössö muistuttaa aikalailla aamupalaa mutta ilman ryynejä. Tämäkin on niin herkullista että syön sitä mielelläni joka ilta. Maitorahkan sekaan prodejauho, marjat ja pilkottu puolikas banaani. Kylkeen iltanapit; sinkki, magnesium ja omegat. Omegoista tulee 2g iltaplan rasvoista.
Päivän saldo yhteensä: 1764kcal josta 170g proteiini, 200g hiilari ja 27g rasva. Eli lähes täydellinen suoritus! 🙂
Riippuen päivästä niin muokkaan päivän ruokia kalorilaskuria apuna käyttäen. Jos laskurin mukaan näytää siltä että hiilarit paukkuu yli niin jätän puuron ryynejä vähemmälle tai iltapalasta banaanin pois. Mikäli toisinpäin niin teen tuhdimman puuron tai syön vaikka riisikakkuja tai extra omenan. Jos prodet paukkuu yli iltaan mennessä jätän iltapalasta Wheyn pois tai juon lisäksi välipalana prodesheikin jne…
Toissapäivänä kaikkien ruokien jälkeen kaloreita oli päivälle jäljellä vielä yli 200kcal ja täten söin Valion kevyt vanilijajäätelöä 150g ja oli muuten iso pala! Näin sain hiilarit ja rasvat nousemaan jotka muuten olisivat jääneet liian vajaiksi ja edelleen pysyin päivän makrorajoissa. Eli paljon riippuen siitä mitä syö voi välillä myös hyvällä omalla tunnolla herkutella vaikka onkin dietillä.
Tärkeä juttu on hieman vaivautua katsomaan niitä ruokien ravintoarvoja ja eritoten hiilarin ja rasvan määriä. Pieni silmäys kaupassa pakkauksen etikettiin avaa aivan uudenlaisen maailman siitä minkälaista rasva-sokeripommikuraa sitä on tullut aiemmin syötyä. Markkinoilla on monenlaista ”samaa” ruokalajia tarjolla. Ravintoarvojen erot ovat jäätäviä välillä kun seuraa eri valmistajien tuotteita. Jotes mitä tänään syötäisiin?
Namnam ja Bon Apetit! 🙂
Eilen kävimme Antin kanssa testaamassa tuota uudistettua etureisipäivää. Tarkoitus oli keskittyä nyt oikean tekniikan oppimiseen kuin painojen lataamiseen. Painoilla saa itsensä vain rikki pidemmässä juoksussa jos tekniikka kusee. Nyt tästä lähtien kyykyt tehdään aivan super syvinä, tarkoittaa että pakarat lähes koskettelee pohkeita. Liike etenee seisoma-asennosta aivan alas kyykkyasentoon. Tangossa ei ollut lisäpainoa ja liike oli silti raskas ja normaalia kyykkyä paljon haastavampi. Hengästyminen tavoitti lähes heti. Tässä kyykkäämistyylissä pitää nyt muistaa kolme asiaa: selkä suorana – vatsat tiukkana – eikä ponnahdeta ylös vaan noustaa tasaisesti. Hitaasti laskeutuen ja rivakasti nousten. Painoa ei ladattu alkuun ollenkaan, ekan rundin jälkeen 5kg painot päihin ja sen jälkeen 2,5kg painot. Eli yhteensä jopa 15kg + tanko 20kg ja tänään tuntuu todellakin siltä että etureisiä ja pakaraa on raiskattu. Samoilla painomäärillä teen luultavasti seuraavat 1-2 kertaa jotta se oikea tekniikka syöpyy päähän.
Kyykyn jälkeen oli jalkaprässin vuoro ja siinä rikottiin ennätyksiä. Kyseessä siis tämä The Oikea jälkaprässi johon ladataan kilot itse, ollaan lattiantasolla ”noja-asennossa” ja työnnetään jaloilla painoilla lastattua levyä ylöspäin. Etureisipäivässä tehdään tämä liike kapealla jalkavälillä ja bootypäivässä leveällä. Eilen rikoin oman kapealla tehdyn toistoennätyksen 75kg ja 17 toistoa. \o/ woop!
Sitten olikin täysin uuden liikkeen vuoro eli 1 jalan smith kyykky. Tätä muutamia kertoja testailtiin ja eikä mukavaa, luontevaa asentoa siihen saatu millään. Toista jalkaa ei saanut mukavasti penkille chillaamaan kun toinen koipi hoiti duunit. Pitäisi olla joku parru jossa sitä roikottaa kun penkkiä vasten nilkka taittuu ja koko touhu tuntui vain epämukavalta. Suunnitelma B käyttöön -> perus askelkyykkyä paikallaan. No ei sitten tämäkään halua olla mukavan tuntuista, teen sen mielummin vapailla painoilla ilman smith-laitetta niskassa. Eli sitten keksimään suunnitelma C. Olin nähnyt kuinka eräs tyttö teki smithissä kapeaa kyykkyä. Lähdin testaamaan josko siitä tulisi mulle mieleinen ja hyvä liike. Liikkeessä pitää jalkojen olla yhdessä, täysin kiinni toisissaan, nojata hieman taaksepäin ja pitää itsensä tankoa vasten pystyssä jotta jalat saa ainakin 90 asteen kulmaan. Polvet eivät saa mennä varpaiden yli sivusta katsottuna, jälleen selkä suorana ja vatsa tiukkana ja siitä sitten vain alas-ylös-alas-ylös. Tanko itsessään painaa 25-30kg joten tätäkin treenattiin nyt ilman lisäpainoa. Kun sitä teki 3 x 20 toistoa niin voin kertoa että reidet huusi hoosiannaa. Ehkä seuraavalla kerralla jopa 2,5kg tangon päihin. Alla hieman osviittaa antava kuva liikkeen loppuasennosta.
Aion salilla nyt keskittyä siihen että teen jokaisen liikkeen oikealla tekniikalla kuin että batlaan itseni kanssa siitä kuinka paljon painoa jaksan nostaa. Ei ne kisoissa kysy paljonko kyykkytangosta nousee, kun alkaa tuntumaan heppoisalta ja sarjat menee läpi niin sitten tietenkin painoa lisää.
On ollut todella hauskaa ja hyödyllistä treenata yhdessä Antin kanssa. Häneltä saan ohjeistusta tekniikasta ja sitä tarvittavaa lisäboostia. Kun luulen etten enää jaksa yhtäkään toistoa niin Antin zemppaus auttaa punnertamaan vielä sen pari toistoa lisää. Ja onhan se nyt mukavaa kuulla sarjan lopuksi että hyvin vedetty ja liuta muita kivoja kohteliaisuuksia kera pusujen. Ollaan siis ällösöpö salipariskunta. 😀
Jälleen on elämä osoittanut sen, että kun tarpeeksi jotain haluaa ja tekee pirusti töitä sen eteen niin sen myös saavuttaa. Työrintamalla on nyt iso pilkahdus aurinkoa näkyvissä joka vaikuttaa suuresti koko mielentilaan ja muihinkin onnistumisiin. Samalla mentaliteetilla myös salilla eteenpäin ja kohti tavotetta. Vuosi 2013 on mun vuosi!
Wuhuu, diettaus on vaa’an mukaan lähtenyt rullaamaan oikein mukavasti. Painoa on lähtenyt hieman reilussa viikossa yli kilo. Tämä aika ei ole vielä tuntunut ollenkaan dietiltä, nälkää ei ole ollut. Nyt tuntuu että vain syön oikein. Syön tasan sen minkä kulutankin enkä yhtään yli. Muutamana päivänä ovat kalorit paukkuneet yli määrätyistä ja tämä on johtunut töissä esillä olleista vastustamattomista ruuista, eli minusta ja vielä hieman notkollaan olevasta selkärangastani. Yleissilmäyksellä kuitenkin hyvin on määrätyjen rajojen sisäpuolella pysytty.
Elämä keittiövaan kanssa ei vielä ota päähän. Sitä ei enää niin paljoa joudu käyttämään kun syö päivittäin lähes samoja ruokia ja samat määrät aina niin alkaa jo muistamaan ulkoa paljonko ne grammamäärät olivat. Jos tekee jotain spesiaalimpaa safkaa kuten tänään tullaan tekemään niin vaa’alle tulee taas käyttöä jotta annoskoko pysyy rajojen sisäpuolella. Olen myös alkanut oivaltamaan sen grammamäärän kutakuinkin kohdilleen ihan vain näppituntuman mukaan. Jos homma kulkee eteenpäin niin samolla kalorimäärillä mennään vielä varmaan muutamakin viikko ennenkuin tyssää. Painon ei tarvitse kilon viikkovauhtia edes tippua koska niitä on karistettavana ainoastaan 5kg ja diettiä on jäljellä vielä ainakin 11vkoa.
Tuossa Antin kanssa tuumittiin onko musta vielä ensi vuoden kisoihin ainesta, sen näkee vaina ajan kanssa mutta ihan totaalisen viimeistään astelen lavalle sinä vuonna kun mittariin tulee 30v (eli 2v päästä). Kuinka siistiä se on olla 30-vuotiaana elämänsä parhaimmaissa tikissä ja omata kroppa mistä parikympiset vain haaveilevat (koska eivät jaksa tehdä sen eteen mitään). Mieluusti tietenkin kisaisin jo ensi vuonna mutta julma fakta on se, että vaikka kerryttäisin 5kg lisää lihasta ei se minussa näy samanlailla kun alle 160 senttisillä. Pituus on tässä kohtaa kirous, se että saa lihasta näkyviin on sitä saatava paljon lisää ja siihen kuluu paljon aikaa. Tässä tapauksessa vuosi saattaa olla aivan liian vähän. Massa, on se sitten läskiä tai lihasta näkyy paremmin lyhyemmillä kuin pitkillä. Eihän kukaan edes huomannut sitä että lihoin 5kg niin sama homma lihaksen kanssa. Minussa on laajemmin tilaa ja siihen tarvitaan enemmän täytettä.
Gym-tv:n innottamana muokattiin hieman alakropan treenipäiviä. Etureisipäivästä lähti pois askelkyykyt ja tilalle tuli yhden jalan kyykky smith-laitteessa. Superisarja jää täten pois ja päivä etenee: kyykky – jalkaprässi, kapea – 1 jalan kyykky smith – pohkeet. Bootypäivästä lähti pois kahvakuula swing ja tilalle tuli sumokyykky ja hack reverse (”häkki” väärinpäin). Päivä etenee tahdissa: jalkaprässi, leveä – maastaveto – hackki reverse – superina selkäpenkki ja sumokyykky. Kohta on aika aamupäivän treenin ja uusi sali GB Gym on alkanut tuntumaan ihan kotoisalta. Pieni ja kompakti sali jossa on laitteita hyvin omiin tarpeisiin. Myös kukkaroa vähemmän veroittava paikka verrattuma Elixiaan.
Kohti omaa leikkikenttää!
Katsellessani itseäni peilistä huomaan kuinka ajattelemmattomus on tehnyt tehtävänsä. Reidet ovat levinneet, jenkkakahvat ovat tulleet esiin kuopistaan, maha pömpöttää ja posket pullottaa. Miten tässä pääsi käymään näin? Milloin lopetin oikein syömisen? Tein hirveän 2vkon rääkin vain muutamia kuukausia sitten ja nyt olen kussut sen tulokset kokonaan. Saakelin urpo! Asiaa tarkemmin mietittyäni huomaan kohdan elämässä jonka jälkeen en enää niin seurannut mitä kaikkea ja kuinka paljon ruokaa suuhuni päivässä laitoin. Töiden loppuminen. Kun tuli tilanne, että päädyin työttömäksi niin olen alkanut luistamaan järkevistä ratkaisuista ja nyt se näkyy, eniten reisilläni. Ajatukset ovat olleet kaikkialla muualla kuin ruuassa. Stressimäärä on ollut valtava ja epätoivo iski tulevasta. En ole syönyt hirmuisesti huonoa ruokaa, olen syönyt liikaa ruokaa. Syönyt kuitenkin reipaasti yli kulutuksen ja hieman herkkuja siihen päälle ja saanut täten mukavan rasvaisen kerroksen lopputalven varalle lämmittämään. Jos tarkastellaan lähemmin niin työt loppuivat marraskuun puolivälissä, jouluna suuhun meni suklaapala jos toinenkin ja aattona sekä välipäivinä tuli syötyä somalikylän verran ruokaa. Siihen päälle monet punaviiniglögit, uuden vuoden herkkudinneri ja juustot, Thaimaan loman jokapäiväinen jättisuuri aamiainen sekä päiviin kuuluneet 1-3 herkkua. Toki lihaksen ja voiman kasvatuksen aikana kuuluu syödä enemmän (ei se muuten onnistu) mutta ei sentään näissä mittakaavoissa. Jokainen yläimääräinen ruokapala päätyy nahan alle, minun tapauksessa reisiin. Anyway, oli syy tähän kuosiin mikä tahansa niin fakta on se, että läskiä on tullut ja nyt sille aletaan tekemään jotain. Tämä ei ole vain luuloa omassa päässä koska lukemat puhuvat puolestaan.
Tehokuurin jälkeen… vs. nyt
paino 55,6kg -> 59,8kg
rasvapihdit:
ojentaja 10mm -> 15mm
vatsa/kylki 6mm -> 8mm
reisi 21mm -> 25-26mm
Olen siis takaisin tilanteessa ennen tehokuuria. Toki lihasta on tullut lisää miksi painoakin on enemmän mutta niin on myös rasvaa, ja aivan liikaa. Siispä on aika ryhtyä koko kevää kestävälle dietille. Dietti alkoi eilen 1.2 ja kestää 12-16vkoa, päätöksessä ollaan sopivasti vapun tienoilla. Hitaasti mutta varmasti laskuun ja kohti pysyvämpiä tuloksia. Dietti jonka aikana jaksaa myös treenata kunnolla, ei enää ketoosia vaan terveellisesti kaikki ruuan osa-alueet (proteiinit+hiilarit+rasvat=makrot) mukana.
Lähtötilanne on yllämainittu ja tavoitteet ovat seuraavat:
Kiloja tämän dietin aikana karisee -5kg eli päädytään lukemaan 55kg, rasvapihtien lukemista reidet ovat kovimman syynin alla koska sinne rasvaa minulla kertyy ja se pihtimitta halutaan kohtaan 20mm. Muilla lukemilla ei niin väliä.
No kuinka näihin tavoitteisiin päästään? Ronkittiin ruokavaliota uuteen uskoon, asetettiin kalori sekä grammamäärät kohdilleen.
Vaihe 1.
Kalorit 1795/päivä
josta proteiinit 170g, hiilarit 200g ja rasvat 30-35g / päivä. Eikä muuta!
Saan syödä niin sanotusti mitä vain kunhan en ylitä näitä määriä ja enkä jätä niitä juurikaan vajaiksi. Totuus kuitenkin on, että esimerkiksi rasvat ylittyy todella helpolla joten mitä tahansa ei voi syödä. On syötävä järkevästi, terveellisesti ja laskelmoidusti. Tässä kohtaa mukaan kuvioon tulee keittövaaka, kaikki pitää punnita! Kun tuotteet kerran punnitsee ja käyttää jatkossa samoja määriä on aina tiedossa paljon tulee syötyä mitäkin. Itseasiassa tuo punnitseminen on näin alkuun ollut jopa kivaa, jotain uutta. Muutaman päivän ajan ennen virallisen dietin aloitusta treenailin tätä hommaa ja merkitsen post-it lapuille grammamääriä ylös muistiin tuotteista joita syön päivittäin. Toki se alkuun myös unohtuu ja muistuu mieleen siinä kohtaa kun syömisiä merkitsee ylös. Silloin jos mahdollista pitää tarkistaa paino jälkikäteen. Jotta pää ei poksu hajalle matemaattisista hiilarien, proden ja rasvan grammamäärien laskemisesta on onnea olla rekisteröitynyt kalorilaskuri.fi osoitteeseen. Se saitti laskee kaiken puolestani kun vain ilmoitan punnitsemani määrät sinne. Sinne on myös asetettu nämä päivän makromäärät ja pystyn seuraamaan tasan tarkkaan missä on vajausta ja onko jokin ylitetty. Sekä nähdä tarkasti mitä tulee jättää vähemmälle tai pois kokonaan. Tässä dietin 1. vaiheessa jätetään varaa nipistyksille, kun painonpudutus tyssää on varaa muokkaa makroja uudelleen ja nipistää grammamääriä pienempiin.
(kuvaa voi klikkaa suuremmaksi)
Sitten päästään osioon liikunta. Alkuun 5 treeniä viikossa josta 4 salia ja 1 cardiopäivä. Siinä on jälleen varaa lisätä treenin määriä kun dietin eteneminen tyssää.
ETUREISI-Päivä
Kyykky 3 x 10-12/5 x 10-12 (kun 3 sarjan on tehty vedetään seuraavalla kerralla samalla painolla 5 sarjaa ja tämän jälkeen vasta painon nosto)
Pohkeet 4 x 12-15
SUPERsarja – laskeva paino (superissa tehdään liikkeet peräkkäin ja hengähdystauko vasta sen jälkeen)
Jalkaprässi, kapella 4 x 6-8
askelkyykky painoilla 4x 10-12
HAUIS-OJENTAJA-Päivä
Leuat x 3
Dippi x 3
Hauis istuen kulmassa 3 x 12-15
Ojentaja talja 3 x 12-15
Hauis kone/tanko 2-4 x 12-15
Penkkidippi 2-4 x 12-15 (lisäpainolla)
BOOTY-Päivä
Maastaveto 3 x 10-13 / 5 x 10-12
Jalkaprässi leveä 3 x 12-15
SUPERsarja – laskeva paino
Selkäpenkki lisäpainolla 4 x 10-12
Kahvakuula ”swing” 4 x 12
RINTA-OLKA-SELKÄ-Päivä
Rinta koneessa 4 x 8-12
Peck Deck 2 x 12-15
Alataljasoutu 3 x 8-12
Soutu koneessa 3 x 12-15
Ylätalja 3 x 12-15
Pystypunnerrus 3 x 12-15
Taka-olka 3 x 20
Salitreenin lisäksi viikossa yksi cardiotreeni. Alkuun max. 30min jotta siäkin voi sitten lisätä, ensin esimerkiksi ajalla ja myöhemmin päivien määrällä.
Toinen dietipäivä on aluillaan, eilinen ensimmäinen päivä meni makrojen osalta aika nappiin. Hiilarit jäivät hieman vajaiksi ja prodessa mentiin hivenen yli. Nälkää ei nähty. Aika lähteä aamupalan tekoon ja sitten testaamaan uusia (tosi halvalla bongattuja!) Addun treenotossuja uudelle salille, GB Gymille! Mors!
