Yksi päivä mun esimies kysyi tätä multa. Minkä takia mä haluan mennä kisaamaan? Mitä mä saan siitä? Tätä joutui hetkisen jopa miettimään, että miksi se tavoite on mulle niin tärkeä.
Ensimmäisenä tuli mieleen se ajatuspieru josta kaikki aikoinaan lähti liikkeelle ”haluan olla 30-vuotiaana paremmemmassa kunnossa kuin koskaan kaksikymppisenä”. Siis hyvin pinnallisesta ajatuksesta kaikki sai alkunsa pari vuotta sitten. Tämä lausahdus tosin pitää edelleen paikkansa vaikka voin jo nyt sanoa, että olen reilusti paremmassa kunnossa fyysisesti kuin lähes 10v. sitten. Mutta on tämä tähän astinen ”kisamatka” tuonut siihen tavoitteeseen muutakin ajatusta mukaansa kuin vain atleettisen hyvän ulkonäön.
Haluan haastaa itseni, sekä fyysisesti, että henkisesti. Haluan yhtenä elämän kokemuksena matkustaa tämän matkan ja viedä kroppani ja mieleni sen äärirajoille ja nähdä kestääkö kantti. Kestääkö pää? Miten mä ongelmia kohdatessa niistä selviän? Haluan näyttää itselleni että pystyn siihen, mä pääsen sinne lavalle. Se millainen tuleva lavakondis on, niin sitä ei voi tietää mutta sinne lavalle mä kuitenkin pääsen. Näin olen päättänyt. Tällä hetkellä mulla ei kiilu silmissä voittopokaali tai tietty sijoitus. Mä vain tahdon päästä näyttämään itselleni, että mä tepastelen siellä lavalla upeampana kuin koskaan. Siis upeampana kuin koskaan aiemmin, minä itse. Sijoituksesta välittämättä.
Mä pystyn nyt jo päässäni visioimaan sen kisapäivän. Tai tarkemminkin päivän juuri ennen kisoja. Mä näen mielessäni sen kisoja edeltävän aamun hotellihuoneessa kuinka katson itseäni peilistä ja näen sen satojen tuntien työn tuloksen katsovan sieltä takaisin. Mä harjoittelen poseerauksia sen peilin edessä ja keikistelen siinä hölmö virne kasvoilla. Näen ne reidet, olkapäät, sixpäkin ja pakaran puoliskot joita olen halunut ja totean itselleni ”jumalauta nainen, sä teit sen. Sä todellakin tein sen! Ja huomenna sä tepastelet siellä lavalla jonne halusit.” Ja sitten mä hypin ympyrää riemastuneena alusvaatteissa. 😀
Tällä hetkellä ajatuksissa mahdollinen jatkosijoitus tai pokaali on vain mahtava bonus. Mutta toistaiseksi mä en näe sitä tavoitteeni ”läpäisynä”. Se ei kuitenkaan tarkoita etten tekisi töitä kisojen eteen niin paljon kuin suinkin pystyn. Että se sijoituskin olisi maldollinen. Kovaa teen töitä ja pyrin siihen mitä olen päättänyt. Menen lavalle. Jos kisakunto kisapäivänä ei ole tarpeeksi hyvä lavalle astumiseen niin silloin koen suuren pettymyksen. Silloin en saa tavoitettani lunastettua. Toki nälkä kasvaa aina syödessä ja tässä lajissa harvoin tulee ähky. Eli ajan mentyä eteenpäin saattaa se jatkosijoitus tulla mukaan tavoitteeseen. Tavoite elää ja muovaantuu tämän matkan varrella. Tältä se nyt näyttää. 🙂
Bonuksena tämä kisamatka tuo mulle hyödyllisen kokemuksen työssäni PT:nä. En aio ryhtyä kisavalmentajasi yhtien kisojen jälkeen, koska se on typerää, enkä edes halua olla kisavalmentaja. Mutta kisojen jälkeen mä tiedän omalta osaltani mitä se kisaaminen kaikkiaan on. Miltä se musta tuntui, millaista se oli ja miten mä siitä selvisin. Fitness buumin kasvaessa on hyväksi, että on se oma henkilökohtainen kokemus mistä kertoa eteenpäin jos on tarvetta. 🙂
Mikä on sun tavoite?
Kerroin viime postauksessa, että tapasin fyssarin ja sain tuomion siitä miksi hartia-olka alue on krempannut viimeiset pari kuukautta. Tapaamisen jälkeen treffattiin uudelleen Heikin (fyssari kaverini) kanssa salilla, hän kilttinä opasti mulle liikkeitä joilla parantaa olkapään vaivaa sekä ryhtiä.
Heikki antoi uusia vinkkejä vastuskumpparin käyttöön. Liikkeet kohdistuvat olkapään sisä-ja ulkokiertäjille, jotka tulevat jatkoksi mun jo olemassa olevaan kumpparijumppaan. Sillä on hyvä lämmitellä paikat ennen yläkehon treenipäiviä. Ja ne auttavat vahvistamaan olkapäätä.
Vaikka selkää on treenattu kovasti ja se on kasvanut leveyttä niin siltikään selän pienet tukilihakset (Multifidukset) eivät ole kehittyneet samoissa määrin. Jonka myötä ryhtini ei ole se paras mahdollinen. Näiden pienten mutta tärkeiden tukilihasten kehittämiseen Heikki antoi myös vinkkejä. Ajan kanssa niillä parantaa omaa ryhtiä ja sen myötä olkapään asentoa ja se myös todennäköisesti vähentää olkapään kremppoja kun treenit ja muut toimet tehdään hyvässä ryhdissä. Kehittynyt tukilihaksisto on muutenkin äärimmäisen tärkeä. Mulla on niissä parantamisen varaa paljonkin.
”Keskivartalon tukilihakset eli core muodostaa vartalolle voimakkaan ydintuen ja tukevat lantion asentoa. Core muodostuu useista keskivartalon eri lihaksista, jotka tukevat selkärankaa ja lantion asentoa. Sen hallinta mahdollistaa lihasten oikean toimintatavan ja liikkeiden oikeaoppisen suorituksen. Yleensä coresta puhuttaessa tarkoitetaan nk. syviä lihaksia, vaikka tukemiseen osallistuu myös monia pinnallisempia lihaksia. Syviä lihaksia voidaan kutsua myös asentoa ylläpitäviksi lihaksiksi eli stabilisaattoreiksi tai ryhtilihaksiksi.
Vahvat core -lihakset suojaavat selkää ja siirtävät kehoon kohdistuvia kuormia. Niillä on myös keskeinen rooli voimantuotossa. Heikot ja keskenään epätasapainossa olevat tukilihakset voivat aiheuttaa selkäkipuja muuttamalla lannerangan ja lantion luonnollista asentoa (esim. notkoselkä). Vahvat, tasapainoiset core -lihakset auttavat ylläpitämään oikeaa asentoa ja vähentävät selkärangan rasitusta ja jännitystiloja.” – lähde.
Tuumasta toimeen ja ruvettiin sitten leikkimään eläimiä; karhua, mittarimatoa, hämähäkkiä ja simpanssia. 😀 Kuvaa voi klikkaa suuremmaksi.
Karhukävely
Hämäkkikävely sivuttain
Mittarimatoilu
Simpanssihyppely
Nämä liikkeet olivat aivan uusia tuttavuuksia. Liikkeissä ideana on pitää paino yläkeholla ja koko etenemisen ajan lapaluut mahdollisimman irrallaan toisistaan. Yläselkä ikään kuin siis hieman pyöreänä. Se laittaa lapojen välissä olevat pikkuruiset tukilihakset töihin. Liikkumisen myötä oppii hallitsemaan lapatukea myös toiminnan aikana, eikä ainostaan paikallaan. Toiminnallisuus myös teki harjoittelusta paljon mielekkäämpää.
Esimerkkinä pystypunnerrus tangolla; hyvä lapatuki ei paljoa auta jos se on hyvä vain siinä kohtaa kun tanko lepää rinnalla. Lapatuen on pysyttävä hyvänä koko sarjan ajan, eli myös itse punnertaessa. Tämä liike on mulle tuottanut ongelmia ja veikkaan syyksi juuri tätä. Tuki ei pidä + vasen olkapää on väljä.
Eläinleikit olivat yllättävän raskaita, vaikka kävimme niitä vain lyhyesti läpi mutamilla harjotteilla. Silloinkin jo tunsin miten lavat tuntuvat siltä että jyrä olisi ajanut niiden yli. Joutui todenteolla keskittymään siihen, että lavat pysyvät kaukana toisistaan liikkeen aikana. Erityisen vaikea oli simpassi-liike. Yrityksistä huolimatta siinä meni kehon motoriikka pieleen joka kerta. Aina päin mäntyä. 😀
Jäin viime perjantaina töiden jälkeen Fressille harjoittelemaan näitä ihan ajan kanssa. Alkuun vastuskumpparilla 6 erilaista liikettä jolla sain hyvin lapojen välin ja hartiat lämmiteltyä. Sitten menoksi. Lattialla käytävää pitkin edestakaisin ensin karhuna, sitten hämähäkkinä ja lopuksi mittarimatona. Duunissa on hyvin tilaa tälle treenille toisinkuin GB:llä. Saatoin saada muutamat oudoksuvat katseet kun perse pystyssä leikin lattialla. Jätin karhulle ominaiset murahdukset laukomatta. 😀
Päivää myöhemmin ja vielä tänäänkin on muuten selkä lapojen välistä hellänä! Sellaiset lihakset jotka selkätreenissä ei tule aroiksi. Eli juurikin ne pienet tukilihakset. Tähän pikku treeniin meni aikaa joku 30min ja suunnittelin tästä eteenpäin, että teen saman setin aina lepopäivinä, eli vähintään 2 kertaa viikossa. Satunnaisesti myös selkäpäivinä ennen itse treeniä, lämpenee paikat hyvin ja tulee ne pikkulihaksetkin hoidettua. Hyviä liikkeitä harjoittaa myös tulevan loman rantajumpilla. Saattaa olla astetta vaikeampaa leikkiä hämähäkkiä pehmoisella rantahiekalla. 🙂
Asiasta kukkaruukkuun, mitä tulee mun herkkulakkoon…no sehän kusi. 😀 Tästä syytän kolleegani Suvia joka järjesti itsenäisyyspäivä / pikkujoulut karkelot. Tarjolla oli taas kaikkea suolaista ja makeaa mahan täydeltä. Piparia, suklaata, sipsia, karkkia ja kakkua. Ne siis väkisin työnnettiin mun suuhun! 😀 Töissä Fressin asiakkaat selvästi kaipaavat pulleampia trainereita koska viime viikolla ei mennyt päivääkään, ettei joku asiakas tuonut henkilökunnalle lahjaksi jotain jouluista herkkua. Yksi toi meille KOLME levyä suklaata ja yhden jättiboxin itsetehtyjä pipareita…kuka nyt sellasia voi vastustaa? Muutama päivä on siis lakosta mennyt täysin harakoille. Herkkulakosta ei voi enää edes puhua kun lipsumisia on tapahtunut. Ei kuitenkaan mitä övereitä, käytän termiä napostelu mieluumin, mikä tietenkään ei ole niin harmillista (se on hyvä kusettaa itseään). 😀 Kyllähä se lakko kesti tiukkana 2 viikkoa. Onneksi tässä en vielä ole dietillä, niin nuo satunnaiset napostelut ole niin vakavaa.
Aika laittaa ruoka tulille ja sen jälkeen suuntana poseharkat ja tiimitreenit! 🙂
Nonniin, nyt olen astetta viisaampi siitä miksi tuo olkapää on kettuillut mulle jo jonkun aikaa. Kävin viime tiistaina tapaamassa fyssari kaveriani joka työskentelee Suomen UrheiluFysiossa. Tunnin verran Heikki tutkiskeli mikä mussa on vialla.
Seuraavaa selvisi:
1. Mahdollinen pectoralis major (rintalihas) tulehdus –> Tästä johtui pistävä kipu etuolkapään tienoilla kun tein mitä tahansa punnertavia liikkeitä. Kivun syy ei siis ollut olkapäässä vaan rintalihaksessa. Rintalihaksen kiinnityskohta lähellä etuokapäätä on tulehtunut. Tähän nyt lääkitsemisenä sellainen ”norsun” annos buranaa 3 päivän ajan.
2. Ylärintaranka jäykkä ja mahdollista lukkotilaa –> Th1-5, Th3-4
nikamavälissä lukkotilaa , lähinnä Th4 lukossa –> Tästä lukkotilasta johtui se jatkuva juminen olotila koko hartioissa puolin ja toisin. Luulin syyn olevan trapseissa mutta se onkin ylärintarangan nikamaväleissä. Hoitomuotona nyt alkuun hierontapallolla painetta sinne.
3. Vasemmassa olkapäässä instabiliteettiä, suurin liikesuunta kaudaalitraktio. –> Tarkoittaa lisääntynyttä väljyyttä vasemmassa olkanivelessä eli olkaluu pääsee liikkumaan, nivelmaljassa yli normaalin liikeakselialueen. Erityisesti alaspäin suunnattussa vedossa.
4. Ja mun ryhti ei ole ihan paras mahdollinen. Rennossa asennossa mun olkapäät jää eteenpäin sojottamaan. Lapatukea tulee harjoittaa siis lisää.
Eipä siis ihme ettei mitkään punnertavat liikkeet ole edistyneet, lähinnä enemmäkin aiheuttaneet harmia. Huomenna lauantaina treffaan Heikin salilla, jotta saan vinkkejä tuon lapatuen vahvistamiseen. Itsekin osaan joitakin liikkeitä ongelma-alueelle tehdä mutta hyvä nähdä vinkkejä myös fyssarin näkökulmasta. Onko ne yhtään samankaltaisia kuin mitä itse osaan. Toivottavasti ongelma helpottanee, että pääsee taas kunnolla vatkaa olkapäitä ja rintaa treeneissä.
Hieronta auttaa paljon tuohon todettuun nro. 2 kohdan ogelmaan. Viimeistään lomalla käydään Antin kanssa vähintään kerran viikossa hieronnassa kun se kerrankin on halpaa lystiä. Siihen asti tyydyn putkirullaukseen ja pallolla hartiaseudun avaamiseen. Rahatilanne kun ei anna periksi käydä kerran viikkoon hieronnassa.
Tästä setistä oli kyllä paljon apua. Nyt tietää mikä siellä hartia-olka alueella ainakin kusee, näin tunnin tutkinnan jälkeen. Mikään tosin ei vielä selitä sitä miksi mun hartiat on eriparia vai onko se kenties synnynnäinen juttu (jonka vasta näin 29 ikävuoden tultua mittariin huomasin).
Tuli sekin tulevia kisoja edesauttava pointti mieleen, että pitää ennen kisoja käydä hieman tiiviimmin Heikin hoitopöydällä makoilemassa. Tulloin saisin rinnan, yläselän ja latsit kunnolla auki, joka taas varmasti auttaa poseerauksissa rankaa kääntymään paremmin asentoihin.
Viime sunnuntaina, tiimipäivänä käytiin Foamroller.fi pääkouluttaja Jukka Harjun opasteilla läpi miten auttaa putkirullauksella poseeraamista. Me tytöt väännettiin poseasentoja ja kerrottiin mistä kirraa vastaan ja Jukka näytti miten sitä ongelmaa voidaan putkirullalla helpottaa. (kappas meitsi on päässyt yhteen nettisivujen kuvaan heti etualaan 😀 )
Sivuilta muuten saa edelleen rullista -10% alennusta koodilla ”tiinakasvi/tntteam”. Löytynee myös videoita kuinka rullaa tulee käyttää jos ei ole entuudestaan tuttua puuhaa.
TNT Teamin hulinoita voi seurata meidän facebook sivuilta.
Ja mun omia PT työhön liittyviä juttuja täältä.
Nastaa viikonloppua ja hyvää joulun odotusta! 🙂
On ollut pieni motivaatiokato blogin kirjoittamisen kanssa. Ei ole ilmennyt mitään mainitsemisen arvoista että siitä olisi alkanut kirjoittamaan. Näköjään kuukausi vierähtänyt viimeisemmästä. Onhan tuota elämää mahtunut tähänkin väliin kera pienin tapahtumin. Tässä pläjäys erinäisiä pieniä kuulumisia. 🙂
Suurimpana ketutuksen aiheuttajana nyt treenien puitteissa on vasen hartiaseutu. Se on kuukauden päivät ollut enempi ja vähempi jumissa. Kaikki hartian seudulle osuvat liikkeet ovat sitä rasittaneet pahemmaksi sen jälkeen kun se on taas alkanut tuntua paremmalta. Noin parisen viikkoa sitten koko vasen hartian puoli meni totaaliseen lukkoon ja tuloksena oli viikon tulehdukipulääkitus ja lihasrelaksanttia. Pää ei kääntynyt suuntaansa kuin muutamia senttejä. Nyt se on parempi kevyiden jumppien, levon ja hieronnan ansiosta. Kuitenkin se tuntuu kireältä päivittäin eikä auta asiaa että tuppaan nukkumaan sen päällä öisin (toisinpäin ei voi kääntyä kun Antti on tiellä 😀 ). Mikä siellä aiheuttaa tämän jatkuvan kireyden tunteen niin en tiedä. Joku siellä kuitenkin on ”vinksallaan” kun hartiat ovat ihan eriparia. Nostaessa hartioita ylös niin vasen puoli jää paljon alemmas verratuna oikeaan. Täytyy ottaa yhteys fyssari ystävääni josko hän osaisi sanoa mikä siellä on killissä. Manasin tästä tietenkin myös Tiinalle ja päätettiin että kaikki punnertavat liikkeet ovat nyt pannassa. Ei penkkiä eikä varsinkaan pystypunnerruksia. Sen sijaan pikku painoilla paljon pumppaavia liikkeitä hartioille, eli vipunostoja joka suuntaan. Rinnalle kaikkea muuta mahdollista kuin penkkipunnerrusta. Ei tämä nyt maata kaada mutta rasittaa se kutenkin. Mulla ei ole koskaan ennen ollut mitään tällaista vaivaa joka ei ota poistuakseen. Mutta eipä tämä mielenpahoitus sitä paremmaksi tuo joten parempi niellä tämä ja antaa sille aikaa.
Mutta mahtuu kuluneisiin viikkoihin jotain hyvääkin, olen saanut yhteyden takaisin mun kadonneisiin hauiksiin ja takareisiin! Jippii! Toivossa elän, että tämä yhteys pysyy ja alkaa näkymään jotain kehitystä, varsinkin noissa lättänöissä takareisissä. Noin lajivalintana bikifitneksessä kuitenkin olkapäitä paljon suuremmassa roolissa ovat persus ja jalat. Niiden pitää näyttää upeilta.
Poseharkoissa olen hyvin onnistunut laiminlyömään niiden treenaamisen. Sen huomasi taas sunnuntaina harkoissa ettei niitä korkoja ole jaloissa käytetty hetkeen. Kävely ei siis ole paremmaksi tietenkään kehittynyt. Itse poseeraus asennot rupeavat olemaan jo pientä hiomista ja lisä liikkuvuutta vailla ihan ok näköiset. Ongelma onkin niistä asennoista toiseen siirtyminen tyylikkäästi ja kävely korkkareilla naisellisesti. Miksi mun piti syntyä tennareita rakastavaksi?!? 😀 Päätettiin tiimiläisen Netan kanssa nyt zempata ja treenata poseja yhdessä. Tämä nyt vaatii vielä sen käytäntöön laiton tosin.
Asiasta kukkaruukkuun… Huomasin jonkun fitness-typyn blogia lukiessa, että kisalisenssi ensi vuodelle tulee hoitaa tammikuussa. Eli ihan kohta! Sillä lisenssillä saa luvan kisata vuoden 2015 jokaisessa IFBB:n alaisuudessa olevassa kisassa. Samaan aikaan tuo lisenssin hankkiminen aiheuttaa innostusta että pikkuruista ahdistusta. Koska syyskuu on jo kohta! Vaikka siihen käytännössä on vielä paljon aikaa niin kehon muokkauksen näkökulmasta vajaa vuosi ei ole aika eikä mikään. Kerkeekö mun potkat ja booty ja kaikki muu olennainen kehittyä tarpeeksi? Toivossa on jälleen hyvä elää. 🙂
Lomakin tekee tuloaa, enää 54 päivää ja lentokone nousee ilmaan! Tätä on odotettu niin, niin kauan! B) Läppärin laskuri alkoi muistaakseni rullaamaan jostain 290 päivän paikkeilta.
Tulevalla lomalla kutakuinkin joka toisessa kohteessa sijaistee sali, niin pääsen treenaamaan vaikka päivittäin kun aikaa riittää. Pyysin Tiinalta, että tekee mun lomalle sellaisen ”kehitetään erityisesti näitä lihaksia” treeniohjelman. Että voin sen vajaa 5 viikkoa treenata täysillä niitä alueita jotka ovat eniten kehityksen tarpeessa. Lomalla kun tulee syötyä hyvin varmasti aika moinen määrä ruokaa niin laitan ilomielin vaikka 4 kertaa viikossa ne takareidet huutamaan hoosiannaa. Kyllä ne ravinnon puolesta ainakin palautuu. 😀 Sitten taas kun ollaan sellaisessa lomakohteessa jossa salia ei ole niin omalla kehonpainolla jotain kreisiä loikka-hyppy treeniä rannalla.
En malta odottaa, haluun jo mennä! Huomaan kyllä itsestäni miten sitä alkaa jälleen olemaan loman tarpeessa. Viikonloput eivät riitä mihinkään ja niiden aikana ei tunne rentoutuvansa tarpeeksi. Ulkona vallitseva kylmä-märkä-pimeys ei nosta vireystilaa inaustakaan. Nyt on 11kk painettu töitä putkeen niin alkaa se oma sisäinen akku olemaan pikkuhiljaa punaisella. Viimeisin loma oli viime tammikuussa.
Mutta kohta TAAS AURINKO NOUSEE…
https://www.youtube.com/watch?v=mM8e6dVQ7rQ 😀 (oli pakko laittaa linkki kun tuli ko. biisi mieleen)
Ja sitten vielä viimeisin mainitsemisen arvoinen asia… Näin jo toista vuotta peräkkäin ryhdyin (siis melkein perinne) ”Joulun ajan herkkulakkoon”. Se starttasi viime sunnuntaina. Herkuitta olen nyt kuukauden, jotta voin joulun viettää hyvin kylläisenä pikku possuna. Sekin tähden, että koska en ainoastaan jouluna syö paljon mutta myös tulevalla lomalla niin välttelen nyt kaikkea herkuiksi luokiteltavaa. Lomalla pakkaan itseeni todennäköisesti ainakin parin kilon verran täyttä rasvaa kun siellä ei omia kokkauksia tehdä laisinkaan. Lakko kestää nyt 21.12 asti kunnes vietämme ”ennakko” joulua Antin äidin luona (koska Antti on aaton töissä). Ja lakko jatkuu sitten Tapaninpäivän jälkeen lomaan asti.
Näin joulun alla herkkulakkoilu on asteen verran haastavampaa kun sitä suklaata ja muuta herkkua tungetaan joka rööristä nenän eteen. Töissä ollut nyt pari päivää heti suklaa brownieita tarjolla Fressin synttäreiden takia. Ja ensi kuussa tulee sitten ne piparit tyrkylle respan tiskille koska alkaa joulukuu. 😀 Ja onhan toi pelkkä kaupassa käyminen yhtä mielitekojen taistelua kun ne suklaista koostuvat vuoret sijoitetaan heti siihen ovensuuhun. Tällainen totaalikieltäytyminen toimii mulle parhaiten. Pystyn silloin sanoa niille herkuille ”EI” paremmin kun on ”oma lakko” menossa. Jos sallisin tälle herkkusuulle luvan silloin tällöin nauttia niin todennäköisesti söisin töissä vähän väliä (saman päivän aikana) sen kuuluisan yhden piparin.
Olisko muuten tukilakkoon lähtijöitä?!?
Sanotaa yhdessä ”EI” ennenaikaisille joulukiloille!
Kirjoittajan henkinen tila: semisti väsynyt… 😀
Hetki vierähtänyt sitten viimeisimmän postauksen. Olen tässä ottanut aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Opetellut katsomaan päiviä toisenlaisesta vinkkelistä ja tekemään niistä parempia itselleni.
Tämän pienen itsetutkiskelun on aiheuttanut meneillään oleva Wellness Coach-koulutus. Se on auttanut todella paljon siihen miten käsitellä erilaisia asioita. Olen oppinut kontrolloimaan omia ajatuksia ja sitä myöden hallitsemaan stressiä, nimenomaan sitä negatiivista stressiä mikä kuormittaa kehoa ja mieltä. Tämä on käynyt yllättävän helpolla kun olen ymmärtänyt sen, että voin itse päättää jokaisen tielle tulevan asian kohtalon; onko se positiivinen vai negatiivinen. Miten otan sen vastaan? Sillä jokainen vastaan tullut asia, oli se sitten hyvä tai huono on pelkkä asia niin kauan kunnes päätän miten sen käsittelen. Laitanko sen asian eteen + vai – merkin? Eli toisin sanoen teenkö siitä ongelman itselleni vai en.
Tästä pari esimerkkiä:
Ulkona on nyt todella kurja ilma kaikinpuolin, sataa, tulee, on kylmä ja on harmaata. Väritöntä ja tylsää. Mutta miksi sen pitäisi vaikuttaa päivääni mielipahalla? Sen sijaan, että manaan syksyn alimpaan helvettiin ja voivottelen sitä etten voi tehdä mitään ulkona niin laitan ajatuksissani sään eteen + merkin ja hyväksyn sen sellaisena kuin se on. Syksyllä nyt tuppaa välillä olemaan ankea sää ja sille ei kukaa muu kuin luontoäiti voi tehdä jotain. Turha siis valittaa, täten touhuan jotain kivaa sisällä; esimerkiksi tätä blogia. Kuuntelen ikkunoiden takaa tuulen ulinaa ja sateen ropinaa. Olen kiitollinen siitä, että mulla on ihana koti jossa viihdyn ja missä on lämmin.
Jos vaikka ohitse ajava auto heittää kurat päälleni, se on jälleen pienen ajattelun paikka. Vedänkö siitä herneet nenään, raivoan pää punaisena tätä vääryyttä kohdallani ja manaan sitä loppupäivän ystävilleni. Asialle jolle en itse voinut mitään ja jolle jälkeenpäin ei voi mitään. Vai hyväksynkö tapahtuman ja ymmärrän että välillä näin käy, paska mäihä. Housut saa aina pestyä, eikä siihen kuole. Hieman nihkeetä olla märissä vaatteissa mutta kyllä ne kuivuu. Ja jatkan päivääni edelleen ainakin osittain hyvällä tuulella.
Tänään käydessäni ystävällä kylässä tuli ajomatkalla vastaan hetkiä jolloin sain toden teolla käskyttää mieltäni pysymään rauhallisena. Etten kiihdy ja raivostu kun edessä mennyt auto mateli eteenpäin ja jarrutteli syyttä suotta vähän väliä. Pari *ittua kerkesi pääsemään suusta ja yksi kovempi tempasu kädellä rattiin. Tunsin kuinka syke kovenee ja verisuonet päässä laajenee. Pysähdyin miettimään:
Mihin mulla on muka kiire? – ei mihinkään. Kohta pääsen ohittamaan tuon auton joten älä kimpaannu liikoja vaan ota pari isompaa henkäsyä ja rauhoitu. Auton ratissa on todennäköisesti joku vanhempi kuski joka tällä kurjalla säällä on extra varovainen ja hyvä niin.
Sain mielen rauhoitettua ja tunsin kuinka syke lähti laskuun. Laitoin asian eteen + merkin eikä se vaivannut enää mieltä. Niin ja hetken kuluttua ohitin tämän sunnuntai autoilijan.
Mun ehdottomasti suurin stressin aiheuttaja on raha, oma talous. Se on tällä hetkellä kovin heikossa jamassa. Tämä johtuu siitä että valloillaan ollut flunssakausi vei mun asiakkaat sängyn pohjalle sen sijaan että he olisivat tulleet mun kanssa treenaamaan. Koin tulomenetyksiä aika paljon asiakkaiden peruutusten takia. Tilillä on juuri ja juuri sen verran rahaa kuin mitä ensi kuussa pitää maksaa vuokraa. Niin ja sitä vuokran maksua ennen ei tule rahaa mistään. Normaalisti hajoilisin tästä ja miettisin sitä taukoamatta mieli maassa. Olen sellainen ihminen, että mulla pitää olla aina vähintään 100e tilillä tai mulle iskee paniikki. Sen summan pidän siellä ikään kuin hätävarana. Alle 100e en halua koskaan mun tilin tyhjentyvän. Silloin mulle tulee köyhääkin köyhempi olo. Tää on joku mun oma outo juttu.
Nyt tilillä hieman enemmän kuin se, siellä on vuokran verran rahaa. Varmaa on se etten tee mitään ylimääräistä tässä kuussa, koska velkaa joudun jostain/joltain sitä varten ottamaan. Ihoan yli kaiken ottaa velkaa tai käyttää säästöjä arjen kuluihin. Säästöt on tarkoitettu johonkin tulevaan kivaan, kuten lomaan eikä tylsien laskujen maksuun. Tässä on taas itsensä kanssa tehtävä kompromissi, joko lainaat säästöistä tai lainaat Antilta. Muuta vaihtoehtoa ei ole ja sillä nyt mennään. Ensi kuussa tulee parempi palkka eikä sitten ole niin tiukkaa ja voin pistää lainatut rahat takaisin. Piste ja + merkki. ”Nyt Jenni, älä murehdi tätä enempää, muuten sun hiuksetkin tippuu päästä.” – ja puhun itsekseni myös ääneen. 😀
Tämän + ja – merkin sijoittaminen asioiden edelle ajattelutapana saattaa tuntua typerälle mutta se toimii. Ja se tekee päivistä paljon antoisampia. Negatiiviset asiat mielessä vähenee ja täten mieli paranee. On turhaa ja typerää murehtia asioista joihin ei voi itse vaikuttaa. 🙂
Sen sijaan pyrin parhaani mukaan keskittämään ajatuksia enemmän niihin asioihin millä on oikeasti väliä. Mitä elämääni haluan, mitä rakastan, mistä olen kiitollinen ja mistä tulen iloiseksi.
Kuten esimerkiksi eilinen, se oli ihan super kiva päivä!
Se alkoi tiimin kanssa yhteisillä treeneillä Myllypuron Forever salilla. Niiden likkojen kanssa on todella kiva jumpata yhdessä. Heistä saa hyvää energiaa itselleen. Me tiiminä yhdessä tavoitellaan samoja asioita ja siksi heistä saa myös paljon inspiraatiota sekä tukea. Ollaan asioista samoilla linjoilla, joten heille voi puhua näistä treenaamiseen ja syömiseen liittyvistä asioista koska siihen on yhteinen kiinnostus.
Treeneissä Tiinan pikkuisella avustuksella tein uuden kyykkyenkan! Tämäkin piristi päivääni, koska se oli omalta osaltaan iso onnistuminen mulle. Jos oikein laskin niin tuossa oli 80kg + tanko. En mä yksin olisi edes uskaltanut lähteä moista rautaa koittamaan.
Treenin lopuksi Tiina koitti etsiä mun pikkuruista hauista tökkimällä sitä. Kyllä se hetken ponnistelujen jälkeen taisi löytyä. Ainakin se väsyi. Edelleen on tosi dorka olo siitä, etten osaa jännittää hauista. Mun mielen ja hauiksen välillä on joku yhteyskatkos, ei se vaan jännity vaikka mä kuinka koitan ajatuksella sitä puristella ruttuun. 😀
Treenien jälkeen näin ystävääni keskustassa ja mentiin syömään lounasbuffettiin. Masut molemmilla täyteen hyvää pöperöä ja kuulumisten vaihtoa puolin ja toisin. Ei oltu nähty kuukausiin! Oli niin ihana nähdä häntä pitkästä aikaa. Lounaalta suunnistin Fitnesstukku Workshop tapahtumaan Töölö Gymille.
Tapahtumassa oli puhumassa valmentajani Tiina Kasvi, hänen sisarensa Mari Valosaari, Oona Tolppanen ja Mika Nyysölä. Kaikki fitness urheilun kovia ammattilaisia.
Tapahtuma jakatui 3 osaan: kisadietti, poseharjoitukset ja pienimuotoinen treeni.
Nyysölä kertoi paljon kisadiettailusta ja sen erilaisista toteutustavoista. Myös siitä miten se vaikuttaa spyykkeeseen ja koko mieleen. Muut heistä kertoivat omista kokemuksistaan dietillä olosta. Kaikkea sai ja piti kysyä mitä mieleen putkahti.
Tämän ruoka osuuden jälkeen alkoi poseharkat. Korkkarit jalkaan ja keikistelemään Tiinan eteen. Jälleen päivään onnistumisia kun huomaan kehittyväni poseeraus asennoissa ja etenkin korkkareilla kävelyssä paremmaksi koko ajan. Ei se vieläkään täysin mallikelpoisesti mene mutta se ”mies lantsarit jalassa” (Tiinan kuvaus) on tainnut muuttua edes naiseksi lantsareissa. 😀
Jäykän näköistä on vielä mutta kyllä se siitä. Vuoden päästä kuvissa on ryhdikäs kissanainen!
Poseharkkojen jälkee siirryttiin salin puolelle jossa Mika, Oona ja Mari opastivat muutamissa liikkeissä ja tarkastivat niiden tekniikoita. Taas oppi uutta ja huomasi miten pystyy parantamaan lihastuntumaa omissa treeneissä. Ei siis ollenkaan turha reissu! Oikein mukava tapahtuma, ensimmäinen laatuaan ja uskon että näitä tulee jatkossakin. Sen verran paljon oli likkoja paikalla, että tarvetta tämmöisille tapahtumille fitnessbuumin noustessa on.
Kotiin sain vielä pussillisen tuliaisia mukaan. Fitnesstukku tarjosi osallistujille prodejauhoa ja patukoita, Fitnesstukku T-paidan, treenijuoman, shakerin, diettiä edesauttavia tabletteja ja better bodiesin rannetuet.
Kokonaisuudessaan eilinen päivä oli siis pelkkää plussaa, plussaa, plussaa!! 🙂
Nyt on aika alkaa valmistaa herkullista terveyspizzaa tälle päivälle ja saada siitä makunystyrät kiitolliseksi ja plussaa lisää tähänkin päivään. Hyvä ruoka – parempi mieli – se toimii taatusti!
”Every day may not be good but there is good in every day”
Kuten olen aiemmin kertonut niin oma kehitys on ollut suurinta vasta tämän kuluneen vuoden aikana. Joka näin jälkeenpäin hieman harmittaa. Vaikka salilla on riehuttu tehokkaasti jo yli kolme vuotta niin siitä ensimmäiset kaksi vuotta meni puoliksi harakoille. Johtuen siitä, että olin vuodesta enempi dietillä kuin riittävällä ruoalla. Toisien sanoen poltin ensimmäiset kaksi vuotta rasvaa, kiristelin kroppaa ja samalla kehitin jossain määrin lihaskuntoa ja lihaskestävyyttä. Mutta lihakset eivät pääseet kooltaan kasvamaan koska ne eivät saaneet tarpeeksi ravintoa. Jos olisin treenannut ja syönyt nuo kaksi vuotta niin miten teen nyt niin kroppa olisi todennäköisesti paljon lihaksikkaampi tällä hetkellä. Tuolloin mun mielessä tärkein ajatus kuitenkin oli polttaa sitä rasvaa eikä lihaksen kasvattaminen ollut etusijalla. Halausin eroon niistä höllyävistä reisistä. Elin kuvitelmassa, että kun rasva palaa niin ne muhkeat potkat, pystypeppu ja kivat hartiat ilmestyy sieltä rasvan alta (idiootti 😀 ). Tuolloin ei ollut vielä tietoa siitä miten paljon se ruoka oikein vaikuttaa kehitykseen. Eihän ne potkat kehity jos lihas ei saa tarpkeesi ravintoa samalla kun niitä stimuloi salilla. 😀
Kun saliharratuksen aloittaa ensimmäistä kertaa, käy siellä usein viikossa ja treenaa tehokkaasti niin alussa kehitys on suurinta. Painot nousee kerta toisensa jälkeen ja lihakset kehittyvät kun ne hermottuvat koko ajan paremmin ja paremmin. Mitä enemmän treenivuosia tulee mittariin sitä hiljaisemmalla tahdilla tapahtuu kehitys. Ja mä toiminnallani osittain missasin sen parhaimman kehitys ”ikkunan” koska panostin vääriin asioihin. Toki geenit vaikuttaa myös paljon, jotkut kehittyvät nopeammin kuin toiset. Mä selvästi kuulun siihen kastiin joka kehittyy hieman hitaammin.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
Noo skeidat on jo housuissa niin sitä on turha jossitella miltä näyttäisi nyt jos olisi tehnyt asiat eritavalla. 😀 Tuo pari vuotta toi kuitenkin ajan kanssa mukanaan tietoa terveellisestä ja riittävästä ruokavaliosta. Mähän siis söin aikoinaan ihan päin helv**tiä. Alussa ravintoarvot mun päivittäisessä ruoassa olivat olemattomia. Tänään olen niin paljon viisaampi noista ajoista. Luojan kiitos! Ja iso kiitos Antille, joka avasi mun silmät.
Onneksi ei ole koskaan liian myöhäistä tehdä asioita kunnolla. Nyt reilun vuoden kun ruokavalio on ollut kohdillaan ja treenit sitä myöden tehokkaampia niin on alkanut vihdoin tapahtua sitä muutosta.
On mieltä kohentavaa kuulla töissä kollegoilta miten olen alkanut kasvaa silmissä. Hartiat ovat pullahtaneet kohtuullisen lyhyessä ajassa ja pakarat ponnahtaneet pystyynpäin. Myös siskoni kysyi viikonloppuna, että olenko saanut lisää massaa. Ja hän on ihminen joka ei ymmärrä saliharratuksesta mitään. Nyt siis vasta noin kolme vuotta myöhemmin sekä minä, että myös ympärillä olevat ihmiset ovat alkaneet huomaamaan muutosta kunnolla.
Olen ollut kyllä aikamoinen talikko aikoinaan. Yläkehosta suoraan sanottuna luikku. Mun kropassa rasva löytää tiensä aina tuonne reisi osastolle.
Yllättävintä on se, että viimeiset 4kk on tuonut yhtäkkiä todella paljon muutosta. Varsinkin selkään ja hartoihin. Tämä siis sinä aikana kun olen treenannut Tiinan valvovan silmän alla. Tiinan tultua kuvoihin niin ruokaa tuli hieman lisää ja treeneihin asteen verran lisää volyymia siitä mitä ne olivat ennen häntä. Mikään ei siis muuttunut isosti vaan parin asteen verran. Ei se näköjään paljoa vaadi. Hyvin outoa se kuitenkin on, että niinkin pienellä viilauksella on ollut kehitykseen huomattava ero. Nyt toivon, että reidet alkavat myös muuttua omissa silmissä nykyistä enemmän. Niiden osalta tiedän, että lihasta on tullut lisää mutta itse en sitä vielä näe peilistä, ainakaan tarpeeksi hyvin.
Viime viikonloppuna oli Tampereella SM-kisojen karsinnat ja mulle se tarkoittaa että vuoden päästä täytyy olla tikissä. Vuoden päästä mä aion ampasta sinne samalla lavalle ja toivon pääseväni karsinnoista jatkoon. Nyt treenataan apinan raivolla ensi kesään asti jolloin alkaa mun seuraava dietti, kisadietti. Silloin niiden potkien ja pakaroiden on oltava muuttuneet myös omissa silmissä.
Kovaa halua ja tahtoa löytyy, mutta nyt alkaa toden teolla se kovin työ! 🙂
Meidän tiimin pärjäsi Tampereella huikean hyvin! Tiina, my super woman coach nappasi voiton womens physique sarjassa. Kuvasta oikealla oleva vaaleaverikkö Nita sijoittui bikinin alle 160cm sarjassa viidenneksi ja brunette Nata bikinin alle 166cm sarjassa kolmanneksi. Kaikki kolme astelee Lahden Nordic Fitness Expossa ensi kuussa (11.-12.10) lavalle taistelemaan SM-kisan voitosta omissa sarjoissaan!
Nämä daamit toimivat mun uusina innoittajina. Kuvat kisoista ja tiimin onnistumisesta sai aikaan ihan jäätävän ”MINÄKIN HALUAN”- fiiliksen ja motivaatio buustantui taas uusiin ulottuvuuksiin.
Niin ja mun ”idoli” Floridassa asuva Michelle Lewin saapuu myös suomeen kisaamaan Bikini Fitness Pro sarjaan Anna Virmajoen vierelle. Jos voitto ei mene hänelle niin on kumma!
http://www.iltalehti.fi/viihde/2014091218657320_vi.shtml – iltalehdessä artikkeli Michellestä.
Nyt salille, PUM!
Viime viikolla mulla alkoi FAF Welness Coach – koulutus ja täytyy sanoa, että WAU!
3 päivän aikana koin itse monia oivalluksia siitä kuinka saada oma elämä paremmin raiteilleen, löytää se balanssi ihmissuhteiden, työn, harratusten ja rakkaiden asioiden parissa. Oivalsin missä kohtaa on parantamisen varaa ja miten pystyn muuttamaan ne asiat omassa elämässä. Tajusin, että voin hallita erilaisia ongelmakohtia paremmin vain muuttamalla näkökulmaa ja ajattelumallia. Näin toimiessa musta tulee onnellisempi, tasapainoisempi ja parempi minä. Kukaan koulutuksessa ei ollut siellä vain sen tähden että oppii auttamaan paremmin muita, kaikki olivat siellä myös itsensä tähden. Koska itse kullakin elämä nyt tuppaa olemaan aikamoista härdelliä missä ei ajoittain ole mitään järkeä.
Kuka haluan olla?
Wellness Coach on nyt jo oppimani perusteella aiheellista ihan jokaiselle. Sen tarkoitus on saada se oman elämän oravapyörä balanssiin ja varsinkin se kaikkien elämää halliteva stressi kuriin. Se opettaa ajattelemaan asioita uudella tavalla, uudesta näkökulmasta ja oikeasti käsittelemään/muuttamaan ne asiat elämässä mitkä eivät mene niiden omien arvojen mukaisesti. Mikä / mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja elätkö niiden mukaan? Oikeasti?
Tuon 3 päivän jälkeen mun pää on ollut ajoittain aivan tyhjä ja taas ajoittain aivan liian täynnä kirjoittaakseni siitä mitään. Wellness Coachin pointti on tuoda näkyvästi esille se mitä ehkä mielen sopukoissa on mahdollisesti jo miettinyt, tai jättänyt miettimättä, kieltänyt. Havahtuminen siihen, että ei tällaista rallia voi jatkaa loputtomiin, muuten täällä on yksi jos toinenkin burn outissa. Elämästä saa paremman kun ajatukset siitä paremmasta elämästä ja siihen vaadittavista asioista muuttaa konkreettisiksi teoiksi.
Tähtäimessä on siis kokonaisvaltainen ”holistinen” hyvinvointi. Se jakautuu 5 eri osa-alueeseen: älyllinen hyvinvointi, henkinen hyvinvointi, fyysinen hyvinvointi, emotionaalinen hyvinvointi ja sosiaalinen hyvinvointi. Aika helpolla pystyy sanomaan, ettei kellään täällä ole jokaisen noiden osa-alueiden hyvinvointi täysin hallussa ja tasapainossa muiden kanssa. Yleensä painotan vain liikunnan tärkeyttä mutta kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, siinä kuuluisassa isossa kuvassa liikunta on vain yksi tekijä. Se auttaa moneen asiaa, mutta se ei auta kaikkeen.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus jossa ihan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se mitä mietit vaikuttaa kehossasi ja sama toisinpäin; kehon vointi vaikuttaa mieleen. Jos ketuttaa ja raivostuttaa tapahtuu kehossa toista kuin jos esimerkiksi naurattaa ja tuntee onnellisuutta. Jos keho käy ylikierroksilla vaikuttaa se mieleen eritavalla kuin se, että kehossa vallitsee tasapaino. Ylläribylläri lähes kaiken takana on itse paholainen nimeltä Stressi. Stressi ei hajota vain mieltä vaan se hajottaa myös kehon, kirjaimellisesti jos sitä ei osaa käsitellä oikein ja ajoissa. On olemassa hyvää stressiä ja pahaa stressiä. Itseasiassa kaikki syvän unen ulkopuolella on keholle ja mielelle stressiä. Juju piileekin suureksi osaksi siinä, että miten sitä stressiä käsittelee.
Wellness Coach auttaa oivaltamaan asioita, hän nostaa esille elämän eri osa-alueet ja niiden tilanteet, auttaa pureutumaan, käsittelemään ja muuttamaan asioita. Auttaa ymmärtämään, rauhoittumaan, olemaan läsnä ja selvittämään asiakkaan omat elämän arvot ja opastaa elämää niiden mukaan. Ja ennen kaikkea hän auttaa löytämään ratkaisuja. Kuinka tulla paremmaksi ja onnellisemmaksi minäksi. Mutta mitään hän ei tee kenenkää puolesta, se matka on jokaikisen tehtävä itse. Coach on kumppani matkan varrella ikään kuin opas joka näyttää sen toisenlaisen polun jota pitkin kulkea.
Tätä koulutusta on hyvin vaikea purkaa tekstiksi koska wellness coachin on erilaista jokaisen kohdalla. Kellään se ei ole samanlainen kuin toisella, koska jokaisella on erilainen elämä ja erilaiset arvot. Coach ei kuitenkaan ole spykiatri taikka terapeutti, hän on ikään kuin ”hyvinvointi opas”.
Koulutusta on jäljellä vielä kaksi 3-päivän settiä ja niiden välissä otan harjoitusasiakkaita. En malta odottaa että koulutus jatkuu, tämä on ollut mielettömän silmiä avaava ja mieltä kohentava kokemus nyt jo. Ja mitä oivalluksia tulevat harjoitusasiakkaani tämän avulla löytävätkään! 🙂
Tervetuloa lungimpi, tasapainoisempi ja parempi elämä!
Fitnessbuumi on aika huippulukemissa ja moni daami haaveilee ja unelmoi kisaamisesta. Ajattelin tuoda muutamia oman elämäni faktoja esille siitä miten tämä kisalavojen unelmointi on tähän mennessä muuttanut sitä omaa arkea. Mitä se vaatii ja miten se vaikuttaa jokaiseen päivääni, tällä hetkellä.
Lista ei ole minkään sortin järjestyksessä.
1. Salilla käyn 5 x viikossa, ihan sama vaikka väsyttää tai ulkona sataa sammakoita. Sinne mennään silti. Ja siellä annetaan itsestä joka kerta 100%. Miinus kevennetyt viikot.
2. Viikosta jäljelle jääneet 2 (lepo)päivää tehdään aerobista, jotain suunniteltua (vielä toistaiseksi pientä) hölkänkölkkää. Jälleen ihan sama mikä fiilis on tai onko ulkona pouta. Lähempänä kisoja sitä tehdään myös salipäivinä. Onneksi olen kuntosalilla töissä niin juoksumatolle pääsee näppärästi jolkottelemaan.
3. Punnitsen ja lasken jokaisen suupalani. Joka päivä! Okei, kerran 3 viikkoon pidän päivän jolloin en laske, mutta en silloin syö ihan täysin mitä huvittaa. Tätä laskemista on edessä ainakin vuoden 2015 syksyyn asti, jolloin on tarkoitus kisata. Eli kalorilaskuri.fi laulaa joka päivä. Ensi sunnuntaina koittaa laskematon päivä ja silloin edessä on Suhsibuffa ja karkkipussi! 🙂
4. Valmistan päivittäin jokaisen ruoan itse ja roudaan töihin aina omat sapuskat.
5. Päiväni alkaa viimeistään 07.00, salilla ollaan viimeistään 09.00 ja pää painuu tyynyyn 23.00 aikoihin.
6. En käy juuri koskaan yöelämässä, koska yleensä seuraavana aamuna haluan (ja pitää) mennä salille. Siksi koska olen aamutreenaaja. Illalla musta ei juurikaan saa tehoja irti.
7. Lähes joka ilta kulutan n. 30min aikaa venyttelyyn ja putkirullailuun.
8. Suunnitelen viikottain salipäivät tulevaan viikkoon mukaan, oli se sitten kiireinen tai ei. Jos omat treenit venyvät illalle niin ne tehdään silti. Onneksi harvemmin näin käy. Työni kyllä edesauttaa tässä paljon koska treenejä voin tehdä myös siellä tiukan aikataulun tullessa vastaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! 🙂
9. Tammikuussa on edessä 1kk mittainen loma Aasian auringon alla. Siloinkaan ei skipata treenejä, ne tehdään sielläkin, vaikka sitten oman kehonpainolla pomppien, hyppien, kyykäten ja punnertaen. Onneksi suurimmassa osassa tulevia lomakohteita on saleja, se tarkistettiin paikoista jo ennen hotelleja. 😀
10. Alkoholia en juo, koska se pistää kropan sekaisin moneksi päiväksi ja krapulassa ei voi treenata. Plus, sitä ei tee mielikään juoda, että eipä tuo haittaa menoa.
11. Valmentajan kanssa treffaan pari kertaa kuukaudessa ja silloin kropan tehot viedään 110% piippuun asti. Yleensä sitä seuraavat päivät vaaputaan puujaloille eteenpäin ja edelleen menen sinne salille hoitamaan viikon muutkin treenit.
12. Poseerausharjoitukset kuuluvat tietenkin kuvioon mukaan, ihan kotona sekä itse harkoissa noin kerran kuussa. Kotiharjoittelussa olisi pieni ryhtiliike vielä paikallaan.
13. Kaverien kanssa hengailu on joutunut koetukselle, koska treeni ja työ vie arkipäivistä kaikki tunnit. Illat on pyhitetty parisuhteelle. Viikonloput on yleensä täynnä ohjelmaa mitä ei arkisin kerkeä tehdä.
14. Kutsut bileisiin tai yhteisiin iltoihin ovat jääneet, koska kaverit olettavat etten pääse. Yleensä en pääse tai en jaksa koska simahdan niin aikaisin, mutta joskus pääsisin ja haluaisin. Tämä on asia joka surettaa ehkä eniten.
15. Rakas parempi puoliskoni Antti saa liian usein töistä kotiin rättiväsyneen tyttöystävän, joka ei jaksa muuta kuin lahnailla sohvalla. Onneksi hän on myös intohimoinen treenaaja, ei ehkä ihan niin vakava sellainen kuin minä mutta tajuaa ja ymmärtää mun tilanteen. <3 Yhteistä aikaa meillä onneksi riittää ja yhdessä salilla käyminen on yksi sellainen hetki. Jeesataan siellä toisiamme ja Antti potkii mua persuksille. Jos tämä matka kohti kisoja menee överiksi enkä itse tajua sitä niin voin luottaa siihen, että Antti kyllä sanoo jos on aika heittää pyyhe kehään ja lopettaa.
16. Mua harvemmin näkee meikissä tai muissa vetimissä kuin treenivaatteissa. Työ personal trainerina tietenkin osasyy. Ei sinne pukeuduta jakkupukuun. Vaatekaappi alkaa myös yhä enemmän näyttämään urheiluosastolta. 😀
17. Ruokaan kuluu todella paljon rahaa koska mitään valmista einestä tai muuta pikaruokaa kumpikaan meistä ei syö. Paitsi Antti joskus multa piilossa töissä. 😛 Pyritään syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa. Eikä tämä gluteeniton sekä maidoton ruokavalio edesauta rahan säästymistä kauppareissulla. Ja kauppareissuilla on aina kauppalista mukana. Hetken mielijohteesta tulleet ostokset kuuluvat enemmänkin vaatekaupoille.
18. Ruoka menulla on päivittäin lähes samat ruoat. Sama aamupala, sama treenin jälkeinen ruoka ja sama iltapala. Vaihtelevuutta tulee yleensä vain päivän suurimpaa ”pääruokaan” sekä yhteen välipalaan. Onneksi nämä samat pöperöt ovat niin hyvin, että niitä syö enemmän kuin mielellään.
19. Suunnitelen etukäteen joka ilta mitä syön seuraava päivänä ja sen mukaan mennään vaikka nassun eteen tungettaisiin muuta.
20. Ja viimeisenä mä vielä maksan tästä huvista! 😀
Tästä on tullut mulle arkea ja se menee ihan siinä missä muidenkin arki. Ei tätä elämäntapaa erikseen pohdi miten rajoittunutta tai kontrolloitua se ehkä onkaan muihin, vaikkapa omiin kavereihin verrattuna. Tätä listaa lukiessa huomaa hyvin, että päivät pörrää tällä hetkellä eniten treenin ja ruoan ympärillä. Oon sopeutunut siihen ja päivät sujuu kuin tanssi. Ja tiedän, että vain näin jatkamalla mä tulen mahdollisesti, ehkä saavuttamaan sen mitä haluan.
Ja mainittakoon että mä olen vasta ottanut pari askelta lähtöviivasta. Itse kisavalmennusta on vasta 3kk takanapäin. Se tosin ei elämääni juurikaan muuttanut siitä millaista se oli aiemmin. Lähinnä kuvioihin tuli lisää syömistä, aerobista ja valmentajani Tiina Kasvin kanssa yhteiset, hullun kreisit treenit. Kun josksus tulevaisuudessa se maaliviiva lähenee niin tämä faktalista on todennäköisesti muuttunut ja PALJON. Liikkumattoman ulkopuolisen korviin luultavasti hurjemmalle, raskaammalle ja kamalemmalle. Mulla on vielä yli vuosi aikaa jäljellä ennen kuin tepastelen lavalle. Se tosin on kovin lyhyt aika tässä lajissa, joten siksi mukana pitää olla heti täysillä.
Jos en tästä tykkäisin niin en mä tätä tekisi. Jos joskus tulevaisuudessa koittaa pidempi hetki, että huomaan pakottavani itseni salille, että en iloitse sinne menemisestä enää, jos voin henkisesti huonosti ja olen kyllästynyt viettämään viikojani näin, niin tämä kisahaaveilu päättyy siihen. Tärkeintä on kuitenkin se oma hyvinvointi. Tiedän, että kisaaminen ei sovi kaikille. Sopiiko se mulle niin sitä ei vielä tiedä.
Eli mikäli sä halajat kisalavoille niin mieti miltä tämä pieni lista sun korviin kuulosti? Oletko valmis sitoutumaan siihen joka päivä, viikko ja kuukausi? Pystytkö elämään kurinalaisesti ja riittääkö sinulla motivaatio loppuun asti? Tämä on vain parisuhteessa elävän, lapsettoman, eläimettömän tytön lista. Mikäli perheestä löytyy huolehdittavia taaperoita niin tämän unelman toteutus muuttuu moninkerroin haastavammaksi.
Tuohon viimeiseen kysymykseen motivaatiosta en itsekään tiedä vielä vastausta, sen näkee sitten kun aikaa kuluu. Nyt on ainakin täysi tohina päällä ja hillitön motivaatio! Uhkun ja puhisen sen puolesta, että pääsen tänään salille huudattamaan jalkoja! 🙂
Mulla alkoi viime viikolla uusi treeniohjelma ja sitä odottavan tunne oli kuin lapsella jouluaattona.
Zemppiä päivään ja tehoja treeniin!
Terkuin Fitnesstyttö 🙂
Monille treenaaminen on vain salilla lihasten rääkkäämistä ja sen jälkeen kärvistellään muutama päivä lihasarkuuden takia ja sitten tehdän sama setti uudelleen. Ajan kanssa tämä tapa tulee viemään kropan aivan tukkoon ja totaaliseen jumiin. Lihaskalvot kiristyvät ja treenin aikana voi tuntea miten joka paikkaa kiristää ja jomottaa. Esimerkiksi kyykkäys on äärimmäisen ikävää jos tuntuu että haarat ratkeaa liitoksistaan ja lonkankoukistaja napsahtaa kohta poikki. Tai kuvittele maastaveto jumissa olevalla selällä ja kireällä pakaralla…ei se vaan toimi, eikä se liiku hyvin. Jos näitä kireyksiä ja lihassolmuja ei hoida niin ajan kanssa tilanne ei tule parantumaan, päinvastoin. Kun kroppaa pusketaan äärimmäisyyksiin salilla tulee sille antaa paljon rakkautta jotta se toimii parhaimmalla mahdollisella kapasitettilla.
Eilen oli TNT Teamin tiimipäivä ja meille avautui mahdollisuus päästä Foamroller.fi järjestämälle 2h kestävälle putkirullaustunnille. Tunti oli hyvin syventävä ja sieltä jäi todella paljon käteen ja myös niin paljon rennompi sekä smoothimpi olotila. Putkirullaus on tuttua puuhaa jo entuudestaan mutta jälleen sitä oppi paljon uutta. Uusia tapoja käyttää sitä pötkelöä jolla saa kropasta kaikki kireydet avattua, eli lihaskalvot ”löystytettyä”.
Opin paljon lisää siitä, miksi rullaus todella on hyödyllistä lihasten kehittymisen kannalta. Ensinnäkin jos rullausta eikä minkään sortin venyttelyä harjoita niin lihaskalvot kiristyvät ajan kanssa lihasten ympärille kuin sementti. Tämä sementtikerros estää sen, että vaikka sitä lihasta harjoittaa salilla niin sillä ei ole tilaa kasvaa koska sitä ympäröi jämäkkä kerros ”sementtiä” eikä venyvää ja vetreää lihaskalvoa. Eli rullaamisen ansiosta lihaksella on tilaa kehittyä ja kasvaa kun sitä ympäröi joustava kalvo, joka antaa myöden. Rullaaminen laittaa lihaskalvon ja lihaksen välissä olevat nesteet liikkeelle -> ”pahat ja käytetyt” nesteet, kuona-aineet ja maitohapot pois -> uudet bränikät nesteet tilalle. Näin yksinkertaisesti sanottuna.
Keho on kokonaisuus ja lihaskalvot ovat yksi iso vetoketju varpaista aina päähän asti. Ne toimii yhdessä ja jos ketjun väleissä on kireyttä niin se haittaa koko kehon liikkumista. Jos esim. pakara on jumissa niin se kiristää myös takareidet ja alaselän ja sitä kautta alaselän kireys taas kiristää myös yläselkää sekä hartioita jne. Mainittakoon sen, että pakara on kehon suurin lihas, joka haluaa mennä nukkumaan heti kun silmä välttää, eli kun esim. istuu pitkään. Tämän takia päätetyöläisillä jotka istuvat kaikki päivät on näitä kireyksiä koko kropassa. Kun pakara menee ”nukkumaan” ja on käyttämättömänä muutenkin (eli sitä lihasta ei treenaa) se menee jumiin ja mainitsemani ketjureaktio on valmis. Kun koko kroppaa rullaa niin jumit ja kireydet hellittävät pikkuhiljaa joka paikasta ja kuinka ollakaan olotila ja oleminen tuntuu niin paljon rennommalta. Oli sitten liikkuja tai ei. Ja varsinkin silloin jos on enempi sohvaperuna, kehonholto tulee vielä tärkeämmäksi. Loppuu ne ikuiset selkä-niska-hartia kivut kun pyörii säännöllisesti rullan päällä tai ainakin kivut helpottuu huomattavasti.
Tämä on tietenkin sellainen asia jolle pitää myös antaa aikaa. Alkuun se on suhteellisen kivuliasta ja inhottavaa kun koko keho pitää saada auki monen vuoden takaa tulleista kireyksistä. Se ei tapahdu ihan viikossa, mutta helpottaa jo kummasti siinä ajassa. Kivusta huolimatta sitä pitää tehdä, mikään muu ei auta. Ellei sitten kukkaron nyörit anna periksi ravata hieronnassa ainakin 3 kertaa viikossa.. 😀 Mun tili ei ainakaan anna siihen periksi, tämä on paljon halvempi tapa ja sitä voi tehdä aina kun siihen on tarve.
Rullaaminen on hyvä suorittaa treenipäivää edeltävänä iltana ja pikaisesti juuri ennen treeniä. Niin ja toki vielä muutama tunti treenin jälkeen. Se olisi se ideaali ja ihanne tilanne. Paras yhdistelmä on rullata ensin ja venytellä vielä perään. Sillä kaavalla saa ajan kanssa hyvin sulavat ja venyvät lihaskalvot sekä lihakset. Siihen siis kuluu aikaa, mitä kireämmät lihaskalvot sitä enemmän rakkautta niille tulee antaa. Kun kalvot saa auki niin rullaaminen vie 5-15min aikaa ja venyttelyt siihen perään. Itse pyörin vähintään joka toinen päivä telkkarin edessä lattialla rullaten ja venytellen yhteensä noin. 15-30min. Tämä on tuottanut huomattavaa tulosta siihen miten treeni kulkee. Kyykkääminen on niin paljon kivempaa kun mistään ei kiristä. Pätee ihan jokaiseen lihasryhmään. Ja kun kalvot saa auki niin se kyykkäminen on paljon luontevampaa ja sujuvampaa muutenkin. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä.
Tilaa oma putkirulla Foamroller.fi sivulta, käytä alennuskoodia ”tiinakasvi/tntteam” niin saat -10% alennusta. Sivuilta löytyy myös ”mikä foamroller”-klikin takaa videoita kuinka sitä rullaa käytetään. Youtubesta hakemalla löytää myös läjän opastusvideoita.
Meidän kotoa löytyy nämä:
Rullia on saatavilla eri kovuusasteisia ja paksuisia. Kovilla nypyillä ja ohuilla rullilla pääsee pureutumaan syvemmälle lihakseen. Paksulla ja pehmeämmillä on hyvä aloittaa tämä harrastus. Kuvan nyppyrulla ja keskellä oleva musta rulla on foamroller.fi sivulta tilattu.
Kovat täyskumipallot ovat oivallinen tapa avata pakarat syvältä ja esimerkiksi korkkareissa uuvutetut jalkapohjat. Kotitekoinen ”pähkinä” eli 2 palloa teipattuna yhteen toimii selässä lapojen välin avaamiseen täydellisesti. Eli sinne päätetyöläisen ehkä pahimpaan ongelmakohtaan. Näitä palloja on tulossa myyntiin myös tuonne foamroller.fi sivuille myöhemmin. Isompi pallo on löytö Prismasta, kova lasten jalkapallo joka on teipattu kangasteipillä kitkan välttämiseksi. Se pureutuu nätisti esimerkiksi lonkankoukistajiin.
Pientä mainostusta mukana, mutta en mainostaisi jos en itse uskoisi tuotteeseen. Tämä oikeasti toimii ja perkuleen hyvin! 🙂
Eilinen tiimipäivä ei tietenkään olisi mitään ilman treeniä. Aikataulun puolesta tehtiin se hieman väärinpäin, että pitkän rullaussession jälkeen mentiin vielä pikaisesti treenaamaan mutta välillä kaikki ei mene täydellisellä kaavalla. Tällä kertaa reidet, pakarat ja hartiat saivat kyytiä. Nyt tänään pakara on juntturassa ja se pitää aukoa ennen päivän poseerausharkkoja, jotta se korkkarikävely olisi astetta mukavampaa.
Loppuun vielä kiitokset fitnesstukulle varastojen täydennyksestä! Nyt on hetkeksi taas proteiinia (yht. 4kg) ja aminohappoja tukemaan mun jumppia!
Ostin testiin whey-80 vanilija-päärynä makua ja se on ihan sairaan hyvää. Maistuu lähes vanilija-päärynä jäätelölle. Herajauhon sijasta testiin lähti myös Casein proteiinijauho, tietty vaniljan makuisena ja tuplasuklaa herajauho. Näillä saa pannarit, puurot ja smoothiet maistumaan namilta!
Rattoisaa viikonloppua, nyt pyörimään lattialle! 😀
Heipsan!
Jokunen viikko vierähtänyt sitten viimeisimmän postauksen. Ajattelin, että kirjoitan sitten kun on jotain muutakin asiaa kuin, että kaikki rullaa ennallaan ja kivaa on.
Kesän viimeinen ruoan täytteinen tapahtuma, Fressin Kick-off päivät saatiin päätökseen tänään. Masu on taas pullollaan hyvää ruokaa ja reissun jälkeen väsymys painaa. Nyt alkaa orjallinen oikeiden ruokamäärien noudatus ja seuraava suurempi ruoan täyttämä tapahtuma on todennäköisesti vasta jouluna. Sitä ennen suon itselleni 3 viikon välein jotain hyvää normaalista poikkeavaa ruokaa tai herkkujuttua. 🙂
Mutta asiaan…
Kick-off päivillä vietettiin kaksi päivää ja yksi yö Tallinnassa. Meille pidettiin luento tai pikemmin esitys jossa avaipuhuja toimi Markku ”Mato” Valtonen . Hän veti energisen ja hauskan esityksen josta parhaiten jäi mieleen se asia, että ”ole juuri sellainen kuin olet”. Mato esitti hyvin puhuessaan ison ongelman johon me kaikki valitettavasti sorrutaan, me ajatellaan aivan liikaa sitä mitä muut meistä ajattelee. Se vaikuttaa meihin vapaalla, työssä, harratuksissa, pukeutumisessa, mielipiteissä, käyttäytymisessä ja ajoittain koko olemuksessa. Esitys jätti mutkin miettimään sitä, miten paljon annan muiden ihmisten mielipiteiden ja sanomisten vaikuttaa muhun. Vastaus oli: aivan liikaa. Toki neuvot, vinkit ja apu on asia erikseen mutta jos nyt ajatellaan ihan yleisesti, sitä normaalia arkea. Harva, jos kukaan pystyy olemaan juuri sellainen kuin on muista välittämättä.
Esimerkiksi se, että tykkään treenata ja teen sitä usein sekä syön terveellisesti ja laskelmoidusti aiheuttaa mielipiteitä jo ihan pelkässä kaveripiirissä. Olen muun muassa friikki kun lasken kaiken mitä syön, olen tylsä kun en käytä alkoholia, olen hullu kun tykkään kovista treeneistä ja siis ylipäätänsä tykkään mennä salille. Ja koska elän suhteellisen kurinalaisesti niin en kuulemma osaa nauttia elämästä ollenkaan. Tässä vain muutama vastaan tullut kommetti ajan saatossa.
Monille sitä joutuu selittämään ja painottamaan, että mä oikeasti tykkään tästä, tämä ei ole pakollista ja se on täysin mun oma valinta. Mä haluan tehdä niin. Osa kavereista ajattelee, että mulla viiraa päässä ja toiset taas ymmärtävät. Mutta en anna sen haitata, koska se on mun juttu, ei heidän, eikä myöskään heiltä pois. Samanhenkiset ihmiset ymmärtävät, ovat aidosti kiinnostuneita ja kannustavia. Osa kavereista ei näkisi tätä elämäntyyliä mitenkäänpäin omanaan mutta kannustavat silti tekemään sitä mistä tykkää. Ja sitten on myös niitä jotka eivät yhtään hoksanneet tätä mun elämäntyyliä, eikä se heitä myöskään kiinnostanut ja he ovat myös jääneet takavasemmalle. Joka on hieman surullista mutta koen, että he eivät sitten olleet niitä ihmisiä jotka tulivat elämääni jäädäkseen, he olivat niitä runollisesti sanottuna mun elämäntien ohikulkijoita.
Kollegan Sadun kanssa hotellin salilla aamujumpalla 🙂
Se, että edes tuhlaan aikaani siihen mitä joku tuttu tai tuntematon ihminen musta saattaa ajatella kun toimin niin tai näin, on täysin turhaa. Monesti kuitenkin sorrun siihen kun esimerkiksi mietin mitä vaatetta puen päälle johonkin tapahtumaan tai joskus kun mietin mitä tänne kirjoitan. Kuinka ihmiset mut tämän tekstin (tai sen vaatteen) perusteella näkevät ja ymmärtävät. Meneekö pointti perille oikein vai ymmärretäänkö mut väärin.
Ostin muun muassa tennarit lastenosastolta, sellaiset oikein pirteät ja räikeän väriset joissa luki jotain lapsemielistä. Mietin muutaman kerran ennen kassalle menoa, että kehtaanko pitää näitä töissä? Kärsiikö mun auktoriteetti personal trainerinä jos mulla on näin laspsenmieliset räikeät tossut jalassa? Musta ne kuitenkin olivat vain sairaan siistit ja söpöt tennarit jotka osaltaa kuvastaa myös mua. Päätin lopettaa ajattelun ja vaappua ne kädessä kassalle. Kassalla ollut myyjäkin katsoi mua veikeästi hymyillen kengistä hintaa ottaessa. Vielä kotonakin mietin, että onko ne töihin hyvät…
Ja se maaginen kysymys tähän väliin on: MITÄ SILLÄ ON VÄLIÄ MITÄ MUUT AJATTELEE?!?
– ei mitään.
Jos mä tykkään niistä kengistä niin mä todellakin voin käyttää niitä. Jos mua pidetään tylsänä koska en juo alkoholia niin se ei ole multa pois. Jos mun elämä ei muiden silmissä näytä ”nautinnolliselle” niin sekään ei ole multa pois. Jos mun salilla ottama selfie ärsyttää jotain ihmistä niin antaa sen ärsyttää. Jos mun koko elämäntyyli ei sovi jollekin niin silloin mulla ei ole sille ihmiselle tarvetta tässä elämässä. Se on multa pois, mikäli eläisin ja olisin jonkun muun kuin itseni tavalla.
Tästä päivästä eteenpäin lupaan itselleni olla vieläkin enemmän oma itseni. 🙂
Ihan parhainta tällä työreissulla oli ehdottomasti seura, mun mielettömät työkaverit jotka ovat kaikki hyvin erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia. Näistä daameista saan työpäiviin voimaa ja energiaa.
”Ympäröi itsesi kannustavilla ja positiivisilla ihmisillä jotka ymmärtävät sinua.”
– Tätä noudattamalla on niin paljon helpompaa olla se oma itsensä. 🙂
Ihan sairaan hauskaa viikonloppua!
Aah, kesä! Niin kuuma, ihana ja samaan aikaan ahdistava.
On mahtavaa, että ulkona kesä on mitä parhaimmillaan; lämpöä riittää ja aurinko paistaa mutta sisällä oleva kuuma ja seisova lämpötila on kaikkea muuta kuin sitä. En valittaisi yhtään jos kotoa löytyisi tuulettimen sijaan ilmastointilaite. Kuumuus saa mulle aikaan flegmaattisen olon eikä aamun treenin jälkeen jaksa tehdä mitään muuta kuin rötvää sohvalla…ja silloinkin valuu hiki. On ikään kuin jatkuva uupumustila päällä. Hyvät yöunet on varmaan reilun viikon takaa. Tällä hetkellä kämpän sisälämpötila on +29,8 astetta ja iltaan mennessä se laskee ehkä yhdellä asteella. Me not like. Shoppauslistalle ensi kesää silmällä pitäen ilmastointilaite, kiitos. 😀
Mutta on tästä lämpötilasta hyötyäkin. Päivittäin tulee huomaamatta juotua varmaan lähemmäs 7l vettä kun janottaa tauokoamatta. Iho haihduttaa ihan hirveästi nestettä tällaisella ilmalla joten juominen on äärimmäisen tärkeää, vielä kun päiviin lisätään se treeni. Voi morjens sitä hien määrää joka salilla lentää! GB Gymillä ei edes ole ilmastointia, vain muutama avoin ikkuna. Ihan sama onko kyseessä rankka jalkapäivä vaiko vähemmän rankka yläkeho niin hikeä valuu aivan jäätävä määrä. Lämmön vaikutuksesta kroppaan on kertynyt nestettä ja se pitää nivelet ja jänteet kondiksessa. Olo on kuin paksulla kananugetilla mutta eipä kiristä eikä purista mistään. Treenit kulkee oikein mallikkaasti ja uusia ennätyksiä on taas tullut salin puolella.
Vinkki: helteillä lisää treenijuomaan hieman suolaa, jotta se tarttuu kroppaan eikä vain valu suoraan läpi. Täten se ehkäisee myös kramppeja.
Auringonottoa Jennin tyyliin 😀
Viimeksi kerroin, että Tiina käski tätä nykyä pitää tuon kyykkäämäni huikean 45kg painon ihan vain lämppäri painona ja jatkossa nostaa ihan kunnolla sitä rautaa. Viime keskiviikkona oli sitten kyykkypäivä edessä ja tämä Tiinan sanoma kummitteli mielessä. Lämmittelin siihen 45kg asti, sen jälkeen 50kg x 10, tämän jälkeen 55kg x 10, tässä kohtaa rauta alkoi jo hieman painaa mutta olin häkeltynyt siitä että se kuitenkin nousi. Sitten vielä yksi lisäys, tangossa 60kg ja se nousi omin voimin se 2 x 5. Wupii! Perään vielä 40kg x 15.
Taas se nähtiin, pääkopasta se on kiinni. Kuvittelin, etten jaksaisi mutta kun joku itseä ammattilaisempi sanoo, että tee näin ja usko itsees, usko siihen että sulla on voimaa niin kyllähän se kyykkypaino nousi päivässä 15kg ylöspäin. Kappas vain. 🙂 Myös rintapenkissä ja pystypunnerruksessa ovat enkat menneet rikki.
Olkatreenin jälkeen hyvä pumppi päällä, olkapää on pyöreä kuin pakara 😀
Asiasta toiseen rakkauteeni, syömiseen. Hieman vaivaa mieltä se, että paino on noussut lyhyessä ajassa reilut kaksi kiloa. Tarkoittanen siis 2kk ja 2,5kg lisää. Tämä johtuu kylläkin tasan kuluneista kesän juhlista. Parit polttarit, parit häät ja risteily…paljon on mahtunut menoa kahteen kuukauteen ja sen myötä ylen syömistä. Näissä tapahtumissa söin kuin pikkuinen porsas joka ei ole nähnyt ruokaa viikkoon. Väistämättäkin se ruoan määrä kertyy johonkin koska söin niiiiin paljon extraa. Lisätään siihen helteen tuoma nestekertymä niin peilistä takaisin katsoo valkoinen kananugetti, sellainen tasapaksu nestepötkö. Täysin oma häpee, mitäs söin niin paljon. Onneksi kesän juhlat ovat yhtä vaille paketissa. Eiköhän se painon pomppiminen lopu ja tasaannu kun nuo kissanristijäiset on juhlistettu. Malttaisi vaan pitää sen syömisen silloinkin oikeissa määrissä.
Syömisestä tuli mieleen aivan loistava terveellinen ja todella vähäkalorinen sorbetti-herkku (linkki), jonka bongasin Tiinan sivuilta:
https://www.facebook.com/jennipersonaltrainer/posts/823335644357213
Itse tein mansikka-vadelma-mustikka sorbettia ja oli ihan älyttömän hyvää. Toimii näillä helteillä kun jätskihammasta kolottaa!
Aurikoterkuin
Jenni 🙂
Hässäkkää on riittänyt sen verran ettei viime viikolla kerennyt kirjoittamaan. Aika korjata tilanne. 🙂
Viime viikon perjantaina tavattiin Tiinan kanssa jalkajumpan merkeissä ja oi-voi-ristus sentään mitkä kyydit mun koivet oikein sai. Treeni oli jotain aivan kreisiä ja jalkoja poltteli niin, niin paljon! Mun koipeloiset eivät ole tottuneet sellaiseen voolyymin ja supersarjojen määrään mitä yhdessä Tiinan kanssa tehdään. Hermosto meni täysin tukkoon ja seuraavat 4 päivää jalat olivat aivan tuusana. Siis niin kipeät ettei tosikaan.
Treeni alkoi kyykyllä, tsekattiin miltä se tekniikka oikein näyttää. Olen tehnyt kyykkyä nyt 45kg painolla ja Tiinalta tuli (pelottava) käsky, että tästä lähtien se on lämmittelypaino. Apuuva. 😀 Kyykyn jälkeen siirryttiin tekemään supersarjaa jalkaprässiin ja hackkiin, uutena teemana se että superit tehdään putkeen, ne kaikki 4 kierrosta! Tämä riitti jo siihen että jalat olivat täysin loppuun kulutetut. Viimeisillä kierroksilla jaloissa hirveä tärinä ja vapina, ei mitään kontrollia enää tekemiseen. Hermosto meni ihan shokkiin. Treeni ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen, perään tuli superina takareittä ja sumokyykkyä, niiden jälkeen askelkyykkykävelyä parilla eri tyylillä.
Oli aika nautinnollista mennä seuraavana päivänä lauantaina juhlimaan siskoni häitä. Ai, että miten nastaa kävellä korkkareissä kun reidet olivat jämähtäneet ihan sementiksi. 😀 Voitte vaan kuvitella miltä se tanssi askel oikein näytti tai ylipäätänsä koroilla kävely…portaiden alasmeno oli ehdoton suosikki.
Sisko oli niin kaunis morsian! Vielä kertaalleen onnea ihanat Johanna ja Niklas!
Häissä tuli syötyä äärimmäisen hyvällä omallatunnolla. Tarjottava ruoka oli aivan taivaallista! En ole koskaan häissä syönyt niin hyvää ruokaa, tai siis varmaan missään. Sain pestin toimia karkkibuffa vastaavana, kuinka yllättävää. 😀 Siitähän tietää mitä siitä tuli kun tällainen karkki-holisti laitetaan kyseiseen hommaan. Karkkia tuli syötyä muidenkin puolesta kun kävin niitä kippoja tasaisin väliajoin täyttämässä ja muutenkin pöydän äärellä usein vierailemassa. Juhlissa tuli myös nautittia alkoholia mutta se jäi hurjaan 6 annokseen. Onneksi! Antti joi paljon suuremman kaavan kautta ja oli ikävä katsella hänen hajoiluaan sunnuntaina. Raukka poti aikamoisia olotiloja. Mutta kaiken kaikkiaa juhlat olivat onnistuneet, todella kauniit ja aivan ihanat. Sisko sai hyvän miehen ja mies sai räväkän ja ihanan naisen. <3
Seuraavat häät ovat edessä tulevana lauantaina, tällä kertaa ystäväni Johannan Seinäjoella. Mitään en ilmeisesti viime viikosta oppinut sillä eilen oli taas treenit Tiinan kanssa. Ja kyllä koivet saivat jälleen kyytiä!
Juuri kun jalat olivat palautuneet kokonaan perjantaista niin se oli revanssin paikka. Treeni meni taas niin yli odotusten ja todella, todella kauas mukavuusalueesta! Mä en ikinä, en koskaan pystyisi tekemään moista treeniä yksin. Kyllä se käskyttäjä vierellä vaan tekee treenistä moninkertaisesti tehokkaamman. Olin niin hikinen ja loppu tunnin päätteeksi, että kotimatkalla autossa jarrun pitäminen pohjassa tuntui haastavalta. Mun etureidet olivat aivan tulessa. Verrattuna perjantain jumppaan niin tehoja lisättiin treenin volyymiin aika reilulla kädellä (mun mielestä). Tällä kertaa tehtiin koko treenin aikana 1 giant setti (3-liikettä) ja 1 supersarja (2-liikettä). Ei kuulosta paljolle mutta yhteensä tuli laskujeni mukaan kutakuinkin 360 toistoa jaloille. Ja se riitti. Jälleen hermosto oli täysin tukittu ja jalkojen kontrolli oli aivan hukassa. Salilla samaan aikaan ollut vanhempi pappa seurasi meitä sivusilmällä ja kysyi ohimennen mitä väärää olen tehnyt kun mua niin kovin rääkätään. 😀 Vastasin, että omat tavoitteet mut tähän tilanteeseen ajavat.
Vastaavia treenejä kun jatketaan niin vuoden päästä tämä treeni ei tunnu enää yhtään niin kamalalta kuin mitä se nyt oli. Kroppa (hermosto) tottuu kun sitä tarpeeksi paljon tekee. Ja jokaisen tämmöisen överi treenin jälkeen mä tulen pienen asteen kestävämmäksi ja vahvemmaksi. 🙂
Mutta nyt sattuu taas, mun etureidet ja perse huutaa hoosiannaa ja penkiltä nousu on äärimmäisen epämukavaa. Onneksi ne häät ovat vasta lauantaina edessä, ehkä jalat hieman toipuu tämän kahden päivänä aikana. Tänään olisi tarkoitus treenaa rintaa ja pakaroita mutta nähtäväksi jää onko näistä kankuista yhtään mihinkään. Lihasarkuus on taas huippulukemissa.
Saan tämän kuulostamaan kamalalta mutta kyllä mä diggaan tästä epämukavuudesta. Jos tämmösillä treeneillä ei potkat ja pylly kehity niin ei sitten millään. Ja miten siisti olo on tuollaisen treenin jälkeen kun selviät siitä hengissä. Voittaja! Kuten sanoin, mä en koskaan pystyisi moiseen yksin. Eilen kyllä ensimmäistä kertaa teki mieli sanoa Tiinalle, että ”oleko sä ihan hullu, etkö näe miten loppu jo olen?” kun hän kertoi mitä tehdään seuraavaksi, miten paljon ja millä painoilla. Lukemat kuullessa iski mielessä ajoittain epätoivo ja tuli ihan äitiä ikävä. 😀 Pidin kuitenkin suun supussa ja menin tekemään. En ala valittamaan tästä ”nautinnosta” jonka olen itse halunnut itselleni. Enkä varsinkaan ihmiselle jonka olen palkannut ottamaan musta kaiken irti. Tiina on ihan huikean hyvä ja mukava valmentaja!
Nyt kontaten salille -> 😀
Kevennetty viikko on käynnissä ja siltä se tosiaan tuntuu. Treenit ovat naurettavan helppoja eivätkä tunnu jälkeepäin missään. Näinhän sen kuuluukin mennä mutta takaraivossa sykkii aina treenien aikana ajatus, että haluaisin tehdä kovemmin mutta pidetään se pää nyt kylmänä, keskiviikkona saa jälleen lisää painoja kehiin.
Treenien sijaan nyt on panostettu liikkuvuuteen. Venyttelyt on tehty joka ilta ja juntturoita havaittaessa on putkirullat ja pallot kaivettu esiin. Jos keskiviikosta lähtien ei jumpat kulje pientä astetta paremmin kuin viimeksi niin saattaa pari äkämäkä-kohtausta tulla. Nyt on keho saanut hellää hoivaa ja sen on sitten parempi toimia astetta paremmin ja tehdä työt myös astetta paremmin. Ainakin paperilla se menee niin mutta käytäntö on sitten toinen juttu.
Perjantaina postimies toi mulle odotettuja paketteja!
Fabuliciouksen kisakengät, zeropointin pinkit säärystimet ja versa grippsit! Kisakengät tuntuu suhteellisen mukaville, muovi antaa käytössä myöden ja muovautuu omaan jalkaan passeliksi. Veikkaan kuitenkin, että joku paikka löytyy mihin nämä hiertää, niin käy aina korkkareiden kanssa. Kisoihin teippaan sitten koko jalkapöydän ettei varmana ala hiertämään. 😀
Ei mulla mitään super oleellista tarvetta ollut kompressio säärystimille mutta ne ovat söpöt, sehän riittää! Niin ja kuuma muotibuumi tällä hetkellä. 😀 No toivottavasti ne auttaa poseharkoissa siten ettei pohkeet ala huutaa hoosiannaa ja ehkäpä siihen ettei suonta ala vetämään niin helpolla. Viimeistään tammikuun lomareissulla ne toimii lentokoneessa, jotta musta ei tule nesteen täyttämä jytkynilkka. Versa grippsit lähti heti testiin ja johan sai kevyelläkin selkäpäivällä tuntuman uudella lailla selkään. Forkut saa olla rauhassa kun ei tarvitse pää punaisena puristaa tankoja. Voi keskittyä siihen olennaiseen kun käsiote pysyy ”hellänä”. Tulipa huomattua sekin, että mun vasenpuoli selästä on aivan täysi idiootti. Ei se vaan tunnu tajuavan mitä sen puolen lihaksilla pitäisi tehdä. Pitää keskityä super paljon puristamaan erityisesti sillä puolen selkää liikkeitä tehdessä niin siellä joku lihas herää tajuamaan mitä nyt kuuluu tehdä. Oikea taas fiksuna puolena tajuaa heti, sinne saa tuntuman vaikka painoa olisi ihan minimaalisesti.
Toki säärystimet ja kengät oli pakko koeajaa kuvien kera. Tossa poseeraamisessa riittää työstettävää koko tälle reilulle vuodelle mitä on aikaa siihen panostaa ennen kisoja. Nyt on hyvä kesäkunto tai paremmikin sanottuna tästä ikuisuuteen kunto ja ensi vuonna tähän aikaan hakusessa on kisakunto. 🙂
Mulla on aivoissa joku nuppi vaihtanut asentoa sillä huomaan, että tykkään nyt vartalostani. Kyllähän siellä reisissä ja pepussa ylimääräistä rasvaa on mutta niinhän se kuuluukin olla. Jos selluliittiä ei lasketa mukaan niin tykkään hurjasti siitä mitä peilistä näkyy takaisinpäin. Muotoja on tullut ja ajan kanssa vielä lisää. 🙂 Tästä asiasta mainitsinkin oliko se nyt viime vai edellisessä postauksessa mutta sanoimpa sen jälleen. Surullista mutta totta niin se on mulle aivan uusi tunne että tykkään olla omassa kehossani. Siis ihan aikuisten oikeasti. 29-vuotta on jo mittarissa ja nyt sen hyvän olon itsestäni sain. Se on väittämättä todella tärkeä oivallus mulle ja iso askel eteenpäin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Painan nyt lähes saman verran kun joskus aikoinaan ”hoikkana ja löysänä” mutta kropan fysiikka on siihen verrattuna täysin erilainen. Miten paljon onnellisemman se tekee musta, että en halveksu itseäni omassa pienessä mielessäni enää.
Tästä tulikin mieleeni, että työpaikkani tarjoaa FAF Wellness Coach-koulutuksen johon päätin osallistua. Se nimenomaan tarkoittaa yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittämistä. Koulutus tulee auttamaan samoissa määrin itseäni, se luo uusia ajatusmalleja joiden avulla hyvän olon voi maximoida päästä varpaisiin ja elää vaan paljon ”huolettomammin” ja nauttia siitä elämästä täysin rinnoin. Että löytää ja oivaltaa ne hyvät asiat omassa elämässä ja oppii vaalimaan niitä. Oli elämäntilanne sitten mikä tahansa. Tätä koulutukselta ainakin toivon, ja sen avulla voin jatkossa yrittää auttaa myös muita löytämään sen ns. täydellisen hyvän olon joka tiedettävästi lähtee sieltä itsestä.
Kesä on vihdoin saapunut, lämpöä ja aurinkoa luvattu pitkälle ajalle! Nauttikaa siitä, itsestä ja elämästä! <3
Neljäs viikko valmennusta alkaa olla paketissa. On ollut tosi hyvä fiilis tästä ohjelmasta ja sen kulusta. Lähes jokaiselle salipäivälle löytyy se oma inhokkiliike mikä vie pitkälle mukavuusalueen ulkopuolelle. Inhottavuudesta huolimatta niitä hinkkaamalla sitä kehitystä todennäköisesti tulee tapahtumaan. Eipä sen jumpan pidäkään olla mukavaa, jos se on aina kivaa niin ei sitä tee tarpeeksi kovaa/tehokkaasti.
Tällä viikolla oli Tiinan kanssa yhteistreenit keskiviikko aamuna kukonlaulun aikaan klo. 6.00. Pyynnöstäni vuorossa oli selkä ja hauisjumppa. Halusin varmistaa, että teen ohjelman liikkeet oikein. Jumppa alkoi leuanvedoilla, josta siirryttiin käsipaino kulmasoutuun. Perään superina alataljasoutua yhdistettynä taljassa naru vetoihin. Sitten vielä ylätaljaa superina taakse ja eteen. Joka liikkeessä jälleen paino nousi sarjojen myötä ja lopuksi pidempi pudotussarja perään. Selkä oli tätä myöden aika done. Tämän jälkeen kirjaimellisesti raiskattiin hauis ristikkäistaljassa, mutkatangolla ja käsipainoilla pakkotoistojen kera. Jälleen uusi tunne miten sen hauiksen voikaan viedä aivan totaalisen loppuun asti. Harvemmin sitä huutaa ja ähisee kovaan ääneen hauiksen kanssa mutta nyt kävi niin. 😀 Tuli taas itselle todistettua miksi valmentaja on hyvä olla olemassa, itsekseni olisin hauiksen kääntelyn lopettanut jo varmaan 20 toistoa aiemmin. Sama juttu selän kanssa.
Super positiivista huomata, että selässä alkaa näkymään lihasmuotoja. Ylätalja ja leuanveto kuvista näkee jo pientä V-mallia kun selkä on työnteossa. On sitä urakalla työstetykin mutta on se aivan erilaista silloin kun se tuntuma on kohdillaan joka liikkeen jokaisessa toistossa. Tiina antoi omat versa grippsit mulle treenin ajaksi lainaan ja on kyllä pakko laittaa moiset tilaukseen. Pystyy keskittymään vain selkään kun forkut eivät ala huutaa kesken kaiken hoosiannaa. Treenin päätteeksi harjoiteltiin hieman poseerausta ja napsittiin asennoista säilöön kuvia kehitystä varten.
Parin viikon aikana olen varannut entistä enemmän aikaa kehonhuollolle. Mobilisointi ja venyttelyt ovat edelleen pientä pakkopullaa mutta huomattavan eron se tekee treenien kulkuun kun niitä vain jaksaa säännöllisesti tehdä, treenien jälkeen ja niiden välissä. Ei se ole paljoa pois mun sohvaröhnöttämisestä, että käyn 15-30min. kierimässä lattialla putkirulla/pallojen päällä ja sen jälkeen venyttelen kaikki paikat läpi. On se kumma, että siihenkin tarvittiin valmentajan ”käsky”, jotta teen sitä useammin kuin ennen. Kyllä sen ammattitatoisemman sana vaan painaa tuolla korvissa omaa sanaa enemmän. 🙂
Ensiviikon torstaina alkaa kevennetty viikko. Painot tippuvat puoleen ja salin jumpat vedetään pumppailen läpi. Annetaan hermostolle, nivelille ja jänteille viikko aikaa palautua ennen uutta kovaa 4 viikon jaksoa. Tänä aika syöminen ja treenit ovat painoja lukuunottamatta täysin normaalit.
Lauantaina oli edessä poseharkat ja se jos mikä on raskasta puuhaa. Silläkin saralla on kehitystä tapahtunut, kiitos venyttelyiden. Liikkuvuutta on tullut lisää ja sen myötä lantion asentoa ja yläkehoa saa paremmin väännettyä kohti oikeaa poseeraus asentoa. Ei vieläkään tosin tarpeeksi. T-kävely on edelleen tönkköä (kuvitelkaa sementtipötkö keikuttamassa lantiota kissamaisesti) mutta paremmin sekin sujui viime kertaa verrattuna. Nyt vaan odotellaan, että kisakengät tulvat parin viikon päästä niin pystyy harjoittelemaan kunnolla juuri niillä kengillä millä sinne lavalle on tarkoitus tepastella. Voi jättää noi epämukavat avokkaat kaappiin lojumaan.
Minä mustissa, perse pystyssä.
Treenien ja posejen jälkeen oli suunta kohti Länsisatamaa. Lähdettiin pitkästä aikaa likkojen kanssa risteilemään ja viettämään hauskaa aikaa yhdessä. Aikoinaan moisella 22h risteilyllä tuli oltua aivan napit kaakossa, eli humalassa kuin pieni apina. Tällä erää reissu tehtiin selvinpäin ja siltikin oli tosi hauskaa! 🙂
Kaikista antoisinta oli ehdottomasti syömässä ja hytissä vietetyt yhteiset hetket ilman muita. Juoruttiin, kaunistauduttiin ja oltiin yhdessä. Discon ja tanssipaikan puolella mua lähinnä alkoi oksettamaan se jengin meininki, siis muiden kuin meidän. Ihmiset olivat niin kaatokännissä, ettei mitään rajaa. Osa varmaan myös aineissa kun tuntuivat olevan niin saakelin sekaisin pääkopasta. En ehkä tiedä mitään oksettavampaa ilmestystä kuin todella päissään oleva mies…tai nainen. Ja näitähän riitti, oli ikä sitten 16v., 25v., 32v. tai 60v. niin joka ikäluokasta löytyi näitä aivan totaalisen umpitunnelissa olevia ihmisiä, jotka kuola poskella valuen koittivat pysyä tolpillaan. Yksi vastaan tullut ihanuus oli nainen mekossa sohvalle sammuneena ja tietenkin haarat auki.
Ai, että mä rakastan noita tyttöjä! Mun juomalasti oli hippasen erilainen muihin verrattuna.
Sitä jengin kännistä menoa kun katselin niin totesin päässäni itselleni ettei tuo näky tule koskaan olemaan minä. Mitä enemmän sitä jengiä katsoi sitä vähemmän teki mieli juoda mitään alkoholilla varustettua juomaa. Ei mun suu muutenkaan siihen suuntaan napsunut. Totesinkin taxfreessä kavereille, että näitä juomia kun katselen niin tuota siideriä enemmän tekee mieli kokista. Ei se alkoholi enää vaan kiinnosta sitten yhtään. Tänä aamuna hirveän väsymyksen vallassa kiitin itseäni kun vierestä seurasin ystävien orastavaa pientä krapulan alkua. Hieman niitäkin puuskutti ja heikotti vaikka me oltiin ehkä selväjärkisimmät koko laivassa. Itseä ei vaivannut kuin suuren suuri väsymys johtuen valvomisesta ja äärimmäisen huonosti nukutusta yöstä. Siihen tuo ahdistava krapulatila vielä mukaan niin ei helkkari, en halua tuntea sitä enää koskaan. Tämän saman ”ei kiinnosta”- ajatuksen kun saisin vielä karkkeja kohtaan niin sitten olisi hyvin pullat uunissa. Tosin pakko mainita, että olen ylpeä siitä, että vaikka ostin pienen pussin karkkia ja omena-sipsejä niin karkit tulivat täydessä pussissa kotiin ja menivät yläkaappiin jemmaan odottamaan jotain sopivaa toista päivää. 🙂
Ensi yönä kunnolla unta palloon ja kohti uutta viikkoa. Parit kovat treenit vielä edessä ja sitten saa hieman huilia. 🙂
Mikä on sun tavoite?
