Blogi muutti muualle!

Tähän blogialustaan paloi käämi.

Uusi löytyy täältä: http://jennii.munblogi.com/

Klikkaa ittes sinne. Kiitän. :)

-Jenni

Voihan motivaatio, mistä sen saisi?

Moikkelis!

Kappas kuukausi vierähti viimeisestä. Täällä päässä voidaan hyvin. Vihdoin ja viimein on paino noussut ja tuntunee jääneen pysyvästi 60kg yläpuolelle. Se tuntuu hyvältä ja tunnen voivani paljon paremmin. Tämä ”ihan omaksi iloksi” treenaaminen on vienyt mut mukanaan. Mä en kaipaa mitään suurempia haasteita tällä hetkellä. Mä diggaan kun treeneistä on se ”pakko tehdä” mentaliteetti poissa. Treenit vaihtui GB gymiltä lähi kauppakeskuksella toimivaan Arabium saliin. GB päätti muuttaa kauemmaksi, liian kauaksi joten salin vaihdos oli välttämätön. Uusi sali lisää myös jumppa intoa koska siellä on paljon sellaisia laitteita mitä GB:llä ei ollut. Tavallaan orpo olo kun se ei ole vielä yhtä ”koti” mutta se uuden paikan viehätys innostaa. Eikä mene kauaa niin siitä tulee mun toinen kotini. :)

Viime maanantaina starttasi kauan odotettu kunto Savate. Ensimmäiset treenit tuntuivat lasten leikiltä, kunnon sunnuntai jumpalta. Käytiin tekniikoita ja yleisiä asioita lajista läpi. Hieman harjoittelua parin kanssa ja säkkiin mätkimistä. Mietin jo, että jos meno tällaista niin eihän täällä tule edes hiki. Toisen treenipäivän jälkeen oli eri ääni kellossa. Voi luoja sitä soijan määrää. Kädet tärisee säkin hakkaamisesta ja hartiat huusi sitä kuuluisaa hoosiannaa.

IMG_1098

Todella kivaa vaihtelua salijumppaan ja tekee äärimmäisen gutaa niska-selkä-hartia ongelmiin. Ihan super puhdistavaa mätkiä säkkiä ja hakkaa siihen kaikki arjen paineet ja vitutukset. Tunnin jälkeen oli todella rento ja raukea olotila. Tunnilla tehdään erilaisia pari harjoitteita sekä 1,5min-30sek. pattereita jossa potkitaan ja lyödään. Välillä parin kanssa ja välillä yksin. Liikkeisiin yhdistetään myös lihaskuntoa omaa kehonpainoa käyttäen. Olin aivan kuitti kun treenin lopussa mätkin ja potkin menemään 1,5min niin täysiä kun kropasta lähtee. Tällä saa kyllä hyvin pidettyä aerobista kuntoa yllä kun treenejä on kaksi kertaa viikossa. :)

Uusi saliohjelma putkahti myös mailiin ja se kantaa nimeä ”pelkkää pakaraa”. :D Jalkoja ja hanuria jumpataan kolmesti viikossa. Edessä jälleen ihan järkyttävä määrä toistoja. Peukut pystyyn, että tämä takaliston priorisointi tuottaa tulosta ja tarakka kasvaa. Se on seuraava tavoite jos sitä siksi voi kutsua. Alakehon jumpat on ihan mun lemppareita. Niissä on sitä tekemisen meininkiä. Yläkehoa on joka päivässä hitusen mukana mutta lähinnä yllä pitävästi. Savate hoitaa loput.

Liikuntaa eri muodoissa tulee jälleen enemmän kuin tarpeeksi. Mulla on se ”vika”, että haluisin tehdä ajoittain jopa enemmän mutta lepopäivät on pakko pyhittää että toivottua kehitystä tulee. Nyt on meneillään kevyt viikko ja en millään malttaisi tehdä salilla vain sitä satujumppaa. Ensi viikolla volat taas kaakkoon! :)

Mutta nyt postauksen teemaan. Eli kun se tekemisen meininki ei ole näissä svääreissä niin kuinka tai mistä saada motivaatiota? Tarviiko liikkumiseen aina motivaatiota?

Multa usein kysytään miten jaksan päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen toistaa niitä samoja asioita. En mä edes ajattele sitä niin, että miten mä jaksan. Mä haluan tehdä sitä. Se auttaa mua voimaan paremmin. Mä tykkään ja nautin siitä. Mä teen sitä koska se on osa mun arkea. Mun päivät ilman treeniä on ajoittain tosi tylsiä. Se on mun yksi päivän kohokohdista. Se kuuluu sinne yhtälailla kuin syöminen.

”Mikään ei muutu jos mitään ei muuta.”

Jos oma peilikuva, fyysinen kunto tai terveydentila ei miellytä niin ei se mihinkään muutu jos ei asialle mitään tee. Piste. Oikoteitä onneen ei ole. Aina pitää tehdä jotain, että saa sitä jotain. Olen tässä alkanut miettimään sitä, että onko sitä motivaatiota kuitenkin aina pakko olla? Pitääkö olla jokin hyvä ”syy” sille, että perseen nostaa sohvalta? Haluat ehkä isomman tarakan, kuten minä. Haluat atleettisemman tai hoikemman kropan. Haluat pudottaa painoa. Haluat kesäkuntoon. Jos näistä se motivaatio tekemiseen irtoo niin hyvä juttu.

Mutta mitä sitten kun se on saavutettu, lopetatko vai pitääkö keksiä uusi ”syy” liikkumiselle? Mikäli tämä syy/tavoite taktiikka toimii niin mui bueno. Mutta jos näitä tai vastaavia asioita ei halua itselleen niin liikunta on monen mielestä turhaa. Moni tuntuu unohtavan sen tosiasian, että liikunta on hyväksi terveydelle. Jos ei mitää muuta syytä liikkumiselle ja terveellisesti syömiselle löydy niin miten olisi se vanha kunnon hyvä ja parempi terveys? Niin henkisesti kuin fyysisesti. Mikään yllä mainituista tavoitteista ei ole sitä tärkeämpää. Oma terveys pitäisi mennä kaikkien noiden edelle mutta monilta se unohtuu. Sitä ei ajatella taikka huomioida. Se ei ole hyvä ”syy” kuntoilla. Vaikka se on just sitä.

Kaikki tietää, että hampaat pitää harjata kerran, mielellään kahdesti päivässä, aamuin ja illoin. Ei sitäkään varmaa aina jaksaisi mutta se tehdään koska se on hyväksi. Niin on opetettu lapsesta lähtien. Eskarissa pestiin yhdessä hampaita ennen päiväunia. Näin hampaat pysyy terveenä ja hammaslääkäri kaukana. Se tehdään arjessa päivittäin ilman mitään sen suurempia motivaatio iskulauseita. Tai siivoaminen. Sekin tehdään koska (yleensä) on pakko jottei tarvitse elää paskan keskellä. Harvempi sitä hyppii ilosta kun imuri pitää kaivaa esille. Mutta se tehdään. Sekin on opetettu meille lapsesta lähtien. Sekin on vain osa normaalia arkea.

Miksi liikunta ei voisi yhtälailla olla vain osa normaalia arkea? Kaikki tietää sen, että se tekee hyvää ja pitää lääkärit ja sairaala reissut kaukana tai ainakin kauempana. Ei siihen tartte erillistä motivaatiota ja tavoitetta (parempi terveys on tosin myös äärimmäisen hyvä tavoite). Mutta tätä jostain syystä ei aina opeteta kotona. Ei meilläkään kotona patistettu liikkumaan. Koulussa sitä yritetään mutta ei ehkä oikella tavalla (ainakaan mun yläaste aikoina). Liikunnasta ei ole tehty sitä normaalia arkea. Se tarttee monilla jonkun kimmokkeen koska muuten siitä ei ole ”hyötyä” ja se on turhaa ajan haaskausta. Se on valitettavan monelle kuin rangaistus. Inhottavaa ja ikävää. Ja kun tästä inhottavasta liikunnasta on selvitty voidaan palkita itsensä syömällä paskaa.

Antti oli lukenut jonkun viisaamman ajatuksia (en muista kuka) siitä, mistä se halu roskaruokaan tulee? Miksi sillä monesti palkitaan itsensä? Tässä ajatuksessa oli näkökulmana se, että roskaruoka on arkipäivän kotiruokaan verrattuna ikään kuin ”juhlava”, astetta ylempi ja parempi ruoka. Sillä palkitaan kun on saavutettu jotain. ”Hei sä onnistuit siinä, nyt mennään kyllä pizzalle!”, ”Mä selvisin rankasta työviikosta olen ansainnut pullon viiniä”, ”Mä sain tentistä täydet pisteet, siis burgerille”, ”Wuhuu dietti ohi, nyt se kauan odotettu sipsi pussi”. Harvempi sitä itseään palkitsee salaatilla.

”Jesh, mä sain sen työpaikan, nyt viher-smoothie” – kuuletko kuinka usein?

Terveellinen arkiruoka on ns. alempi arvoista ruokaa koska sillä ei yleensä juhlisteta mitään. Se on tavallista. Musta tässä on tosi hyvä pointti. Muistan kuinka pentuna aina kun mentiin vaikka mummolaan niin sitä oli syytä ns. juhlistaa mäkkireissulla yhdessä mummin ja papan kanssa. Se oli spesiaali tapahtuma joka tarvitsi jotain muuta kuin makaroonilaatikkoa. Tai kun sain kokeesta kympin niin äiti antoi siitä palkinnoksi jäätelöä tai karkkia. Roskaruoka on palkintoruokaa mikä nostaa sen arvossaan ylemmäksi. Tämä on opittu lapsena ja sieltä pinttynyt pysyvästi päähän. Siksi se on niin haluttavaa. Salaatit ja muut terveys pöperöt ovat ”huonoa” ruokaa palkinnoksi.

workoutquote

Tämän postauksen aihe tuli suoraan oikeasta elämästä. Yhdestä mun asiakkaasta. Mä olen ihan umpikujassa sen suhteen miten saan hänet heräämään siihen todellisuuteen, että nyt on pakko tehdä jotain vaikka ei yhtään kiinnosta. Hän on nuori parikymppinen henkilö joka painaa 150kg. Hän ei itse tunnu ymmärtävän sitä faktaa, että jos hän ei muuta tapojaan on hänellä mahdollisesti kolmekymppisenä toinen tai molemmat jalat haudassa. Tai sydän-ja verisuoni sairauksia. Tai diabetes. Tai sydänkohtaus. Hän parasta aikaa syö itsensä hengiltä. Kaikki nämä asiat olen hänelle ilmaissut. Olen tietenkin myös kannustanut ja tsempannut. Tehnyt ruokavaliot ja treeniohjeet. Kaikki tarvittavat työkalut antanut mutta ei tunnu auttavan. Hänellä kun ei ole motivaatiota. Jos sitä motivaatiota tarvitsee jostain hakea niin eikö nuo yllämainitut ole jo pirun hyvä motivaation lähde? Tiedän, en voi auttaa kaikkia. Mutta parhaani yritän tehdä sen suhteen, että olen antanut kaikkeni asiakkaideni eteen mitä voin. Jos voisin niin suoraan sanottuna haluaisin repiä itsestäni irti oman liikunnan haluni ja antaa hänelle. :)

0d7c36fc604f9a812acc01206d9979b6

”Jos sinulla ei ole aikaa panostaa hyvinvointiisi nyt niin sinulla pitää olla aikaa sairastaa myöhemmin”.

Kuulin tuon sanoman yhdellä luennolla ja se jäi varmaan ikiajoiksi mun päähän. Äärimmäisen hyvä lausahdus joka pitää paikkansa. Mitä parempi fyysinen kunto on, sitä paremmin voit. Aina sinne vanhuusikään asti. Terveellinen ruokavalio tietenkin kulkee käsi kädessä sen hyvinvoinnin kanssa. Keho on sun temppeli ja sulle annetaan niitä vain yksi. Pidä siitä huolta. Syö terveellisesti ja liiku. Mene ja tee, niin kuin teet kaiken muunkin. Käyt kaupassa ja töissä vaikka ei aina kiinnosta eikä jaksa. Ne on kaikki yleensä ”pakollisia” suoritteita päivittäisessä elämässä jotka tehdään. Liikuntaa pitää tehdä myös. Ja mistä sitä tietää, ehkä siitä oppii matkalla tykkäämään. :)

images

Hieman sekavaa tekstiä, pahoittelut mutta ehkä se pointti sieltä välistä selveni. :) Työviikko paketissa, viikonloppu edessä, nyt relaa, reenii ja puuroo!

Viikonloppuja!

-Jenni

Vuosi pienessä paketissa.

Joulu se oli ja meni. Rentouttavat vapaat ja neljä päivää yhtä ylensyönnin juhlaa. Eipä jälleen ollut mitään rajoja sillä määrällä ruokaa mitä vatsaani ahtasin. Välillä oikein ihmettelen miten paljon mun pötsi vetää sisuksiinsa. Olotila oli joka ilta myös sen mukainen. Eteneminen muistutti lähinnä rantahyljettä. Ihana ja onnistunut joulu kaikin puolin. Käytiin kyläilemässä sukulaisilla ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä. :D

1982246_10152803774117465_6895622965669897111_n

1915777_10152807338227465_4351990034554492813_nMun perhe <3

Totuttuun tapaan treenejä ei joulun aikaan skipattu. Oli hyvä saada kroppaan liikettä kun kaikki muu aika päivästä meni istuen ja syöden. Kunnon rääkki treeni päivien alkuun niin sai kropan taas käyntiin. Täten meni edes pieni osa siitä massiivisesta ruoan määrästä hyötykäyttöön. Salitreeni jeesas myös siihen ettei aineenvaihdunta lyönyt ihan tukkoon kun sitä sapuskaa mättöi moninkertaisesti enemmän mitä normaalisti. Suklaata ja torttuja meni sen verran paljon, että edessä on herkuton tammikuu. :D

Maanantaina oli mukava palata normaaliin ruokarytmiin. Tässä nyt muutaman päivää vetänyt kevyempää ruokaa, että tuo joulun tuoma pöhötys lähtee pois. Paino on satavarmasti noussut, sen kertoo jo peilikin. On hyvä fiilis siitä miltä näyttää ulkoisesti ja nyt tuntuu hyvältä myös sisäisesti. Näytän terveeltä enkä enää riutuneelta talikolta. Treenit kulkee ihan eri svääreissä taas. Voimatasot alkavat olemaan sillä tasolla missä ennenkin. Huomenna vielä töitä ja sitten alkaa uudet neljän päivän vapaat.

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja aloin pohtimaan millainen se on ollut. Aikamoinen täytyy kyllä sanoa. Suurimmat muistot siitä voi jakaa kahteen aivan erilaisiin osa-alueisiin. Se on koetellut paljon henkistä ja fyysistä kanttia sekä parisuhdetta.

Vuoden alussa oltiin Antin kanssa aivan ihanalla 5 viikon lomalla Aasiassa. Käytiin Balilla, Singaporessa ja Thaimaassa. Nähtiin ja koettiin yhdessä vaikka mitä. Siellä myös tapahtui yksi vuoden kohokohdista. Antti kosi mua tyhjällä hiekkarannalla, privaatilla laskuveden esiin tuomalla ”saarekkeella”. Oltiin siellä iltapäivä kävelyllä nauttimassa auringosta. Siinä se yhtäkkiä polvistui ja kaivoi shortsien takusta sormusrasian eteen. Oltiin silloin Thaimaassa hyvin rauhallisella Koh Yao Yain saarella ja päivä oli 15.2. Myöhemmin päivällä Antti soitti vielä isälleni Suomeen varmistus puhelun, että sormus saa jäädä sormeen. Muistan sen tapahtuman kuin eilisen. Olin silloin ja olen edelleen hyvin, hyvin rakastunut. :)

received_10153030826704462

11020385_10153048600424462_1008949497_n

Kesällä alkoi kisadietti joka koetteli omia sietokyvyn rajoja lähes päivittäin. Sen äärellä meni koko kesä ja syksy. Ruoka ja treenaaminen hallitsi mun päiviä lähes puoli vuotta. Jo pelkkä dietti itsessään ja siitä ”selviäminen” on pysyvästi mieleen painunut kokemus. En enää ikinä tule syömään niin paljon kananmunan valkuaisia tai parsakaalia! Miettikää nyt, niitä munia meni yli TUHAT kappaletta 4kk aikana. :D

Mun oma järkkymätön kallio, Antti oli vierellä kaiken aikaa. Tämä oli meidän parisuhdetta ajatellen aika Jenni-painotteinen vuosi. Mun kisapreppi vaikutti isosti kaikkeen tekemiseen ja menemiseen. Se oli aina mielessä kun teki suunnitelmia melkein minkä tahansa asian suhteen. Sen takia myös monet tapahtumat ja tekemiset jäi tekemättä. Tiedän, ettei Anttia todellakaan aina kiinnostanut kuulla mun fitness hömpötyksestä mutta silti hän oli tukena koko ajan. Omatunto kolisee koska kisojen takia laiminlöin meidän parisuhdetta. Monesti ajattelin ensin vain itseäni koska olin päättänyt onnistua. Anteeksi siitä rakas. <3

Luonollisesti vuoden toinen ja heti perään kolmas kohokohta oli tietenkin Jyväskylän karsinnat ja Lahden Fitness SM kilpailut. Ensimmäiset kisat ja sijoitus sarjassa bikini fitness +168cm oli Suomen kahdeksas. Lavalla oleminen oli ihan mielettömän hauskaa sekä jännittävää. Saa nähdä milloin seuraavaksi jalat tärisee jännityksestä yhtä paljon. Tämän jälkeen suunnattiin lihotuskuurille Miamiin ja nyt ollaan tässä.

12108262_10152690953192465_5700942839057976128_n

12165697_10152706958247465_1238151164_n

Siinä kulunut vuosi lyhykäisyydessään. Hymyilyttää nyt kun mietin kulunutta vuotta. Ei siihen monia highlightteja mahtunut mutta ne kaikki piti sisällään paljon erilaisia kokemuksia, elämyksiä ja omien tavoitteiden lunastamista. Ei se ruusujen päällä mennyt mutta se oli huikea. Opin todella paljon ja koen olevani monen asian suhteen viisaampi. Ja niin kornilta kuin se kuulostaakin niin myös vahvempi.

Ensi vuonna panostan meidän parisuhteeseen enemmän ja teen töitä sen eteen, että siitä tulee meidän vuosi. Yhteisiä juttuja, yhteisiä kokemuksia ja yhteistä elämää. Minä ja Antti. Mitä kaikkea se mukanaan tuokaa. :)

11076208_10152343068877465_1962384329_n

AIVAN MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2016! 

 

 

 

Miamin kuulumiset

Pitkästä aikaa mulla on aikaa kirjoittaa. Pieniä väli kuulumisia olisi tulossa tähän väliin. Miamista tultiin kotiin pari viikkoa sitten. Reissu oli hyvin, hyvin shoppailun täyteinen. Ei ollut mikään löhöloma kun päivästä toiseen käveltiin astetta järeemmän kokoisilla ostareilla Black friday alennusten perässä. Ne oli kokoluokkaa Stockmannin Hullut Päivät x 50. Jengiä ihan helvetin paljon. Nuo alet oli astetta isommassa roolissa tuolla puolen jokea kuin täällä. Lähes joka päivä tuli käveltyä 10-15km pelkästään ostoskeskuksissa. Suurimman ostarin Sawgrass Milssin katsastamiseen tarvittiin kaksi reissua, että nähtiin koko paikka. Olikohan meillä sen 10 päivän aikana ehkä 2 päivää kun ei käyty shoppailemassa. Loman jälkeen jäi sellainen fiilis, että voisi ottaa toisen loman siitä kaikesta hulinasta toipumiseen. Mun matkalaukku painoi mennessä 8,5kg ja palatessa 22,5kg. Nyt on shopattu koko ensi vuoden edestä uusia treeni vetimiä, kenkiä, takkeja ja arkivaatteita.

Miami Beach oli ihana paikka. Rakastuin siihen. Oli just sellainen paikka missä voisin kuvitella asuvani. Siellä oli todella kaunista ja juuri sopivan lämpöistä. Talvikauden takia keli vaihteli hyvinkin paljon. Ensin paistoi ja sitten satoi. Sadetta tuli ajoittain niinkin paljon, että kadut tulvi. Kuin saavista olisi päälle kaatanut. Mutta sitten taas paistoi. Lämpötila oli alimmillaan kuitenkin vain noin +24 astetta.

IMG_0660

 

Miamissa liikuttiin, syötiin (todella paljon) ja nautittiin (erityisesti siitä ruoasta).

IMG_0651Cold Stone Creamery – väittämättä maailman parasta jäätelöä mitä olen syönyt. Kuvittele mielessä makuna ”pullataikina” jäätelö. Jonka sekaan murskattua Oreo keksiä ja valkosuklaata. Koska Suomessa?

IMG_0719

 

En yhtään ihmettele niitä muhkeampaakin muhkeempia takalistoja joita tuli vastaan. Amerikkalainen hyvin tehty ruoka on ihan helkkarin hyvää. Mikään kotona testaamani paikka ei vedä vertoja noille Burritoille. Suurimmista ruokakaupoista löytyi isosta osasta tuotteista myös ”zero” tai ”light”- versiot. Todella kattavat valikoimat aina jäätelöstä perus ruokaan. Että kyllä siellä linjat kurissa pysyy jos niin haluaa (onneksi olen lihotuskuurilla). Varsinkin limujen zero valikoima oli hippasen eri luokkaa kuin kotona. Sitä tulikin juotua koko ensi vuoden edestä. :D

Hyvin huomasi eron jaksamisessa kun ruokaa söi paljon ja se oli hyvin rasvalla kyllästettyä. Tehoja riitti aamusta iltaan. Olisin voinut olla menossa ihan koko ajan. Ne hetket kun lojusimme kämpillä niin en meinannut pysyä paikoillani. Halusin kamalasti mennä koko ajan tekemään jotain. Jäätävä ero siihen miten lahna fiilis dietillä oli. Silloin ei kiinnostanut tehdä mitään eikä varsinkaan mennä mihinkään. Halusin vain röhnöttää ja hukkua sohvan uumeniin. Ihanaa huomata miten nuo fiilikset on historiaa nykyisin.

IMG_0727

Pitää kyllä paikkansa, että jenkeissä kaikki on suurempaa. Ainakin ihmiset, talot, ostarit, veneet (tai siis pienen omakotitalon kokoiset jahdit), autotiet, autot ja ruuhkat. Yksi syy varmaan jenkkien liika lihavuuteen johtuu siitä, että Amerikassa kukaan ei ilmeisesti kävele mihinkään. Kaikki autoa pidemmät matkat mennään autolla. Sen takia aina oli ruuhkaa, joskus enemmän joskus hieman vähemmän. Ja kun se ruuhka-aika oli huipussaan niin tuo Helsingin kehä 1:sen kello neljän ruuhka on siihen verrattuna hyvin mitätön. Jokaiselle parkkipaikalle joutui melkein aina jonottamaan. Korttelin matka kotiin autolla kesti parhaillaan ruuhkassa 20min kun sen olisi kävellyt 3 minuutissa. Kerrasta opittiin, että siihen lähikauppaan ei muuten mennä enää autolla. Tv:ssä ja kaupoissa mainostettiin mitä ihmeellisempiä härveleitä joilla pääsee kätevästi paikasta a paikkaan b. Ettei vahingossakaan tartte käyttää omia jalkoja. Ostoskeskusten sisällä liikkui pienempiä kulkuneuvoja jotka kyyditsivät jengiä kaupasta toiseen. Ihan älytöntä. Ne ihmiset joita kadulla käveli vastaan oli suurimmaksi osaksi turisteja.

IMG_0794South beach

IMG_0743Ocean Drivellä käytiin kyylää josko oltaisiin bongattu Michelle Lewin jumppaamassa muttei näkynyt.

Tuli muuten ensimmäistä kertaa ikinä jumpattua myös lennolla. Mulla rupeaa aina polviin sattumaan heti 2h istumisen jälkeen. Lennot kesti sen päälle 14h suuntaansa joten polvien kipu oli aikamoinen. Helpotin sitä luonnollisesti liikkumalla. Ja koska koneessa ei voi ravata käytävillä edes takasin niin wc-tauot oli hyvä aika laittaa aina liikettä niveliin. Ja koska vettä pitää nauttia kuivassa koneilmassa paljon niin myös vessataukoja oli paljon. :D

WC tilojen edessä oli juuri passelisti isompi tila tehdä askelkyykkyjä vuorojaloin, veskin sisällä ennen itse asiointia tein pöntölle aina 50 kyykkyä ja käytävällä seisten pakarapotkuja sekä reisien loitonnusta. Veskireissut kesti aina hippasen pitkään. Voitte vaan kuvitella ilmeet mun takana jonossa oleilla. No mutta enivei kummankaan lennon jälkeen ei ollut yhtään niin turvonnut olotila kuin mitä yleensä on ollut. Suosittelen vaikka näyttääkin tyhmältä. :)

Kiloja sain reissulla kerättyä reippaan 1kg ja tämä pienehkö possu-linja on jatkunut myös täällä kotona. On sellainen jatkuva pieni nälkä päällä kun kerkesi tottua noihin isompiin annos kokoihin. Oma tekemät annokset kun ei ihan niin isoja ja energiapitoisia (lue: öljyssä/rasvassa uitettua) ole. Tällä hetkellä ei ole käsitystä mitä painan. Olisi varmaan ihan hyväksi pysyä siitä autuaan tietämättömänä mutta seurailen sitä kerran viikossa edistymisen takia. Ajoittain on ollut paljonkin henkistä taistelua tuon painon nostamisen kanssa mutta parhaani tässä yritän. Onneksi syöminen on kivaa. Sen suhteen ei ole ongelmaa. Syömisen jälkeen päätään nostava morkkis on se jonka kanssa näitä mielen taisteluita käyn. On tullut aivan yllätyksenä miten vaikeaa kisojen jälkeen on palata siihen normaaliin, terveellisen rasvan määrässä olevaan ulkomuotoon. Mutta kyllä se tästä. Suunta on oikea.

Jotain on alkanut kehon hormonitoiminnassa tapahtumaan koska naama on jälleen puhjennut kukkaan. Finnejä siellä ja finnejä täällä. Pitkän aikaa ihoni oli finnitön mutta eipä ole enää. Ottaa todella aivoon kärsiä niistä edelleen näin 30-vuotiaana (teini-ikä oli jo tarpeeksi). Finnit myös kolisee mun itsetuntoon. Ei kukkiva naama ikinä mikään riemuvoitto ole. Toivottavasti tämä viestii siitä, että mun hormonitoiminta heräilee syvästä talviunesta. Lekuri määräsi mulle nyt 3-6kk kestävän keltarauhashormoni kuurin päälle. Tarkoituksena saada kuukautiset esiin ja sen myötä normaali kuukautiskierto käyntiin. Let see what happens.

Uskon, että joulun jälkeen vaaka on ylittänyt 60kg rajan pysyvästi. Nyt on kyllä vuoden paras ajankohta olla lihotuskuurilla. Ruokaa ja herkkuja on joka puolella tarjolla. Odotan joulua ja joulun pyhiä tosi paljon. Tulee pieni extra loma jota jäin Miamin jälkeen kaipaamaan. Anttikin on tänä vuonna vapailla niin saadaan olla joulu yhdessä meidän lähimmäisten kanssa. :)

Tässä kohtaa toivotan jo ihanaa joulua!

Pyritään itse kukin rentoutua ja nauttia. Stressi ja huoli pois. :)

IMG_0775

 

 

Lihotuskuurilla.

Kisoista on yli 1,5kk aikaa eikä paino ole noussut kuin 500g. Tämä on jokseenkin kummallista koska ihan joka viikonloppu on ollut syömisen täyttämiä tapahtumia. Ollut mm. tiimin virkistyspäivä, isänpäivä, häät ja synttärit. Tilanne vaatii kirjaimellisesti lisää rasvaa. Eikä kyseessä ole ”bulkki” lihaksen kasvattamisen toivossa vaan ihan sitä itseään, läskiä on tarkoitus kerryttää ympärille. Jos jalat ja persus siinä samalla kasvaa niin en laita pahitteeksi. ;)

IMG_0596Tältä kondis näyttää nyt. #ruipelo

Miksi näin? Koska mun menkat eivät ole alkaneet ja mun estrogeeni tasot ovat todennäköisesti hyvin alhaalla. Juttelin asiasta pätevän gynekolokin kanssa ja hän myös suositteli, että painoa tulee saada lisää. Tämä sen takia, että naisella menkat eivät tule jos rasvaprosentti on liian alhainen. Rasva on erityisen tärkeää myös hormonitoiminnalle ja hedelmällisyyteen. Eli samasta syystä, liian pienestä rasvaprosentista johtuu myös ne alhaiset estrogeeni tasot. Mikä taas vaikuttaa mielentilaan ja lipidoon. Tämä selittää miksi olen tuntenut olevani niin ”tunnevammainen” eikä tuo draivi makkarin puolella myöskään päätä huimaa. Kova treeni ja aerobinen harjoittelu ei edesauta tilannetta kohti parempaa, ne osaltaan vaikuttavat estrogeenin tasoihin negatiivisesti.

Kuten kerroin kisojen jälkeen niin seuraava tavoite on saada keho toimimaan kunnolla. Tarkoittaa yllämainittujen asioiden palautumista. Reverse dietin ohjeistus toimii tällä hetkellä vain häilyvänä runkona. Kaloreita en ole laskenut aikoihin mutta luulenpa syöväni nyt lähes normaalisti siellä noin +- 2000kcal tuntumassa. Olen tietoisesti lisännyt enemmän rasvaa ja hiilareita jokaiselle aterialle. Salilla teen vain 4 treeniä viikossa ja aerobiset on skipattu kokonaan.

Mä haluan olla kaikinpuolin terve ja hyvinvoiva. Haluan tuntea sen, että olen taas täysin oma itseni. Erityisen tärkeäksi tämän tekee myös se, että ollaan Antin kanssa siinä kohtaa parisuhdetta, että lapsen hankinta ei ole enää kaukainen haave jossain tulevaisuudessa. Ollaan puhuttu siitä paljon. Mennään ensi vuonna naimisiin ja ikää on molemmilla jo enemmän kuin tarpeeksi perustaa perhe. Mutta jos mulla ei ole menkkoja eikä juurikaan lipidoa niin siitä yhtälöstä ei lapsia saada millään matikalla. Gynekolokin mukaan tämä kisaprokkis on voinut viedä kehon sellaiseen tilaan mistä pahimmassa tapauksessa palautuminen voi kestää jopa vuosia. Todellakin toivon, että mun keho ei pysy mulle vihaisena kauaa ja saisin sen leppymään mahdollisimman nopeasti.

Hassua miten elimistö ja pääkoppa tottuu siihen miten sitä käyttää pidemmän aikaa. Tämä vain 4 treeniä viikossa on mulle todella vähän verrattuna mitä se oli vielä 2kk sitten. Ajoittain tuntuu etten liiku ollenkaan. Mielen sopukoissa mun oma ”kampittaja” huutelee ajoittain, että olen laiska ja mun pitäisi liikkua enemmän. Olen huomannut, että ajatus muhkummasta kondiksesta kalvaa mua hitusen. Näin on käynyt ennenkin dietin jälkeen. Mutta onneksi niistä on opittu. En anna sille äänelle vaikutusvaltaa koska muuten tässä mennään vain enemmän perse edellä puuhun. Tähän ruipelo kroppaan ei muutama muhkumpi kurvi tee ollenkaan pahaa. Päinvastoin. Painoa olisi hyvä saada lisää ainakin 5kg niin rasvaprosentti olisi mahdollisesti riittävän korkea.

En koskaan antaisi itselleni anteeksi jos kireän kondiksen ylläpitämisen takia en tulevaisuudessa voisi tulla raskaaksi. Siinä kohtaa ei paljoa ilahduta näkyvät vatsa palikat. Miten oma mieli osaakaan tehdä moisia kepposia? Mä tiedän mikä on hyväksi mutta miksi mun mieli ei ole mun kanssa aina yhtä mieltä siitä. Ja tosiaan kun kyseessä on vain joku 5-6kg painon nosto. En käsitä. Noh, sano oma ”kampittajani” mitä vaan niin aion voittaa sen 6-0. Jos mun mieli tottui rankkaan kisapreppiin niin kyllä se tottuu myös tähän rennompaa tyyliin. Eipä sillä ole näes vaihtoehtoja.

Rasvan keräämisen suhteen tulee kunnon buustaus kun keskiviikkona lähdemme lomalle ison lätäkön toiselle puolen. Tuonne ylipainon luvattuun maahan jenkkeihin, Miamiin. Siellä kaikki on niin paljon suurempaa. Myös annoskoot. ;) Enköhän mä tuon 10 päivän miniloman aikana saa itseeni tartutettua ainakin jokusen määrän sitä ehtaa tavaraa.

Seuraava tavoite on rasvata itseni ja hedelmällisyyteni sellaiseen kuntoon, että niitä pikkuisia on mahdollista joku päivä putkautella. Ja, että tunnen taas olevani elossa, sillain ihan kunnolla. :)

Nyt syömään munakasta ja tällä kertaa ihan keltuaisten kera! :P

-Jenni

huge

Kisat takana ja elämä edessä.

Happy Halloween!

3 viikkoa tässä tehty paluuta ”arkeen” ja palauteltu kroppaa kisojen tuomasta rääkistä. On ollut ihanan rentoa meininkiä treeneissä. Täysiä vedetään mutta se tuntuu ihan lomalta käydä puntilla vain 4x viikossa. Voimatasot ovat edelleen aika surkeat mutta pikkuhiljaa eteenpäin ja kohti isompia rautoja. Nyt tosin uudessa treeniohjelmassa on niin hirvee määrä volyymiä, että eipä ne isot painot edes tule kuvioihin tällä kertaa. Miltä kuulostaa esim. triplasarjana hack-kyykky, reiden ojennus ja jalkaprässi… ja vieläpä niin kauan yhteen tööttään että on 200 toistoa plakkarissa? Tai 100 askelta askelkyykkykävelyä lisäpainolla. Jep! Ei muuten tartte hirvee kummosia rautoja. Lisää jalkoja ja persettä tilattiin ja niitä myös saatiin. Kolmesti viikossa. :D

Mun paino ei ole noussut kun noin kilon verran kisapainosta. Hiilareita lisäillään joka toinen viikko enempi päiviin. Ai, että miten onnellinen olin saadessani puuron, hapankorput ja hedelmät takaisin! Näiden (ja muutaman herkkupäivän) myötä lähti silmien edestä siinä parisen kuukautta hengannut ”sumupilvi” pois. Ajatukset juoksee taas kirkkaammin ja mieli on virkeämpi. Puhtia riittää heti enemmän ja huomaan olevani iloisempi. Zombi-Jenni alkaa olla historiaa. Dietti oli aikamoista suorittamisen aikaa ja toimin viimeiset kuukaudet robotin lailla. Olen lukenut monien kisaajien blogeista siitä miten heiltä katosivat tunteet dietillä. Ei tunne iloa, vihaa, surua, onnellisuutta – ei niin kuin mitään. He vain ovat. Pystyn samaistumaan siihen täysin. Tiesin, että se johtuu dietistä ja treenien suorittamisesta. Pikkuhiljaa kun tässä palautuu niin kyllä ne erilaiset tunteet takaisin tulee. Vaikka ruokaa on edelleen vähän niin vireystaso on tänäpäivänä aivan toista verattuna kolmen viikon takaiseen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, koska siellä näkyy vain enemmän muonaa koko ajan. Nam! Kohta mä olen taas täysin normaali itseni. :)

12038377_10152718529177465_1849882559170890567_nTämä ns. uusi vaihe piti tietenkin myös näkyä kuontalossa. Sellaisen 5h istumisen jälkeen tumma tukka muutti väriään vaaleampaan. Oli aika vaiherikas setti. Erityisesti tuon ensimmäisen blondauksen tuoma luomus ihastutti. :D

Huomenna lähdetään viettämään meidän tiimin virkistäytymis viikonloppua. Hämeenlinnan Aulangolla järjestetään Hyvinvointipäivä. Mennään sinne tiirailemaan timanttityttö kisoja, sen jälkeen porukalla syömään ja illalla juhlistamaan Halloweenia. Asu on tietenkin jo valmiina. ;)

wonder-woman-0001”Because Wonder Woman is a bad ass like me!” ;)

kuva: Antti Mutka

Aikoinaan kun vaihdoin blogin nimen nykyiseen muotoon niin lupasin, että kun kondis on kohdallaan niin teeman mukaista kuvaa tulee. Siinä se nyt on! Siitä tuli super hieno! Tarkoitus oli ottaa ihan koko kropan fotoa mutta kappas kun nuo Korean aikuisten vaatteet olivatkin hieman pieniä. Topissa kiinni oleva mekko loppu puoleen pakaraan. :D

Pienellä tuunauksella tämä asu lähtee mukaan viikonlopun Halloween hulinoihin. Tosi kivaa päästä tiimin mimmien kanssa tekemään ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin treeniä. Hauskaa aikaa ja yhdessäoloa. Hotellin aamiainen valuttaa jo kuolaa mun suupielissä.

Reverse diettiä on edessä vielä vajaa kuukausi, sitten se loppuu kuin seinään. Koska me lähdetään 25.11 Antin kanssa ansaitulle syömis- ja shoppailu lomalle MIAMIIN! Otetaan sellainen 10 päivänä get away täältä suomen pimeydestä. Niin siistiä! Viime lomasta on vierähtänyt liian paljon aikaa. Koko kesä painettiin töitä ja kisapreppi siihen päälle. Keho ja mieli tahtoo relaamaan jo kovasti. En ole koskaan käynyt ison meren sillä puolen. Aina ollaan matkustettu Aasian suuntaan. Tämä 10 päivän trippi kustantaa meille saman verran kuin 3 viikkoa Aasiassa niin siksi yleensä se osa palloa onkin ollut lomien määränpäänä. Ollaan vuokrattu kämppä ja auto koko matkan ajaksi. Asustellaan Miami Beachin keskivaiheilla. Sali on tietty jo zekattu sieltä valmiiksi. Yritän kovasti laittaa siellä haisemaan koko masterin luoton vaatteisiin (olen niin super pihi ihminen, että se tulee olemaan jopa haastavaa mulle). Outletteja kierrellään vilkkaasti ja koko treeni vaatetus ainakin menee uusiksi. :)

1020_miami_970-630x420

Tammikuussa treeneissä koittaa uudet tuulet. Nyt kun sali ei ole enää se ehdoton paikka kehityksen kannalta niin olen päättänyt aloittaa kunto Savaten. Teki mieli aloittaa se jo nyt marraskuussa mutta loman takia jäisi 3x käymättä niin odottelen seuraavan peruskurssin alkua tammikuulle. Kunto Savate on ikäänkuin kuntonyrkkeilyä johon on otettu mukaan Savatesta helpompia potkuja. Näiden lisäksi tunneilla tehdään kuntopiiri- ja lihaskuntoharjoittelua. Samalla rahalla saa ne aerobiset treenit hoidettua kun tonne kylmään ei huvita lähteä jolkottelemaan sitten yhtään ja matolla on vain super tylsää juosta. Tätä kunto Savatea tulee olemaan pari kertaa viikossa ja siihen päälle punttia noin 3x viikossa. Jee! Siistiä aloittaa jotain ihan uutta. :)

Mitä fitness kisoihin tulee niin ne ajat ovat tällä erää ohitse. Mä tein sen mitä halusin ja saavutin sen mitä halusin. Vaikka mun fysiikka bikini fitnekseen on hyvä ja tulevaisuudessa voisi niitä voittopystejäkin tulla niin ei ne mua kiinnosta. Se pysti ja mahdollinen saavutettu maine ei tuo mulle konkreettisesti mitään enempää tähän elämään niin miksi moista tekisin. Pystit on vain yksi ”kotikilkutin” lisää hyllylle ja that’s it. Suomessa ei kisaamisella elä eikä sellainen elämä edes kiinnosta. Tämä oli vain yksi prokkis elämässä minkä halusin toteuttaa eikä sen enempää.

Mä olen nyt jotenkin tosi vapautunut kun tiedän, että se kilpaurheilijan elämä on takanapäin ja edessä rennosti treenaamista just siten miten itse haluaa. Se oli oikeesti tosi rankkaa treeniä viimeiset 1,5 vuotta. Putki katseella menin eteenpäin ja stressailin sitä miten perse ei kasva tarpeeksi. :D Kaikkinensa super hieno kokemus ja pitkä itsensä haastamisen matka. Tulevaisuudessa kehitystä tulee siihen tahtiin kun tulee, mulla ei ole enää kiire.

En siis tippunut siihen kuuluisaan tyhjiöön vaan avasin uuden sivun elämässä. Tässä oli pieni osa siitä mitä tulevaisuudessa on edessä. Pitkästä aikaa sitä mukavaa perus elämää. Sitä nyt tarvitsen ja kaipaankin. :)

HAUSKAA VIIKONLOPPUA!

halloween1

-Jenni

 

 

 

NFE Lahti takana, no miten meni?

Hellurei!

Lahden kisat takanapäin ja olen saanut muutaman päivän chillailla ja keräillä ajatuksia kasaan. Odottelin myös lopullisia tuloksia ennen tämän postauksen tekoa.

12096075_10156142667600402_3228636036790972813_n

12119155_10156142649250402_7669030231489597501_nBäkkärillä Ruutin kanssa :)

No niihin tärkeimpiin ensin. Pystiä eikä mitalia tullut mutta ei se haittaa! Mä voitin itseni moninkertaisesti jo Jyväskylän karsinnoissa sijoittumalla kolmanneksi ja nämä SM kisat olivat vain jätti iso bonus päälle. Mä pääsin mukaan toiseen vertailuun jonka kohdalla osasin jo aavistaa, että sijoitusta kuuden parhaan joukkoon ei tule mutta kymmenen parhaan joukkoon pääsen hyvin todennäköisesti. Ensimmäiseen vertailuun pääseminen yleensä näes tarkoittaa sijoitusta finaalissa. Mun lopullinen sijoitus Bikini Fitneksen +168cm sarjassa oli 8.

KAHDEKSAS!! Se on tälle untuvikolle ihan mahtava tulos. Ensimmäiset kisat ja näinkin korkealle pääsin. Jäin 14 pisteen päähän voittajasta. (mitä pienempi luku sitä parempi sijoitus).

bikini-1681

Mä olin super tyytyväinen mun esiintymiseen. Se meni paljon paremmin kuin Jyväskylässä. Itseasiassa sen paremmin en tällä kokemuksella olisi osannut edes esiintyä. En ollut yhtään niin kankea ja jännityksestä paskana kuin edellisellä kerralla. Ja mä muistin hymyillä koko ajan. Siellä takarivissäkin. :)

NFE-4245

NFE-4247

NFE-4249

NFE-4251

Olin mun kuntoon ja lookkiin todella tyytyväinen. Mitä kondikseen tulee niin siinä mentiin paremmaksi 3vkon aikana sitten JKL:n. Mun takamus ja takareidet kiristyivät entisestään. Sellainen pieni ”höttö” lähti pois. Mun kisapaino jyväskylässä oli 57,3kg ja Lahdessa 56,3kg. Musta lähti koko kisadietin aikana yli 10kg pois. Korkein paino offilla oli 66,7kg.

…Ainiin by the way nämä Daddy’s Girlistä ostetut bikinit ovat myynnissä 100 eurolla. Jos kiinnostaa niin laita kommenttia tulemaan. :)

Ainoa pikkuruinen harmi oli mun vatsa. Se ei toiminut niin hyvin kuin toivoin (lue: suoli ei tyhjentynyt yrityksistä huolimatta tarpeeksi) ja tästä jäi jälkeen pienen pieni pömppis. 

Tähdellä merkityt valokuvat2Lahti vs. Jyväskylä / Jyväskylä vs. Lahti

Näistä kuvista (klikkaa suuremmaksi) näkee hyvin Jyväskylän ja Lahden kondiksen eron. Takalisto näytti hyvälle. Paljon kireempi, me like it a lot! :D Muistin ottaa astetta leveämmän haaran joka myös näytti paremmalle. Ja se pienehkö pömppis, siellä se on. Ehkä myös hieman liikaa kiiltoa oli keskivartalossa. Ainakin tuossa kuvassa ja valossa erottuvuus hieman kärsi. Mutta enikeis mä olin tyytyväinen. Ei harmita. Jos mun sijoitukset näistä tekijöistä jäi riippumaan niin sitten jäi, masulle ei mitään pysty tekemään. Jos se ei toimi niin se ei toimi.

11201811_10152700975067465_5653628376959758499_n

Kisameikin tein itse ja se onnistui ihan nappiin! Kiitos Youtuben opetusvideon ja maalarinteipin. :D Räpsyistä (ja sokeroinnista) menee kunnia mun kaverille Anulle. Hän on ihan huippu ripsien tekijä. Mulla kestää Anun tekemät räpsyt hyvässä kunnossa aina yli kuukauden.

Täältä löydät Anun jos kaipaat hyviä ja kestäviä ripsiä. Hän työskentelee Helsingin Kampissa Hiushuone Neossa.

12165697_10152706958247465_1238151164_n

Mä hoidin tämän koko helahoidon ilman minkäänlaisia sponsoreita taikka muita yhteistyö kumppaneita. Kaikki kulut ja menot omasta pussista täysin hinnoin (Antti jelppas kyllä hieman kuluissa). Ehkäpä juuri sen takia olenkin ollut ihan persaukinen viimeiset puoli vuotta. :D Okei, ripsi Anun kanssa meillä on omat kaveri-alet ollut käytössä puolin ja toisin aina. Alkuun mä mietin, että tarviinko mä sponsseja, enkä jotenkin osannut/jaksanut niiden suhteen edetä. Eipä niitä sitten tarvinnutkaan.

Ihmiset joita mä haluan kiittää on ehdottomasti jälleen Antti, mun olkapää, kallio ja rakas. Mun ihana natsi PT joka uskoi muhun alusta alkaen ja motivoi mua joka kerta ja rääkkäs mua ihan hulluna. Meidän tiet eivät erkaannu vieläkään. Kiitos ja treenit jatkuu. Ystävät ja läheiset kiitos zempeistä ja kannustamisesta, Anulle kiitos mun hipiän ja ripsien hoitamisesta. Meidän tiimin huoltajat Nata sekä Netta, kiitos! Teidän rauhallinen olemus bäkkärillä auttoi helpottamaan hermoilua. Ja kiitos ihanat ja rakkaat Antti, sisko, iskä, Sanna, Nikke, Markku, Sari ja Terttu jotka tulitte katsomoon asti kannustamaan.

Pari sanaa tuomaroinnista. Näin yleisesti ottaen olisi mahtavaa jos tässä urheilulajissa nimellä ja maineella ei olisi merkitystä. Seuraava sanoma on kuvitteellisesti ajatellen. Jos kisaajilla olisi paperipussit päässä (tai kätsymmin he olisivat rivi pelkkiä numeroita – ei nimiä), jolloin tuomarit eivät tietäisi kuka sen kropan omistaa ja täten arvosteltaisiin pelkkää kondista niin sarjan kuin sarjan finalistit olisivat todennäköisesti olleet hieman erilaisia. Olisinko itse ollut siellä niin en tiedä, eikä se ole tämän asian pointti. Täällä ei nyt huutele katkera tai huono häviäjä. Mutta näin yleisesti reilun pelin hengen nimissä ei sillä nimellä pitäisi olla painoa arvoa. Mulle tuli yksi semi tuttu sanomaan kisan jälkeen näin ”todella upea kunto sulla. Nyt vaan ensi keväänä tai syksynä uudelleen niin saat enemmän nimeä esille” – No katos piru kun sen menestyksen ei pitäisi olla siitä nimestä kiinni. Mutta enough said, tässä mun palaute. :)

Kisojen jälkeen maanantaina koitti mättöpäivä. Ai, että mä nautin ja söin todella, todella paljon! Menin viettämään tätä syömis-päivää hyvälle ystävälleni ja samalla morjestamaan mun kummityttöä Saraa. :) Kelasin, että jos joku kaipaa hyvää kotitekoista ruokaa ja aikuista seuraa niin tämä äitiyslomalainen. Valmistin lasagnea ja sen kylkee tuoretta leipää voilla ja juustolla. Mulle ihan luxusta. Siihen päälle puuroa, suklaata, lisää sitä leipää ja mun ”aamupalajööti” mössöä. Muun suu kävi melkein tauotta. Illalla mun keskivartalo muistutti ruskeaa kebab-liha pötkylää. :D

12167277_10152707003327465_389265189_nNaaam!

12165833_10152707003407465_1548272504_nKuutit!

Nyt tämä ensimmäinen viikko otetaan iisisti ja palautellaan kroppaa. Vain 5 aerobista hoidettavana ja ensi viikolla paluu puntille. Punttia tästä lähdin vain 4x viikossa ja pari aerobista siihen päälle. Prioriteettina tietenkin jalat ja perse! Ruoka puolella alkoi reverse dietti. Pari ruokavaliota hypättiin taaksepäin ja hieman tuli lisää hiilaria koneeseen. Viikko viikolta sitä tullaan lisäämään sen mukaan miten aineenvaihdunta toimii ja mitä peili näyttää. Sitten alkaa kondiksen ylläpito. Sitä kaikkea pudotettua 10 kiloa en halua kokonaisuudessan ottaa takaisin. Sellainen passeli paino olisi jotain 62kg tietämillä mutta peili on jälleen se tärkeämpi mittari.

Nyt seuraavaksi haluan saada mun elimistön palautumaan, hormonitoiminnan kuntoon (menkat kiitos saatte alkaa) ja sen jälkeen kehittää itseäni pikkuhiljaa salilla. Vaihdetaan kerrankin kutosvaihde neloseen ja alan harrastamaan salia sen ihan oikeassa merkityksessä. Kilpaurheilu on nyt taakse jäänyttä elämää. Kisat oli mun kohdalla tässä. Sanoin silloin aikoinaan, että teen tämän kerran ja teen sen kunnialla ja hoidin sen just niin. Okei, koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan” mutta ei todellakaan nyt vuoteen tai pariin. Ehkä mä joskus meen mastersseihin sitten 40-vuotiaana. :D

Tämä koko kisa projekti ihan alusta alkaen on ollut ihan huikea. Järjettömän siisti matka jonka kruunasi kisa debyytti Jyväskylässä. Pärjääminen siellä oli todellinen yllätys. Nämä Lahden SM kisat toivat tämän matkan sen määränpäähän. Olen oppinut tosi paljon itsestäni. Mihin mun pää ja keho pystyy kun ne vetää yhtä köyttä. Mitä se vaatii jos haluaa lavoille. Kuinka paljon kananmunia voi ihminen syödä puolessa vuodessa. :D Ei tule edes tarpeeksi sanoja siihen mitä tämä reissu antoi mulle kaikkinensa koko 1,5 vuoden aikana. Haastoin itseni ja voitin itseni. Ilman mitään pahempia kompastuksia mentiin maaliin. Ja nyt olen aivan saakelin ylpeä itsestäni!

Tämä oli samalla mulle PT duuniani ajattelen 1,5v lisäkoulutus kuntosali harjoittelusta. Mä opin todella paljon lisää erilaisia harjoitus tekniikoita ja tyylejä treenata. Vaikka itse työskentelen PT:nä niin oman PT:n avustuksella sitä saa itsestään vieläkin enemmän irti. Mun oman mukavuusalueen raja on mennyt todella paljon kauemmaksi.

Nyt on aika alkaa toteuttaa uusia, aivan toisenlaisia unelmia. Niistä lisää seuraavassa postauksessa. :)

12088351_10152701335627465_2679585600228111374_nROCK ON!

-Jenni

 

 

 

 

Kisaväsy.

Viikko vierähtänyt karsinnoista ja dietti täällä senkun jatkuu. Nyt on pakkoa sanoa, että se alkaa ottaa aivoon ja pahasti. Oon ihan super kyllästynyt tähän oloon ettei mussa ole virtaa mihinkään, oon niin flegmaattinen lahna kun olla ja voi. Treeneissä ei voisi tuntea itseään enää heikommaksi ja puhti hyytyy jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi alkaa rautaa nostamaan. Töissä olen saanut pidettyä vireystilaa yllä kahvin voimin mutta uskon, että asiakkaani ovat myös huomanneet tämän pienen poissaolevaisuuden. Olen paikalla mutten 100% läsnä niin kuin kuuluisi. Nöyrimmät pahoittelut siitä. Tässä pääkopassa valot on päällä mutta kukaan ei ole kotona. Onneksi he ymmärtävät tilanteeni, eikä tämä ole vaikuttanut heidän treeneihin muutoin. Mitä nyt oma PT käy ajoittain vähän hitaalla. :)

Osaksi tämä johtuu siitä, että olin jo mielessäni varautunut siihen, että reverse dietti alkaa tällä viikolla ja pääsen pikkuhiljaa syömään enemmän ja enemmän. Palauttamaan kroppaa tästä rääkistä ja saamaan enemmän virtaa kehoon ja mieleen. Mutta ei. Nyt ei kuitenkaan saa käsittää väärin. Olen ihan hemmetin ylpeä itsestäni, että pääsin jatkoon ja pääsen kisaamaan SM:ssä mutta olisin valmis tekemään sen jo nyt. Vielä on 2 viikkoa jaksettava, aika joka normaalisti menee nopeasti mutta nyt se tuntuu matelevan etana vauhtia. En todellakaan ole heittämässä pyyhettä kehään vaikka tätä yleisfiilistä manaankin. Tämä hoidetaan loppuun asti vaikka pää kainalossa. Vastaavaa mahdollisuutta ja kokemusta ei ihan heti nurkan takana ole odottamassa. :)

Kuitenkin samaan aikaan olen myös hyvin valmis siihen, että reverse dietti alkaa. Sekin tosin tulee tapahtumaan pikkuhiljaa. Viikoittain nostetaan pienesti kalorimääriä kunnes niitä on jälleen tarpeeksi. Mitään mättöviikkoa ei siis ole kisojen jälkeen edessä. Paitsi se seuraava päivä tai vähintääkin kisapäivän ilta on pyhitetty runsaalle ruoalle ja syömiselle. Asiasta muuten taas kukkaruukkun, tärkeä tietoisku tulossa. Laskin tossa, että olen tässä viimeisen 2,5kk aikana syönyt lähemmäs tuhat kananmunaa. Nam, nam…. :D

Jos sitä alkaisi heti syömään samalla tavalla kun ennen kisadiettiä niin mun kroppa imisi kaiken kuin wettex-sieni. Se varastoisi kaiken sen varalta, että joutuu uudelleen kokemaan samanlaista niukka kalorista aikaa. Toisin sanoen keräisin nopeasti 10kg pelkkää rasvaa ympärilleni. Ja tämä ei tosiaan ole tarkoitus. Tämä kisadietti on mun viimeinen pitkä dietti. Siksi haluan palautua tästä säntillisesti. En tiedä kisaanko enää tämän jälkeen (koskaan ei pidä sanoa ei koskaan) mutta en ainakaan pitkään aikaan. Haluan palauttaa mun kropan toiminnan sen täyteen kapasitettiin ja saavuttaa elämässä toisenlaisia asioita ennen kuin uudelleen kisaaminen edes tulee mieleenkään, jos sittenkään.

IMG_0128Meidän viikonloput menee kutakuinkin näin. Antti pelaa ja mä jumitan läppäri tai ruoka-annos sylissä sohvalla odottaen seuraavaa ruoka-aikaa. Tämä kirjoittelu on muuten loistava ajantappaja, kohta saa syödä! :)

Mä kaipaan niin hurjasti kylläsyyden tunnetta, energistä oloa, tehokkaita treenejä, pumppia(!) ja yleisesti sitä että on fiilistä mennä ja tehdä. Tällä hetkellä pelkkä sohvan pohjalta ylösnousu keittiöön on sellainen asia jota pitää tuumia tarkkaan, että onko keittiössä käyminen sen nousemisen arvoista. No ehkä mä hieman liioittelen mutta en paljoa. Antilla on myös ikävä sitä iloisempaa ja aika paljon viriilimpää vaimoa. En pysty häntä kiittää tarpeeksi läsnäolosta, kannustamisesta ja ymmärtämisestä. Lupaan olla ihan huikea vaimo kun tämä prokkis on taputeltu. Olet rakas. <3

Tällä viikolla oli treenit koutsin kanssa ja kunnon paparazzina hän lähestulkoon vaati paljasta pintaa esille. Prioriteetit meijän treeneissä on siis kunnossa. :D

”Harvemmin sä olet elämäsi aikana näin tiukassa kunnossa niin nyt näytä sitä pintaa kameralle!”

IMG_0139

IMG_0105Kyllähän sitä hyvälle oma kroppa nyt näyttää, sitä en käy kieltämään. Mutta näin vähissä rasvoissa ei sitten muutoin olekaan mukavaa olla.

Tänään kävin ensimmäsitä kertaa vaa’alla kisojen jälkeen. Olin varma, että lukema on noussut kisoista koska olen juonut paljon vettä ja käyttänyt ruoassa paljon suolaa (veden ja suolan määrää säännösteltiin paljonkin paria päivää ennen kisoja). Mutta paino oli täysin sama mitä se oli kisapäivää edeltävänä aamuna, 57,3kg.

Hieman jännittyneenä odotan tulevaa uutta viimeistelyviikkoa, miten paljon tästä voi enää kutistua etten ole liian riutunut. Vai saanko ehkä jopa lisää hiilareita koneeseen, etten ole yhtä tyhjä kuin viimeksi. Oih, se olisi ihanaa! Edellisellä viimeistelyviikolla paino tippui melkein 2kg juuri tuon suolan ja veden määrän säännöstelyllä. Siksi sitä sanotaankin, että se ”kisakunto” tulee kunnolla esille vasta kisaviikolla kun silloin tapahtuu paljon muutosta vähässä ajassa.

Pieni katse tulevaan, Lahteen. Lähes kaikkia asiat ovat hoidossa tulevaa h-hetkeä varten. Kyydit, majoitus ja väri – check. Samat biksut ja korot tietenkin päälle. Ainoa miinuspuoli, että meikkaaja Emmi ei pääse paikalle. Täten meikkaus jää tällä kertaa omalle kontolle. Onneksi on youtube! Ei tarvinnut kauaa, etsiä ohjeita ”smokey cat eyes” lookkiin kun youtube on täynnä erilaisia ”make-up tutorial” videoita. Teipit silmille ja ei kun sutimaan luomiväriä.

IMG_0138

Tässä mun meikkiharjoittelun lopputulos parin erän jälkeen. Olen hyvin yllättynyt miten hyvä siitä tuli. Teipistä silmänurkissa oli huikea apu luomiväriä sutiessa. Mä en yleensä pahemmin meikkaa silmiä niin tämä on ihan uusi aluevaltaus. :D Tietenkin naamaan tulee vielä paljon tummenpi meikkivoide ja ripsien pidennykset tekemään lookista paremman. Voi siis olla, että pitää käyttää vieläkin enemmän tummaa silmämeikkiä mutta sen näkee sitten kun on tummempaa säyvä iholla. Tulipahan taas tälle pihille säästöä. Nimim. luomiväripaletti Tokmannilta 4,5 euroa ja ikuisuuden vanhat sudit esille meikkipussista.

Tämmösillä simmuilla kutakuinkin mennää, onko hyvät? :)

Aika jatkaa sohvalöhöä, palaillaan!

 

 

Lahdessa nähdään!

Ei riitä sanat kuvailemaan miten käsittämättömän absurdi, outo, innostunut, helkkarin ylpeä, sekaisin ja innokas mun fiilis on samaan aikaan. Mä jumankauta tein sen mitä itselleni lupasin! Mä tavoitin mun tavoitteen ja saan vielä tehdä sen uudelleen. :)

Blogia lukeneet tietää, että lähdin kisaamaan teemalla ”Olen voittanut itseni kun olen kisapäivänä kisakunnossa eikä tarvitse nolata itseään lavalla. Mahdollinen jatko on vain iso bonus päälle.”

IMG_0043Bäkkärin luxus elämää. Patjan päällä lattialla super kuumassa tilassa varmaan 30 muun naisen kanssa.

No bonusta tuli oikein urakalla ja paikka Lahden Nordic Fitness Expon SM-kisoihin. Mitä helvettiä oikeesti tapahtui eilen? Koko viikonloppu meni todella nopasti ja se toi jos jonkinmoista kokemusta mukanansa. Niistä se kaikkein tärkein tietenkin Bikini Fitneksen sarjassa +168cm sijalle 3. Ihan uskomatonta. Katon noita kuvia netistä enkä meinaa uskoa, että se olen minä pitämässä sitä pokaalia.

800_3485

Mä en edes tiedä mistä aloittaa tämä kirjoitus, tulee olemaan aika sekainen postaus. Pahoittelut siitä. Ajatukset on aika pomppivat tällä hetkellä…

800_3483

Lähdetään kiteytytysti siitä, että olen viikonlopun aikana harjoittanut mitä erilaisempaa akrobatiaa vessanpöntön päällä toimittaakseni asiat herra posliinipöntön kanssa ja kussut purkkiin (jotta ei tule roiskeita reisille ja väri leviä), hengannut monen alastoman naisen kanssa samassa huoneessa kuivattelemassa kisaväriä, vetänyt ulostusnappeja jotta suoli tyhjenee, tärissyt jännityksestä lavalla ja sen bäkkärillä, mun peppua on hivelty kiillolla ja olen esittänyt sitä yleisölle. Vaikka oltiin vain yksi yö jyväskylässä niin tuntuu kuin olisi ollut viikon reissussa.

_J3A6356

Ennen lavalle menoa tapahtui siis paljon kaikkea ei niin glamouria toimintaa. :D Mutta siellä lavalla, se oli jotain jäätävän siistiä. Kuulen kuinka Antti ja muut tutut huutaa mun nimeä. Koitan pitää poset kunnossa vaikka koko kroppa tärisee jännityksestä ja pohkeet lähes kramppaa. Suuta kuivaa ihan sikana koska en ole juonut mitään koko päivänä ja pitäisi hymyillä mutta huulet on jämähtäneet kiinni mun rutikuiviin ikeniin. Ei ihme, että se hymy aijoittain pääsi unohtumaan, vaseliinille olisi ollut varmaan tarvetta. :D

Kun kuulin, että ensimmäisestä eliminaatiosta pääsin jatkoon 15 parhaan joukkoon olin jo onnesta soikeena, hypin ja pompn ilosta. Tämän jälkeen uudelleen lavalle ja tällä kertaa muistin hymynkin vetää useammin korville. Kuulin mun kilpailijanumeron ja pääsin ensimmäiseen vertailuun. Poseja esiteltiin taas edestä, sivuilta ja takaa. Sitten takaisin bäkkärille ja odottamaan tuloksia siitä kuka pääsee 10 parhaan joukkoon joista 6 parasta palkitaan vielä lavalla (mutta kaikki 10hlöä pääsevät lahteen). Kun kuulin, että kuulun sinne kuuden parhaan joukkoon niin olin aivan hälkeltynyt. Siis oikeesti?!? Kysyin kilpasiskolta idioottina ”siis saadaanko me ne pokaalit?”.

Jälleen takaisin lavalle ja odottamaan sitä omaa pokaalia. Pokaalit jaettiin 6. sijasta ylöspäin. Mun naama oli kuulemma näkemisen arvoinen aina kun kilpailijan nimi ja numero ilmoitettiin eikä se ollut vieläkään mun numero. Se tunne kun tajusin etten ollut kuudes, enkä viides, enkä vielä edes neljäs.

Sitten se kuului ”sijalle kolme kilpailja numero 236 Jenni Ahosilta”

MITÄÄÄÄ!?!?

_J3A6381

800_3509

Taso oli tosi kova. Mä en ihan heti olisi uskonut seisovani tuossa rivissä. Mutta niin siinä vain kävi ja nyt on paikka Lahdessa. Siis hitto Suomen Mestaruus kisoissa! Minä ja Bikini Fitneksen SM kisat on sanoja joiden en uskonut tulevan ihan näin sukkelaan esille samassa lauseessa.

Yksin tämä ei missään nimessä olisi onnistunut. Viimeistelyt meni aivan nappiin ja kisaväri oli upea. Kiitokset tästä menee mun omalle natsipiiskuri PT:lle. Ilman hänen kullanarvoista ammattitaitoa tätä ei olisi tapahtunut. Nyt kimpassa kuudes vaihde päälle ja vähintään yhtä hyvä paketti esille Lahteen.

Toinen vieläkin kalliimpi tukipilari on tietysti ollut Antti. Hän on jaksanut keittää mulle kananmunia, kuunnella mun kiukkua, hän usko muhun aina, hän patisti mua aina kun teki mieli jäädä sohvalle, hän koetteli mun selkärangan vahvuutta puputtamalla herkkuja nenän edessä ja ennen kaikkea hän oli aina siinä kun piti saada tukea ja haleja. Kun katsomosta kuului huuto ”Hyvä vaemo!” niin tiesin ettei kyseessä ollut vain jonkun vaimon mies vaan se oli mun miäs. :) <3

Iso kiitos kisameikistä Emmille ja tukasta Netalle. Mä niin tartten teidät mukaan Lahteen!IMG_0024

 

Tämä päivä on aikaa nauttia just sitä ruokaa mitä tekee mieli. Makaroonilaatikko on melkein tuhottu, yksi pähkinäpussi syöty ja mun lemppari soija-kaura aamupalamössö nautittu. Hassua, että ei tee mieli yhtään mitään makeaa herkkua vaan terveellistä kunnon ruokaa. Eiliset lavan takana energiapiikiksi tarkoitetut sipsit ja suklaat riitti. Kohta teen jätti ison puuron soijalesitiinirakeilla ja ai että mä nautin siitä.

Huomenna paluu ruotuun ja alkaa kondiksen hiominen timantiksi.  Tämä on jotenkin ihan epätodellista. Ehkä mä kohta herään unesta.

I DID IT!!!

IMG_0055

-Jenni

Lisää kuvia kisoista löytyy Body-lehden ja Pakkotoiston sivuilta.

Lahden Nordic Fitness Expoon lippuja saa täältä.

FullSizeRender

 

 

 

8 PÄIVÄÄ!

Mihin tämä aika menee? Herranperkele sentään, viikon päästä lauantaina se kauan odotettu hetki koittaa ja lavalle ampastaan Jyväskylän NFE-karsinnoissa!

Ajatus kisalavasta on aina ollut siellä jossain tulevaisuudessa. ”Sitten vuoden päästä”, ”puolen vuoden päästä”, ”parin kuukauden päästä vasta”, ja nyt se on jo viikon päässä. Ihan hullua! :D

Hyvin on dietti edennyt ja tässä vedetään viimeistä kovaa viikkoa treenien suhteen. Ensi viikolla on viimeistely viikko ja treenit muuttuu sunnuntaijumpiksi ja aerobiset vähenee. Silloin levätään ja rentoudutaan niin paljon kuin mahdollista. Mä olen todella positiivisesti yllättynyt miten ”helpohkosti” tämä koko prokkis on mennyt. Mä oletin tästä dietistä paljon pahempaa ja ikävempää. Mutta hyvin täällä vielä pyyhkii noin tilanteeseen nähden. Toki väsyttää välillä tosi paljon, pinna palaa sadasosa sekunnissa ja oon aika kärttynen + flegmaattinen vaimo ollut kotona. Mä en muista enää mitään ja päivät menee aika usvassa. Sitä tekee ja suorittaa sen mitä pitää ja sitten sohvalöhö. Kiitos rakas Antti, että oot ymmärtänyt ja tukenut koko ajan mua. <3 Mutta näitä lukuunottamatta on kuitenkin hyvä pössis ollut ja motivaatio pysynyt katossa. Mua on ehkä kolme kertaa ärsyttänyt lähtee salille mutta sinne on menty ja jokainen aerobinen on hölkätty menemään. Asenteestahan se on kiinni miten tässä pärjää, onko ne fiilikset hyviä vai kurjia.

IMG_0106”MITÄ, vielä 10 toistoa lisää?!?” (näytän aina niin fiksulta)

Ruokia nipsastiin vasta nyt tämän viikon alussa lisää sitten heinäkuun. Suhteellisen hyvällä ruokamäärällä on siis menty loppuun asti. Nyt treenipäivinä ns. kunnollista hiilaria on vain 4 pienen riisikakun verran. Muutoin ruoan kanssa vain paaljon kasviksia. Treenin välipäivinä ei kasvisten lisäksi ole muuta hiilaria. Musta on tullut kurkun suurkuluttaja, menee yksi pötkö päivässä. :D Treenipäivien kalorit on 1400kcal hujakoilla ja lepopäivät hieman päälle 1100kcal.

Tämä viimeinen kova viikko on ”suolaviikko”. Suolaa siellä ja suolaa täällä. Suolaa ruoassa, suolaa salaatissa, suolaa treenijuomassa. Mun kurkut ja tomaatit kirjaimellisesti ui suolassa. Vedän päivässä 10g lisättyä suolaa ja voin kertoo että olo on sen mukainen. Ensimmäinen päivä oli ihan kamala, vatsassa kipristeli, voin pahoin ja meinas tulla ruoat ylös. Toi määrä suolaa on ihan sikana! :D Nyt alkaa hieman tottumaan, ei tule niin pahaa oloa enää. Vettä menee varmaan 5-6L päivässä. Tämä suolatankkaus sen takia, että ensi viikon viimeistelyt onnistuu astetta paremmin. Mun veikkaus on, että suola jätetään pois > nesteet poistuu > kroppa kutistuu entisestään. Yhden tai kahden päivän pieni tankkaus on myös edessä ensi viikolla, riippuen miltä kuontalo näyttää.

IMG_0075Tältä kondis näytti viime viikolla. Valkoiselta ja mustelmilla varustetulta. :D

Kun ostin noi biksut niin alaosa ei mahtunut edes päälle. Tai mahtui mutta pelkäsin, että se ratkee liitoksistaan. Viime viikolla vasta kokeilin biksuja uudelleen päälle ja olipa suuri helpotus nähdä, että alaosa mahtuu ja istuu, enkä pursua siitä yli. Painoa on nyt sellainen 59,6kg. Vaaka kävi jo kerran tasan 59kg lukemassa mutta sitten alkoi tuo suolan mättäminen. Luonnollisesti on ”hitusen” nestettä kropassa.

11934961_10152648528147465_1981544126588356221_nDietti mennyt just niin kuin pitää. Rasvat on tirissyt ja lihat on pysynyt. Ylempi 12.4.2015 vs. alempi 5.9.2015.

Otin nyt pitkän viikonlopun vapaaksi töistä, että saan keskittyä täysillä tekemään viimeiset kovat treenit ja saan aikaa levätä kunnolla. Unet on ihan hitusen huonontuneet mutta vielä kuitenkin nukun noin 3-4h putkissa suhteellisen hyvin. Lähinnä herään kuselle tuon jäätävän vesimäärän takia mitä tulee juotua.

Ensi viikolla olen vain 3 päivää töissä. Torstaina vapaille ja suunta kiropraktikolle avaamaan paikat, jotta poseerauksissa saa väännettyä itsensä kunnolla asentoihin. Kirolta sokerointiin ja sieltä kampaajalle tuunaa tukka. Perjantaina on lähtö puolen päivän aikaan Jyväskylään. Hitto se on lähellä! :D

Mua ei ole vielä pahemmin jännittänyt. Moni siitä kyselee ja lähinnä sen jatkuvan ”jännittääkö jo?” kyselyn takia tässä alkaa sitä lavamomenttia miettimään ja sen myötä jännittämään. Saa nähdä ketä tuttuja sinne ilmaantuu kannustamaan. Antin lisäksi ainakin yksi asiakkaani on tulossa paikan päälle.

Näiden karsintojen jälkeen on sitten lupa syödä loppu lauantai-ilta melkeimpä mitä vain. Tehdään Antin kanssa iso kasa makaroonilaatikkoa kotiin valmiiksi ja paluumatkalla käydään jossain syömässä. Mikäli jatkopaikka irtoo niin ruotuun paluu on heti sunnuntaina. Mutta sen näkee sitten miten eukon käy. Mihin mun rahkeet riittää. :)

Seuraava postaus on sitten kisojen jälkeen teemalla ”miten meni noin niiku omasta mielestä”. Nyt  peukut pystyyn ja onnenpotkut persuksille.

IIK! :D

cqc-3-728

 

PÖÖ!

Elossa ollaan vielä! Anteeksi tämä radiohiljaisuus. Monia aiheita ja ideoita on blogia ajatellen päässä pyörinyt mutta energiaa ei ole ollut ryhtyä tuottamaan tekstiä. Työpäivien jälkeen flegmaattinen lahna on ottanut musta vallan ja hyvä että jaksan sohvalla kääntää kylkeä. :D

IMG_20150818_141253Se ainoa kerta kun jaksoin raahautua ottamaan aurinkoa tänä kesänä. :D

No mitäs tänne kuuluu. Hyvin menee, näin kiteytettynä yhteen sanaan. Dietti etenee aikataulun mukaisesti ja kroppa senkun kiristyy. Päivittäin väsyttää ja ajoittain väsyttää todella paljon mutta sitä lukuunottamatta kaikki on mennyt mainiosti. Väsymys kuuluu asiaan mikä ei luonnollisesti valittamalla parane niin sitä on turha sen enempää päivitellä. Ihan pientä nälkä kiukkua pukkaa silloin kun ruoka-aika on lähellä. Mutta syömisen jälkeen olen taas leppoisampi itseni. Nälkää en ole vieläkään nähnyt taikka sen suuremmin tuntenut. Eli ruokavalio on sen puolesta mallillaan. Ruokaa ei ole nyt nipsastu pitkään aikaan eikä toivottavasti tarvisekaan kun kondis etenee nykyiselläkin. Yhtä ja lähes ainoata suurempaa kärsimystä tällä hetkellä aiheuttaa kananmunat, kaikki ne 11kpl päivässä (joista yksi on vain kokonainen). Ei todellakaan mitää herkkua mutta vielä ne on kurkusta vain alaspäin mennyt. Noin yleisesti olotila on hyvä. Motivaatio pysyy yllä tekemiseen kun koko ajan näkee miten edistyy. Pääsääntöisesti hyvillä mielin tässä on viikot paukuteltu menemään. Erityisesti Antti on tästä hyvin kiitollinen kun vittumaisempi Justiina on pysynyt poissa. :)

IMG_20150822_143447Purkkiruokaa parhaimmillaan. Jauhista tomaattikastikeessa ja uuni vegejä! (milloikohan olen viimeksi syönyt ruokaa lautaselta?)

Nukun edelleen hyvin, kiitos kaiken maailman luonnonrohtojen. About 6-7h tulee vähintään nukuttua öisin ja uni-appsin mukaan vielä ihan ok-laatuista ja palauttavaa unta. Siksi tämä dietti varmasti onkin edistynyt niin kivuttomasti. Kroppa palautuu yön aikana vielä hyvin niin jaksaa sykkiä päivästä toiseen lenkkipolulla, treeneissä ja töissä. Thank good for that! Itseni tuntien riittää jos nukun parikin yötä kehnosti niin kaikki menee sen jälkeen persiilleen. Asiasta kukkaruukkuun tulipa muuten laskettua tossa, että olen viimeisen 8 vkon aikana lenkkeillyt päälle 200km. Ja mä niin vihasin lenkkeilemistä ennen tätä diettiä. Nyt kun siitä tuli pakollista niin siitä alkoi tykkäämään. Aion jopa jatkaa sitä skabojen jälkeen. :)

Kisoja varten tehtiin koemeikki ja olen siitä super innostunut. Tulee sellainen ”kleopatramainen” kissansilmä lookki. Todella tummat silmämeikit ja huuliin kevyesti punaista kiiltoa. Kuvassa alempana on filtteröity kuva koemeikistä josta siis uupuu vielä silmien rajaukset, tekoripset, tummat kulmat, laitetut huulet sekä tukka. Ne osaan kutakuinkin kuvitella tuohon mielessäni niin hyvä tulloo. Millainen mun tukasta tulee niin se jääköön yllätykseksi. :)

IMG_20150809_163934

Reipas viikko sitten näin pitkästä aikaa kesälomilta palannutta valmentajaani. Tunnollisesti lähetin hänelle loman aikana kondiskuvia ja painolukemia joka sunnuntai niin hän oli kärryillä missä mennään. Nyt hänkin pääsi omin silmin näkemään kondikseni ja oli myös äärimmäisen tyytyväinen siihen. Ollaan hyvin aikataulussa. Hänen mielestään fysiikkani on hyvä ja sillä on kaikki mahdollisuudet mennä jatkoon. Toki pelkkä hyvä fysiikka ei riitä jos poset menee päin honkia. Harjoiteltiin niitä tietenkin jälleen ja tehtiin pitkästä aikaa killeri jalkatreeni. Persus oli varmaan 4 päivää kipeänä. Ensi viikolla uusiksi! :D

IMG_20150814_143916

Tänään vaakalukema näytti ekaa kertaa reilusti yli vuoteen alle 60kg. Aamupaino oli 59.9kg. Pari edellistä viikkoa tuossa mentiin eteenpäin vain muutamien satojen grammojen pudotus vauhtia mutta tämä kulunut viikko imi musta yli kilon pois! Alkaa olla hyvin pieni olotila. Vaatteet vaan löystyy minkä kerkiää. Nyt musta on yhteensä lähtenyt kutakuinkin 6,5kg painoa. Olen ihan yllättynyt siitä, etten ole lipsahtanut herkuttelemaan kertaakaan! Muutamissa kesän juhlissa ja muissa kissan ristijäisissä on käyty mutta selkäranka on pitänyt. Ex-sokerihiiri on taltutettu. :)

Mietiskelin tossa, että mitä syötävää haluan saada lavan taakse odottamaan kisojen jälkeen niin ensimmäinen ajatus oli makaroonilaatikko. Ajatussijalle kaksi tuli lasagne. Toki se karkkipussikin tuli hetken kuluttua mieleen kun näitä alkoi kunnolla tuumimaan mutta enemmän kaipaan (ainakin nyt) tuhtia satsia jotain kunnon kotiruokaa. Että tuntisi olevansa kunnolla täynnä, ihan ähkyssä pitkästä aikaa. :)

IMG_20150823_074155(5.7) 63,9kg / (23.8) 59,9kg

Vielä olisi 4 viikkoa puristettava ennen karsintoja. Siitä on 3vkoa kovaa treeniä ennen viimeistelyviikkoa jolloin ei tehdä enää kovia jumppia. Olen varannut hieronnan ja akupunktion rentouttamaan kroppaa ja mieltä noin viikkoa ennen skaboja. Niin ikään myös sokerointi ja kampaaja on varattuna. Kisaväri, meikkaaja, biksut ja helyt on hankittuna. Jäljelle jää enään dietin loppuun noudattaminen kunnialla, treenien hoitaminen ja posejen harjoittelu. Nyt on enää niin vähän aikaa jäljellä ja niin hyvällä mallilla menossa, että mikään ei saa mua enää perääntymään. Terveys on pysynyt hyvänä ja motivaatio on katossa. Mä piru vie nousen sinne lavalle!

Paljon kuuluu puhuttavan ”tyhjiöstä” minne moni tipahtaa kisojen jälkeen kun ei ole enää mitään suurta tavotetta jota saavutella. Mitä sitä elämällään tekee sitten kun mikään ohje jääkaapin ovessa tai treenipäiväkirjassa ei enää ”pakota” mihinkään tekemiseen. Varmasti sitä onkin ko. tyhjiössä ilman hyvää suunnitelmaa tulevaisuudesta. Itse olen sellainen, että olen koko ajan askeleen tai parikin edellä meneillä olevaa ja mietin mitä haluan tehdä seuraavaksi. Mulla on jo paljon suunnitelmia elämälle näiden kisojen jälkeen mutta niistä sitten lisää kun kyseinen ajakohta koittaa. Innolla odotan jo sitä tulevaa aikaa kun voin alkaa toteuttamaan niitä asioita mitä tässä on Antin kanssa suunniteltu tulevaisuudelle. Sen verran avaan, että ainakin etelän lämpö siellä taas häämöttää ihan lähituntumassa. :)

Voipi olla, että seuraava postaus tulee vasta kisojen jälkeen koska tämä tosiaan on nyt aika väsynyttä aikaa. Enkä halua pakottaa itseäni kirjoittamaan, kuten en myöskään tekemään mitään muutakaan ylimääräistä. Annan itselleni armoa nyt ns. vähäpätösempien asioiden suhteen. :)

Mutta instagrammissa pääsee kuvien kautta näkemään miten tämä loppu rutistus etenee ja mitä mun viikkoihin kuuluu mikäli tekstin tuottaminen ei luonnistu ennen suurta päivää. :)

Siellä löytää mut mimimerkillä: jennin_ig .

motivational-quotes01Ihanaa ja lämpöistä kesää!

-Jenni

Hei, hei mitä kuuluu!?! :)

Kolme viikkoa on hurahtanut ohi silmien pienessä sumussa. Ei ole iskenyt kirjoituskärpästä joten päätin odottella sitä. Viime postauksessa (silloin 3vkoa sitten) kerroin kuinka ruokamäärä väheni entisestään ja päivittäinen menu ilmestyi jääkaapin oveen. Tätä A4 kokoista paperilappua on noudatettu tarkalleen nämä kuluneet viikot. Se on ollut yllättävän helppoa. Taikasana siihen on jälleen ruokien preppaus. Etukäteen tekee muutaman päivän sapuskat valmiiksi niin ei ole ollut mitään ongelmaa syödä just eikä melkein niin kuin pitää. Ja kyllä, on alkanut näkymään sitä toivottua muutosta. Hyvinkin paljon. :)

IMG_20150802_085113aamulenkki- done!

Hiilarien suuri vähennys on tuntunut eniten treeneissä. Puhti ja voimat hyytyvät jo treenin puolivälissä. Muuten päivät ovat menneet pienessä ”sumussa”. Pää toimii mutta ajatus ei aina kulje järin kirkkaasti. Nälkä ei onneksi ole vaivannut kuin silloin jos ruokaväli pitkittyy. Tosin en ole kolmeen viikkoon tuntenut myöskään olevani täynnä. Jokaisen ruokailun jälkeen tuntuu, että saa juuri sen verran energiaa, että jaksaa olla sen 2-3h pirteänä ennen seuraavaa suupalaa. Yllättävän helposti tämä on mennyt. Antti ei ole joutunut kuuntelemaan kiukuttelevaa vaimoa juurikaan. Olen mielestäni oppinut asennoitumaan tähän oikein mikä helpottaa tavotteeseen pääsyä huomattasti. Nyt pitää tehdä näin, niin nyt todellakin tehdään näin! :)

IMG_20150725_085107Motivaatio-juomapullo :)

Kulunut viikko on vietetty kevennystä. Salilla painot tippui puoleen ja treenit on heiluteltu läpi. Intervellit ja aamuaerot on vedetty normaalisti. Vaikkakin treenit on ollut kevyet niin ajoittain nekin ovat tuntuneet raskaalle. Tässä on pakko alkaa nöyrtymään painojen kanssa. Enää ei nouse niin paljon kuin ennen. Voimatasot laskee hiljalleen ja siihen on totuttava. Eniten se haittaa lähinnä mun egoa. :D

Nyt kisadietillä mä olen super kiitollinen siitä, että alointin 5kk sitten käyttämään FitLine lisäravinteita. Niistä on ollut paljon apua nyt kun kroppaa ja päätä koetellaan. Yhtäkään aerobista, salitreeniä taikka intervallia en ole jättänyt tekemättä. Uskon, että se on niiden ansiota, että jalka ei aamulenkeillä paina ja mikä tärkeintä nukun hyvin. Olen lukenut muutamien kilpasiskojen blogeja ja niistä on jo aistittavissa pientä uupumusta. Itse en koe vielä olevani uupunut ja tärkein syy sille on nimenomaan hyvät ja pitkät yöunet. FitLinen lisäksi juon joka ilta ”unettavaa” valeriaanaa sisältävää iltateetä jonne laitan rentouttavaa Uni Lintu-nimistä yrttiuutetta sekaan. Niitä saa Life-myymälästä. Perustuuko näiden lisäravinteiden ja unettavien tuotteiden vaikutus plaseboon vai tapahtuuko se oikeasti niin ei sillä väliä. Ne kuitenkin toimii, vaikka sitten uskomisen voimalla. Satunnaisesti pari yötä on mennyt kehnommin mutta otan silloin parin päivän melatoniini-kuurin ja sitäkin vain 0,5mg. Olen jaksanut olla pirteä töissä ja nähdä kavereitani vapaa-ajalla. Illat tosin meidän huushollissa menee löhöten ja Netflixi laulaa telkkarissa. Päivän päätteeksi iskee kunnon kooma ja väsy. Kumpikaan meistä ei jaksa tehdä enää mitään. Antti on edelleen tukidietillä ja elää lähes yhtä sumussa kuin mä. :D Muutoin tähän asti on yleisen olotilan mukaan kivasti ja yllättävän helposti edennyt tämä prokkis.

Onneksi mulla on töiden puolesta vapaus valita työaikani, saan itse päättää milloin ja miten paljon teen töitä. Pystyn aikatauluttamaan päivät niin, että saan kaikki treenit ja muut toimet tehtyä aamupäivisin ja menen sitten iltapäivällä töihin. Jos tekisin klo 8-16 kestoista työpäivää olisi tämä diettaus varmasti ollut paljon hankalempaa. Taikka sitten vuorotyössä valvoen öitä. Ei morjens, olisin varmaan jo ihan romuna. Mun tiimiläinen kertoi heräävänsä töiden takia välillä aamuaerobiselle jo ennen klo 04.00 aamulla. Pakko nostaa hänelle hattua ja kaikille muillekin erityisesti vuorotyössä oleville kilpasiskoille!

11822470_10152584480077465_4883121690590066324_n

Tänään on menossa kevyt tankkauspäivä. Ooh, happy dayyy! :) Miten kamalan suuri ikävä mulla onkaan ollut kaurapuuroa. Se maistui niin niin hyvälle. Tämä tankkauspäivä ei kaloreissa juurikaan poikkea normaalista mutta makromäärät on laitettu ”päälaelleen”. Toisin kuin normaalisti tänään syödään ihan säälittävä määrä proteiinia ja rasvaa. Ne korvataan hiilarilla: puurolla, riisikakuilla, hedelmillä ja perunoilla. Huomenna paluu normaaliin eli enempi lihaa ja hitusen enemmän rasvaa ja hiilarit takasin alas.

No mitä mun painolle kuuluu. Se lähti hyvään laskuun tuon uuden sapuskan myötä. Kolme viikkoa sitten paino oli 63,4kg ja tänään 61,6kg. Suurimmillani olen painanut ennen diettiä 66,9kg. Muistutukseksi, että pituttaa on 171cm.

2015-08-02#nofilter :D

Klikkaa suuremmaksi.

Kävin tiirailemassa kehityskuvia ja aikamoinen nauru niistä pääsi. Herranjumala miten kamalia ovat nuo ensimmäiset poseeraukset jotka kameraan taltioitiin. Onneksi etupose ei enää näytä tuolta. Oli hyväksi itselle katsoa noita kuvia vuoden takaa ja siitä missä nyt mennään. Kehistystä ei omin silmin huomaa aina peilistä mutta nämä kuvat kertovat taas enemmän kuin tyhat sanaa. Painoa on nyt himpun verran vähemmän kuin ihan ekassa otoksessa mutta ristus sentään mikä ero kropassa. Jotain on tehty oikein. Olen koko ajan uskonut itseeni ja uskon edelleen, nyt hitusen taas enemmän. Mä en tiedä siitä tulenko sijoittumaan karsinnoissa mutta mä uskon siihen, että mä tuun olemaan hyvässä kisakunnossa ja olemaan se paras mahdollinen itseni siellä. Aikaa on jäljellä 7 viikkoa ja kunto kerkeää muuttua vielä paljon. :)

Melkein pari viikkoa sitten kun paino oli noin 62,5kg tietämillä olin siihen kuntoon super tyytyväinen. Se lihaksen ja rasvan suhde oli sitä mitä haluan tavoitella kisojen jälkeen ja tietenkin pysyä siinä.

Vaikka olomuoto alkaa muistuttamaan talikkoa niin en ole koskaan ennen ollut näin hyvässä kunnossa. Mikä on ihan super mahtava tunne. Tarkoitan aerobista kuntoa, lihaskestävyyttä ja lihaskuntoa. Mä jaksan tehdä sellasia treenejä mitä en olisi 3 vuotta sitten uskonutkaan tekeväni. Tietenkin nyt ruokapuoli vaikuttaa jaksamiseen mutta siltikin. Mun fyysinen kunto on parempi kuin koskaan ennen. Ja siitä olen ihan helkkarin ylpeä.

Fiilis on jälleen ihan katossa jatkamaan tätä matkaa! Mutta nyt kutsuu kyökki ja alkavan viikon ruokapreppi alkakoon. Sen jälkeen potut tulille ja valmistamaan tämän päivän herkku-tankkaus-päivällistä. :)

Mahtia sunnuntaita, ens kertaan!

-Jenni

IG: jennin_ig

www.facebook.com/jennipersonaltrainer

Lappu ilmestyi jääkaappiin.

BOOM!

Tämä kontrollifriikki PT joutuu huomisesta lähtien taipumaan entistä enemmän oman PT:n tahtoon ja se jos mikä syö mua tällä hetkellä. Tähän asti olen syönyt annettujen makro-sekä kalorimäärien mukaisesti omia terveellisiä ruokavalintoja. Olen yli vuoden laittanut jokaisen syömäni suupalan kalorilaskuriin ja saanut suunnitella itse päivän sapuskat (puhtaista ja terveellisistä raaka-aineista tietty). Olen syönyt hyvinkin tutuksi tulleita, miellyttäviä ja maistuvia valintoja vaikka kuinka kauan. Olen jäänyt totaaliseen koukkuun mm. mun soijajugurtti-casein-kaura-aamupala mössöön sekä ruispuuroon jonne laitan vanilija wheytä ja soijalesitiinirakeita. Kaikki päivien ruoat ovat olleet tähän asti todella maistuvia ja siksi tämä dietillä oleminen on ollut hyvinkin helppoa. Nyt nämä viedään multa pois. Ei enää puuroa, ei enää soijamössöä, ei enää kalorilaskuria, ei enää niitä mun päivittäisiä herkkuruokia joita aina odotti pääsevänsä syömään. Ottaa muuten hitusen koville tällä kontrollifriikillä.

Nyt vasta sitä tajuaa itsekin miksi esimerkiksi joillakin omilla asiakkailla on vaikea ottaa mun laatima ruokavalio käyttöön. Moni haluaa pitää sen päätösvallan itsellään niin kyllähän siitä vallasta luopuminen on vaikeaa. En mäkään haluaisia. Muuttuminen asian kuin asian suhteen siitä totutusta ei ole helppoa. Mutta ei auta itku markkinoilla. Pitää vaan muistaa miksi mä tätä teen. Itse olen tätä halunnut joten nyt tehdään näin.

IMG_20150712_162225-2

Lappu ilmestyi jääkaapin oveen ja huomisesta lähtien syön annetun ruokavalion mukaan. Se oikeasti hieman hirvittää. Tiedän sen ettei tätä kestä kuin reilu 2kk, maksimissaan 3kk jos karsinnoista jatkoon mennään. Sen jälkeen voin taas palata mun omiin lempi ruokiin. Tämä uusi ruokavalio todellakin näyttää vain ja ainoastaa siltä, että syödään polttoainetta jotta kroppa jaksaa painaa. Siellä ei ole mitään mitä innolla odottaisi, mikä olisi super hyvää ja maukasta. Siellä on ihan helvetisti mm. kananmunaa sekä parsakaalia. Mun pitää oppia jälleen tykkäämään munakkaista. :D

Tähän mennessä kaloreita on nipsastu aina vain hieman kerrallaan jonka myötä ruoan väheneminen ei ole tuntunut hirmuisen rajulta. No tähänkin tulee huomenna muutos. Nykyinen 2100kcal tipahtaa sellaiseen 1670kcal päivässä. Että mun pitikin nähdä tuo tuleva kalorilukema. Aivot heti rekisteröi sen ja ynnäs yhteen kaikki treenit ja samantien mulle tuli hirveä nälkä ja heikko olo. Ilman, että olen vielä päivääkään syönyt ohjeen mukaan. Kummallista miten mieli tekee heti tepposia ja tietenkin siihen tuttuun negatiiviseen sävyy:

”Mä tulen olemaan niin nälkäinen ja kiukkuinen”

”Eihän tolla ruokamäärällä jaksa treenaa yhtään”

”Siihen loppui se mukava diettailu”

Hassua miten tieto siitä paljonko tulee syömään vaikuttaa heti mieleen. Pääkopassa se mun ikioma ”kampittaja” huutelee minkä kerkiää. Mun pitää nyt vain sulloa mielessä se tyyppi taas lasipurkkiin ja antaa sen huudella siellä yksinään. Mä en anna sille valtaa. Koitan ja pyrin pysymään positiivisena koko tämän ajan. Jos nälkä kurnii, niin kuin varmasti tulee kurnimaan niin pitää vain ajatella, että silloin rasva palaa ja kisakondis kohenee. Mä haluan, että tämä matka lavalle on kiva ja antoisa. Siihen ei pysty vaikuttamaan millään mulla kuin asenteella. Mä en halua valittaa tai purkaa nälkäkiukkua muihin. Kukaan ei ole sitä kiukkua ansainnut kohdalleen. Itse mä tämän tien valitsin.

Siitäpä tulikin seuraava asia mieleen. Te sukulaiset, ystävät ja toverit jotka uhkasitte tulla mua kannustamaan niin hommatkaa täältä liput ja pitäkää sananne! :D

Aiheesta aivan muualle, viime maanantaina maailmaan syntyi mun kummilapsi. Tänään kävin katsomasssa pientä prinsessaa ja hän valtasi mun sydämen. <3

IMG_20150712_131341

IMG_20150712_131454Mä joskus luulin, ettei sellaista asiaa kuin vauvakuume ole olemassa mun kohdalla. Pakko myöntää, että tämän pienen suloisuuden nähdessäni siihen tuli kyllä muutos. Mäkin haluan tuollaisen pienen kuutin, kiltin ja helpon sellaisen. Mihin voin laittaa tilauksen menemään? :D Olen niin iloinen ja onnellinen ystäväni puolesta sekä äärimmäinen otettu siitä, että hän pyysi minua lapsen kummitädiksi. En malta odottaa, että pääsen tuon käärön kanssa touhuamaan ja olla osa hänen elämää. :)

Nyt pitää mennä preppaa tulevan parin päivän kalkkunat ja ne miljoonat kananmunat valmiiksi.

-Jenni

Seuraa IG:ssä nimellä: jennin_ig

TANKKAUSPÄIVÄ!

Aurinkoista sunnuntaita!

Ihan sairaan hyvä fiilis täällä päässä. Viikolla sain uuden treeniohjelman haltuun ja se on luonnollisesti jälleen kaamean hyvä. Aamuaerobisista on tullu rutiinia ja huomaan jopa kaipaavani lenkille. Varsinkin nyt kun aurinko on hellinyt niin on ihana mennä aamuisin lenkille ja saada hiki virtaamaan heti kunnolla. Mulla menee aamuista 2,5-3h siihen että saan kaikki treenit hoidettua. Sitten jää kivasti loppupäivä aikaa töille ja/tai läheisille. Viikottainen treenimeninki näyttää tältä:

Ma: aamulenkki > salilla jalat+vatsat

Ti: aamuaerobinen, duunin aamuvuoron takia pyrin tekemään töissä erään asiakkaan kanssa HIIT tyyppisen treenin niin saan treeniseuraa. Muutoin kävelen töihin. :)

Ke: aamulenkki > salilla kädet+pakara+hartia+intervalli fillarilla

To: aamulenkki > salilla ”Iron Cardio” – eli käytännössä kiertoharjoittelu. Monia erilaisia liikkeitä jota kutakin 20-30 toistoa. Kierrosten välissä 5min cardio setti juoksumatolla ja uudellen kierrokselle.

Pe: täysi lepo

La: aamulenkki > salilla rinta+hartia+takareisi

Su: aamulenkki > salilla selkä+vatsat+intervalli fillarilla

Kisadietti lähti niiden muutaman takapakin jälkeen edistymään oikein mallikkaasti. Viime viikosta paino tippunut -700g ja tänään aamupaino näytti 63,9kg (lähtöpaino 66kg).

IMG_20150705_084019Tämän aamun kondis näytti tältä.

Mahtavinta on se, että huomaan itsekin jo muutosta kropassa. Yläkroppa on tiivistynyt ja reisi-perse akselilta on ns. näkyvä selluliitti vähentynyt huomattavasti. Mulla on aina ollut hanurissa selvästi silmin nähtävää selluliittimuhkuraa ja nyt ne muhkurat ovat lähes kaikonneet. Tämä ekaa kertaa sitten miesmuistiin. Toki jos kädellä nappaa kiinni ja puristaa niin reidestä pursuaa vielä aika komea perunapelto. :D

Vaikka ruokaa nipsastiin vähemmälle viikko sitten niin masu ei ole kurninut nälästä. Pidän super tarkasti kiinni ruoka-ajoista niin ei pääse nälkäinen Justiina kaulimen kanssa ilmestymään. Yleinen olo on hyvä eikä unetkaan ole vieltä tästä kärsineet.

Ja mitä siihen ruokaan tulee niin tänään ei ainakaan nälkä yllätä, päinvastoin. On meinaan tankkauspäivä! Woop!

IMG_20150705_151911

Kyseessä ei ole kuitenkaan ”syö mitä tahansa kuraa”-päivä vaan tarkoittaa sitä, että syön super paljon hiilihydraatteja. Näin kroppaa ”huijataan” luulemaan, että niukka ruokaiset päivät ovat ohitse ja se voi huoletta tehostaa jälleen aineenvaihduntaa. Ikäänkuin heittäisi bensaa hiipuviin liekkeihin.

Tänään normaalista sapuskan määrästä jätetään prodet n. 50% vähemmälle ja muuten syön perus safkat mitä päivässä yleensäkin on. Näiden lisäksi saan nauttia 150g pastaa, 2 banaania, rajattomasti marjoja ja PUOLI LITRAA kevyt jäätelöä. Huvikseen laskin päivän kalorimäärän ja se oli näyttävät n. 3400kcal. Hiilaria tulee syötyä yhteensä noin 500g. BOOM! #foodporn #ähky #foodbabyisontheway :D

IMG_20150705_153941Päivän extra herkut.

Ideana tosiaan, että aineenvaihdunta tehostuu ja sen myötä kroppa jatkaa kiritymistään kun huomenna palataan takaisin normaaliin ruokamäärään. Tietenkin saan tästä myös lisää energiaa treeneihin ja yleinen olotila kohenee. Mikä nyt tosin ei ole vielä mitenkään heikko.

Pastasta tuli kiva pieni ähky, mutta mä tunnetusti pystyn syömään vaikka hevosen. Nälkä lähti mutta lisää mahtuu vielä ja paaaljon. :D Illaksi jää nautittavaksi jäätelö marjojen ja banskun kera. Plus vielä ne muut päivän perus pöperöt. Pyysin kaverin kylään syömään toiset puoli litraa tuosta jäätelöstä ettei se jää pakastimeen huutelemaan mua. :) Veikkaan, että illalla masu näyttää siltä, että laskettu aika olisi parin kuukauden päästä.

Aih, mä niin nautin nyt tästä fiiliksestä kun kaikki rullaa hyvin eteenpäin. Näihin tunnelmiin, makoisaa sunnuntain jatkoa ja hyvää alkavaa viikkoa! :)

-Jenni

 

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi